Kuulumisia tuiskun keskeltä

C; Emilia Pippola

Sunnuntai ja lunta tulee myräkkänä ulkona. Sheltit ja emäntä on aamulenkin jälkeen kerääntynyt sisätiloihin myrskyä katselemaan. Emäntä luonnollisesti hoitaa kotiaskareita, koska eihän kotona voi ottaa liian rennosti, jos ei ole mitään tekemistä. Sheltit etsii asunnosta piilotettuja nakkeja, treenaa kontaktia agilitylaatikolla ja nukkuu. Tänään piti olla Novan agilitytunti, mutta homma vaihtuikin levoksi.

Aamulla tulin makkarista ja perinteisesti koirat hääri hyperiloisina vastassa. Joku ulahti ja oltiin tietenkin varmoja, että se oli arvon Kuningas Sir Ludwig herkkine hipiöineen. Mutta sehän olikin meidän Manselmi! Tutkailin luimuilevan Novan jalat ja uusi pienempi ulahdus tuli etutassua painellessa. Ilmeisesti venähdys tai vastaava tassussa/varpaassa. Aamulenkki oli aivan normaali ja Nova liikkui jopa laukka-askelin välistä. Myöhemmin kuitenkin otin pojan syliin tutkiakseni tassua ja reppana alkoi täristä säälittävänä. Mörökölli pitää siis nyt taukoa erityisemmästä rasituksesta muutaman päivän, ehkäpä viikon päästä päästään sitten treenaamaan normaalisti.

Ludon kanssa ollaan treenattu nyt keppikulmaa, irtoamista eteen ja alastuloa agilitylaatikolla. Haju alkaa selvästi olla käskystä, vaikkei laatikolle mennäkään välittömästi sata lasissa. Oon käyttäny edelleen seinää ja jotain tyynyä apuna, että Ludo ei kääntyilis minuun päin alastulolla. Näillä mennään vielä jonkun aikaa, että käskyn ja asennon yhteys tulis varmaksi, ennen kuin alan lisätä aikaa. Saatiin myös viikko sitten lyhyt ja ytimekäs opastus niistoon, jota pitää nyt itsenäisesti myös treenailla. Kiva, kun alkaa tulla näitä uusia ohjauksia, jotka on ollu varmaan viimeksi jatkokurssilla. Ei tätäkään vielä ykkösissä tarvii, mutta tulevaisuudessa varmasti.

Novalla alastulot on ollu myös hienoja ja nopeita. Käskystä on haisu, mutta paikka ei ole selvästi ihan hanskassa, kun muutaman kerran on käytännössä kävellyt laatikon yli. Olen sitten yrittäny ottaa taas lähempää lähetystä tai liikkunut osittain mukana, ettei lipsumisia pääsis tulee. Viimeksi treenattiin takaakiertoa jatkokurssilla ja meni oikein mukavasti, kun en ite myöskään hosunut.

Kuopion agikisat lähestyy, mutta on vielä epävarmaa, vienkö Ludon hyppyradalle vai mennäänkö ollenkaan. Kontakteille ei ole vielä asiaa ;) Ootellaan myös innoissaan Jennan koulutusta kuun lopussa. Emäntä on myös käynnistämässä taas oman kunnon kohotusta kuntokeskuksella. Jospa ens kesänä kunnon kohotus näkyy myös liikkeessä agiradalla ;)

Me ollaan edelleen täällä!

Moi!!! Kaksi karvaturria ja emäntä ilmoittautuu piiitkäksi hujahtaneen blogitauon jälkeen. Näyttelyavostelut on toki lisätty sivuille ja terveystuloksiakin on hankittu vuodenvaihteessa. Pojat on nyt CEA-geenitestattu. Molemmat: kantajia.     

Mitä sitten viime aikoina ollaan puuhattu, niin ollaan muutettu isompaan asuntoon muun muassa. Tässä asunnossa on mainio stalkkauspaikka olkkarin ikkunalla, kun ikkunat ulottuvat alas asti ja ikkunalauta on koko seinän pituinen. Mikäs siinä poikien töllistää kadulla kulkevia ihmisiä ja etenkin niitä vihollisia, jotka uskaltaavat kävellä häntä pystyssä ohi merkkejään jättäen ;)Agilityryhmä vaihtui uusiin tyyppeihin vuodenvaihteessa. Iso os kyllä porukasta shelttejä :D Treenausinto on ollu vähän sitä sun tätä, eikä vapaavuoroillekaan ole tullut lähdettyä täältä "hitusen" kauempaa. Kisat olis kuitenkin tähtäimessä huhtikuussa, joten kyllä tstä on alettava taas panostaa. Novan inloitin juuri hetki sitten huhtikuussa alkavalle alkeiskurssille. Ukkeli kaipais sitä itsevarmuutta huomattavan paljon lisää. Olis hienoa tuottaa pojalle onnistumisen kokemuksia agilityssä. Jos se vaan selättää pelkonsa joihinkin esteisiin. 

