Alkukankeutta Kuopion kisoissa

Lauantaina pääsin viimein korkkaamaan tämän vuoden agilitykisat. Kontaktit ovat sillä mallilla olleet, että ei auta kuin kokeilla, miten ne kisavireessä sujuvat. Suunnistin yksin KPSH:n kisoihin Viiksi-areenalle. Mitä lähempänä oma startti oli, sitä enemmän jännitti... Olin aivan yksin, joten en päässyt puimaan kenenkään kanssa ratoja etukäteen. Luojan kiitos kuvamateriaalia ei ole saatavilla kisoista. Ensimmäisen radan ohjaus on näyttänyt varmaan ihan järkyttävältä ja toisen radan oma lipsuminen hävettää edelleen :D

Tuomarina toimi Kari Jalonen. A-agilityrata näytti tuovan mukanaan oman koukkunsa jo ensi alkuun. Kolmas este tarjosi jo useita vaihtoehtoja ohjaamiselle. Kaikki kontaktit löytyivät lisäksi radalta. Olin epävarma ohjaamistyylistäni jo oman vuoroni koittaessa. Virhe. Sehän se kostautui :D Tiedän täsmälleen, mihin virheisiin sorruin radalla sen lisäksi, että Ludo nyt oli kyllä kovin virittynyt ja kuin pingotettu jousi uudessa tilanteessa pitkään aikaan. Jo radan alussa menin siis liikaa Ludon edelle, koska a) oma vauhtini pysähtyi ja b) en ohjannut kolmatta estettä varmaan lainkaan. Tulos: koira putkessa -> HYL. No siitäpä rauhallisin mielin jatkamaan rata loppuun. Keppien jälkeen jäi taas hyppy ohjaamatta. Kaikki kontaktit tehtiin oikein, vaikka Ludon sunnuntaikävely ja ihmettelemään jääminen söi kyllä sekunteja enemmän kuin kukaan sallisi. Epävarmuus paistoi sen naamalta ja kun toistin käskyn, se käytännössä säpsähti ensin ja meni sitten 2on2ff. Mutta edes se yks tavoite - kontaktit oikein - oli saavutettu. Ps. Ei muuten tullut yhtäkään nollaa tältä radalta! O_o

B-agilityrata vaikutti ensimmäistä helpommalta. Nyt jankkasin itelleni, että OHJAA. Ja niinhän mie tein. A ja keinu meni myös vielä oikein nätisti kontaktien osalta, mutta sitten minä idiootti antauduin houkutuksille ja kun kannustin Ludoa tulemaan puomin alas saakka, annoin sen jatkaa matkaa, vaikka se tuli alastulolta läpi. Kai se perhana oli silmissä, että voitasko tehä kisoissa toinen nolla ikinä. No, tehtiinhän se joo. Mutta yli 12 sekunnin yliajalla! Mitä siis opimme? Pysy ohjaaja suunnitelmassasi äläkä ole maallisen ajattelun vietävänä. Tai jotain :D

Joensuussa kisataan molemmat agilityradat ja huviksemme myös hypäri ensi sunnuntaina. Lupasin Mialle (tulossa toinen postaus treeneihin liittyen), etten toista samoja virheitä. Pystynkö siihen? Sen kuulette, ensi viikolla :D

Kontaktit kuntoon ja kisaamaan vielä tänä vuonna :D

*nolottaa* *hävettää*

Hyvä, että enää muistin missä kotihallimme on tai mitä sana agility tarkoittaa. Niin pitkään on ollut aivan muissa jutuissa mukana kuin agilityssä. Mutta hiljaisuus rikkoutui eilen, kun Iita-koutsin kanssa käytiin hiomassa kontaktikuviot kuntoon hallilla. On se ihme ja kumma, kun tauko tuntuu olevan vain hyväksi koiralle. Okei, näin pitkäksi sen ei tarvitsisi venyä, mutta silti. Ludon päässä on raksuttanut aika lailla ilmeisesti. Puomilla ei todellakaan tullut läpi, mutta epävarmuus paistoi loppupään himmailussa. Keinulla pääsin suoraan siirtymään eteenpäin seuraavilla ohjeilla:

- Ludo kutsutaan aivan keinun kärkeen saakka, palkka vasta, kun varpaat lähellä kontaktin reunaa
- heijaamalla lasketaan kontakti maahan ja palkka 2on2offista
- kokeillaan aika ajoin, miltä kokonainen keinu ilman apua näyttää
- otetaan kontaktit ja keinu mukaan ratatreeniin

Kontakteille ohjeiksi:

- vain pari toistoa kokonaista puomia ilman rataa, muutoin vauhtiharjoituksia loppupään hetsauksella palkalle
- silloin tällöin namialusta kontaktin päässä voi auttaa vauhdin lisäämisessä
- aletaan kokeilla etupalkkaa kauemmasta lähemmäksi, sivuttaissuuntaa etupalkalla
- MUISTETAAN VIDEOIDA
- A:lle myös alastulon hetsausta

Sain valtavasti kannustusta jatkaa ja toivoa siitä, että meissä on potentiaalia edelleen. Suunta on vain ylöspäin ja on kavettava se aika ja mahdollisuus muutamaan lyhyeen treenikertaan viikossa. Ludo nautti kyllä ilmiselvästi treensitä :) Ja kokonainen keinukin meni uskomattoman hyvin, vaikka keväällä siinä esiintyi vielä niillä parilla kokeilukerralla puolivälin jälkeen himmailua.

Tämä konkkaronkka on jälleen vaihtanut osoitetta sitten viime päivityksen ja viimahännät talsivat Kuopion ja Joensuun polkuja. Nova täytti sunnuntaina 7-vuotta ja minä vaan mietin, mihin tämä aika menee! Siitä on jo kauan, kun se oli pieni pallero. Tänä kesänä pojat eivät ole paljon turkkiaan päässeet kastelemaan kylmien säiden vuoksi, minäkään en ole talviturkkia heittänyt. Saa nähä pääseekö Ludokaan uimataitojaan muistelemaan lainkaan!

Sheltit muuttaa osa... aika mones.

Aika karua katsella omaa blogia, jonka edellinen teksti on melkein kolmen kuukauden takaa. Huuuups. Nolona voin vieläpä sanoa, että olen täällä muutaman kerran käynyt itsekin, mutta kirjoitusinto on ollut kyllä tipotiessään. Se on ehkä ollut muualla... gradussa. Selvennetäänpäs, mitä sheltit ja emäntä ovat tehneet viime aikoina, niin voitte varmistua siitä, etten ole laiskuuttani teitä hylännyt :D

Iso muutos meidän kaikkien elämässä on ollut se, että laumamme muuttaa vähin erin toiselle puolelle Suomea. Virallinen osoitteemme vaihtui Hämeenlinnan kaupungin alle. Sheltit kuitenkin muuttaa lopullisesti emäntineen uuteen kotikaupunkiinsa vasta kesällä. Nyt vietetäänkin erilaista arkea vanhempien hellässä hoivassa keskeneräisen koulun takia. Sheltit tuskin näkee asiassa mitään pahaa. Onko olemassa parempaa paikkaa kuin koti, jossa saa nukkua JOKA YÖ mamman kainalossa, leikkiä isolla pihalla, käydä jäällä irrottelemassa ja nauttia lukuisista rapsuttavista käsistä? Taitaa olla pojat tullu taivaaseen ;) Emäntä ottaakin sitten kaiken tämän keskusta-asumisen jälkeen hyötyliikuntana :D Eipä olekaan enää kaikki palvelut ihan korttelin päässä. Agilityhallille ei enää kehtaa ihan lämppärilenkkiä lähteä kävelemään. Mutta onpahan metsät ja joen jää aivan kotiovella. Mutta Hämeenlinnaan siirtyessämme saadaan vähän lisää luksusta aiempaan kerrostaloelämiseen: siellä odottaa jo valmiiksi aidattu rivaripiha poikia. Aika ihanaa :) Ja mikä parasta, meitä odottaa Aulangon kauniit maisemat ja lukuisat näyttelyt ja agilitykisat, valmennukset ja paaaaljon lähempänä. Kun tästä vielä valmistuu ja pääsee oman alan hommiin, ni on ne viikonloputkin käytännössä aina vapaat koirajutuille :))

Ollaan kaiken muuton, kouluhommien ja töiden ohella kyllä ehditty treenatakin. Ja edistyä! Ludon kanssa ollaan kontakteilla siinä vaiheessa, että puomi mennään KOKONAAN <3 Ihan huippu fiilis! Oikeastaan joka treenissä päästään eteenpäin ja tauko tekee selvästi vain hyvää Ludolle. Se ajattelee paljon omalla ajallaan ;) Niinpä treenit koostuu nyt kontakteista, joilla pyrin palkkaamaan monilla eri tavoilla ja liikkumaan nyt hieman enemmän Ludosta pois päin. Avustajan kanssa on ollut helppo keskittyä omaan juttuun, kun Ludon paikkaa on palkattu. Ohijuoksuja on tullut kyllä joka treenissä, mutta selvästi Ludo on tajunnut, että teki virheen, kun vauhti loppuu kontaktin eteen. Homma vaan on mennyt liian pitkäksi vauhdin tai innokkuuden takia. 

