Rukan maisemissa

Niinkuin viime postauksessa jo sanoinkin, viikonlopun vietimme koko lauman voimin Rukan tuntureilla upeasta ruskasta nauttien. Hyvä ystäväni asuu aivan Rukan kylän kupeessa. Ei olisi vierailumme voinut parempaan ajankohtaan sattua! Niin kaunis luonto! Koirille kuuden tunnin ajomatkat eivät liene olleet suurinta nautintoa, mutta onneksi paikan päällä oli mukavasti aktiviteetteja, uusia hajuja ja paikkoja.

Lauantaina käveltiin Pieni karhunkierros, joka on pituudeltaan 12 kilometriä. Kiersimme sen noin viidessä tunnissa parilla tauolla. Ruskan sesonkiaikaan ja viikonloppuna reitti oli varsin täynnä ihmisiä ja koiriakin, välillä käveltiin jonoksi asti poluilla. Maasto oli vaihtelevaa ja nousuja ja laskuja oli tasaisesti reitin varrella. Koirille runsas portaitten määrä ja neljä riippusiltaa matkan varrella olivat haaste. Kaikilla portailla ei ollut edes mahdollisuutta antaa koirien kulkea portaitten sivussa. Ja koirienhan on luonnollisesti kuljettava hihnassa kansallispuistossa. Nova jännitti riippusiltoja aiva kamalasti. Kolme niistä päästiin kulkemaan reippaalla kannustamisella, mutta pisin, 50m, oli pakko kantaa. Ludoa keinuva liike ei haitannut. Käytiin vielä katsomassa Luontokeskuksen lähellä sijaitsevaa Kiutaköngästä, koskea upeine kallioineen. Aivan kuin jaloille ei olis riittäny jo se 12 kilsaa :D Itse asiassa se pari kilometriä toimi loistavasti palautteluna automatkan päätteeksi. 

Sunnuntaina kierrettiin vielä 5,5 kilometriä Rukan kylän ympäri. Jos ei koirilla ja ihmisillä ollut riittävästi jalkatreeniä, ni ei kellään :D Ja ettei koiria olis pelkästään näillä väsytetty, kotimatkalla pysähdyttiin miehen kanssa Kajaanissa ystävillä. Koirat saivat loistavaa shokkihoitoa vajaa 1,5 vuotiaan pojan leikeissä. Millon dublolego-palikka putosi jalan juureen selän takana, millon palikka tökkäsi kuonoa. Todella hienosti pojat jaksoivat pientä häirikköä. Tulihan se haukku muutaman kerran, mutta pääasiassa koirat väisti tai ihmetteli lasta miun sylistä tai viereltä. Saipa pieni poika Ludolta nenän tökkäisyn ja Novan kanssa hän jakoi kaurakeksin :D <3

Tässä viikonlopun kuvasatoa (kaikki kuvat c: S. Nagy):

Saanen esitellä: uusi BY MVA!

Muutaman tunnin sisään pitäis kotiutua miun rakas pusuhirviö Ludo maailmanmatkailultaan. Matka kohti Valko-Venäjää starttasi viikko sitten Kuopiosta, jossa pikkumies vietti hellässä hoivassa muutaman yön, kunnes torstaiaamuna hyppäsi Kirsi-kasvattajan matkaan. Ensimmäinen viesti kertoi, että poika nirsoili ja oli löytänyt sinisen morsiamen. Kumpikaan ei yllättänyt :D

Kovasti mietin, miten Luikero pärjää pitkällä matkalla kohti toisia maita, bussimatkakin kun kesti ees taas 16 tuntia. Jopa enemmän mietin, miten se yleensä pärjää, viis näyttelyistä :D Mutta täytyy sanoo, että onhan tää nyt hemmetin mahtavaa, kun kahden näyttelypäivän saldo Minskissä on:

ERI1 SERT PU2 VARA-CACIB
ERI1 SERT PU2 VARA-CACIB -> BY MVA

Mamma ikävöi! (arkistosta)

Miun pikku Luttero on nyt Valko-Venäjän muotovalio! Ja hienosti oli mies esiintyny Kirsillä. Vain odotetusti Pate (Cimillan Batman) jyräsi eestä paremmat ansiot. Harmittavasti miljoonan koiran kanssa häärineet esittäjät eivät ehtineet kameran taakse, joten valiokuva pitää ottaa sitten koto-Suomessa :) Mutta onhan tää hitsin jännittävää, myö jatketaan Suomessa valioluokassa! Se nyt siis tarkottaa vaan kovaa tasoa, paljon kehittyneempiä uroksia ja haastetta. Mutta ei muuta ku punoo juonia.. ;)