Alle kokosin kuvia, jotka on napsittu melkein kotiovelta lähtevältä järven jäältä. Talven parasta aikaa on hyvät jääkentät ja säät. Ihana antaa vaan hurttien juosta vapaana ja viskoo niille vielä vähän jotain haettavaakin. Ja pojat nauttii :) Erityiskiitos pari viikkoa sitten olleelle shelttilenkille, jonka kaksituntinen oli oikein rattoisa niin koirilla kuin meillä ihmisilläkin :)

Kaikki kuvat alla: Emilia Pippola.

Ystävänpäivän hyvät uutiset!

Kuva: Emilia Pippola

Tänään nimittäin tuli Novan lonkkakuvauslausunto sähköpostiin! Että hyvää ystävänpäivää kaikille, mein pojalla on C/C lonkat! Oon tästä niiiin iloinen, sillä kaks vuotta sitten tulokset oli D/D ja sitä ajatteli, et siitä tuli sitten kerralla kotikoira. Mutta nyt pystyn ajattelee paljon vapaammin tota agilityä ukkelille ja vapauttaa mieleni nivelrikoista ym. Täyttä priimaa ne ei oo, mutta paremmat joka tapauksessa. Ehkäpä näin siis todellakin enneunta muutama yö takaperin... ;) Oon niin happy!!

Oho, kuukausko siinä jo kului...?

Pojat jäällä tammikuussa

Jep jep, ollaan palattu etelän lämmöstä jo ajat sitte. Blogin kirjoittamiselle ei oo ollu aikaa eikä välilä haluakaan. Yritän palauttaa käytöstavat ja tulla koneen ääreen ahkerammin. Pari viikkoa kului vaan aika aktiivisesti koulun ja työn parissa. Mitäs meille kuuluu..?

Ludo on käynyt agilitytreeneissä nyt jo neljä kertaa tämän vuoden aikana. Ehkä kirjoitusahdistus tulikin, kun kaksi treeniä jäi jo kirjaamatta blogiin. Ollaan harjoiteltu persjättöö, takaaleikkausta, pakkovalssia, rataa, keppejä ja keinua. Otin itselleni C-lisenssin, sillä alkuvuoden treenitahti ei oo tuntunu ihan kisoihin tähtäävältä. En oo vieläkään saanu koodia hallille (eipä oo käyny mielessä, et ite pitää se vissiin soittaa ja siinähän olen saamaton), joten vapaavuorot on ajelehtinu ohi. Kamalasti aksassa meillä töitä riittää. Keppeihin oon turhaantunut, kun verkot on ollu käytössä, joten olen päättäny kokeilla 2by2-menetelmää. Lenkiltä on siis poimittu eräänlaisia muovikeppejä siihen tarkoitukseen kotitreenausta varten. Keinulla Ludo otti viime treeneissä takapakkia hyvästä alusta huolimatta. Lopuksi siis palkkasin koko ajan koiraa sen ollessa keinulla, kun Anni-ohjaaja keinutti hiljaa lautaa ylös alas. Itseluottamusta siis tarvitaan siihen. Irtoaminen esteille ei ole vielä varmaa ja oma ohjaukseni ohjaa Ludon monesti väärään suuntaan. Kontaktit on niin huippuja ilmeisesti, et Ludo karkaa niille, vaikkei ne ois meillä käytössäkään. Eipä ainakaa pelkää korkeita paikkoja...

Nova kävi lonkkien ja silmien kuvauksissa 4.2. Ukko-reppana inhos tippojen laittoa eikä silmien tarkastaminenkaan ollu kivaa. Halusin kunnon syynin silmille ja sen sainkin. Viimeksi löydetyt trichiasis-ripset olivat hävinneet, mutta jotakin Aho merkkas löytäneeksi. Ilmeisen tärkeää se ei ollu, koska ei siitä mitään kertonu ja tajusin itekin sen vasta kotona papereita katsellesani, joten käsialasta kun en saa selvää, jää löydös toistaiseksi mysteeriksi. Novalla on aiemmin todettu PPM-iris, lievä ja nytkin muutama PPM-säie löytyi, mutta niillä ei ole mitään merkitystä koiran terveyden kannalta. Elikkä hyvä homma se! Lonkat tuli kaksi vuotta sitten takaisin D:nä. Nyt miulla oli mukana vanhat kuvat, joita verrattiin uusiin. Ahon ja miunkin mielestä uudet kuvat oli "tiiviimmät". Toivon siis, että C olisi Kennelliitonkin lausunto. Huonommaksi ne ei ainakaan oo menny eli nivelrikkoa ei tarvii pelätä.

Ludon Valko-Venäjän reissu vaan lähestyy. Vielä pitäis keksiä, mitä ihmettä se syö ensin kasvattajalla Suomessa ja sitten matkalla. Jos on vinkata barffaajalle matkamuonaa, joka säilys huoneenlämmössä niin SAA vinkata. Reilun parin viikon päästä on kuitenkin jännät paikat eessä.

Novan ajattelin ilmoittaa huhtikuussa alkavaan agilityn alkeisiin. Oon jotenki pidättäny sitä noitten lonkkien takia, mut nyt aattelin, et kun ei mitään nivelrikkoisia olla, niin harrastaa voidaan. Tokoon meillä ei oo ollu joulukuun alun jälkeen töitten takia aikaa. Agility on ehkä vieny voiton myös tokon puolesta. Saa nyt nähä mahutaanko kurssille ja mitä siitä eteenpäin.