Nova on ottanut veikasta mallia ja tarjoaa puomin alastuloa innokkaana. Jopa minun ollessa laittamassa Ludoa vessaan jäähylle (korvia repivä haukkuminen kentän laidalla, kun treenaan Novan kanssa), ukkeli on mennyt tököttämään kontaktille 2on2off palkkion toivossa. Tämä jänishousu jopa yritti kiivetä aata, kun oli niin innoissaan. Pikkusen vaan jänskätti jyrkempi kulma ja kontaktin pinta :D <3 Parasta onkin nähdä tuo reippaus arkajalka-Novassa. Sitä lähdettiin harrastuksesta hakemaan.

Varsinaisia suunnitelmia harrastusten osalta en ole tehnyt tälle vuodelle. Vähän tilanteen mukaan, kun tässä on muulla saralla nyt rahareikiä. Ludon kanssa olis mahtava, jos vois jo tuossapääsiäisen aikaan kokeilla agilityrataa kisamielessä. Mutta ennemmin katselen nyt, mitä tahtia treenit sujuu ja koira kehittyy ennen kuin lähen tuhoamaan työn tuloksia kisaradoille. Näyttelyitä en oo miettiny vielä ollenkaan. Tokon alkeet olis ollu tosi hauska käydä, mutta aina, siis AINA ne on lauantaisin ne treenit ja minä olen vähintään kolme neljästä viikonlopusta töissä ja vapaatki sitten yleensä muualla. Että edelleen niitä opeaikoja odotellessa :D

Ps. Kuvat C: Emilia Pippola

Puolen minuutin tähden... ;)

Ehdin jo pikkuruisen katua päätöstä lähteä Kuopioon kisaamaan yksi hyppyrata. Kisaaminen on mukavaa, oikeastaan enemmänkin, mutta sunnuntaiaamun herätys klo 6 ei enää houkutellut sen lähestyessä :D Mutta minkäs teet, ilmoittautunut olit ja kaksi kisakaveriakin oli lähdössä mukaan. Kyllähän siitä nyt selviää, kun silmänsä kerran aukaisee. Pidin silti itseäni täydellisenä hulluna, kun herään vapaaehtoisesti sunnuntaina klo 6 ja odotan kaiken lisäksi koko päivän kisapaikalla, että voin vetää puolen minuutin suorituksen hypärillä. Jotenkin tiedän silti, etten ole todellakaan ainut tätä hulluutta harrastava ;D

Että kaikki ei nyt menisi niin helpoksi, niin nukuin tietenkin lyhyet yöunet ja nekin erittäin huonosti. Silmät luppasten ajelin kuitenkin Leenan ja Mandin ja Alinan ja Netan kanssa Kuopioon Hukka-Putken kisoihin. Uusi kisapaikka meille, joten kokemuksena tää oli hyvä lisä kisaplakkariin. Areena saa kyllä miulta pelkkiä kehuja. Sisällä oli lämmin, koirat oli rauhassa häkeissä radan sivussa verhojen takana. Hallissa ei kaikunut ja radan alustassa oli huikean hyvä pito. Kyllä kelpasi kisata noilla puitteilla! Oma hallikin on hyvä, mutta tää tuntui luksukselta :)

Ensimmäiset neljä tuntia sain leikkiä kisaturistia. Leena kisasi mineissä kaikki radat ja mie nautin aamupalaa radan reunalla hyväntuulisena. Lopulta oma vuoro alkoi lähestyä ja eteen tuli rataantutustuminen. Radat olivat Mika Moilasen tuomaroimat.Varsin suoraviivaisia ratoja, joilla sai luosta lujaa. Agilityradalla oli vaikea keppikulma, mutta muuten varsinaisia pahoja jekkuja ei ollut. Hyppyrata näytti juuri siltä, että nyt mennään lujaa. Radalla oli kaksi kohtaa missä pähkäilin, mitä puolta mennä ja miten ohjata. Vielä medien alkaessa olin epävarma, sillä radalla näki monia erilaisia ohjausmalleja ja virheitä tuli yhtä lailla. Jännitti ihan kamalasti. 

Päätin vain, että nyt juoksen, luotan Ludoon ja katson, mihin yllämme. On sanomattakin selvää, että tuloksen ollessa puhdas 0 ajalla -9,94, olin niin onnellinen ja tyytyväinen, että melkein halkesin (ja halkean kyllä vieläkin, koko ajan :D)! Se oli unelmarata, jolla onnistuin, kun tein niin kuin olin suunnitellut ja Ludo kuunteli minuu 100% ja lensi esteiden yli. Kun kepitkin sujuivat kohtuullisen tiukassa paikassa täydellisesti, olin saanut kaiken mitä halusin. Niinpä tuloksemme oli tuolla hyppyradalla 1./14. ainoalla ihanneajan alittaneella nollalla. Saimme siis ensimmäisen LUVAn! Oon niin ylpeä meistä, niin onnellinen Ludosta ja niin tyytyväinen, että päätin olla täys hullu. Tässä tuo hyppyrata videolla.

Niistoja ja välistävetoja

Viime torstaina pidin itteeni vähintäänkin hulluna. Tai no, en pelkästään ees minuu. Olihan meitä neljä hullua. Joo, treenattiin aksaa klo 21-23. Kuka hullu treenaa pitkän päivän jälkeen vielä loppuillan hallilla agilityä? No ne tosiaksaajat.. Vaan olipa hyvät treenit, kiitos Nooralle!

Treeniksi oli tarjolla tekniikkatreeni hypyillä ja putkella. Niistoa, päällejuoksua, pakkovalssia ja muita variaatioita, mitä kukin halusi käyttää. Ja meijän ensimmäinen kellotus ikinä! Meijän niistot olikin edistyny sitten ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Ja ne kehittyi tuon illan aikana. Koira kääntyy nii hyvin ja lukee minuu ku avointa kirjaa (jos näin kulunutta ilmaisua voin käyttää ;D). Mulla nyt sotki nää neljä raajaa välillä oman ohjauksen, mutta parhaimmillaan homma meni kyllä nii hyvin! Kaikki kiitos siitä Ludolle, se on mahtava koira!

Nova poti viime viikon syrjäytystään, mutta oli onneks jo viikonloppuna kunnossa. Laatikkotreenit uskallettiin kokeilla perjantaina ja oli nii kiva huomata (jälleen), että tauko tekee välillä hyvää. 2o2o-käsky alkaa selvästi hahmottua (kummallakin) ja pääosin jopa istumisesta siirrytään alastuloon, kun käsky käy. Niin varma se ei ole, että 100% ekasta käskystä toimitaan, mutta sinne päin selvästi. Mahtavaa. 

Novalla olikin sit eilen oma aksatreeni ryhmässä. Treenattiin välistävetoa. Opin jälleen pienen nyanssin, jota en oo varmaan vaan tajunnu yhdistää Ludon kanssa työskennellessä. Oppi tulee tässä:

Jo pelkkä olkapään kääntö voi olla koiralle merkki. Novakin nimittäin parikin kertaa lähti kaartaa 2. esteelle , vaikka huutelin sitä ääneen. Kun peruutin ja halusin Novan tulevan "käteen" hypyn jälkeen, vahvistin kutsua olkapään kääntämisellä "sisäänpäin". Ja kas, Nova kääntyi ja sain heitettyä sen sitten esteelle oikealta puolelta. Treenit meni kyllä mukavasti, vaikka selvä väsyminen näkyi koirassa toisella kerralla, jolloin vaihdettiin puolta. Putkeen meno oli työn ja tuskan takana ja Nova otti häiriötä kaikesta. Nova teki tunnilla kyllä paljon töitä, kun treenattiin muitakin juttuja iteksemme, joten saan olla vaan tyytyväinen ukon suorituksiin. Hyppyinto on muutenkin löytynyt ja se tarjoaa sitä aina tilaisuuden tullen :D

Novan välistäveto-treeni

Käytiin toki viime viikolla myös kahdesti shelttilenkillä Lykynlammella. Mukava reilu 4km lenkki taittui keskiviikkona 9 ja lauantaina 11 koiran voimin. Miks näitäki lenkkejä vaan tehdään niin harvoin? Tosi mukavia juttuja ja piristää päivää satavarmasti.

