Hallittiin ittemme agilityn alkeisiin!

Tuleva agiliitäjä!

Voin hyppiä ja pomppia riemusta! Me tehtiin se, läpäistiin hallittavuustesti ja päästiin agilityn alkeisiin! Se vaati kolmen päivän tehotreenauksen (josta ei ollut testissä apua, kun reputettiin kuitenkin se paikkis) ja jännitystä ja paniikkia ohjaajan puolelta. Paikallaanolo treenatessa on toiminut yhtä paljon kuin ei ole pitkällä matkalla. Laskin kuitenkin sen varaan, että ainakin luoksetuloon voin luottaa, kun saan sen pysyy ees sen verran paikallaan.

Testissä oli osallistujia huikeat kaksi kappaletta. Toinen juuri juoksuaan aloittava narttu, joten oltiin Ludon kanssa ekana ja häiriönä oli kaksi koiraa. Hihnan kanssa ei ollu mitään ongelmaa mennä sivulla, mutta vapaana kerran Ludon _oli_ihan_pakko käyä haistelee iiiihanaa collienarttua. Läpi meni kuitenkin nämä sessiot.

Paikallaanolo melkein onnistui. En tiiä paljon aikaa oli jälellä, mutta sit Ludo lähti valumaan. Toinen kerta ei tuottanut myöskään tulosta. Koska yhden osion saa reputtaa, saatiin ottaa luoksetulo. Hyvin se poika istui paikallaan ja pääsin kutsuu sen luokse. Lopuks otin vielä harjoituksena paikkiksen niin, että kävin merkillä ja menin takas palkkaa. En silti ollu uskoo korviani, ku kuulin että päästiin molemmat osallistujista kurssille. Oikeesti! Myö päästään alottaa agility. I´m so happy!!

Myös tokoryhmäkyselyyni viimein vastattiin, sieltä siis odotellaan lisä-infoa, että joku olis ryhmiä vetämässä. Novan kanssa siis ootellaan vielä tokojuttujen kunnolista starttaamista. Huomenna luvassa kuitenkin shelttitokoa! 

Pientä treenauksen meininkiä

Viimeksi se jäi kiinni paikallaanolosta. Hallittavuustesti nimittäin. Nyt ollaan päästy Ludon kanssa treenaa vanhempien takapihalla. Turvallista pitää vapaana, häiriötä vähän, jos naapureissa ollaan pihamaalla. Eilen Ludo vielä hivuttautui miun luo pari kertaa, mutta tänään se jäi tomerasti paikalleen <3 Treenasin paikallaan oloa, sivulletuloa ja vierellä kulkemista parinkymmenen makupalan verran. Paikallaanoloa treenasin Ludon istuessa. Välillä etäisyys oli 10 metriä ja aika 10-30 sekuntia. 15 metrin välimatkaa treenasin lyhyemmällä ajalla ja välillä kutsuen suoraan luokse, välillä palaten viereen palkkaamaan. Toivo onnistumisesta kasvaa, kun huomaa, että treenaamisella voi saada tuloksia (ylläri ;D). Treenasin myös perus istumista häiritsemällä hyppien tai juosten Ludon lähellä. Treenaus on ihan kivaa näinkin, mutta kaipaan kamalasti seuraa. Kaipaan ohjausta ja turvallisia häiriöitä.

Novaakin treenasin samalla tavalla parinkymmen makupalan verran. Oon jättänyt palkitsemisen huonosta sivulletulosta. Koska en oo aiemmin ajatellu tekeväni mitään pilkuntarkasti, oon antanu sivulletulon olla melkein millanen vaan. Eli hienoa, helkkaristi töitä, jos aletaan tokoilla ihan oikeesti :D Haluisin opettaa Novalle oikean seuraamisen, mutta siihn miusta tuntuu, ettei oo oikein taitoo. En tiiä, miten etenisin. Mennään- käskyllä Nova kulkee vierellä ja on melkein koko ajan kontaktissa. Paikka ei tietenkään ole varsinaisesti oikea. Eli seuraamisen haluisin alottaa ihan alusta. Novalle uus opetettava asia olis nouto, mutta jälleen kerran koen olevani aika rukkanen sen suhteen, kun en tiiä, miten etenisin. En uskalla ottaa naksutinta Novalle vielä ainakaa käyttöön, ku kotona en pysty treenaa samalla naksuttimella ainakaa. Menee pilalle koko homma, kun ei pysty ottaa rauhallista omaa tilaa treenaukselle.

