Tuoksuja tulevaisuudesta

Vajaa viikko sitten laskeutui emäntä Suomen kamaralle. Kaksi shelttiä olivat ikionnellisia paluusta. Etenkin Nova valtasi sylin useita kertoja eikä malttanut päästää silmistään. Olihan se ollutkin aika reppana hoitoon jäädessään. Melkein väkisin yritti tunkea mukaan, kun olin jättämässä pojat. Ukkelit vietti vajaan viikon Lara- ja Lumia-tyttöjen luona. Iloiset kuulumiset olivat poikien herrasmiesmäinen käyttäytyminen ja helppohoitoisuus :) Lumia ja Ludo löysivät täydellisen yhteisen sävelen ja pari oli nyhjännyt toistensa kylissä kuin paita ja peppu. Voi noita nuoria ;) Onni oli ilmeisesti ainakin Novalle ollut, kun hoitopaikka vaihtui vanhempieni luo siskolle ja veljelle. Vielä ennen miun kotiinpaluuta myös vanhempani tulivat kotiin. Ihana on, että luotettavia hoitopaikkoja löytyy omalta koikunnalta, iso kiitos hoitajille!

Tämän postauksen otsikko viittaa tähän päivään ja tulevaisuuteen. Ludo tapasi toisen kerran tulevan morsiamensa. Kutsuttakoon tässä vaiheessa vielä tätä suloiseksi soopelineidoksi ;) Käytiin mukava lenkki Jaamankankaalla, mukana myös Nova ja etelänmies Pippo-berni. Silmiinpistävää oli uroksien käyttäytyminen. Ludo otti nartun omakseen ja kulki kylki kyljessä maputtaen, haistellen ja jopa yrittäen astua. Tämä kaikki sai meidät tuumimaan, onko paria kuukautta myöhemmälle odotetut juoksut aikaistumassa... Novakin hiffas jopa yli 30 minuutin lenkkeilyn jälkeen, että narttuhan tuoksuukin aika ihanalta ja sitähän vois tuossa yrittää. Pettymys oli suuri, kun Ludo sai kaikkein rauhallisimmin pyöriä tytön ympärillä. Myös Pippo koitti tehdä tuttavuutta, mutta nallemainen "tankkeri" ei ollut siron shelttitytön mieleen. Saas nähdä, milloin saadaan tyttönen pidemmälle vierailulle!

Ps. Ludon agiuran starttaaminen jää syyskuulle JOA:n kisoihin. Sunnuntaina olis oman hallin kisat, mutta lisenssinvaihtoruljanssin ja rokki-valmistelu-lomamatka-hässäkän takia ilmo jäi laittamatta. Tällä treenimäärällä ei kyllä nyt hetkautakaan, sen verran helpot HYLyt oltas kisoista takuulla haettu. Keinu ja kepit siis edelleen työn alla. Mutta meitä näkee seuraavan kerran Joensuun näyttelyissä kumpanakin päivänä ja emäntä talkoilee myös todennäköisesti POKS:in kisoissa sunnuntaina.

Jaamankankaan joulupäivälenkki

Sheltit ja berni Jamiksen lenkillä

Paikalla on ollut muitakin!

Tsekataas, mitä se veikka löys...

Jamiksen mörkö :)

Pippo <3

Sheltit roadtripillä 2012

Nyt tulee se reissupäivytys. VAROITUS: päivitys on pitkä! Oltiin kaikkinensa shelttien kanssa matkalla 10 päivää. Ensimmäiset päivät oltiin Mikkelissä, josta jatkettiin Helsinkiin loppuajaks. En kertoile koko reissusta kuin parhaimmat palat blogin kannalta. Koirien kanssa ehti kokea kaikenlaista ja emännän omat toilailut jääköön piiloon ;D

Matkustaminen. Voi että mie oon onnellinen, miten helppoa on matkustaa noiden kahen kanssa! Bussimatka Mikkeliin yhen vaihon kanssa sujui oikein mukavasti, koirat makoili jaloissa tai välillä penkillä käpertyen. Novasta ei otettu tälläkään kertaa maksua. Se tahtoo olla vähän siinä rajamailla, että tiukkiskuskit velottaa siitä. Onneks noi on niin söpöjä, että monet varmaan ei muista velottaa :D Nova oli ekan kerran junassa Mikkeli-Kouvola-Helsinki-välit. Kahen koiran kanssa meno meni silti oikein hyvin. Ludo käy tosi nopeesti makoilee ja on hiljaa ja kiltisti kaikki matkat. Tuo reissu oli vaan siitä nihkee, että ei ollu mitään ilmastointeja, ulkona helle. Koiran reppanat läähätti ja vuorottelin märkää pyyhettä niitten yllä, kun vesikään ei maistunu. Loppumatkasta oli jo emännälläkin olla huono olo... Juna maksaa muuten 5e per koira ja max kaksi koiraa voi ilmeisesti yksi ihminen kulettaa. Pojat meni muuten ekan kerran liukuportaat, tai siis Nova (Ludo sylissä). Hyvin meni, mut olihan se vähän että "whaat, miten tässä pitäis olla?". Onneks viimeisellä kerralla tajusin, et asemilla on myös hissit...