Tässä nyt tärkeimpiä kuulumisia meiltä. Kirjoittajan kurkku on kipeä ja olo muutenkin nihkeä, joten teksti jääköön nyt tähän ja virkeämmin sitten jatkossa. (Kuvat Emilia Pippola)

Syksy -.-

Kaksi viikkoa tulee hallittavuustestistä. Tässä ajassa ei olla taijettu treenailla yhtään mitään koirien kanssa. Kelit on ollu pääosin kamalia. Koirien tassut tuovat hurjasti likaa kotiin ja illalla on niin pimeää, ettei ulkona tahdo omia koiriaan erottaa. Onneksi agility alkaa pian ja tää porukka saa uutta mietittävää! Tänään kurssi alkaakin jo teorialla ja odotan kyllä sitäkin kovasti.

Novan suoli on toiminut taas viime yöt turhan hyvin, ollaan varmaan neljä yötä peräkkäin käyty kerran ulkona, kun ukkeli on pyytänyt ulos. Tällä hetkellä en ees ymmärrä, mistä tää johtuu. Ruoka on samanlaista kuin yleensäkin, ei pitäis olla mitään outoa. Jostakin syystä vaan aamuyöstä tai 6-7 aikaan Novalla on tarve päästä ulos. Pieni osa alkaa miettiä itessäni, että ottaakko Novalle käyttöön osittain vanha kunnon nappula. Se helpottas varmaan molempien elämää. Ludon vatsa toimii niin hyvin raa´allakin, että sen vaihtamista en harkitse. Mutta täytyy tuumia tätä vielä..

Novan ensikosketus mustikoihin :>

Metsät on vielä pullollaan marjoja ja vaikka oonkin pitänyt miun poikia kovin vähän marjastajina, Nova on kumonnut käsitykseni kahdessa lenkkikerrassa. Mitä lie tapahtunut poitsun päässä, kun nyt mustikat uppoaa kädestä ja jopa pusikostakin tarvittaessa. Mikäs siinä, jos maistuu :)

Tälläisinä syyspäivinä, kun tuulee kovaa tai vettä ropisee koko päivän, on ihana kääriytyä sheltteihin sohvalle. Toisin sanoen, mikä olisi parempaa, kuin lukea tai katsella telkkaa kaksi karvapalleroa kainalossa lämmittämässä. Rakkaitten lemmikkien            voimalla läpi ankean syksyn!

Vatsavaivat voitettu!

Se oli se Nova ja Novan maha. Jokohan olis emännän aika uskoa, että pojalla on herkkä vatsa ja sen kanssa kannattaa edetä varoen? Kyllähän se nyt pistää mahan kuralle, kun saa syödä liikaa sian lihaisia luita. Kahdesta kerrasta miekin jo uskon, kun toisen vatsa heittää kuperkeikkaa ja omistaja pääsee nauttimaan siivoushommista työpäivän päätteeksi. Ruokapäiväkirjaa oon pitäny nyt viikon ja uskon, että pidemmällä aikavälillä näen siitä, onko jokin liha, joka on liian tujua koirille tai aiheuttaako joku ruokavaliossa muuten ongelmia. Novan kohdalla se on varmasti tarpeen..

Nova aloitti raakuutensa jälleen pehmeästi. Tää on tätä, kun kokeilee uutta ja ottaa liian isoja askelia sen suhteen. Onneks tutut rohkaisi vielä yrittämään. Kun nappulaan palaaminen tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. Noh, Novan ruokavalio lähti uusiksi naudan mahalla, riisillä ja Tehobactilla. Vatsa rauhoittui ja uskalsin lisätä kalkkunaa/broileria joukkoon ja jättää riisin pois. Kanan selkää Nova pääsi nauttimaan vähän kerrallaan. Nyt pari päivää on ollu jo paremman näköistä tuotosta eikä yöllisiä ulkoiluja ole ollut. Jeij! Koska ollaan nyt reissussa, Nova on saanut kalkkunan kaveriksi hitusen myös Sikamixiä. Kotona tullaan jatkamaan rauhallisemmalla linjalla. Täytyy oikeesti alkaa punnihtee noita luitaki, ettei tuu annettuu liikaa. Sikaa Novakin pääsee varmasti vielä maistelee, mutta seuraavan kerran valvonnan kanssa! Kana sopii selkeästi pojan vatsalle, joten jatkossa pääasiallisena luuruokavaliona tulee olemaan kanan ja kalkkunan kaulat, siivet ja selät. Ludon vasta toimii selvästi paremmin. En varmaan oo päässy pilaamaan sitä monen vuoden nappulakuurilla ;)