Tällä viikolla onkin sitten Ludon parit treenit ennen sunnuntain hyppyrataa Kuopiossa ja Novan kanssa treenataan sitten yks vapaavuoro pientä radanpätkää. Ja kun nyt tuli tosta hulluudesta puhuttua alkuun, ni en tiiä mitä se sit on, kun herää sunnuntaina kukonlaulun aikaan reissatakseen yhden radan takia kisaamaan. Onko se sit vaan sitä rakkaudesta lajiin?

Kuulumisia tuiskun keskeltä

C; Emilia Pippola

Sunnuntai ja lunta tulee myräkkänä ulkona. Sheltit ja emäntä on aamulenkin jälkeen kerääntynyt sisätiloihin myrskyä katselemaan. Emäntä luonnollisesti hoitaa kotiaskareita, koska eihän kotona voi ottaa liian rennosti, jos ei ole mitään tekemistä. Sheltit etsii asunnosta piilotettuja nakkeja, treenaa kontaktia agilitylaatikolla ja nukkuu. Tänään piti olla Novan agilitytunti, mutta homma vaihtuikin levoksi.

Aamulla tulin makkarista ja perinteisesti koirat hääri hyperiloisina vastassa. Joku ulahti ja oltiin tietenkin varmoja, että se oli arvon Kuningas Sir Ludwig herkkine hipiöineen. Mutta sehän olikin meidän Manselmi! Tutkailin luimuilevan Novan jalat ja uusi pienempi ulahdus tuli etutassua painellessa. Ilmeisesti venähdys tai vastaava tassussa/varpaassa. Aamulenkki oli aivan normaali ja Nova liikkui jopa laukka-askelin välistä. Myöhemmin kuitenkin otin pojan syliin tutkiakseni tassua ja reppana alkoi täristä säälittävänä. Mörökölli pitää siis nyt taukoa erityisemmästä rasituksesta muutaman päivän, ehkäpä viikon päästä päästään sitten treenaamaan normaalisti.

Ludon kanssa ollaan treenattu nyt keppikulmaa, irtoamista eteen ja alastuloa agilitylaatikolla. Haju alkaa selvästi olla käskystä, vaikkei laatikolle mennäkään välittömästi sata lasissa. Oon käyttäny edelleen seinää ja jotain tyynyä apuna, että Ludo ei kääntyilis minuun päin alastulolla. Näillä mennään vielä jonkun aikaa, että käskyn ja asennon yhteys tulis varmaksi, ennen kuin alan lisätä aikaa. Saatiin myös viikko sitten lyhyt ja ytimekäs opastus niistoon, jota pitää nyt itsenäisesti myös treenailla. Kiva, kun alkaa tulla näitä uusia ohjauksia, jotka on ollu varmaan viimeksi jatkokurssilla. Ei tätäkään vielä ykkösissä tarvii, mutta tulevaisuudessa varmasti.

Novalla alastulot on ollu myös hienoja ja nopeita. Käskystä on haisu, mutta paikka ei ole selvästi ihan hanskassa, kun muutaman kerran on käytännössä kävellyt laatikon yli. Olen sitten yrittäny ottaa taas lähempää lähetystä tai liikkunut osittain mukana, ettei lipsumisia pääsis tulee. Viimeksi treenattiin takaakiertoa jatkokurssilla ja meni oikein mukavasti, kun en ite myöskään hosunut.

Kuopion agikisat lähestyy, mutta on vielä epävarmaa, vienkö Ludon hyppyradalle vai mennäänkö ollenkaan. Kontakteille ei ole vielä asiaa ;) Ootellaan myös innoissaan Jennan koulutusta kuun lopussa. Emäntä on myös käynnistämässä taas oman kunnon kohotusta kuntokeskuksella. Jospa ens kesänä kunnon kohotus näkyy myös liikkeessä agiradalla ;)

Sari Vähäniityn koulutuksessa

Miun lauantai-iltapäivä pyhittyi jälleen agilityn oppitunnille. Ai vitsi mie tykkään! Koko ajan pääsen syvemmälle tähän lajiin, pala palalta. Ja koko ajan rakastun tähän enemmän ja enemmän...

Sarin koulutuksessa oli mukava hyppyrata, joka sisälsi muutamia tarkkuutta ja selkeää ohjausta vaativia kohtia.

1.-3. Ihmisnuoli. 4.-5. persjättö putkelle. Kepeillä merkkaus ekaan väliin (oli useampi vaihtoehto tasosta riippuen, miten voi suorittaa). 7.-9. Putkelta tiukasti käteen koira, josta takaakierrolla kasille ja ysille (ite liikkeessä koko ajan!). 10.-13. "Satasen spurtti" ja takaakierron kautta putkeen. 14.-16. Vedetään koira putkelta ja esteitten kautta käännetään taas putkeen. 17.-20. Neljä vaihtoehtoa: valssi ennen okseria (sekoittaa rytmin ja hidastaa), Takaaleikkaus okserille tai takaaleikkaus pituudelta ja okserilta. Kokeiltiin myös Ludolla persjättöä okserille ja toimi, koska Ludon vauhti säilyi silloin parhaimpana (makseille voi olla toivoton). 21.-28. Loppu oikeastaan rallattelua parilla takaakierrolla.





Käteen jäi:
- persjätöt oikeissa kohdissa meijän juttu!
- lisätreeniä koiran käteen tuloon (video kertoo kaiken :DD)
- kun luotan koiraan ja päätän ohjata tietyllä tavalla, onnistun!

Kaks videopätkää koulutuksesta:

Novan kanssa päästiin eilen ekaa kertaa agin jatkokurssille. Treenattiin persjättöjä ensin. Meinasin unohtaa luonnollisesti, että miulla oli alkeiskoira kädessä ja en ollu koko ajan täysin tarkka pitämään Novan hanskassa koko ajan. Eli kerran kerran Nova lähto jo ekalta putkelta Maijulle palkalle ja lopun eri linjassa olevat esteet tuotti sitä, että Nova ohitti kiitävällä vauhdilla vikan. Kun tarkensin otettani vikalle, saatiin koira hirmu draivilla etenemään palkalle.

Toiseksi treenattiin pussia ja etenemistä. Pussi on haastava kaikessa jännittävyydessään, mutta saatiin muutama onnistuminen, kun Anni oli pitämässä pussin suuta, ja se riitti. Arvasin, että Nova jättää alun estesuoralla yhden esteen välistä ja senhän se teki. Naksutin kerran kaikki läpi ja sen jälkeen suora menikin hyvin. Ongelmia oli suoralla putkella (joka otettiin pussin sijaan). Jostain syystä Nova vaan pinkoi monta kertaa sen ohi. Eikun taas vain se putki erikseen ja sen jälkeen ei ollu ongelmaa. Loppusuorakin sujui hyvin. Että vauhtia Novasta kyllä löytyy! Estekorkeus pidettiin mineissä, enkä edelleenkään aio edes kolmevitosia hyppyyttää. Kuvassa estesuora siis numeroilla 9.-11. Se on tuo demoversio taas, mikä herjaa liian monesta objektista :D

Tämmösiä treenilöitä meillä tällä kertaa :)

Nuhanenä ja Luikku Varkaudessa

Flunssa. Se iski jo toistamiseen! Miten turhauttavaa. Viikonloppuna sitä mukaa nuha paheni, kun agikisat läheni. Droppia naamaan ja tsempillä kisaamaan. Onneksi seurana olivat Leena ja Alina, joten yksin ei tarvinnu heräillä kukon rääkäisyn aikaan. Kisapäivä oli kaunis. Aika täydellinen jopa niin kauan kun ei tuullu. Kolme rataa oli suoritettavana. Tavoitteena saada ne kontaktit vapautuksella alas, muuten sylikyyti oottaa. HYppyradalta odotin jopa tulosta, mutta vähintäänkin oli kiva tietää, että ainakin viimeisellä radalla saadaan rallatella iloisesti.

D-agirata. HYL

- himmaillen puomi alas, mutta sain 2o2o -> vapautus

- nopeimmat kepit kisoissa tähän saakka ja puhtaasti!

- A:lle kova vauhti ja Ludo hyppäsi pois -> sylikyytiin

E-agirata. HYL (ei videomatskua valitettavasti, mutta keinu olikin jo 4. este :D)

- keinulla Ludo seisoi pitkään kontaktialueella kaikilla neljällä jalalla, houkuttelu johti omin luvin lähtöön -> sylikyytiin

F-hyppyrata. HYL 

- jättisuuri muuri toisena esteenä johti kieltoon ja putkeen juoksu hylkyyn

- positiivista, että teki muurin toisella yrittämällä, vaikka yks palikka tippuikin

- mulle rohkeutta kokeilla kaikkea villiä, kun ei oo nollaa tulossa! Kepit oli hyvät ja vauhdikkaat, mutta olisin voinu kokeilla persjättöä niiden jälkeen, nyt rohkeus ei riittäny

- sama 3. vikalla esteellä, olisin voinu kokeilla Saijan koulutuksen kääntöä ennen rengasta, mutta teinki jotain ihan omaa kuvioo

Nyt kisatauolle ja kontaktitreeniin keskittymään!