Muita kuulumisia matkalta soitteli Jasmine-kasvattaja, joka osasi kertoa, että pikkuherralle ruoka maistui ja ilmeisesti pian juoksuileva (?) Inka-tyttö oli niin hemaiseva, että sitä piti yrittää KOKO ajan. Edes pissalla ei malttanut käydä, kun haju tuli vastaan. Tämähän tietää siis vain hyvää tulevaisuutta ajatellen ;)

Nova on nauttinut hellyydestä koko yksinoloajan. Ei oo Ludoa juuri haikaillut. Miussa se on paljon roikkunu, mutta ei oo ollu mitenkään masentunu. Viikonlopun se oli porukoilla hoidossa, kun itse rilluttelin Jyväskylässä. Voi sitä ihanaa, kun käytiin nukkumaan kainaloikkain sunnuntaina: tyyppi käpertyi kainaloon, kiehnäsi päätä minuu vasten ja päästi omia urisevia ääniään <3 Ja oli se kyllä onnellinen, kun lepäili illalla ennen nukkumaanmenoa sängyllä, levollinen ja tyytyväinen ilme nassulla. Ja kyllähän miulla olikin sitä iksu! Ja aivan huikeen ihanaa on saada tuo nuorempi trikkiherra kotiin. Pusuja ja yliääniä odotelessa Luikku!

Arki rullaa

Mustikoiden keskellä <3

Käytiin tänään pitkä aamulenkki. Tavallisesta poiketen lähdin poikien kanssa lenkin keskellä olevaan metsään. Siellä oli unelma pitää koiria vapaana! Pari marjastajaa oli matkan varrella, mutta muuten saatiin rauhassa talsia. Pitihän pojat laittaa söpöilemään keskelle mustikoita, koska ne nyt on niin söpöjä ;)

Novan kanssa ollaan aloitettu uuden asian opettelu: nouto. Kaikki on vielä alkutekijöissään, mutta seuraavaksi lähden kapulaostoksille ja aletaan pikku hiljaa opetella uutta. Siinä missä koira on emäntäkin aivan noviisi, joten edetään rauhallisesti ja opiskellaan ihan sitä yhteistyötäkin. Muina harjoituksina yritän parantaa perusasentoa, jonka olen antanut olla sinne päin, koska en oo aiemmin ajatellutkaan, että joskus voisi korkata kisat (hups! Oliko tää nyt lupaus, että joku päivä ollaan tokokokeessa, häh??!). Lisäksi yritän treenailla istu-maahan-istu-seiso-maahan sekasikiötä.

Ludon kanssa oon ottanu huvikseni kosketusalustan, eli kannen. Tyyppi on jo hoksannut kauempaakin lähteä käyttämään kuonoaan kannen päällä, että kuuluu *naks* ja nami tulee. Sivulletuloa treenataan, eli junnataan samassa paikassa. Käsiapu on vielä ehdoton. Toivottavasti se joku päivä vaan tajuaa sen. Ihan niinku Novakin taannoin. Ludon maahanmenon opettelu on ollu maailman työläintä ja siinä onkin ollu piiiitkiä taukoja. Nyt Ludon siskon emännän uskonvalamisesta yritän taas lämmitellä harjoittelua ja kasvattaa omaa pinnaani. Hiljaa hyvä tulee - kai.

Zooplussa tervehti minuu eilen paketilla ja mm. kuvan kevythäkki (koko M) saapui. Koko hieman epäilyttää, sinne menee yks sheltti hyvin, mutta olis voinu sittenki ottaa L-koon, että menis nuo molemmat. Häkki on kuitenkin tosi helppo purkaa ja rakentaa. Lisäksi erittäin kevyt. Taskut molemmill sivuilla on kätevät. Kaikilta sivuilta saa myös nuo "ikkunat" auki. Hintansa väärti sanoisin. Ja taatusti mukavampi kulettaa näyttelyreissuilla miun vanhaan metallihäkkiin verrattuna. Kevythäkki löytyy netistä täältä.

Saatiin myös merileväjauhetta 400g purkki. Hyvin on uponnut ruoka tujakan hajuisesta jauheesta huolimatta. Ruoan suhteen ongelmia ei edelleenkään ole ollut, mikä on emännän mielestä parasta!