Eilen tapasin uusia tuttavuuksia Kuopion shelteissä. Neulamäen metsässä Nova ja Ludo pääs leikkimään Riimin, Wilsonin ja itse asiassa Ludon kennelin Viiman kanssa. Oli oikein hauska pikkulenkki uudessa porukassa. Ludo otti Viiman silmätikukseen (ollaan oltu samoilla näyttelyreissuilla, mutta siellä ne kaks ei oo ollu juuri tekemisissä) jua ajoi sitä innoissaan takaa. Pikku-Wilson väsähti loppumatkasta ja Nova taas intoutui vasta viime hetkillä. Toivottavasti ei jäänyt ainoaksi kerraksi tämä lenkki :)

Ruokapäiväkirja

Voihan vatsa. Koiran omistamisen miinuspuolet: saatat joutua käymään ulkona koiran/koirien kanssa viisi kertaa yhden yön aikana. Lisäksi ulkona sataa vettä joka kerralla ja et näe paljoa koiria kauemmas. On siis kysymyksessä kahden shelttipojan löysät vatsat. Ensin Ludo klo 1.30. Sit tuun sisälle ja käyn vällyjen väliin.. Novan vuoro. Eiku takas ulos. Klo 4.30 Novan on päästävä jälleen ulos. Klo 6.40 Nova ulos. Klo 8.15 molemmat ulos. Lisäksi kahdet oksennukset siivottavana aamulla. Joskus naisen osa on kehno. Kanssanukkuja uinuu tuiki tietämättä yön tapahtumista. Jes. Pojilla joka tapauksessa siis vatsat sekaisin. Onko raa´asta, onko madoista, en tiiä. Matokuurit on nyt molemmille annettu, saa nähä onko vaikutusta. Tänään ovat syöneet riisiä, seitiä ja hitusen naudan mahaa.

Päässä on muhinut ajatus ruokapäiväkirjasta. Ajattelin, että vois ainakin jonkin aikaa, esim. kuukauden, seurata ruokintaa, tarpeitten tekoa, annoksien kokoja ja painoa. Sitä kautta saattas saaha kokonaiskuvan, ruokkiiko tarpeeksi monipuolisesti, onko vatsa löysänä aina samoista syistä ja miten ruokinta vaikuttaa koirien yleiskuntoon.

Tulispa jo ilmoja syksyn kursseille. Harrastuskärpänen pyörii tän myöhäisheränneen ympärillä alituiseen :>

Raakaruokinta kotona ja matkalla

Tässä tulee nyt toivottu postaus barffauksesta matkalla ja kotonakin. Pitkälti puhun nyt omasta (lyhyestä) kokemuksestani, mitä liittyy omiin koiriini ja tiedosta, mitä oon lukenu eri lähteistä (blogit, artikkelit ym.). Oma kokemukseni on tosiaan vielä varsin lyhyt, sillä kokonaan raa´alla miun sheltit on ollu vasta pari viikkoa. Sitä ennen ne totutteli eri lihoihin nappulan ohessa (ja luuhun luumurskeen avulla). En erittele tähän kaikkia hyötyjä tai haittoja, koska netistä on saatavilla hyviä lähteitä niihin. Itse olen etsinyt tietoa mm. täältä, täältä ja täältä. Internet on pullollaan tietoa ja kriittinenkin saa olla. Itseäni kannustaa monien hyvät kokemukset ja ruoan luonnonmukaisuus.

Kotona

Tällä hetkellä miun koirat saavat aamulla liha-aterian ja illalla luut. Koska olen niin alkutekijöissä ruokinnan suhteen, en oo juurikaan punninnu ruokaa. Ludolle tekee hyvää saada pari kiloa lisää ja Nova on tällä hetkellä hyvässä lihassa. Kun vielä menee parisen viikkoa, osaan varmaan sanoa, saako esim. Nova liikaa (lihooko). Pyrin pyörittämään neljää lihaa kuukauden sisällä koirilla. Käytännössä ne saa broileria, kalkkunaa, poroa ja vaihteluksi sikaa sekä nautaa. Vielä en ole törmännyt hevoseen ja lampaaseen, joita olis hyvä sekoittaa välillä kuvioon. Syötän yleensä paria eri lihaa kerralla. Ludo saa lisäksi naudan lihaista rasvaa massakuurinsa takia. Kerran viikossa pojat saa sisäelimiä (pääasiassa broilerin) ja kalaa. Pakkasessa on myös naudan mahaa rauhoittamaan vatsaa silloin tällöin. Kasvissosetta laitan myös ajoittain joukkoon tuomaan kuituja. Kerran viikkoon tulee myös kokonaiset kananmunat kuorineen. Aion hankkia merileväjauhetta lisäravinteeksi. Tällä hetkellä luotan Mustin ja Mirrin Maukas- sarjaan. Siinä on kaikki, mitä raakaruokinnassa tarvitaan.

Illalla pojat saa luuaterian. Se koostuu joko broilerin siivistä, selkärangasta tai naudan rustoluista. Lisäksi silloin tällöin saavat palloluita tai niveliä tai sian selkärankaa jyrsittäväksi. Luut annan jäisinä, että lattiat pysyy siistimpänä (niin varmaan... :D). Koiran ruoansulatus on noin 12 tuntia, eli pyrin pitämään hyvän välin liharuoan ja luitten välissä ehkäistäkseni suolistotukoksen riskin.