Tänään treenasin Annikan kanssa vapaavuorolla. Ludon kanssa ehdin kokeilla kisoista kaivertamaan jäännyttä persjättöä puolen vaihdoksena keppeillä. Kahdesti olin itse liian hidas enkä ehtiny ohjaukseen, mutta kun sen sain kuntoon, Ludo jatkoi hyvin kepeiltä esteelle. Lisään keppitreenistä videoo myöhemmi tähän :)

Nova on hiffannu nyt hyppäämisen ja palkkaamisen yhteyden ja se tarjoaa sitä hurjan paljon esteellä! Hyvä että sen saa luokse enää, kun se hyppii ja käy kattoo, onko alustalla namia :D Muutaman naksuttelun jälkeen päädyttiinkin ottaa hyppy-käsky mukaan. Ensin lähetin Novan ja Annika laittoi alustalle namin. Tämän jälkeen siirryin sivuun ja lähetin esteelle, lopuksi vielä otettiin samaa kahden esteen sarjana. Mikä vauhti pojassa olikaan! Nyt voin hyvin palkata käskystä hyppäämisestä pelkästään. On jo huomattavissa, että korvat ei taho löytyä, kun hyppääminen on nii ihanaa ees taas :D

Saija Mustosen koulutuksessa

Tänään opin monta uutta asiaa agiltystä. Tavallaan se on jopa hassua, etten kahden vuoden aikana lajin parissa ole törmännyt tiettyihin juttuihin tai vain kerran, jolloin asia unohtuu niine hyvineen. Sitä on junnannut tietyissä ohjauksissa paikallaan eikä ole uskaltanut kokeilla uusia kuvioita. Saati niistä mitään ole tiennykkää. Ja eihän ykkösissä toki mitään jännää ole tähän saakka tarvinnutkaan. Nyt te rakkaat lukijat, jotka ette jaksa maratontekstiä, hypätkää suoraan postauksen loppuun :D

Tässä Saija Mustosen rata:

Ekassa pätkässä treenattiin esteitä 1-6(7). Ohjaaja siirtyy esteen 3 tuntumaan ja ohjaa koiran sieltä esteen 2 kautta. Olin varma, ettei tuu onnistuu, mutta niin vain Ludo jopa korjasi miun myöhästyneen merkin ja suoritti esteet oikein. Tärkeää oli muistaa heti ensimmäisen esteen kohdalla ottaa askel 2. estettä kohti ja merkata kädellä. Siitä juoksuun kolmoselle, jonne tuli pieni niiaus kertomaan koiralle, että kohta tapahtuu jotain, ei juosta suoraan eteenpäin (monet maksit syöskyi koipineen edessä olevalle esteelle). Putken jälkeen piti mennä esteelle 6. ja kääntää koira A:lle. Tässä olikin sitten miulla hankaluuksia. Piti kiirehtiä esteelle, tehdä pieni niiaus suoraan koiran ponnistuskohtaan ja siltä kohdalta kääntyä kohti A:ta. Tässä tuli useasti heitettyä vain koira esteelle. Lopuksi otettiin vielä 8-10 meijän keppitilanteen vuoksi. Treeneissä löllykkävauhdissa niissä ei yleensä ole mitään ongelmaa. Nyt testattiin, mitä Ludo kestää ja mihin mie taivun. Luonnollisesti Ludo meni hienosti, kun köröttelin sen vierellä kepit. Kun miun piti ottaa etumatkaa, Ludo herpaantui. Eli kun olin liian kaukana, sille tuli kiire miun luo. Lopuksi korjattiin tilanne niin, että odotin Ludon kepeille, josta aloin ottaa etumatkaa noin pari keppiväliä pitäen kuitenkin ohjaavan käden esillä ja tukemassa. Tässä siis aivan uusi juttu keppitreeniin! 

Tokassa pätkässä oli tarkoitus kokeilla loppupään 19-22 kohdalla sekä japanilaista (en enää ees muista, miten seki menee :D) että viskileikkausta. No.. miun jalat, kädet, vartalo ja pää ei vaan ookkaa nii helppo yhistelmä.. :D Melkoista hupia sivusta seuraajille. Laitoin Ludon siis keinun luokse, josta piti pikku niiauksella valssata esteelle 20., jossa taasen samanlainen pysäytys, kuin ekan pätkän käännöksessä. Siitä piti valssata niin, että koira tuli oikeaan käteen ja ohjata se "hännästä" esteelle 21. Miten tää olikaa nii vaikeeta! Muilla se näytti nii helpolta :D Valssin kanssa oli oma hommansa ja tungin itteni monesti Ludon linjalle, jolloin se joutui kaartamaan liikaa ja a) juoksi esteen ohi) tai b) jäin ite jumiin esteen taakse. Lopulta saatiin miutkin kuriin, kun Saija piirti esteitten väliin viivan, jonka yli en saa mennä :D

Lyhyesti:

- treeniin uskallusta kokeilla erilaisia ohjaustyylejä!

- käännösharjoituksia

- kepeillä variaatioita edelle menosta ja hieman taakse jäämisestä

- viskileikkauksen kertausta

Nyt yritän taltuttaa alkavaa flunssaa, että sunnuntaina Varkaudessa oltais teräkunnossa!

Ps. Koulutus on videollakin, mutta en kehtaa taas latailla Youtubeen, jos en saa muokattuu sitä riittävästi. 

Keppejä ja hyppyjä

Ollaan tällä viikolla käyty poikien kanssa kahdesti vapaavuorolla treenaamassa hallilla. Keskiviikkona Ludon kanssa kokeilin lisätä Ludolla kierroksia kepeille. Keppien suorittaminen ei ole vielä satavarmaa ja korkeampi vireystila lisää riskiä tulla ulos kesken kaiken. Tulipahan huomattua Ludon treeneissä, että

- hallin uusi rengas on lisännyt riskiä juosta renkaan välistä (etenkin vaikempi kulma aiheuttaa tätä).

- olen palkannut liikaa Ludoa itse, sillä se ei tajua avustajan heittämää lelua, vaan kääntyy minuun päin -> treeniä, treeniä!

Novan kanssa naksuttelin agilitylaatikolla, tavallisella esteellä ja uutena renkaalla. Nova hakee perus estettä jo nopeammin palkan saamiseksi ja sama oli varsin helppo siirtää matalimmalla tasolla olevalle renkaalle. Minä naksuttelin ja Annika heitti namin palkaksi. Paljonhan Nova meni vääristä väleistä hakiessaan paikkaa, mutta lupaavasti se renkaan läpikin meni. Hirmuisen palkitsevaa on huomata, miten koiran aivot alkavat raksuttaa ja näkee, miten se AJATTELEE. Ja minä kun olen niin kauan tarjonnut itse ne mallit koirille, niin tämmönen omalähtöinen kokeilusta palkkaan on koirille ihan uutta.

Novalla:

- Runsaasti alastuloharjoituksia, ei liian nopea tahti treenin eteenpäin viennissä

- Renkaalla ja esteellä naksuttelua eri kulmista ja etäisyyksistä varmistaen liikkeet ennen käskyn liittämistä

Tänään Ludon kanssa jatkoin keppitreeniä Alinan ollessa avustajana. Kokeilin, missä mennään tällä hetkellä kepeillä ja huomasin, että Ludolle on liikaa, jos suullinen tuki ja minä vierellä jäädään yhtä aikaa pois. Eli jättäytyessäni se alkaa muutamien keppien jälkeen ihmetellä, minne jään. Sivuttaissuunnaassa voin alkaa edetä ja tätä vois ottaa treeneihin enemmänkin mukaan. Nyt Ludo lähti helpommin avustajan heittämään leluun mukaan.

Naksuttelin Ludolle myös matalaa A:n alastuloa ja puomia. Alina oli antamassa etupalkkaa vapautuksen jälkeen. Ludo tarjoaa nyt miulle nopeasti alastuloa (niin etten ehi omalle paikalleni sivulle :D), vaikka paikka voikin olla vinossakin. Mutta tärkeintä on nyt, että Ludo tajuaa pylly pystyssä- asennon eikä liiku siitä ennen vapautusta. Treenit jatkuu ;)

Novan kanssa jatkettiin rengas-treeniä. Hämmennystä selvästi tuotti ukkelille renkaan paikan vaihtaminen kesken ja sitä joutuikin uudelleen miettimään, mitä tässä haluttiinkaan :D Nostin renkaan korkeutta aika lähelle minikirkeutta (en mitannut) ja selvästi homma oli jo ihan iisibiisi, vaikka itse olin 1-2 metrin päässä renkaasta. Nyt vaan pitäis pähkäillä, milloin ja miten alkaa yhdistää käskyä tuohon :)

Nyt onkin tulossa mukava erilainen viikonloppu pojillekin, lähdetään Kuusamoon ja kävellään viikonloppuna Pieni karhunkierros. Siellä päin on ilmeisesti ruskakin parhaimmillaan, joten saadaan varmasti kaikki tankattua pattereitamme kauniin luonnon keskellä. Ens viikolla sitten taas parit treenit hallilla ennen Varkauden kisoja :)

Mielenhallintatreeniä Poksin kisoissa

Tänään oli minun paikka näyttää itelleni, pystynkö olemaan looginen ja reilu ohjaaja ja kouluttaja. Oman hallin kisat kahdella agilityradalla odottivat aurinkoisessa säässä Joensuussa. Vajaa viikko siitä, kun päätin aloittaa kontaktitreenin käytännössä puhtaalta pöydältä. Nyt kysyttiin sitä, pystynkö vastaamaan päätöksestäni. Onko miulla tarpeeksi munaa poistua radalta, jos koira sikailee kontaktilla?