Kirmaamista Mikkelissä "lammaslaitumella"

Mikkeliläinen koirapuisto. Mukavaa vaihtelua hiekkakenttiin, tuntui kun olis menny lammasaitaukseen. Koirat nautti juoksentelusta, mutta ensimmäisen kerran säikähin Novan kanssa, kun se rääkäisi tosi kamalasti kepin tökätessä ilmeisesti kitalakeen tai kurkkuun. Onneks pahempaa ei käyny. Kai sitä kantapään kautta oppii, ettei ne keppileikit oo hyviä.. Ärsyttävää onki, kun koirapuistoissa ihmiset heittää keppejä muiden koirien läheisyydessä! Nova ainaki innostuu niin, että se tulee kuuroks miulle ja muut ihmiset tulee kuuroks sen takia. Vois vaikka joskus kysyy, saako heittää...

Ludo vs. Pippo. Helsingissä kolme koiraa kaksiossa oli toisinaan.. mielenkiintoista. Ludo, siis Hänen Korkeutensa, päätti, milloin alamaisensa Pippo-berni oli kiva ja milloin ei, milloin Hänen lähelleen oli lupa tulla ja milloin ei. Ludon vakio on vilauttaa hampaita tai murista tai jos toinen ei usko, niin näykkäistä kohti. Koirien elekieltä oli toisaalta upea seurata, sillä Pippo elehti selkeästi Ludoa rauhoitellen tai jopa kääntyi kokonaan pois, jos Ludo kovisteli. Ludo osasi kyllä olla myös kunnon drama queen kiljumalla, kun Pippo ehkä käveli hipaisten Hänen Ylhäisyytensä häntäkarvoja. Ludo saattoi myös olla ensin kärttyukko Pipolle ja saman tien tulla syliin rapsuteltavaksi. Ruokailuajat oli tiukimmat, silloin kipon ääreltä tai luun vierestä kuului helpoiten murinaa. Nova sai olla kyllä tietenkin miten sattui. Se on Hänen Korkeutensa paras kaveri.

Rajasaari. Odotin koko reissulta, että pääsisin käymään Rajasaaressa. Alue oli mukavan kokoinen ja siellä pääsi kauas muista koirista, jos jotakuta ahisti väen paljous. Kalliot oli hivenen pelottavat, ne on varmaan sateella kivan liukkaat. Pippohan uida polski mennen tullen, Nova kävi kahlaamassa ja Ludo.. pysyi aika kaukana vedestä :D Aika paljon saari veti isoa koiraa meijän käynneillä. Ludolla oli hemaisevaa naisseuraa. Nova oli perus Nova, juoksenteli ympäriinsä, mutta tuli turvaan aina mamman luo.

Rajasaaressa

Niin... rakkaat koiramme.

Ludo tais jäähä Pipon jalkoihin kerran rantavedessä :D

Myllyjärveä

Myllyjärvi. Tää paikka oli luonnonsuojelualue Espoossa. Käytiin kiertää lampi/järvi. Maasto oli epätasaista, osittain jouduttiin kävellä umpimetässä. Koirille (ja emännille) hyvää liikuntaa. Vesi oli hyvänlaatuista Pipon uintireissua ajatellen. Miun pojat tyytyi putoamaan veteen juodessaan, josta seurasi räpiköinti takaisin kuivalle maalle. Loppushow´n varmisti Nova, joka juoksi kuurona jonkin hajun perään ja meikäläinen joutui lähtee satasta perään. Onneks oli alamäki, ni mieki pääsin kovempaa. Keppikorttia ("Nova, etsi keppi, missä keppi") käyttäen sain Novan huomion ja laitoin sen kiinni. Ludo säntäsi jonkin matkaa yksin eteenpäin, mutta ilmeisesti tajusi tosiaan olevansa yksin tuntemattomassa metsässä ja tuli huudoilla takasin. Ai että jalat täris mukavasti säikähyksin jälkeen. Ihana omistaa urokset..