Pakko jo hehkuttaa etukäteen tilauksistani Zooplussasta! Lopultakin tilasin nimittäin haaveilemani kevythäkin, kun sopiva häkki oli edulliseen hintaan. Ei tarvii enää raahata sitä hemmetin metallihäkkiä joka paikkaan. Laitan kuvan häkistä, kunhan saapuu. Lisäksi merileväjauhetta saadaan tuohon raakaruokinnan kaveriksi. Palkkiotuotteina tule myös pari lelua, kun niitähän ei oo koskaan tarpeeksi :D

Päivitys reissulta, muttei reissupäivitys

Tämä postaus tulee kesäisestä Helsingistä. Ollaan poikien kanssa lomareissulla. En kuitenkaan aio vielä tässä postauksessa puhua reissusta (josta kyllä riittää kerrottavaa), vaan katse kulkee jo syksyssä. Eilen nimittäin Ludon kanssa kävellessäni ajatukseni kulkivat tottelevaisuudessa. Omat koirani ovat kyllä perustottelevaisia. Niiden kanssa on suht helppoa elää. Ne tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, osaavat peruskäskyjä ja kulkevat sopivan matkan päässä lenkillä. Miinuksia tulee kuulohäiriöistä (eipä tullakaan äipän luokse, kun muualla on paaaljon mukavampaa tai mennään vieraan koiran luokse, vaikka ei saisikaan). Pohdinkin, että suurimpia ongelmia miun ja koirien välisissä suhteissa on luottamus, kunnioitus ja halu miellyttää (tehdä sellaista, mitä pyydän, koska se on kivaa). Koirani ja minä kaivataan yhteistä aikaa, yhteistä tekemistä, että oltaisiin enemmän samalla aaltopituudella ja kuulovauriot paranisivat edes melkein kokonaan. Päädyin siihen tulokseen lenkillä, että on aika suunnata katse syksyyn ja luoda tavotteita, joilla saisin kaipaamiani asioita meidän elämään. Tavotteiden avulla toivon saavani pontta koulutusasioihin ja motivaatiota etsiä keinoja meidän lauman arjen parantamiseksi. Syksyn aikana voin pohtia, onko osa tavotteista jo täyttynyt, onko jossain tullut takapakkia tai onko tavotteissa muita korjattavia asioita. Vuoden lopussa on hyvä tarkistaa, miten kulunut puoli vuotta meiltä meni ja olenko tyytyväinen omaan panostukseeni. Kaikkihan on lopulta miusta kiinni.

Ludo agilityn alkeisiin. Eli hallittavuustesti läpi. Siihen käykö arpaonni, en voi vaikuttaa, mutta hallittavuustestiin kyllä. Viimeksi homma jäi kiinni paikallaolosta. Nyt on panostettava siihen, että pystymme kasvattamaan välimatkaa ja aikaa paikallaolossa.

Nova tokon alkeisiin. Nova osaa tottelevaisuuden perusasiat, mutta toimii käytännössä hyvin vain suht häiriöttmässä ympäristössä. Tarvitaan muita ympärille turvallisessa ympäristössä. En ole opettanut Novalle noutoa, joten sen suhteen olisi aloitettava ihan alusta. Helpottaisi muuten kummasti arkeakin... ;)

Ludon liikkuminen kehäkuntoon. Ludon kroppa kaipaisi enemmän erilaisia maastoja liikkeiden parantamiseksi, se on sellainen tipsuttelija. Ludo on saatava kuuntelemaan minuu enemmän kehässä, että se voi liikkua oikealla tavalla käskystäni. Syksylle on suunnitelmia parin näyttelyn verran, joten meillä on aikaa treenailla itseksemme, käydä mätsäreissä, mikäli ajat sopii miulle ja vierailla mielellään myös ohjatuissa näyttelytreeneissä.