A-rata. 24/6. 

Mielenkiintoinen rata muutamalla pikku jekulla. Aloitus suoraan kolmosista. Tähän oli helppo kokemattoman kompastua ja enkös tehnytkin hienon ohjausvirheen lähettämällä Ludon suoraan aloitusesteen ohi. Hommahan olisi ollut jopa helppo pakkovalssilla. Kiitos Laura tukiopetuksesta ;) Kontaktit himmailin Ludon kanssa rauhassa, että saisin sen vapautettua 2o2o:sta. Nämä molemmat pitikin! Sulavaa se ei ollut, mutta tavoite täyttyi! Kepeiltä Ludo sitten poistui liian nopeasti, liekkö vire vaan liian korkeella vai ohjasinko miten sattuu. Tokalla meni hyvin. Kaikkinensa oon tyytyväinen rataan ja kontaktitavoitteisiin.

B-rata. HYL

Tälle radalle miulla oli huono fiilis jo lähtiessä. Ludo oli koko ajan ollu ihan fiiliksissä naapurin juoksunhajuisesta nartusta eikä keskittyminen vaan ollut enää kunnossa toiselle radalle mennessä. Tiesin sen jo lähdössä. Koira ei asettunut istumaan, se ei ottanut kontaktia. Tokana esteenä oli puomi ja hommahan meni siihen. Ludo karkasi alastulolla ja minä hitaine aivoineni tajusin, että sikapossu on nyt kyllä otettava haltuun, tuo ei voi toimia enää. Aiemmin olisin paahtanut menemään hienoilla juoksukontakteilla, mutta nyt se ei enää toimi. Ei, jos haluan vaikuttaa omaan positiooni radalla. Niinpä koira syliin (tais ensin kyllä irrota vahingossa pari karvaa, onneks The Princess ei ulahtanu kauheen kovaa :D) ja pää pystyssä radalta pois. Mulla oli sittenkin tarpeeksi munaa!

Kotona treenattiin tänäänkin agilitylaatikolla. Nova tarjoaa tällä hetkellä pienen mietintätuokion jälkeen varsin mukavasti 2o2oa, kun olen laatikon vieressä. Suunta ei vaan meillä ole aina sama :D Yritän kyllä vaihtaa omaa puoltani joka tapauksessa. 

Nova tarjoaa alastuloa helpommin ja tänään kokeilinkin jo irtaantua laatikosta askeleen kauemmas. Toivottavasti joku päivä Ludo tarjoaa asentoa, vaikka olisin kaukanakin ja vielä pysyisi siinä tunnollisesti :) Pitää videomateriaalia koittaa näistäkin treeneistä ottaa :)

Varkauden agikisoihin sainkin pari kisaajaa mukaan, joten se olis sitten taas kaksi viikkoa aikaa treenailla ja lähteä sitten testaamaan, miten ne kontaktit sujuu. Ja uppo-oudot esteetkin vieraalla maalla!

Torstain treeni hallilla

Kävin aamulla molempien koirien kanssa hallilla yksin treenaamassa. Yritän nyt alkaa kävelyn sijaan hölkätä hallille ja takas, alkuun ainakin osan matkasta. Meillä on aika täydellinen kolmen kilsan matka.

Ludon treeni:

- kontaktin alastuloa laatikkotreenin tyyliin. Aluksi Ludo ei ymmärtänyt yhtään, mitä siltä odotin. Se tarjosi miulle istumista puomin alaosaan. Parilla houkuttelulla sain onnistuneet toistot, mikä alkoi ruokkia sopivasti Ludon itsenäistä hakua oikeaan kohtaan. Vinoonhan se 2o2o:iin asettui, mutta pääasia, että edes asettui. Tein koko hallillaolon aikana useita toistoja naksutellen runsaasti oikeasta paikasta. Tämä johtikin siihen, että Ludo innokkaammin ja nopeammin juoksi puomille tarjoamaan asentoa. -> Jatkamme kotitreenejä vahvistamaan alastulon tarjoamista.

- keppien suorittaminen itsenäisesti, kepeille tulo putkesta sivusta, kepeille tulo hetsauksesta. Ludo suorittaa kepit treeneissä varsin hyvin, vaikka olisin sivuttaissuunnassa muutaman metrin kauempana tai hieman himmaisin taakse. Lisäksi miun ei tarvii vahvistaa keppikäskyä enää kuin alussa. Edistystä! Kehuminen täytyy kuitenkin jättää esteen jälkeen, muuten tullaan väärästä kohdasta ulos :) Putkesta kepeille tulo onnistui ihan hyvin, mutta Ludo ei kestänyt montaakaan toistoa, vaan alkoi ottaa väärää keppiväliä. Kulma saattoi olla liian vino. Muutaman toiston otin yllytettyäni Ludoa ensin ja se ei olennaisesti vaikuttanut pelkkien keppien suorittamiseen. Vähitellen pitää vaan uskaltaa kokeilla vaikeampiakin lähestymisiä.

Novan treeni:

- estehakuisuus. Päätin kokeilla ekan kerran Novan kanssa naksuttelua esteellä Mian kehotuksesta. Aluksi jouduin hieman vihjaamaan omalla liikkeelläni esteen suuntaisesti, että Nova hyppäsi esteen yli. Käytännössä käännyin aina sivuttaissuunnassa esteen vieressä ja Nova hyppäsi esteen. Rima oli 20cm. Useitten toistojen jälkeen Nova tarjosi hyppyä innokkaammin ja nopeammin. Pyrin itse vähentämään omaa liikettäni samalla. Lopussa kävelin kolmen esteen ympärillä verkkaisesti ja naksautin Novan hypystä.Tätä jatketaan vielä.

-putki ja este-putki-este. Lelun kanssa treenatiin myös tutumpaa suoraa ja mutkalla olevaa putkea. Suora putki vielä sopivasti musta. Este-putki-este sujui hyvin alun estetreenin jälkeen. Naksautin molempien esteiden jälkeen.

Pari toistoa sain videolle Ludolta kepeillä, mutta en niin lyhyitä pätkiä kehtaa Youtubeen ladata, että saisin ne tänne. Ja Movie Maker ei suostu ottamaan miun puhelimen videoita muokattavaksi. Mutta videonti olis kyllä ollu hyvä ihan joka kohtaan. Kaverin kanssa sekin olis vaan huomattavasti helpompaa :)

Strategioiden suunnittelua syksylle

Joskus on kovin valaisevaa huomata, kuinka alussa sitä onkaan jossakin asiassa. Syntyy halu kehittyä, listalle kertyy monia asioita, joita kokeilla ja oppia. Miulle kävi jonkinlainen valaistuminen sunnuntain mölleissä omalla hallilla. Katselin hyvin monenlaisia koirakoita niin mölli- kuin kisaavien radalla. Oli palkkausta radalla, oli esteiden uusimista useita kertoja, kovaa vauhtia, erilaisia ohjaustyylejä ja koirakoita, jotka keskeyttivät koko radan. Tuli todettua, että en kyllä tiedä vielä tästä lajistakaan puoliakaan. Jos haluan kehittyä ohjaajana ja saada koirasta enemmän irti, on otettava monen monta pientäkin asiaa huomioon. Ja niin virtuaalimaailma blogeineen ja treeni-/kisavideoineen vei mennessään. Mitä koirakot, jotka ovat jo kokeneempia ja pidemmällä, ovat tehneet? Mitä minä teen, etten junnaa paikallaan ja jää ikuisesti tekemään helppoja asioita mukavuusalueella?

