Me ollaan edelleen täällä!

Moi!!! Kaksi karvaturria ja emäntä ilmoittautuu piiitkäksi hujahtaneen blogitauon jälkeen. Näyttelyavostelut on toki lisätty sivuille ja terveystuloksiakin on hankittu vuodenvaihteessa. Pojat on nyt CEA-geenitestattu. Molemmat: kantajia.     

Mitä sitten viime aikoina ollaan puuhattu, niin ollaan muutettu isompaan asuntoon muun muassa. Tässä asunnossa on mainio stalkkauspaikka olkkarin ikkunalla, kun ikkunat ulottuvat alas asti ja ikkunalauta on koko seinän pituinen. Mikäs siinä poikien töllistää kadulla kulkevia ihmisiä ja etenkin niitä vihollisia, jotka uskaltaavat kävellä häntä pystyssä ohi merkkejään jättäen ;)Agilityryhmä vaihtui uusiin tyyppeihin vuodenvaihteessa. Iso os kyllä porukasta shelttejä :D Treenausinto on ollu vähän sitä sun tätä, eikä vapaavuoroillekaan ole tullut lähdettyä täältä "hitusen" kauempaa. Kisat olis kuitenkin tähtäimessä huhtikuussa, joten kyllä tstä on alettava taas panostaa. Novan inloitin juuri hetki sitten huhtikuussa alkavalle alkeiskurssille. Ukkeli kaipais sitä itsevarmuutta huomattavan paljon lisää. Olis hienoa tuottaa pojalle onnistumisen kokemuksia agilityssä. Jos se vaan selättää pelkonsa joihinkin esteisiin. 

Alle kokosin kuvia, jotka on napsittu melkein kotiovelta lähtevältä järven jäältä. Talven parasta aikaa on hyvät jääkentät ja säät. Ihana antaa vaan hurttien juosta vapaana ja viskoo niille vielä vähän jotain haettavaakin. Ja pojat nauttii :) Erityiskiitos pari viikkoa sitten olleelle shelttilenkille, jonka kaksituntinen oli oikein rattoisa niin koirilla kuin meillä ihmisilläkin :)

Kaikki kuvat alla: Emilia Pippola.

Vatsavaivat voitettu!

Se oli se Nova ja Novan maha. Jokohan olis emännän aika uskoa, että pojalla on herkkä vatsa ja sen kanssa kannattaa edetä varoen? Kyllähän se nyt pistää mahan kuralle, kun saa syödä liikaa sian lihaisia luita. Kahdesta kerrasta miekin jo uskon, kun toisen vatsa heittää kuperkeikkaa ja omistaja pääsee nauttimaan siivoushommista työpäivän päätteeksi. Ruokapäiväkirjaa oon pitäny nyt viikon ja uskon, että pidemmällä aikavälillä näen siitä, onko jokin liha, joka on liian tujua koirille tai aiheuttaako joku ruokavaliossa muuten ongelmia. Novan kohdalla se on varmasti tarpeen..

Nova aloitti raakuutensa jälleen pehmeästi. Tää on tätä, kun kokeilee uutta ja ottaa liian isoja askelia sen suhteen. Onneks tutut rohkaisi vielä yrittämään. Kun nappulaan palaaminen tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. Noh, Novan ruokavalio lähti uusiksi naudan mahalla, riisillä ja Tehobactilla. Vatsa rauhoittui ja uskalsin lisätä kalkkunaa/broileria joukkoon ja jättää riisin pois. Kanan selkää Nova pääsi nauttimaan vähän kerrallaan. Nyt pari päivää on ollu jo paremman näköistä tuotosta eikä yöllisiä ulkoiluja ole ollut. Jeij! Koska ollaan nyt reissussa, Nova on saanut kalkkunan kaveriksi hitusen myös Sikamixiä. Kotona tullaan jatkamaan rauhallisemmalla linjalla. Täytyy oikeesti alkaa punnihtee noita luitaki, ettei tuu annettuu liikaa. Sikaa Novakin pääsee varmasti vielä maistelee, mutta seuraavan kerran valvonnan kanssa! Kana sopii selkeästi pojan vatsalle, joten jatkossa pääasiallisena luuruokavaliona tulee olemaan kanan ja kalkkunan kaulat, siivet ja selät. Ludon vasta toimii selvästi paremmin. En varmaan oo päässy pilaamaan sitä monen vuoden nappulakuurilla ;)

Eilen tapasin uusia tuttavuuksia Kuopion shelteissä. Neulamäen metsässä Nova ja Ludo pääs leikkimään Riimin, Wilsonin ja itse asiassa Ludon kennelin Viiman kanssa. Oli oikein hauska pikkulenkki uudessa porukassa. Ludo otti Viiman silmätikukseen (ollaan oltu samoilla näyttelyreissuilla, mutta siellä ne kaks ei oo ollu juuri tekemisissä) jua ajoi sitä innoissaan takaa. Pikku-Wilson väsähti loppumatkasta ja Nova taas intoutui vasta viime hetkillä. Toivottavasti ei jäänyt ainoaksi kerraksi tämä lenkki :)

