Ja tänään ohjaaja oppi agilityssä...

Ludo ja "sädekehä pään päällä"-ilme tän päivän agilitytempauksista,
kuva Emilia Pippola (arkistosta)

Mitkään hehkeet fiilikset agilityyn mennessä ei ollu flunssan väsyttämänä. Olis tehny mieli vaan jäähä kotiin loikoilee, mutta agility on sen verran hauskaa ja joka kerralla oppii jotain uutta, et ei kehtais jättää kertaakaa välistä. Ja onneks en jättänykkää...

Päivän teema oli vauhtirata, jossa oli myös putkijarru. Tätä ei varsinaisesti erikseen treenattu. Putkijarrussa koira kääntyy heti putken jälkeen ohjaajaan päin. Tätä tarvitaan, kun putkelta käännytään sivusuunnassa. Rata koostui esteistä, putkista ja yhdestä pituus-esteestä. Eka kierros meni varsin mallikkaasti, uusiksi otettiin vain lopun putki-este-este. Juoksentelu nosti sykkeen todella korkealle! Ludolla oli taas joku vaihe, et lähdön istuminen ei olis kiinnostanu kamalasti.

Tokalle kierrokselle ajattelin, et vois ottaa videokuvaa. Nyt pyrittiin saamaan koira irtoamaan putkesta putkeen niin, et pääsis ite vähän eelle. Noh, kolmestiko meni aloitus uusiksi, kun pikku herra lähti paikaltaan namialustan kanssa odottelevan Maijun luo. Vielä onnistuneessakin lähdössä katse harhaili namien suuntaan, vaikka olin käskeny Maijun jo piiloon :D Tietenkään videoitu kierros ei mennyt niinku piti. Putki-putki kohta oli oikea ongelmatapaus. Mielestäni annoin riittävän pitkälle ohjausta välissä, mutta silti Ludo haukkuen juoksi edestäni sivulle tai hyppäsi takaa sivussa olleen esteen. Katse harhaili nakkien perään. Myös putkijarru tökki. Muuten meillä oli mukavasti vauhtia ja medi-esteet meni kivasti. Jälkeenpäin tuli käytyä hyvä keskustelu tuosta hökellyksestä toisen harrastajan kanssa. Miun äänensävy koveni koko ajan rataa edetessä ja Ludo haukkui luultavasti, koska iteki huusin sanoja niin kiihkeästi. Eli enemmän  vois ottaa asennetta "jos menee huti ja pahasti, ni iloisesti hommaa uusiks vaan". Mietin, että oon varmaan tavallaan käskevä ja kuria kaipaava, jos Ludo alkaa vetelee omiaan. Voisin muuttaa asennettani enemmän kohti hauskanpitoa, jolloin virhe jäis merkkaamatta eikä se pilais koiran fiilistä työskentelyssä. Tottahan se on: ohjaaja ne virheet tekee.

Muistilista tänään tehdyistä huomioista ja kehitysalueista:

*Kiinnitä huomiota äänensävyyn ja  volyymiin
*Merkkaa esteet koiralle selkeästi käsin ja omalla kropalla
*Enemmän hauskanpitoa ja "rallatusta", vähemmän määräävää ja painostavaa ohjausta
*Lähdön paikallaolon treenausta!
*Keskellä rataa voi ottaa vauhtilähtöjä uusinnoissa, että fiilis pysyy yllä
*Treenaa takaakiertoa ja pelkkää irtoamista erikseen, että koira hakis esteitä kauempaa
*Kiinnitä huomiota Lähtöön ja omaan kehonkieleen + lähtökäskyyn (mihin koira reagoi?)

Tänään myös kattelin näyttelykalenteria silmällä "tahtoo, tahtoo". Keväällä olis niin monta paikkaa, minne Ludon haluis viiä! Huhti-toukokuu kuluu pitkälti harjoittelun merkeissä (eli ei töitä), joten siinä ois useempikin viikonloppu vapaana reissuille.. Mutta opiskelijabudjetti joutuu ehkä hieman karsii mielihaluista vaan ne tärkeimmät :D Mutta tälläset ois mielessä, eikun valitsee:
Rautalampi R, Outokumpu R, Lahti KV(villi veto ois!), Tohmajärvi R, Tampere KV, Helsinki KV ja Kuopio KV. Nova ei oo kyllä valmis kehiin. Se menis ihan taatusti makaroniks pöydällä. Oon kuitenkin ilmoittamassa sen yllärinä agilityn alkeisiin loppukeväästä!

Onko teillä näyttelysuunnitelmia keväälle? Minne päin?