Raakaruokinta kotona ja matkalla

Tässä tulee nyt toivottu postaus barffauksesta matkalla ja kotonakin. Pitkälti puhun nyt omasta (lyhyestä) kokemuksestani, mitä liittyy omiin koiriini ja tiedosta, mitä oon lukenu eri lähteistä (blogit, artikkelit ym.). Oma kokemukseni on tosiaan vielä varsin lyhyt, sillä kokonaan raa´alla miun sheltit on ollu vasta pari viikkoa. Sitä ennen ne totutteli eri lihoihin nappulan ohessa (ja luuhun luumurskeen avulla). En erittele tähän kaikkia hyötyjä tai haittoja, koska netistä on saatavilla hyviä lähteitä niihin. Itse olen etsinyt tietoa mm. täältä, täältä ja täältä. Internet on pullollaan tietoa ja kriittinenkin saa olla. Itseäni kannustaa monien hyvät kokemukset ja ruoan luonnonmukaisuus.

Kotona

Tällä hetkellä miun koirat saavat aamulla liha-aterian ja illalla luut. Koska olen niin alkutekijöissä ruokinnan suhteen, en oo juurikaan punninnu ruokaa. Ludolle tekee hyvää saada pari kiloa lisää ja Nova on tällä hetkellä hyvässä lihassa. Kun vielä menee parisen viikkoa, osaan varmaan sanoa, saako esim. Nova liikaa (lihooko). Pyrin pyörittämään neljää lihaa kuukauden sisällä koirilla. Käytännössä ne saa broileria, kalkkunaa, poroa ja vaihteluksi sikaa sekä nautaa. Vielä en ole törmännyt hevoseen ja lampaaseen, joita olis hyvä sekoittaa välillä kuvioon. Syötän yleensä paria eri lihaa kerralla. Ludo saa lisäksi naudan lihaista rasvaa massakuurinsa takia. Kerran viikossa pojat saa sisäelimiä (pääasiassa broilerin) ja kalaa. Pakkasessa on myös naudan mahaa rauhoittamaan vatsaa silloin tällöin. Kasvissosetta laitan myös ajoittain joukkoon tuomaan kuituja. Kerran viikkoon tulee myös kokonaiset kananmunat kuorineen. Aion hankkia merileväjauhetta lisäravinteeksi. Tällä hetkellä luotan Mustin ja Mirrin Maukas- sarjaan. Siinä on kaikki, mitä raakaruokinnassa tarvitaan.

Illalla pojat saa luuaterian. Se koostuu joko broilerin siivistä, selkärangasta tai naudan rustoluista. Lisäksi silloin tällöin saavat palloluita tai niveliä tai sian selkärankaa jyrsittäväksi. Luut annan jäisinä, että lattiat pysyy siistimpänä (niin varmaan... :D). Koiran ruoansulatus on noin 12 tuntia, eli pyrin pitämään hyvän välin liharuoan ja luitten välissä ehkäistäkseni suolistotukoksen riskin.

En pidä barffausta haastavana. Harva ihminen syö ruokaympyrän mukaan, joten en ole pikkutarkka koirienkaan kanssa. Pyrin monipuolisuuteen, että kaikkea tulisi sitten jostain. Koiria tarkkailemalla oppii, missä on vika. Esimerkiksi Novan limainen uloste voi johtua madoista tai jonkin vitamiinin puutetta. Tutkimalla asia selviää.

Matkoilla

Tästä onkin kokemusta, sillä juurihan olin roadtripillä näiden kanssa. Koska ruoka on pakastettua, kylmälaukku on todella kätevä esim. viikonloppureissuja varten. Kun lähdin reissuun, pakkasin koirille kylmäkallen kanssa reppuun parin päivän ruoat. Käytännössä siis parit lihat ja luumursketta (ja rasvaa). Vaikka olin neljä tuntia bussissa, ruoka ei ollut edes sulanut. Vastassa oli jääkaappi, joten ruoka säilyi hyvin. Mikkelissä ostin pojille Mirristä sika-,nauta-, ja kalamixiä. Niissä on liha, luu, sisäelimet ja kasvissoseet samassa, toimii hyvin reissussa. Noitten kanssa jatkoinkin matkaa Helsinkiin, jossa oli taas jääkaappi ja pakastinkin vastassa. Pärjäsin noilla hyvin lähes viikon. Helsingissä ostin kyllä parille päiväle Mirristä naudan rustoluut, kun kerta oli mahis syöttää niille luita siellä.