En pidä barffausta haastavana. Harva ihminen syö ruokaympyrän mukaan, joten en ole pikkutarkka koirienkaan kanssa. Pyrin monipuolisuuteen, että kaikkea tulisi sitten jostain. Koiria tarkkailemalla oppii, missä on vika. Esimerkiksi Novan limainen uloste voi johtua madoista tai jonkin vitamiinin puutetta. Tutkimalla asia selviää.

Matkoilla

Tästä onkin kokemusta, sillä juurihan olin roadtripillä näiden kanssa. Koska ruoka on pakastettua, kylmälaukku on todella kätevä esim. viikonloppureissuja varten. Kun lähdin reissuun, pakkasin koirille kylmäkallen kanssa reppuun parin päivän ruoat. Käytännössä siis parit lihat ja luumursketta (ja rasvaa). Vaikka olin neljä tuntia bussissa, ruoka ei ollut edes sulanut. Vastassa oli jääkaappi, joten ruoka säilyi hyvin. Mikkelissä ostin pojille Mirristä sika-,nauta-, ja kalamixiä. Niissä on liha, luu, sisäelimet ja kasvissoseet samassa, toimii hyvin reissussa. Noitten kanssa jatkoinkin matkaa Helsinkiin, jossa oli taas jääkaappi ja pakastinkin vastassa. Pärjäsin noilla hyvin lähes viikon. Helsingissä ostin kyllä parille päiväle Mirristä naudan rustoluut, kun kerta oli mahis syöttää niille luita siellä.

Barffaaja joutuu joko kuljettamaan kylmälaukkua, jossa saa ruoat kotoa mukaan tai ostamaan ruoat paikanpäältä. Jos koiran raakaruokaa ei ole tarjolla, kaupoista saa eri lihoja ostettua ja vaikka koiranmakkarallakin koira pärjää pari päivää. Periaatteessa nappulaakin voi antaa. Barffaajan etu on, että vatsa on yleensä rautaisempi kuin pelkän nappulan syöjän, joten pieni muutos tilapäisesti ei yleensä haittaa. En ole vielä kylmälaukkua hankkinut, mutta varmasti hommaan sen jossain välissä. Onneks koirat on yleensä tässä lähellä hoidossa, niin  ruoat on  helppo antaa mukaan. Ja näemmä yli viikon reissu onnistuu myös hyvin! Barffauksesta ja matkustamisesta lisää esimerkiksi täällä.

On varmasti ihmisiä, jotka voivat puhua barffauksesta kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tällä hetkellä miun tietomääräni on tämä ja siihen olen myös tällä hetkellä tyytyväinen. Jonkinlaisia tuloksia odotan itsekin. Toivon, että poikien turkki paranee, ruoan hyödyntäminen on nappulaa reippaasti parempaa (huomaahan tuon jo nyt, että paljon pienempää ulostetta tulee, eli vähemmän menee koirasta läpi), hammaskivi vähenee ja koirat on eloisampia ja aktiivisempia. Jos vielä mainitsen hyviä puolia barffista, niin
- viljat jää pois (hyödyntäisikö koira niitä luonnossa? Miksi monessa nappulassa niitä on runsaasti?)
- ylimääräinen "pöhöttäminen" loppuu (ei lisä- tai säilöntäaineita tai huonoja rasvoja)
- koira saa virikkeitä elämäänsä (päivittäinen luiden kaluaminen)
- ruoka on maistuvampaa (samaa nappulaa joka päivä vai eri lihoja ja sisäelimiä jne)
- allergikoille voi olla sopiva vaihtoehto (sulkee esim. tietyn lihan pois, jos koira on sille allerginen, tai vastaavasti esim. ne viljat)

Joku koira voi olla niin allerginen, ettei sille voi syöttää ruokaa tarpeeksi monipuolisesti ja silloin hyvä nappula voi olla paras vaihtoehto. Joku lemmikki taas saattaa olla niin kauan ollut nappulalla, ettei kestä raakaa tai on muuten vaan niin herkkävatsainen, että nappula sopii paremmin. Itse alan kyllä olla niin raa´an puolella, että on vaikea nähdä enää nappulaan vaihtoa vaihtoehtona...

Hihnakäytöstä paremmille uomille

Koska oon jo kohta viikon mietiskelly koirankoulutusasioita, olen päättänyt myös ottaa askeleita siinä suhteessa. Pojat menee hihnassa ihan_kivasti. Ne saattaa vetää alkumatkasta (ainaki Ludo) innoissaan, mutta pääosin meneevät mukavasti. Ohitukset mennään kireellä (!). Pohdintani lopputulos siis on, että hihnakäyttäytyminen ei ole sillä tasolla, kuin se voisi olla. Kahta koiraa on vaikea treenata yhtä aikaa (palkitsee toista oikeasta käytöksestä, kun samalla saattaa palkita toista vahingossa väärästä). Siksi miun pitää rueta käyttää aikaa molempien treenaukseen yksin. Ongelmia tuottaa se, että aina en voi yksinkertaisesti käyttää poikia erikseen ulkona, mikä voi olla takapakkia, kun ohitustilanteita tulee tai pojat muuten vetävät poispäin miusta.