Mölleissä treenasin mölli- ja kisaradan kontaktiteemalla. Ekan kerran koskaan myös palkkasin Ludoa mölleissä. Yritin myös kiinnittää huomiota oman kropan linjaan ohjauksissa ja omaan vauhtiin. Ekalla radalla Ludo tekikin ihan hyvät kontaktit (etenkin puomi meni nappiin) ja rata oli muutenkin ihan perus hyvää työskentelyä. Tokalla radalla sähläsin hieman enemmän itse, putkijarrun osaamisesta olis ollu hemmetisti hyötyä, kepit meni puhtaasti ja kontakteille syntyi tuttua himmailua. Jälkeenpäin opittua: ei palkkausta kädestä, vaan jalkojen eteen maahan.

Kontaktitreenit kotona:

Treenaan nyt molemmilla koirilla alastuloa kontaktilla ihan perusteista saakka (myös Ludolla, sillä eilisissä treeneissä se ei tarjonnutkaan alastuloa niin, että olisin päässyt naksuttelemaan usein, päinvastoin alkoi istua puomin alastulolle). Lähden liikkeelle siitä, että olen polvillani laatikon vieressä ja koiran on tarjottava 2o2o- asentoa, josta tulee välitön naksaus + palkkaus ja päälle vielä useita naksutteluja palkalla ja lopuksi vapautus etupalkalle. Haasteita tulee tilan puutteesta. Minne tunkea toinen koira siksi aikaa, ettei kuulisi naksausta (josta ei seuraakkaan palkkaa)? Mitä tehdä, kun koira alkaakin istua laatikon päälle? No, Novan kohdalla joudunkin vielä käyttämään houkuttelua, että ymmärtää jujun. Ekassa treenissä tosin oli jo selkeä suunta siihen. että hoksottimet toimii. Ludo tarjoaa oikeaa asentoa nopeammin, sillä aiemmin ollaan treenattu alastuloa laatikolla hieman eri tavalla. Näillä mennään nyt, Novan kanssa ei mitään kiirettä, edetään askel kerrallaan. Ludon kanssa joudun vain toivomaan, että edistystä tapahtuu nopeasti, että sunnuntain kisat eivät menis ihan penkin alle. Täytyy siis tuota puomin alastuloa treenata hallilla vielä sen verran, kun ehtii. Ja sitten kisojen jälkeen vaan keskittyä tekemään alastuloa erikseen. Eli syksyn pääteema on selvillä! :D

Novan kanssa jatkuu agin jatkokurssi parin viikon päästä, tosin ekalle kerralle ei taideta päästä. Mennään syksy nyt matalilla esteillä ja koitetaan saada syttymistä lajiin ja itsevarmuutta lisää. Johonkin saumaan olis pakko varmaan molemmat koirat vaan kuvata selästä, vaikka minuu ärsyttääkin vaan sen takia niitä nukutella. Mutta pitkään ei kehtais enää tietämättä treenata.

Vappukisat, Joensuu RN ja agimöllit

Ja tehokasta harrastuspäivitystä pukkaa, kiitos teknisten ongelmien.

Emilia Pippola

Vappukisat POKS ry:llä.

Ensimmäiset viralliset kotikisat ja vuoden 2014 ensimmäiset kisat juostiin Ludon kanssa vappupäivänä. Pari perusrataa ja yks hyppyrata. Radat oli kaiken kaikkiaan varsin helppoja, ei mitään erityisiä ongelmakohtia tiedossa. Pohdinkin etukäteen, että harmittaa, jos noin helpolla radalla munataan johonkin hölmään. Todennäköisimpänä pidin keppejä, joilla syksylläkin kisoissa oli ongelmia.

A-rata

Kepeiltä vitonen.  Saa antaa vinkkejä!

B-rata

Kepeiltä vitonen. Edelleen, vinkit kelpaa!

C-rata

Kepeiltä vitonen. Yritin jo oottaa Ludoa kepeille, että rauhallisesti lähettäs siihen tilanteeseen. mutta sekään ei ihan onnistunut. Ehkä kisatilanne vaikuttaa molempiin.

Joensuu RN 18.5

Joensuuhun Elokareliaan osallituin Ludon kanssa sunnuntaille pelkästään sillä ajatuksella, etten kehtaa taas kinua työnantajalta lauantaivapaata. Sunnuntaille olikin sitten ilmoitettuna yli 70 shelttiä, lauantain jäädessä alle 30:een. Mielenkiintoisia tilastoja :D

Tuomarina kehässä toimi ystävälinen kroatialaismies Tino Pehar. Pidin tuomarin tyylistä käsitellä koiria. Hän tutki ne varmoin ottein ja läpikotaisin pöydällä eikä ollut tökerö tai pelottava. "Huomenta" tuli sujuvalla suomella, mutta ikää hän kysyi englanniksi. Tuomari liikutti koiria todella paljon ja vain harva ehti seisottaa koiraansa kehässä. Meidän päivä ei ollut aivan paras, taisi olla paljon ilmassa rutiinin puutetta. EH laatuarvostelusta ja 4. sija, sillä toiseen EH:n saaneeseen verrattuna olimme kuitenkin rodunomaisempia ja rakenteeltamme parempia. Oli vain liian iloinen häntä ;) Arvostelu Ludosta löytyy Näyttelyt-osiosta.

Agimöllit JOA:lla 

Lisään videot tähänkin jahka puhelimesta siirtyisivät koneelle ja Youtubeen. Hyvät möllit oli taasen, päästiin kurkkaa, mikä meininki on meillä Joalla ennen tulevia kisoja. Meininki lienee lyhyesti se, että kontaktit on saatava varmemmaks, kepit kaipaa vaan lisää kisanomaista treeniä ja mitään liian vaikeaa kuviota ei kannata yrittää ennen kun oma kroppa handlaa sen :D Mutta tulipahan saksalaista kokeiltua ekaa kertaa melkein tosimeiningeissä.

Emilia Pippola

Treeni-iloa.

Joskus löytää itsensä siitä tilanteesta, että sitä on vähän kaikessa mukana eikä missään sitten oikein kunnolla. Pikku hiljaa huomaa ahdistuvansa, kun aika riitä kaikelle, mitä haluaisi tehdä. Tämän kevään valinta miun kalenterissa ja elämässä on jättää kuntokeskuksen jäsenyys pois ja keskittyä liikkumaan kotona ja luonnossa sekä treenaamaan agilityä. Käytännössä koko talven kestänyt agilitytaantuma on väistymässä ja tatsi alkaa löytymään taas. Tiedän syynkin. Novan alkeiskurssi on antanut uutta virtaa, kun "untuvikkoa" saa taas kehua ja kannustaa yksinkertaisissa asioissa. Lisäks Ludo tarjoaa aivan toisenlaisia haasteita kokeneempana. Ensimmäiset kisat tälle vuodelle tulossa ylihuomenna. Jesh!

C: Emilia Pippola

Mutta siis niin, Nova. Kaksi alkeiskurssikertaa takana, muutama omatoiminen treeni hallilla myös. En voi muuta sanoa kuin että tuo koira pursuaa intoa ja iloa treenatessa! Silmät tuikkii, häntä on terhakkaasti pystyssä ja vauhtia piisaa. Miksi, oi miksi (!), en ole tajunnut tätä harrastusta Novan kanssa aiemmin? Vaikka lonkat rajoittaakin meiltä kisailun, niin tää on sellasta aivojumppaa, yhteistyöpeliä ja liikuntaa koiralle, että tästä en kyllä vastedes luovu!

Tällä hetkellä opetellaan...

• hyppysuoraa ja hyppysuoran yhdistämistä putkeen (hyppy-putki onnistuu jo, useamman esteen yhdistäminen putkeen ei sunnuntain kurssilla onnistunut, vaan ukkeli veteli menemään putken ohi täyttä häkää kohti avustajan nameja ;P)
• kontaktien alastuloja (matala A:n alastulo pöytää vasten. Nami tuli vain, jos etujalat oli maassa, takajalat kontaktilla. Tässä pitää miun olla omatoimitreeneissä tarkempi, ettei palkkaa vain tule väärästä tyylistä. Vauhtia alkoi tänään löytyä omissa treeneissä!)
• keinun kolinaa kuunnellaan sivusta nameja syödenkotona pitää aloittaa kontaktien harjoittelu agilitylaatikolla

Ludon kanssa treenataan sekä rataa, että erityisen treenin kohteena on ollu nyt...