Barffaaja joutuu joko kuljettamaan kylmälaukkua, jossa saa ruoat kotoa mukaan tai ostamaan ruoat paikanpäältä. Jos koiran raakaruokaa ei ole tarjolla, kaupoista saa eri lihoja ostettua ja vaikka koiranmakkarallakin koira pärjää pari päivää. Periaatteessa nappulaakin voi antaa. Barffaajan etu on, että vatsa on yleensä rautaisempi kuin pelkän nappulan syöjän, joten pieni muutos tilapäisesti ei yleensä haittaa. En ole vielä kylmälaukkua hankkinut, mutta varmasti hommaan sen jossain välissä. Onneks koirat on yleensä tässä lähellä hoidossa, niin  ruoat on  helppo antaa mukaan. Ja näemmä yli viikon reissu onnistuu myös hyvin! Barffauksesta ja matkustamisesta lisää esimerkiksi täällä.

On varmasti ihmisiä, jotka voivat puhua barffauksesta kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tällä hetkellä miun tietomääräni on tämä ja siihen olen myös tällä hetkellä tyytyväinen. Jonkinlaisia tuloksia odotan itsekin. Toivon, että poikien turkki paranee, ruoan hyödyntäminen on nappulaa reippaasti parempaa (huomaahan tuon jo nyt, että paljon pienempää ulostetta tulee, eli vähemmän menee koirasta läpi), hammaskivi vähenee ja koirat on eloisampia ja aktiivisempia. Jos vielä mainitsen hyviä puolia barffista, niin
- viljat jää pois (hyödyntäisikö koira niitä luonnossa? Miksi monessa nappulassa niitä on runsaasti?)
- ylimääräinen "pöhöttäminen" loppuu (ei lisä- tai säilöntäaineita tai huonoja rasvoja)
- koira saa virikkeitä elämäänsä (päivittäinen luiden kaluaminen)
- ruoka on maistuvampaa (samaa nappulaa joka päivä vai eri lihoja ja sisäelimiä jne)
- allergikoille voi olla sopiva vaihtoehto (sulkee esim. tietyn lihan pois, jos koira on sille allerginen, tai vastaavasti esim. ne viljat)

Joku koira voi olla niin allerginen, ettei sille voi syöttää ruokaa tarpeeksi monipuolisesti ja silloin hyvä nappula voi olla paras vaihtoehto. Joku lemmikki taas saattaa olla niin kauan ollut nappulalla, ettei kestä raakaa tai on muuten vaan niin herkkävatsainen, että nappula sopii paremmin. Itse alan kyllä olla niin raa´an puolella, että on vaikea nähdä enää nappulaan vaihtoa vaihtoehtona...

Sheltit roadtripillä 2012

Nyt tulee se reissupäivytys. VAROITUS: päivitys on pitkä! Oltiin kaikkinensa shelttien kanssa matkalla 10 päivää. Ensimmäiset päivät oltiin Mikkelissä, josta jatkettiin Helsinkiin loppuajaks. En kertoile koko reissusta kuin parhaimmat palat blogin kannalta. Koirien kanssa ehti kokea kaikenlaista ja emännän omat toilailut jääköön piiloon ;D

Matkustaminen. Voi että mie oon onnellinen, miten helppoa on matkustaa noiden kahen kanssa! Bussimatka Mikkeliin yhen vaihon kanssa sujui oikein mukavasti, koirat makoili jaloissa tai välillä penkillä käpertyen. Novasta ei otettu tälläkään kertaa maksua. Se tahtoo olla vähän siinä rajamailla, että tiukkiskuskit velottaa siitä. Onneks noi on niin söpöjä, että monet varmaan ei muista velottaa :D Nova oli ekan kerran junassa Mikkeli-Kouvola-Helsinki-välit. Kahen koiran kanssa meno meni silti oikein hyvin. Ludo käy tosi nopeesti makoilee ja on hiljaa ja kiltisti kaikki matkat. Tuo reissu oli vaan siitä nihkee, että ei ollu mitään ilmastointeja, ulkona helle. Koiran reppanat läähätti ja vuorottelin märkää pyyhettä niitten yllä, kun vesikään ei maistunu. Loppumatkasta oli jo emännälläkin olla huono olo... Juna maksaa muuten 5e per koira ja max kaksi koiraa voi ilmeisesti yksi ihminen kulettaa. Pojat meni muuten ekan kerran liukuportaat, tai siis Nova (Ludo sylissä). Hyvin meni, mut olihan se vähän että "whaat, miten tässä pitäis olla?". Onneks viimeisellä kerralla tajusin, et asemilla on myös hissit...