Tänään kävin molempien kanssa heittää pienet lenkit hihnassa. Ludo on ehdollistettu naksuttimeen, joten hyödynnän sitä toistaseks sillä. Novaa en oo nyt ehdollistanu, koska sisällä joutusin naksauttelee vahingossa silleki, kun treenaan Ludon kanssa. Ludolle siis naksauttelin aina, kun se kulki nätisti ja vielä suuntasi katsettaan minuun päin. No koirahan meni mallikelpoisesti, toki yhtä vastaantulevaa koiraa se ois halunnu tervehtii. Odotin tyynesti, että se ottaa minuun kontaktin ja palkkasin. Täytyy vaan tehdä tätä paljon, että homma alkaisi muodostua käytännöksi...

Novan kohdalla palkkasin siis aina oikeasta käytöksestä namilla ja lisäksi käytin Hyvä!- kiitosta. Novalla on kontakti kunnossa, häiriöttä se ottaa sitä helposti. Meille tuli vastaan iso ohitettava (tosin se tajus mennä vähän sivummalla) ja eihän Nova mitään miusta välittäny. Koitin kävellä sen ja ohitettavan koiran välissä. Novan kohdalla siis kiinnostus on niin paljon enemmän toisessa koirassa, että sen kanssa saa miettiä kunnolla strategian, miten vaikeusastetta voisi kasvattaa. Onneks syksyn alkaessa ihanat nimeltämainitsemattomat koiraystävät palaavat äärelle, jos heistä saisi treeniseuraa.. ;)

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että kaduttaa, etten näin vakavasti (ja ehkä järjestelmällisesti) koirankoulutusasioita miettiny, kun miulla oli vaan Nova. Yhden koiran kanssa ois paljon helpompi treenata. Novan kanssa lenkkeily sinänsä on helppoa, se vetää hyyyyvin harvoin ja on pääasiassa ihana lenkkikaveri. Mutta kyllä huomaa, että toisen koiran tulon myötä on helppo lipsua treenaamattomuuden puolelle. Siksi.. kumpa syksy tuo tullessaan treenausta molemmille koirille, että alkais tulla sitä yhteispeliä (mamma on mukava ja sen kanssa on kiva tehdö YHDESSÄ). Tosin, kun yksin asuu kahden koiran kanssa ja käy koulua ja työssäkin, niin ei kai sitä voikkaa revetä kaikkeen koko ajan täydellisesti.

Sitä vaan miettii, miten tärkeää on valita sellainen rotu, joka tosiaan sopii omaan käteen. Sheltti ei vaadi ihan kauheasti poppaskonsteja ja miun koiria lukuunottamatta ne on kuulemma ahneitakin.. Mutta siis kyllä on ihan hyvä, ettei ottanu heti tän vaativampaa rotua, sillä on näitten ekojenki kanssa jo työstämistä :D

Ainii, madotan koirat myös nytte. Novalta on tullu löysää ja limaista ulostetta ja sain vinkin, että voi olla matoja. Niinpä molemmat pojat on nyt Axilur-kuurilla. Kävinkin 2 aikaan yöllä Novan kanssa ulkona ja jo se puol 9 herätti uudestaan. Lisäksi se sai eilen ja tänään ruokaan Tehobactia. Sitte vielä semmonen huippu juttu, että Novakin on syöny nyt jo kahesti luunsa ilman apua! Se siis kiinnostuu kuitenkin siitä, vaikka ei heti siltä näytäkään. Myös Ludon luu on aina hävinny, joten taitaa se selviytyä siitä alle vuorokaudessa ;D

Parasta A-luokkaa... ;)

Ludon terveyslausunto Kennelliitosta: lonkat A/A ja kyynärät 0/0! Loistavaa, huippua ja aivan mahtavaa!!!!

Kennelyskää :/

Venyipä hieman tämänkin tekstin suolto tänne, mutta nyt ryhdistäydyn :)

Yhden koiran sijaanhan tässä on ollut vajaan viikon nyt sitten kaksi. Nova sai Aholta antibiootit, kortisonia ja pahoinvointilääkettä ja päivien edetessä sen vointi kohenikin mukavasti. Viime viikon alun syötin sille riisi-seiti-jauheliha-mössöä ja voin kertoo, että ei oo herra ennen niin nälkäiseltä näyyttänyt! Eikä koskaan sillä tavalla vahtinut kun laitan ruokaa! Siitä lähtien Nova onkin syönyt oikein mainiosti, vieläkin tosin liotan nappulaa kauemmin. Mukava katsoa, kun ruoka menee parempiin suihin ja koira näyttää hyvinvoivalta.