• keppien yhdistäminen esteisiin (oon treenannu sekä esteeltä kepeille tuloa, että kepeiltä etenemistä esteelle. Haasteena vielä vaikeammat kulmat, jolloin Ludo menee väärästä kohtaa kepeille. Toisinaan myös tulee ulos tokavikasta välistä. Tänään onnistuttiin hienosti kepeillä helpommista kulmista. Jättäydyin myös taaemmas, että treenattas enemmän itsenäistä suoritusta. Joku päivä sen pitäis pystyy suorittaa kepit yksin. Heh, millon lie :D)
• irtoomisharjoitukset (on meille vielä haastavaa ja vaatii paljon työtä. Pieniä paloja otetaan mukaan nyt joka treeniin. Niin putkeen irtoomista, esteeltä toiselle jatkamista itsenäisesti, esteelle tuloa kiertäen. Selvästi on nähtävissä vielä se, että Ludo ei ymmärrä mitä haen ja haukkuu epätietoisena. Se tarkoittaa, että haaste on vielä liian suuri sille. Kaikkea tätä tulee siis vielä reilusti vahvistaa.)
• kontaktit (ikuinen treenattava. Tässä huomaa sen, miten laiska-jaakkoa rangaistaan. Opeta alusta asti johdonmukaisesti, niin koira tietää, mitä sitlä odotetaan. Mutta, kun antaa mennä pysähtymättä alastulolle, niin... vielä se ei ole ollut ongelma, mutta voi tulevaisuudessa olla. Eli tarkkaavaisuutta alastulos vaatimuksiin.)

Seuraava postaus tuleekin sitten kisoista. Saas nähä, kuinka meijän käy pitkästä aikaa ULKOKISOISSA! :)

Novan kanssa kurssille :)

Nii-in, Nova 5v. 8 kk. osallistuu ens sunnuntaista lähtien agilityn alkeiskurssille :D Hallittavuustesti meni kertaheitolla läpi pari viikkoa sitten. Tavoitteeni on kurssilla kasvattaa Novan itseluottamusta ja parantaa meidän suhdetta ja työskentelyä iloisella ja reippaalla puuhaamisella aksassa. Luultavasti kurssi jää agilityn osalta ainoaksi, sillä en halua tämän ikäistä ja c-lonkkaista koiraa alkaa kehittää kisakuntoon. Pääasia, että saadaan iloisella asenteella varsutettua toimintaa kahden. Ludo on aimo annoksen saanut sitä osakseen näyttelyiden ja agilityn merkeissä. Nyt on kyllä jo Naapukan vuoro.

Ludolla olis tulossa silmien terveyslausunnon päivittämisen aika. Lisäksi pitäis alkaa tehdä siirtoja Joensuun näyttelyiden suhteen, jos mielii mennä. Katsellaan, millainen koirien kesä 2013 on :)

Me ollaan edelleen täällä!

Moi!!! Kaksi karvaturria ja emäntä ilmoittautuu piiitkäksi hujahtaneen blogitauon jälkeen. Näyttelyavostelut on toki lisätty sivuille ja terveystuloksiakin on hankittu vuodenvaihteessa. Pojat on nyt CEA-geenitestattu. Molemmat: kantajia.     

Mitä sitten viime aikoina ollaan puuhattu, niin ollaan muutettu isompaan asuntoon muun muassa. Tässä asunnossa on mainio stalkkauspaikka olkkarin ikkunalla, kun ikkunat ulottuvat alas asti ja ikkunalauta on koko seinän pituinen. Mikäs siinä poikien töllistää kadulla kulkevia ihmisiä ja etenkin niitä vihollisia, jotka uskaltaavat kävellä häntä pystyssä ohi merkkejään jättäen ;)Agilityryhmä vaihtui uusiin tyyppeihin vuodenvaihteessa. Iso os kyllä porukasta shelttejä :D Treenausinto on ollu vähän sitä sun tätä, eikä vapaavuoroillekaan ole tullut lähdettyä täältä "hitusen" kauempaa. Kisat olis kuitenkin tähtäimessä huhtikuussa, joten kyllä tstä on alettava taas panostaa. Novan inloitin juuri hetki sitten huhtikuussa alkavalle alkeiskurssille. Ukkeli kaipais sitä itsevarmuutta huomattavan paljon lisää. Olis hienoa tuottaa pojalle onnistumisen kokemuksia agilityssä. Jos se vaan selättää pelkonsa joihinkin esteisiin. 

Alle kokosin kuvia, jotka on napsittu melkein kotiovelta lähtevältä järven jäältä. Talven parasta aikaa on hyvät jääkentät ja säät. Ihana antaa vaan hurttien juosta vapaana ja viskoo niille vielä vähän jotain haettavaakin. Ja pojat nauttii :) Erityiskiitos pari viikkoa sitten olleelle shelttilenkille, jonka kaksituntinen oli oikein rattoisa niin koirilla kuin meillä ihmisilläkin :)

Kaikki kuvat alla: Emilia Pippola.

EE CH Ludo alias Luikero :)

Kuva: Emilia Pippola

Siinä se kuvassakin olla möllöttää. SERT Virosta. Eikä mikään helppo SERT ollut sekään.

Torstaina laitoin pikkumiehen Lauran ja shelttien matkaan kohti Rakverea. Viikonloppuna oli kumpanakin päivänä tulossa yli 30 shelttiä ja sehän pisti nipistelemään vatsassa. Kaikki on loppuvuodesta tietenkin sertejä ja cacibbejaan hakemassa. Luikku sai kehuja matkustajana, mutta oli kuulemma myös mököttänyt. Mistä lie. Eihän Luikku koskaan mökötä :D

Lauantaina tuomaroi romanialainen Dagmar Klein. Venäläinen uros vei parhaimman paikan, mutta Ludo otti sijansa heti PU2:na. Vielä ei siis meille napsannut, mutta olihan tuo sunnuntai vielä aikaa :) Sunnuntain tuomari oli tiukkaakin tiukempi tanskalainen Ole Staunskjaer. Jo pelkän ERIn saaminen oli tiukassa, joten miun pikkumies teki siellä oikein urotyön! Tämä samainen venäläisuros veti - tietenkin- pidemmän korren, mutta oltiin jälleen PU2 ja saatiin se kaipaamamme SERTi. Vain nämä kaksi oli uroksista saaneet SA:n, eli suoritus on kyllä aivan huikea! Näyttelyt- sivulta löytyy molempien päivien kivat arvostelut.

Maanantaiaamuna sain väsyneen ukkelin kotiin. Johan sitä oli ollu aivan mahoton ikävä! Novakin oli aivan innoissaan veikan paluusta. Laatuaikaa kyllä vietettiinkin viikonloppuna isomman pojan kanssa. Tai no, Nova oli myös "mummolassa" hoidossa yhden yön PMMP:n jäähyväiskeikan takia. Mutta sitä lujemmin ukko sunnuntaina painautuikin miun jalkaa vasten nukkumaan.

Eilen oltiin Ludon kanssa parin viikon totaalitauon jälkeen aksatreeneissä. Tauko näkyi kummallakin energiana ja ilona työskennellä. Ludo teki kepit puhtaasti ekasta (vaikeammalta puolelta vielä!) kummallakin radan suorituskerralla. Kontaktit tietenkin oli "liukkaat", kun niitä pitäiskin hioa, et se vauhti tasan pysähtys siihen kontaktin loppuun. Kontaktit imi tottakai tapansa mukaan Ludon pahoissa paikoissa niille, mutta toisella kerralla rataa suorittaessa täsmensin vaan niillä kohdilla sitä, mitä piti tehä. Saksalaisetkin onnistui huipusti <3 Putken eessä tehtiin välistäveto ja mentiin vastakkaiseen putken päähän. Putkelta siis saksalainen hypyllä ennen puomia. Kepit suoritettiin A:n alla olevan putken jälkeen kuvan oikealta puolelta. Kepeiltä A:lle ja hyppy-putki-hyppysuora loppuun.

Demoversiot... aloitus siis sinisellä pallolla

Näyttelytantereella Hämeenlinnassa ja muita juttuja

Heipsanhei, näppäimäimistön äärellä pitkästä aikaa. Ei ole paljon vapaa-aikaa taas tälle bloggarille suotu opiskelu-ja työkiireiden keskellä. Tälläisenä aikana joinakin päivinä käy shelttipoikia hieman sääliksi. Juurikaan ei "pakollisten" hoitojuttujen lisäksi ehdi puuhata poikien kanssa. Aksatreenitkin on ollu käytännössä sitä oman porukan treeniä tiistaisin, viime viikolla ehdin käydä kerran vapaavuorollakin.

Näyttelyyn valmistautumassa/kaunistautumassa :)

Parisen viikkoa takaperin olin lauantaina töiden jälkeen Sari Vähäniityn agilitykoulutuksessa Poksilla. Kun on puoli kuudelta herännyt töihin, ollu siellä kahdeksan tuntia ja käy kotona vaan "tankkaa", ni vähän kehtuuttaa lähtee kahdeks tuntia hallille oman parikytminuuttisen takia. Mutta tiesinhän, että kivaa siellä tulee olemaan ja hyviä vinkkejä ulkopuoliselta saadaan. Sarin rataa ei tullut kuvattua tai piirrettyä mihinkään. Enkä ole ehtinyt siitä omaa postausta tekemään. Meille tärkeinä pointteina koulutuksesta tuli keppeihin sellaisen imun saaminen (eli et Ludo sit alkas niitä hakeekin ja tykkäis niistä) ja putkiin lähettäminen. Mukavaa menoa radalla oli, mutta putkien kanssa tais olla suurin työstäminen. Ihan ohjaajallakin ;)

Seuraavat kisat ois Kuopiossa tän kuun lopussa, sillä yllättävän vapaankin ilmaantuessa tulevalle lauantaille, en halunnu ottaa taas uutta ohjelmaa viikkoon. Ansaittu vapaa lauantai. Työstettävää silti riittäis agin osalta monellakin kohtaa. Eiliset treenit maistui puulta sellaisen "turnausväsymyksen" iskiessä eikä mtään antoisaa saatu aikaiseksi. Turhauduin, kun Ludo karkas oikeestaan joka kerta kontakteille, kun ne oli ulottuvilla. Välillä kauempaakin. Pitäs vähän pilkkoa treeniäkin nyt pienempiin osiin, et niitä perusjuttuja tulis treenattua ja hiottua eheämmiks.