Kirmaamista Mikkelissä "lammaslaitumella"

Mikkeliläinen koirapuisto. Mukavaa vaihtelua hiekkakenttiin, tuntui kun olis menny lammasaitaukseen. Koirat nautti juoksentelusta, mutta ensimmäisen kerran säikähin Novan kanssa, kun se rääkäisi tosi kamalasti kepin tökätessä ilmeisesti kitalakeen tai kurkkuun. Onneks pahempaa ei käyny. Kai sitä kantapään kautta oppii, ettei ne keppileikit oo hyviä.. Ärsyttävää onki, kun koirapuistoissa ihmiset heittää keppejä muiden koirien läheisyydessä! Nova ainaki innostuu niin, että se tulee kuuroks miulle ja muut ihmiset tulee kuuroks sen takia. Vois vaikka joskus kysyy, saako heittää...

Ludo vs. Pippo. Helsingissä kolme koiraa kaksiossa oli toisinaan.. mielenkiintoista. Ludo, siis Hänen Korkeutensa, päätti, milloin alamaisensa Pippo-berni oli kiva ja milloin ei, milloin Hänen lähelleen oli lupa tulla ja milloin ei. Ludon vakio on vilauttaa hampaita tai murista tai jos toinen ei usko, niin näykkäistä kohti. Koirien elekieltä oli toisaalta upea seurata, sillä Pippo elehti selkeästi Ludoa rauhoitellen tai jopa kääntyi kokonaan pois, jos Ludo kovisteli. Ludo osasi kyllä olla myös kunnon drama queen kiljumalla, kun Pippo ehkä käveli hipaisten Hänen Ylhäisyytensä häntäkarvoja. Ludo saattoi myös olla ensin kärttyukko Pipolle ja saman tien tulla syliin rapsuteltavaksi. Ruokailuajat oli tiukimmat, silloin kipon ääreltä tai luun vierestä kuului helpoiten murinaa. Nova sai olla kyllä tietenkin miten sattui. Se on Hänen Korkeutensa paras kaveri.

Rajasaari. Odotin koko reissulta, että pääsisin käymään Rajasaaressa. Alue oli mukavan kokoinen ja siellä pääsi kauas muista koirista, jos jotakuta ahisti väen paljous. Kalliot oli hivenen pelottavat, ne on varmaan sateella kivan liukkaat. Pippohan uida polski mennen tullen, Nova kävi kahlaamassa ja Ludo.. pysyi aika kaukana vedestä :D Aika paljon saari veti isoa koiraa meijän käynneillä. Ludolla oli hemaisevaa naisseuraa. Nova oli perus Nova, juoksenteli ympäriinsä, mutta tuli turvaan aina mamman luo.

Rajasaaressa

Niin... rakkaat koiramme.

Ludo tais jäähä Pipon jalkoihin kerran rantavedessä :D

Myllyjärveä

Myllyjärvi. Tää paikka oli luonnonsuojelualue Espoossa. Käytiin kiertää lampi/järvi. Maasto oli epätasaista, osittain jouduttiin kävellä umpimetässä. Koirille (ja emännille) hyvää liikuntaa. Vesi oli hyvänlaatuista Pipon uintireissua ajatellen. Miun pojat tyytyi putoamaan veteen juodessaan, josta seurasi räpiköinti takaisin kuivalle maalle. Loppushow´n varmisti Nova, joka juoksi kuurona jonkin hajun perään ja meikäläinen joutui lähtee satasta perään. Onneks oli alamäki, ni mieki pääsin kovempaa. Keppikorttia ("Nova, etsi keppi, missä keppi") käyttäen sain Novan huomion ja laitoin sen kiinni. Ludo säntäsi jonkin matkaa yksin eteenpäin, mutta ilmeisesti tajusi tosiaan olevansa yksin tuntemattomassa metsässä ja tuli huudoilla takasin. Ai että jalat täris mukavasti säikähyksin jälkeen. Ihana omistaa urokset..