Torstai-ilta/yö olikin sitten kehno. Ludo köhi läpi yön ja oksenteli limaista sylkeä (mm. olkapäällenikin...). Oli selvää, että aamulla soitellaan eläinlääkäriin. Hoitaja totesi samantien, että kennelyskää on. Se on kuulemma tänä keväänä voimakkaasti limaa erittävää. Ohjeeksi tuli lepo ja kuumeen tarkkailu. Koska Ludo on niin nuori koira, voi kennelyskä painua keuhkokuumeeksi ja se ei ole sitten ollenkaan hyvä asia se! Samana päivänä mittasinkin jo lämmön ja se oli onnekseni 38,6. Ja siinä se pysyi koko viikonlopunkin. Ludollekin annoin kevyempää ruokaa ja hyvin liotettua nappulaa, jos köhiminen käy kurkkuun. Tällä hetkellä molemmat koirat voi mukavasti, köhimistä esiintyy, kun tulen kotiin ja koirat pyörivät innoissaan ympäriinsä. Eli Ludonkin köhiminen laantui nopeasti, eikä perjantai-yönäkään enää yskittänyt. Tartunnan Ludo on saanut aivan varmasti Novalta ja epäilenkin, että Novassa oli kennelyskä nielutulehduksen kera. Sitä, miksi Aho ei sitä maininnut kertaakaan, en tiedä. Joka tapauksessa ollaan nyt sitten käyty vaan lyhyehköillä lenkeillä ja pysytty erossa muista koirista. Ja "karanteenia" kestää vielä ainakin viikon. Se siitä vappumätsäristä :/

Toinen mielenkiintoinen juttu on se, että Ludon omistajailmoitus ei näemmä ole koskaan edennyt Kennelliittoon tai Kennelliitossa. Odotellessani lonkka- ja kyynärtuloksia, kävin Omakoirassa ja totesin, ettei muuten edelleenkään ole sen tietojan mukaan omistuksessani kuin yksi koira. Laitoin sitten Kennelliittoon sähköpostia puuttuvasta koirasta ja toivotaan, että siellä lisätään koira tietoihin, että alkaisi laskua ja tuloksia pian näkyä.. Muut samaan aikaan kuvissa käyneet koirat kun ovat alkaneet saada tuloksia.

Tuore juttu on sekin, että kuukauden päästä muutamme uuteen asuntoon tämän köörin kanssa. Lähemmäksi koiraharrastuksia! Se on sitten satavarmaa, että syksyllä tähdätään agin ja tokon alkeisiin kummankin kanssa, kun hallille on kivenheitto.. ;D

Viikonloppureissu ja kipeä sheltti

Perjantaina lähdettiin Tiian kanssa ajelee kohti Oulua kahden shelttipojan kera. Navigaattori yritti vängetä vastaan ja ehotella ties mitä reittejä, mutta oman järjen ja yhden puhelun myötä varmistuttiin reitistä :D Tomtom hiljenikin loppumatkaksi. Onneks Nemo ja Ludo tulee niin hyvin toimeen. Kuusi tuntia yhdessä häkissä kahdelta urokselta on aika hyvin. Ja koko viikonlopunkin ne ne oli erittäin hyvin isossa laumassa. Tosin Ludolla oli omat jutut, siitä lisää tuonnempana... Leirintäalueen häslingin jälkeen päästiin tsekkaa meijän mökki. Meillä oli kaksi kuuden hengen mökkiä varattuna. Kaksijalkaisia olisi viikonloppuna 11 ja nelijalkaisia 13. Mökki oli mainio. Ei meitä ollu meijänkää mökissä ku yhdeksän koiraa ja kuusi ihmistä :D hyvin mahduttiin. Ludo taisi kokea todellisen rakkauden viikonloppuna. Essi - tuo ihana nainen - oli Ludon ihailun kohteena eikä poika suostunut oikein päästämään muita uroksia sen lähelle. Ludo seurasi Essiä kuin hai laivaa ja vielä nukkumaan mennessäkin se jäi vikisemään ovelle, jonka toiselle puolelle Essi laitettiin nukkumaan. Ludon mielestähän se oli ehdottomasti törkeää. Meistä rakastuneen nuoren miehen käytös ei koko aikaa ollut niin hauskaa :D Oli todella ihanaa tutustua oikeasti muutamiin ihmisiin, joita ei ole vielä livenä nähnyt ja saada myös uusia tuttavia. Kasvattajia oli myös huippua nähdä pitkästä aikaa pitemmän kaavan mukaan. Jäi semmonen fiilis, et pitäs nähä useemmin!

Erkkariaamu valkeni meille jo ennen puolta seittemää. Vajaan kuuden tunnin unilla lähettiin heittää koirat ulos, camping-alueella oli oivallinen koirapuisto, jonka valtasimme laumamme kanssa :) Yhdeksän aikaan oltiinkin jo matkalla Haukiputaalle koirinemme. Ludon kehä alkoi klo 11 maissa. Näin jo ennen kehää, että koira oli väsynyt ja erittäin kiinnostunut nartuista. Häntä pystyssä se machoili eikä ois malttanu keskittyä. Parhaani tein kehässäkin, mutta nakki ei oikein tahtonut maistua, kun toisessa kehässä oli jotain kovin mielenkiintoista. Ludo myös ilmaisi turhautumisensa erittäin äänekkäästi vikisemällä ja vinkumalla. Pöydällä Ludo seisoi ihan nätisti ja antoi tuomarin tutkia itsensä melkein nielua myöten (siis Poletaeva oikeesti tunki sormet sinne vikoillekin hampaille asti..) ja pälyili vain hieman epäilevästi käsittelijää. Ihan nätisti koira myös liikkui, mutta häntä oli juuri niin ylhäällä kuin oletinkin. Harmi. Aivan keskittyneesti Ludo ei jaksanut enää seisoa tuomarin eessä, vaan jouduin asettamaan sen uusiksi parikin kertaa. Sininen nauha saavutettiin ihan perus arvostelulla. Ludo kaipaa kehittymistä ja massaa ja hännän kantoon on kiinnitettävä huomiota. Arvostelu löytyy Näyttelyt-sivulta.