Novan eteneminen näyttelytreenissä. Haaveeni on yhä päästä Novankin kanssa iertää näyttelyitä. Taukoa on kaksi vuotta takana, Novasta on kuoriutunut aikuinen uros ja mie tykkään sen koko komeudesta erittäin paljon. Merkitystä näyttelyillähän ei ole Novan kannalta erityisesti, sen lonkkien takia, jotka ovat kyllä syvä pettymys. Haluisin kuitenkin, että Nova voisi saavuttaa itsevarmuutensa tuomarin käsittelyssä. Siitä kaikki on kiinni. Novan liikkuminen on ollut aina ponnekasta ja sulavaa. Seisomisessa ryhdin saaminen kuntoon on yksi asia listalla, tekemisestä on saatava kivaa. Novan kohdalla en halua edetä liian nopeasti, kun paineita ei ole. Muiden AVO-urosten kanssa kilpaileminen ei ole helppoa, joten kehiin ei mennä, jos ei olla valmiita siihen.

Katsotaan, millainen syksy on tulossa. Tsemppiä tarvitaan ja tuestakaan ei ole haittaa. Onneks miulla on ystäviä, jotka on kokeneempia ja uskon, että heidän neuvonsa ovat tervetulleita ja niistä saa apua. Tämä postaus on jälleen yksi askel koiranomistajan oppipolulla.

Harmittaa!

Tänään oli lopultakin agilityn hallittavuustesti. Jännitin kyllä etukäteen, miten se menee, sillä ei olla oikein treenattu erityisesti sitä ajatellen tällä viikolla juuri ollenkaan. Oli siis tehtävä parhaamme sen mukaan mihin kyetään. Luoksepäästävyydessä ei ollu mitään ongelmaa eikä hihnassa seuraaminenkaan tuottanut vaivaa. Irti seuraaminen sujui, mutta "vahvan sukupuolivietin" omaava nuori Ludo kävi haistelemassa kahta narttua kiinnostuneena. Tästä ei kuitenkaan tullut sirhettä, kun se kuitenkin seurasi myös nätisti eikä ollut vihamielinen. Sitten... Tuli kompastuskivemme. Laiton Ludon istumaan paikalleen ja lähdin sen luota törpön luo, joka sijaitsi vajaa 20 metrin päässä Ludosta. Hetken se malttoi pysyä, mutta lähti sitten lipumaan miuta kohti. Tämän se teki vielä kahdesti, kun kokeilin sitten, että saisin pysymään paikallaan sen aikaa, että pääsisin törpölle ottamaan edes onnistuneen luoksetulon. Mutta kun ei. Hieman jopa häntä heiluen se lähti valumaan mamman luo ja tiesin, että tästä ei tule nyt mitään. Hallittavuustestistä tuli hylätty. Harmitus oli mitä suurin sen jälkeen, mutta nyt pohdittuani ymmärrän, että ihme olisi ollut, jos se olisi nätisti paikallaan pysynytkin, sillä ei kyllä olla treenattu kertaakaan noin pitkää välimatkaa paikallaanolossa. Vaadin siltä siis liikaa. Tästä otan opikseni ja alan treenata paikallaanoloa sitten perusteellisesti. Vielä se sieltä sitten löytyy. Harmi sinänsä, sillä luoksetulo olisi ollut varmasti täydellinen! :)

Perjantaina Nova sai kolmannen annoksensa hierontaa. Heli sai taas jo mukavan ajan hieroa Novaa ja koira näytti paikoin hyvin tyytyväiseltä. Tältä erää hieronnat nyt loppui ja ohjeeksi sain venytysharjoitteita. Lisäksi pitää tarkkailla, että se pysyisi siinä ravissa liikkeessä. Vinkiksi sain myös Novalle niveliin Stridea hevostarvikeliikkeestä. Täytyypä kokeilla ottaa käyttöön, jos se pitäisi paikat kunnossa, etenkin kun ne D-lonkat (jos ovat oikeesti) on olemassa.

Nyt on kyllä vähän tyhjä olo, ärsyttää. Olin niin suunnitellu, et Ludo alottaa aksan ja Nova tokoilis. POKS on melkeimpä ainut, jonka kurssit on järkevän hintasia opiskelijalle ja niissä on kivasti käytännönkertojakin. Ja vaikka nyt ajokortti tältä viikolta komeileekin, niin auton lainaus ei ehkä aina onnistu ja siksi Ylämylly-Kontiolahti-akseli on ainakin liian kaukana. Täytyy kattoo, meneekö nyt sit vaan toisen kanssa kurssille ja toisen kanssa tokoilee muuten vaan, vai saisko nää molemmat johonkin mukaan. Kesä kun ois miulle parasta aikaa treenata tehokkaammin ryhmässä..

Nyt ei muuta ku harjottelee!