Hämeenlinna RN. Viikonloppuna oli yhdistetty näyttely- ja ystävientapaamisreissu Hämeenlinnaan. Ludo esiintyi kasvattajan hyvissä käsissä valiokehässä kolmen muun valion kanssa. Päivän tulos oli VAK ERI3 SA -> Näyttelyn ykkösruusuke kasassa! :) Poika esiintyi todella kivasti ja näytti erittäin hyvältä kauempaakin katsottuna. Arvostelu löytyy Näyttelyt-sivulta. Tämähän kehäkaahailu innoitti miut kuitenkin harkihtemaan Jyväskylä KV:ta ja sinneppä ollaankin suuntaamassa. Sitä ennen kuitenkin jännitellään Rakveren tuloksia ensi viikolla ;)

Myös Novan näyttelymeininkejä olen tuuminut lähiaikoina ja kiinnostuin hieman harkitsemaan Päivi Eerolalle viemistä Kajaaniin tammikuussa. Tämän tuomarin mielipide kiinnostaisi kovasti ja hänen lempeään käsitteyyn voisin makaroonini viedä. Treeniähän ukko kaipaa kunnolla, mutta sitä ei auta ku alkaa sit treenaamaan. Eilisissä aksatreeneissä hönöttämässä ollut ukkeli kävi pöydällä pariin otteeseen kopeloitavana ja totesin, että takapään kopelointi saa Novassa aikaan makarooniefektin. Etupuolella ollessa oli ihan kivastikin pöydällä. Eli eikun reenaamaan! :)

Ps. Inhottavaa, kun on taas pentukuumeilua ja tietää, ettei moneen vuoteen oikeestaan oo mahdollisuutta ottaa uutta nassikkaa kasvamaan. Ikävöin pennun tuoksua silti, johan tuo Luikerokin on jo 2,5v. <3

Viikon hedelmät: mitä opittiin?

Yhteen viikkoon mahtui meillä agilityä möllien, treenien ja virallisten verran. En oo enempää itsestäni ohjaajana oppinut aiemmin kuin viikkoon mahtuneitten tapahtumien osalla.

Ensinnäkin Poksin möllit viikko sitten sunnuntaina. Koko viikolla en ollu päässy treenaamaan, eli lähdettiin Ludon kanssa kylmiltään mölli- ja agiradoille. Oppi numero 1: älä syö liian tukevasti ennen liikuntasuoritusta. Kattelin, kun Ilona Joensuun tuomaroimaa rataa (mölli) laiteltiin ja se näytti aikamoiselta revittelyradalta. Miten miun maha kestäis perässä? En enää samaa aamupalasettiä kuin kouluun lähtiessä, se on vissi. Videotkin radoilta otti eräs nimeltämainitsematon tehtävään pakotettu henkilö ;) Tietenkin, kun tätä kirjoitan, ne ei toimi miun koneella. No, koitan muistella, mitä opittiin kummaltakin radalta.

1. Anna käskyt koiralle ajoissa: edellisen esteen aikana. Huomasin kyllä monen monta kohtaa molemmissa videoissa, missä annoin käskyn liian myöhään. Paimenkoira tietenkin a) juoksi ohi b) pyöri kysyen, mitä pitää tehä c) haukken miut lyttyyn ohjaajana.

2. Jos sulla on nopee koira, JUOKSE! Jälkeenhän siinä muuten jää suorilla pätkillä, jos jää liikaa odottamaan. Ja siitä seuraa edellisen kohdan a) tai b) tai c).

3. Anna tilaa kepeillä (ja anna käsky ajoissa). Tässä itse asiassa tuomari antoi meille sitten lopuks vinkkiäkin. Tilaa koiralle, selkeät käskyt ajoissa, epävarman koiran kanssa mennään rinnalla.

Keppejähän myö jauhettiin käytännössä tietenkin turhaan sillä ohjauksella agiradalla oikein olan takaa. Tiistain treeneissä otettiin ryhmäläisten avustuksella vähän tehotreeniä sitten niihin. Vitja, miten sitä oppii, ku joku on vieressä kattomassa, mitä tekee väärin (ja oikein)! Ludo ohjautu oikeesta välistä kepeille ihan hyvin, kun käsky tuli heti edellisen esteen suorittamisen aikana/jälkeen. Käsien ei tarvii olla sylissä sykkyrällä, vaan ekaa väliä voi viittoa toisella kädellä. Sit vaa mennää yhessä kepit, ni ei mitää ongelmaa! Tietenki tää menee helpommin sillä meijän "helpommalla" puolella. Kävin yksin treenaa keppii ja keinua torstaina ja saatiin vaikeemmallekin puolelle onnistumisia, kun muistuteltii vaa mieliimme, mitä piti tällä esteellä tehdä. Olin torstaina tosi tyytyväinen keppi- ja keinutreeniin. Saatiin keinulle monta onnistumista ja näytti, kun Ludo ois siinä vähän rohkaistunu. Lopullista lampun syttymistä odotellessa!

No sit viikon viimonen juttu. JOA:n kisat Pärnävaaralla. Kolme rataa ja tuomarina Anne Viitanen, Yleiskatsauksena vois sanoo, että haastavat 1. luokan radat oli! Oli mm. hankala putki- ja keppikulma, putki suoraan seinään päin ja neljän esteen ei-niin-suora suora. Pohdittavaa siis riitti. Meidän kohdalla päivän sana oli edellisenä jokaisella radalla vuorossa ollut soopeliuros. Ludo ei voinu ottaa silmiä irti siitä, kun se oli hallissa tai radalla. Se napitti sitä ihan koko ajan!! Arvatkaa vaa, häirihtikö se meijän suoritusta ja minuuki jo ärsytti, et ohjaaja ei kadonnu koiransa kanssa ulos hallista suorituksensa jälkeen, kun näki, miten vaikeeta meillä oli. En siis saanu yhdessäkään lähdössä Ludoa istumaan enkä ekassa lähdössä varsinkaa ottamaan minuun katsekontaktia. Luojan kiitos se pysyi sentään paikallaan lähdössä eikä karannu radalta.

Eka agirata meni sillee mönkään, et otin koiran häkistä liian myöhään ja se oli ylivirittynyt. Olis pitäny vetää vähän rauhottavia kontaktia vaativia temppuja ja haistella tunnelmaa radan vieressä. Rata meni muuten kivasti, mut parit kerrat Ludo karkas haahuilee sitä soopelia silmillään ettien ja mie jouduin kutsuu sitä takas. Kieltojahan sieltä radalta siis tuli. Keppejä yritin korjata kerran oikein, mutta en jääny jankkaa, ku tuomari niin painotti, et kisanomaisesti radat läpi, jos tulee hylky.

Toka agirata meni vähän kivemmassa vireystilassa, kun kävin treenaa hieman keppejä ja estettä ulkona. En muista ilman videota (saan ne vasta treeneissä), miten ne kiellot meni, mutta onnistumiset saatiin tällä (ja ekalla) radalla keinussakin, mikä oli mahtavaa. Hyvää työtä poika siis teki, kun keskittyi ja mie ohjasin oikein.

Hyppyrata oli varsin hauskan oloinen lukuunottamatta sitä vaikeeta keppikulmaa. Sille olis pitäny tajuta valssata, et olis tullu ite putken ja koiran väliin. Sillon Ludollakin olis tullu laajempi kaari putkelle ja se ois sen hahmottanu. Kepeiltä otettiin vitonen ja kielto tuli myös A:lla. Silti saatiin meijän eka kisatulos ja sijoituttiinkin jopa! 15vp ja 3. sija! :) Salaa toivoinki, et ees joku tulos Pärnältä oltas saatu. Jäi kiva fiilis :)

Nyt onki sit treeniä vaan luvassa ja Kuopioon tähdätään lokakuun lopussa. Sitä ennen tulossa Sari Vähäniityn koulutusta Poksilla. Novan kanssa aletaan käydä näyttelytreeneissä aina kun sunnuntaisin päästään :)