Näyttelypäivä eteni kyllä nopeasti ja lopulta oltiinkin napsimassa kuvia sisällä (koska ulkona tuli rättejä taivaalta...). Ilta kului Rossossa ruokaillen ja saunan lämmöstä nauttien. Ludo sai Essinsä päivän odotuksen jälkeen takaisin. 

Sunnuntaina pakkailtiin kamat ja lähdettiin hyvissä ajoin Joensuuta kohti ajamaan. Aivan leppoisissa tunnelmissa matka ei mennyt, sillä kuulin, että Nova oli oksennellut yöllä ja oli uupunut. Huoli siis painoi, mikä  toisella on. Mietin, onko se syönyt jotain pahaa vai miten vakavasta jutusta onkaan kyse. Pakko oli yrittää sulkea murheet mielestä, kun mitään ei voinut tehä ennen kuin näki tilanteen ellei se pahenisi matkan aikana. Onneks kukaan ei kotoo soittanu, et tila ois heikentyny. Vastassa oli silti hieman väsyneen oloinen, röhivä ja kakisteleva koira. Tiesin heti, ettei se ollut mikään normaali juttu. Kuulosti, kuin kurkussa olis ollu jotain tai mahassa jokin hullusti. Pelotti  jo kaikki mahdollisuidet vatsalaukunkiertymästä ja muusta... :/ Novalla ei pysynyt vesikään sisällä ja rasittuessaan se röhisi. Kokeilin soittaa pariinkin kertaan päivystykseen, mutta meni tovi ennen kuin Ahon soitti takaisin. Oireet kerrottuani se oli ihan selvää kauraa ja laitto meijät tulee vastaanotolle puolen tunnin päästä. Osittain oli helpottavaa tietää, että olin jo kymmenes joka soitti eilen samoista oireista. Novalla on nielutulehdus. Aho laitto Novalle antibioottia ja pahointointilääkettä niskaan ja kirjotti reseptit. Eikun hakemaan antibioottia, kortisonia ja pahoinvointilääkettä apteekista. Nova nukkuikin tokkuraansa pois lopun illan ja yön, kainalossa <3

Tänään aloitin lääkityksen ja oon antanut Novalle kolmesti seiti-riisi(-jauheliha)-sekotusta. Ruoka ja vesikin on pysynyt sisällä ja koira on saanu voimia. Rasittaa sitä ei voi, sillä sitten alkaa röhiminen ja pahimmillaan rasitus voi mennä sydänlihastulehdukseksi. Siispä lepoa. Pitää toivoa, ettei Ludoon tartu. Onneksi nyt tietää oireet ja voi heti soittaa Aholle, miten edetä sen kanssa.

Melkoinen viikonloppu siis takana! Päällimäisenä muistona hauska ja erinomainen näyttelyreissu hyvässä porukassa. Tämmösille lähden vielä uudestaan, ehdottomasti! :) Ihanaa oli myös nähdä ensimmäisen kerran neljän viikon ikäisen jälkeen Ludon siskot Nitro ja Rosa. Kiitos Tiialle mitä parhaimmasta matkaseurasta (toivottavasti tää nyt ei olis eka ja vika kerta ;p), kasvattajille ja muille läsnäolijoille hauskasta viikonlopuista ja campingille semi-ookoosta palvelusta :D 

Terveystuloksia

Eilen oli aivan huikea päivä, sillä Ludo kävi Aholla joukkotarkissa ja sai terveen paperit!Silmät ja sydän ok, polvet 0/0 ja kyynärien ja lonkkien tulokset vahvistetaan vielä Kennelliitossa, mutta sanottavaa ei Aholla niistä ollut. Olen niin onnellinen, koska tämä pikkumies on miusta liian ihana hukattavaksi... Eilinen päivä menikin sitten Ludolla tokkurassa, eikä ruoka maistunut. Tänä aamuna vanha kunnon naamannuolija oli kyllä takaisin.. :D

Poikien massakuuri aloitettiin perjantaina. Molemmille laitan Hevi-Neuta ruokaan lisukkeeksi ja välillä muita lihaa sisältäviä tuotteita. Kyllä jos Ludon sisko painaa kilon enemmän ja ei taatusti ole isompi, niin pojala saisi olla vähän enemmän tuota massaa :D Ollaan vielä kuukauden aikana alettu lenkkeillä myös hölkäten, niin molemmilla kulutus on varmasti hieman kasvanutkin.

Erkkariin on 1,5 viikkoa, pääsiäisloma on käytettävä näyttelytreeneissä! Häntä pitäis saada ojennukseen...