Novan synttäripäivän viettoa Heinälammilla ja uiden

Ensimmäinen koirani, tricoloururos Bayarin Dark As Night, tutummin Nova, täytti tänään 4 vuotta! Mihin aika on kulunut? Neljässä vuodessa Nova on saanut/joutunut kokemaan paljon. Ensimmäisen vuoden poika kasvoi Kuopiossa. Tutustuttiin uusiin sheltti-ihmisiin. Heistä tuli hyviä ystäviä ja juuri, kun touhuilua yhdessä olisi riittänyt enemmänkin, palattiin kotiseudulle Joensuuhun. Nova kävi pentukurssin ja vieraili ensimmäiset näyttelynsä pentu- ja junioriluokassa. Ensimmäinen (ja ainoa) ERI saatiin, 2. sijoituksella luokassa. Sittemmin Nova vieraili seuraavana vuonna vielä muutamassa näyttelyssä, mutta nyt ollaan tauolla. Joensuussa Nova sai myöhemmin Nemosta kaverin ja vieläkin pojat tunnistavat toisensa pitkän tauonkin jälkeen. Vuosi sitten Nova sai seuraa. Pikku-Ludo viipotti luultavasti molempien sydämeen Vapun alla. Nova otti pennun vastaan äärettömän hyvin ja nykyisin pojat ovat erottamattomat ystävät. Nyt 4-vuotiaana Nova on keppihullu (...), ylipäänsä kaikki lentävä (kepit, pallot, frisbeet, lelut, kävyt...) kiinnostaa ja saa sen kiihtymään. Novasta on kasvanut vankka uros, jonka ulkonäöstä pidän kovasti. Sen katseessa on suurta lempeyttä. Nova tulee viereen ihan liki ja reagoi mielialaani herkästi. Nova on ihana. Miten niin pieni koira voi myös osoittaa niin suurta vastarakkautta ihmistä kohtaan? En lakkaa ihmettelemästä, miten sekin on niin kiintynyt.

Tänään omalla reseptillä Nova sai neljän nakin kakkunsa, sisältäen maksalaatikkoa, kalkkunaa ja poroa. Ludokin sai oman palansa, eihän synttäreillä jätetä vieraita kakutta. :) Kuvat alla (c) Emilia Pippola

Onnea Nova!

Antaumuksella kakun kimppuun

Päivä alkoi kuitenkin seikkailuretkellä Paulan ja Pipon kanssa Heinälammille, Pärnävaaran tuntumaan. Reitistä ei ollut hirveästi selkoa, mutta lammellaoleva laavu oli miulle tuttu. Maasto oli kuivaa kangasmetsää,hurjasti mustikoita! Välillä polkua ei ollut ollenkaan,mutta se ei haitannut, päin vastoin tuntui siltä, että Pippo otti maastosta kaiken irti ilman polkua onnellisesti revitellen. Omat koirat eivät kirkasvetiseen lampeen lumpsahtaneet, vesipeto berni kyllä sitten useammankin kerran. Olihan siinä jo sattua 100 metrin jälkeen haverikin, kun ryntäsin litroittain vettä kantavaa koiraa karkuun. Kukapa haluaisi kastua likomäräksi jo alkumatkasta?! Lammen kiertoon meni noin 45 minuuttia. Ihan mukava aamulenkki, haastetta itselle ja koirille. Aurinko kruunasi lenkin!

Lopuksi vielä käytiin joella uittaa koirat lenkin päätteeksi. Tyylinäytteet Ludolta ja Novalta, jotka ei lähteneet uimaan niin eippaasti kuin tuo kuuluisa bernin vesipeto.. ;D Kuvat (c) Paula Immonen

Shelttilenkki Kalliojärvellä

Keskiviikkona pääsin ensimmäisen kerran kunnon shelttilenkille. Kohteeksemme olimme valinneet Kalliojärvenkierroksen , joka on neljän kilometrin pituinen lenkki noin 20 min ajomatkan päässä Joensuusta. Reitti on vaihtelevaa maastoa, jyrkkääkin ja sitä kuljetaan polkua tai pitkospuita pitkin. Ryhmämme koostui yhdeksästä kaksijalkaisesta naisesta ja kolmestatoista nelijalkaisesta (joista yksi uimataituri Paju-bortsu :p). Ehdittiinhän myö jo peräti muutama sata metriä jo kävelläki, kun Luikeroni jäi ryhmästä jonnekin, eksyi! Ei auttanu kun lähtee juoksujalkaa takaisin päin pusikkoista polkua koiraa huudellen. Nova tietenkin messissä. Onneksi rakas karvanaama tuli vastaan risteyskohdassa. Reppana lienee ollut lähtenyt takaisin autoille päin. Loppu matkan pidin silmällä molempia koiria, että niitä on varmasti kaksi mukana koko ajan :D Lampi oli suhteellisen mutainen koirista päätellen, osa kun sinne humpsahti uimaan tai muuten vaan. Joka tapauksessa lenkki oli oikein mukava ja omaakin kroppaa rasittava. Kuvien otot tais olla aika mielenkiintoisia tilanteita kuvaajillemme tämän lauman kanssa, mutta pääasia kai, että hauskaa oli :D Uutta lenkkiä odotellessa!

Koko setti isoja ja pieniä shelttejä ja yksi bortsu :D Kuva: Inka Räsänen