Peräkanaa

 Näyttelytreenit. Käytiin Ludon kanssa Una Jantusen näyttelytreeneissä. Meidät laitettiin juoksemaan niin lujaa kun voin, mikä tuntui oudolta, mutta ilmeisesti Ludon liikkeet parani vauhdin kasvaessa (hännän ollessa miten sattuu siis). Itselleni ei sopinut tyyli, missä koira saa laukaa tai hyppiä, koska sillä on kivaa, mutta tärkeinstä lienee poimia itselleen sopivat asiat. Ihan hyviä juttuja tuli handlaustyyliin ja Novalle sais hyvän idean pöytätreeniin. Alan palkita Novaa, kun se koskettaa pöydällä nenällään vieraan ihmisen kättä. Lähestyvästä kädestä ja ihmisestä tulee positiivinen asia ja Novan ajatukset siirtyy minuun, eli palkkaajaan. Toivottavasti se on askel kohti näyttelyitä. Ludon suhteen ei tullu uutta, ehkä seisottaessa käden merkinanto tulevasta palkasta oli sellanen uus juttu, mikä vois toimia. Koira ryhdistyy, kun tietää palkan tulevan pian. On silti vaikeaa, kun on jo tietyllä tavalla opettanut koiraa, alkaa tehä erilailla. Eli suomeksi, kun Ludo kerta osaa seisoa, haluan hioa sen seisomaan oikein. En halua palkita sitä tällä hetkellä muusta kuin oikeasta seisonnasta. Katsotaan miten käsimerkkijuttu onnistuu.

Paljon jäi ainakin pohdittavaa treenien jälkeen. Tuli ainakin intoa treenata lisää :)

Nova ja luut... Joudunkohan mie koko Novan lopun elämän syöttää raa´at luut sille kädestä? Ei ole helppoa, kun koirien pitäis syödä toinen ateria luina päivässä ja Nova ei kiinnostu luusta, jos se ei oo kädessä. Kun se on, se nakertaa tosi ahkerana luun. Ludo taas intoilee luista urakalla, mutta jäytää niitä etuhampaillaan, eli syö varmaan vuorokauden yhtä luuta.. Torvelo. Ludo syö siis mallikkaasti,

Pippo ui täyttä häkää, kas ei sheltit

mutta ei oo erityisen kiinnostunut, Ludo puuhaa mielellään luitten kanssa, mutta on onneton syöjä, hmmm.. Helppo yhtälö!

Nyt tää lauma on kotiutunu ja Ludo löysi melkein heti itsensä rakkaasta koristaan. Kannustan kaikkia matkustamaan koirienne kanssa, muuten ei koirista voi kuoriutua helppoja matkakavereitakaan ;) Tällä matkalla käytettiin autoa, bussia, junaa ja linja-autoa. Hyvin meni :)

Ps. Onneks ei menty Mikkeli KV:hen, on kutina, ettei ois sitä EH:ta parempaa saatukaan. Säästyypähän ne rahat syksylle.. ;) Uskallan ajatella Jyväskylä KV:n olevan seuraava koitoksemme. Siihen mennessä luulis raakaruokinnan tehonneen Ludon massakuurilla ja treenailujemmekin pitäisi olla edistynyt. Sopii toivoa! Tällä hetkellä ootan kuumeisesti syksyn koirakurssien ilmottautumisten tuloa, tän viikonlopun oon kuluttanu koirankoulutusblogien ja artikkelien äärellä. Tahtoo oppia lisää!

Novan synttäripäivän viettoa Heinälammilla ja uiden

Ensimmäinen koirani, tricoloururos Bayarin Dark As Night, tutummin Nova, täytti tänään 4 vuotta! Mihin aika on kulunut? Neljässä vuodessa Nova on saanut/joutunut kokemaan paljon. Ensimmäisen vuoden poika kasvoi Kuopiossa. Tutustuttiin uusiin sheltti-ihmisiin. Heistä tuli hyviä ystäviä ja juuri, kun touhuilua yhdessä olisi riittänyt enemmänkin, palattiin kotiseudulle Joensuuhun. Nova kävi pentukurssin ja vieraili ensimmäiset näyttelynsä pentu- ja junioriluokassa. Ensimmäinen (ja ainoa) ERI saatiin, 2. sijoituksella luokassa. Sittemmin Nova vieraili seuraavana vuonna vielä muutamassa näyttelyssä, mutta nyt ollaan tauolla. Joensuussa Nova sai myöhemmin Nemosta kaverin ja vieläkin pojat tunnistavat toisensa pitkän tauonkin jälkeen. Vuosi sitten Nova sai seuraa. Pikku-Ludo viipotti luultavasti molempien sydämeen Vapun alla. Nova otti pennun vastaan äärettömän hyvin ja nykyisin pojat ovat erottamattomat ystävät. Nyt 4-vuotiaana Nova on keppihullu (...), ylipäänsä kaikki lentävä (kepit, pallot, frisbeet, lelut, kävyt...) kiinnostaa ja saa sen kiihtymään. Novasta on kasvanut vankka uros, jonka ulkonäöstä pidän kovasti. Sen katseessa on suurta lempeyttä. Nova tulee viereen ihan liki ja reagoi mielialaani herkästi. Nova on ihana. Miten niin pieni koira voi myös osoittaa niin suurta vastarakkautta ihmistä kohtaan? En lakkaa ihmettelemästä, miten sekin on niin kiintynyt.