Peräkanaa

 Näyttelytreenit. Käytiin Ludon kanssa Una Jantusen näyttelytreeneissä. Meidät laitettiin juoksemaan niin lujaa kun voin, mikä tuntui oudolta, mutta ilmeisesti Ludon liikkeet parani vauhdin kasvaessa (hännän ollessa miten sattuu siis). Itselleni ei sopinut tyyli, missä koira saa laukaa tai hyppiä, koska sillä on kivaa, mutta tärkeinstä lienee poimia itselleen sopivat asiat. Ihan hyviä juttuja tuli handlaustyyliin ja Novalle sais hyvän idean pöytätreeniin. Alan palkita Novaa, kun se koskettaa pöydällä nenällään vieraan ihmisen kättä. Lähestyvästä kädestä ja ihmisestä tulee positiivinen asia ja Novan ajatukset siirtyy minuun, eli palkkaajaan. Toivottavasti se on askel kohti näyttelyitä. Ludon suhteen ei tullu uutta, ehkä seisottaessa käden merkinanto tulevasta palkasta oli sellanen uus juttu, mikä vois toimia. Koira ryhdistyy, kun tietää palkan tulevan pian. On silti vaikeaa, kun on jo tietyllä tavalla opettanut koiraa, alkaa tehä erilailla. Eli suomeksi, kun Ludo kerta osaa seisoa, haluan hioa sen seisomaan oikein. En halua palkita sitä tällä hetkellä muusta kuin oikeasta seisonnasta. Katsotaan miten käsimerkkijuttu onnistuu.

Paljon jäi ainakin pohdittavaa treenien jälkeen. Tuli ainakin intoa treenata lisää :)

Nova ja luut... Joudunkohan mie koko Novan lopun elämän syöttää raa´at luut sille kädestä? Ei ole helppoa, kun koirien pitäis syödä toinen ateria luina päivässä ja Nova ei kiinnostu luusta, jos se ei oo kädessä. Kun se on, se nakertaa tosi ahkerana luun. Ludo taas intoilee luista urakalla, mutta jäytää niitä etuhampaillaan, eli syö varmaan vuorokauden yhtä luuta.. Torvelo. Ludo syö siis mallikkaasti,

Pippo ui täyttä häkää, kas ei sheltit

mutta ei oo erityisen kiinnostunut, Ludo puuhaa mielellään luitten kanssa, mutta on onneton syöjä, hmmm.. Helppo yhtälö!

Nyt tää lauma on kotiutunu ja Ludo löysi melkein heti itsensä rakkaasta koristaan. Kannustan kaikkia matkustamaan koirienne kanssa, muuten ei koirista voi kuoriutua helppoja matkakavereitakaan ;) Tällä matkalla käytettiin autoa, bussia, junaa ja linja-autoa. Hyvin meni :)

Ps. Onneks ei menty Mikkeli KV:hen, on kutina, ettei ois sitä EH:ta parempaa saatukaan. Säästyypähän ne rahat syksylle.. ;) Uskallan ajatella Jyväskylä KV:n olevan seuraava koitoksemme. Siihen mennessä luulis raakaruokinnan tehonneen Ludon massakuurilla ja treenailujemmekin pitäisi olla edistynyt. Sopii toivoa! Tällä hetkellä ootan kuumeisesti syksyn koirakurssien ilmottautumisten tuloa, tän viikonlopun oon kuluttanu koirankoulutusblogien ja artikkelien äärellä. Tahtoo oppia lisää!

Juhannusfiiliksissä!

Matkustaja

Perjantaina tämä konkkaronkka suunnisti Savon maille juhannusta viettämään. Koirat pääsi nauttimaan pihalla olosta kerrostaloa enemmän. Frisbee taisikin lentää useampaan kertaan, palloa ja vetolelua unohtamatta... :) Näin taas ties monennenko punkkiunen. Jokohan sitä vaan marssis sinne apteekkiin vai vieläkö kaivelen niitä tuolta turkin seasta..? Grilliherkut maistuivat pojillekin, ainakin makkaran palat menivät nopeasti parempiin suihin.

Hirmu hulppeaa ei muuten ole matkustaa täpötäydessä bussissa kahden märän koiran kanssa. Kiittää saa, että Nova matkusti takas tullessa ihanasti penkin alla ja Ludo oli alkuun nätisti sylissä ja sitten jaloissa. Onneks nää on niin hiljaisia ja kilttejä, ainut harmtus varmaan muille oli niistä lähtevä märkä haju :D Vielä jonkun aikaa saa haaveilla omasta autosta, jonne saa hurtat omaan konttiinsa. Se olis parasta...

H_A_U_S_K_A_A

Luikku on ominut kiekot!

Mamilla on kädessä jotain superhuippuu!