Tänään omalla reseptillä Nova sai neljän nakin kakkunsa, sisältäen maksalaatikkoa, kalkkunaa ja poroa. Ludokin sai oman palansa, eihän synttäreillä jätetä vieraita kakutta. :) Kuvat alla (c) Emilia Pippola

Onnea Nova!

Antaumuksella kakun kimppuun

Päivä alkoi kuitenkin seikkailuretkellä Paulan ja Pipon kanssa Heinälammille, Pärnävaaran tuntumaan. Reitistä ei ollut hirveästi selkoa, mutta lammellaoleva laavu oli miulle tuttu. Maasto oli kuivaa kangasmetsää,hurjasti mustikoita! Välillä polkua ei ollut ollenkaan,mutta se ei haitannut, päin vastoin tuntui siltä, että Pippo otti maastosta kaiken irti ilman polkua onnellisesti revitellen. Omat koirat eivät kirkasvetiseen lampeen lumpsahtaneet, vesipeto berni kyllä sitten useammankin kerran. Olihan siinä jo sattua 100 metrin jälkeen haverikin, kun ryntäsin litroittain vettä kantavaa koiraa karkuun. Kukapa haluaisi kastua likomäräksi jo alkumatkasta?! Lammen kiertoon meni noin 45 minuuttia. Ihan mukava aamulenkki, haastetta itselle ja koirille. Aurinko kruunasi lenkin!

Lopuksi vielä käytiin joella uittaa koirat lenkin päätteeksi. Tyylinäytteet Ludolta ja Novalta, jotka ei lähteneet uimaan niin eippaasti kuin tuo kuuluisa bernin vesipeto.. ;D Kuvat (c) Paula Immonen

Kesäpäivä mökillä

Pippo, Nova ja Ludo mökkitiellä

Eilen nautittiin varmaan koko kesän ainoasta mökkipäivästä Hypönniemessä. Sankoin joukoin lähti sisaruslauma puolisoineen mökille ja pakkaantui autoihin tietenkin myös shelttipojat ja Pippo-berni (Alpigiano Ilare Inzachi). Päivä kului kamalan nopeasti, kun tekemistä riitti. Miespuoleiset immeiset golffaili ja heitti keihästä, pelas petankkia ja biljardia ja otettiin myös tiukka mölkky-skaba. Myö naiset käytiin kävelee kuuden kilsan lenkki silmät selässäkin karhujen varalta. Mansikkakakku, kahvi ja huiput grilliherkut täydensivät vatsat. Rantasauna päätti illan touhuilut.

Koirat nauttivat täysin rinnoin vapaudesta. Miehet ei oikein ymmärtäny Novan ylenpalttita intoa golffia kohtaan (ja petankkia ja mölkkyä...) eikä Pippo saanut sympatiaa golffipurkin viemisestä (ja rikkomisesta). Ludo piti huolta, että Novan ei yksin tarvinnut juoksennella "kentällä" ja onnistuihan se sitten mölkyn pölkkyjäkin kaatelemaan vahingossa, seurauksena sisälle joutuminen ;D Alla kuvia koirien vauhtinäytteistä :)

Pippo oli koirista ainokainen, joka lähti uimaan tyrskyihin. Rannalla kävi kova tuuli ja aallokko oli melkoista. Mutta Pippo ui, jos se niin haluaa. Niinpä miesten saunavuorollakin Pippo tuli perässä veteen ja pelkkä pää oli pinnalla, kun se pontevasti uiskenteli. Ja sen jälkeen olikin sitten vuoro jäädä hetkeksi ulos turkkiensa kanssa.. ;)

Mummi kyseli, tuliko lenkillämme vastaan kylähullua, joka kiroaa kaikki koiranomistajat. Onneks tämmönen hulluus jäi näkemättä, vaikka kuulemma sen talonkin ohi mentiin. Tosin Pippo herättänee pientä kunnioitusta kokonsa puolesta. ;) Ludokin otti jalat alleen aina välillä isomman edessä :D

Koirien väsymyksestä päätellen päivä oli antoisa. Ludo, joka ei enää kuukausiin ole sietänyt Pippoa jostain syystä liian lähellä, jakoi takakontin Novan ja Pipon kanssa tuhahtelematta. Sopu syntyy, kun laitetaan kolme rättiväsynyttä koiraa yhteen :) Täytyy kyllä sanoa, että oli emäntäkin aivan poikki onnistuneesta päivästä. Lopuksi vielä kuvia ihanista asioista, koirista ja luonnosta ;)

Päivän päätti upea auringonlasku vasten ukkospilviä.