Ludon aksailua ja poikien ruokintaongelmien pohdintaa

Päättömät sheltit päikkäreillä

 Kiireinen viikko takana ja blogin kirjoitus on ollut mielessä useasti. Kun olis taas pohdittavaa tolkuttomasti. Miulla menee lujaa koulussa ja töissä ja on taas vähän vähemmän vapaa-aikaa tai onko sitä edes, en tiedä. Ottaisin siis mielelläni mallia noista palleroista tossa vieressä! Helpommin sujuu niiltäkin päikkärit kuin emännältään. Onneks nuo kaks karvaista piristää aina tai ainakin suurimman osan aikaa, kun ei lasketa kuran määrää viime päiviltä :D

Sitten aiheesta Ludo ja agility. Kaks kertaahan on nyt mennyt kirjoittamatta mitään. Edistystä on nähtävissä! Koira alkaa hahmottaa parin esteen sarjaa. Pituus-putki-muuri-yhdistelmä meni viimeks ihan mukavasti. Ainut ongelma on oma ohjaus, johon sain hyviä vinkkejä. Katon liikaa Ludoo, kun en luota sen perässä tulemiseen tarpeeks. Se vääristää miun vartalosuuntaa ja paineistaa Ludoa. Pääteltynä siis: liiku rinta menosuuntaan päin, anna koiralle ajoissa ohjeet (ettei se mieti eka mitä tekis) ja ota koira "käteen". Seuraavana siis kotitreenauksessa tää käsijuttu nakin avulla. Ludo pitää saada seuraamaan sitä.

Ludwig Luikero kauneusunien jälkeen??

Keinun alta otettiin viimeks pöytä pois. Nyt se on tosi jännä, koska sehän tuntuu hieman huojuvalta. Ludo empii siis tietenkin, mutta hissunkissun edetään. Valssin ensiaskeleet otettiin viimeksi. Huomasin heti, että rytmistä saa paremmin kiinni nopeemmassa vauhdissa. Tätä treenattiin taas esteneliöllä ja huomasimpa sattumalta, että Ludo tarkkailee nyt enemmän minuu, kun oottaa esteen takana lähtöä!

Yllätyksekseni saatiin viimeksi kehuja mein kontaktiharjoittelusta! Ludo ensinnäkin tykkää selkeesti niistä ja myös tietää, mitä pitäs tehä. Se kuuntelee minuu tosi hyvin. Juttelin treenauksen tyylistä ja avustaja sano, et miun kannattaa pitää omani, se toimii meillä hyvin. Eli treenit agilaatikolla jatkuu (Ludo tarjookin muuten jo hyvin etutassujaan laatikolle!) ja käytännönkerroilla pitää vahvistaa sitä kontaktikohtaa palkkauksilla oikeasta suorituksesta.

Agilityhirmu :D

Kokeilin lelupalkkaa enemmän viime kerralla. Namialusta on selvästi ehoton ykkönen, jos se on maassa, ni Ludo hakeutuu sinne palkalle, vaikka ottasinki lelun esille. Pitää siis alkaa vuorottelee tasasemmin palkoilla, jospa se lelu sieltä löytys. Välisshän meillä olikin hurjat vetoleikit. Sain tehtäväksi "hetsata" Ludoa enemmän, eli sytyttää sitä ja ottaa nuo lelujutut enemmänki mukaan, ni saatas sitä vauhtia ja paloa esteille.

Kepit on ollu itsenäisenö nyt koko ajan, joten niitten kanssa oon eniten hukassa. On tosi vaikee huomata, meenkö liian nopeeta niissä, mitä Ludo oikeesti niillä             osaa? Tähän pitää löytää apu seuraavalla kerralla, että saisin oikeen suunnan.

Sitte poikien ruokinta. Alotanpa vaikka Ludosta. Voiko olla nirsompaa koiraa olemassa? Tyyppi barffaa. Kupissa tai lelussa on vaihtelevasti kalkkunaa, broileria, nautaa, sikaa, poroa, lohta ja sisäelimiä. Kupit tulee nenän eteen ja kontaktista saa aloittaa. Noh, Ludo ei tee elettäkään tai haistelee varovasti ruokaansa. Se kattoo, mitä Nova tekee. Jos ruoka ei maistu (on lohta vaikkapa kupissa), Ludo maiskuttaa suutaan ja lähtee makoilee muualle. TAI, se aloittaa varovasti syömisen nostamalla pikku nokareen ruokaansa kupin viereen ja närppii "ateriaansa". Tyytyväisen näköisenä koira siirtyy olkkariin makoilee ja kupissa nököttää reippaasti yli puolet ruoasta. Siis WTF?! Kyse ei oo mistään tylsästä nappulasta vaan raa´asta lihasta! Mitä ihmettä tolle voi tehä? Paino on pysyny 6,3kg:ssa sitten heinäkuun, vaikka naudan rasva kuuluu ruokintaan. Millä ihmeellä tohon koiraan voi saaha pari kiloa lisää, jos se ei syö? Korjauksena toki, että iltaruokana saadut siivet tai kaulat menee hyvin (vaikkakin hyvin neitimäisesti syöden) ja nakithan uppoo AINA.

Entäs Nova.. Tälle miekkoselle ruoka maistuu vallan mainiosti. Ludonki kuppi nuollaan kiiltäväks. Kaikki sapuska menee, oon oikein tyytyväinen. Mutta maha... Ei nyt onneks oo ollu yöllisiä reissuja, kun max. kerran viikkoon, mutta vatsa on jatkuvasti löysällä. Tänäkin aamuna se nökötti jo oven suulla ja käveli levottomasti. Tulos oli hyvin löysää kakkaa ja loput sellasta vetistä. Toisinaan soi sinfonia, kun se kykkii puskassa. En tiedä, vaikuttaako mahaan ruuan määrä vai vaan se, et se on raakaa. Pohdin siis, ottaako se nappula mukaan kuvioihin taas. Ei nappulalla kyllä ollu tällästä paskarallia tämä. Nova kakkaa useita kertoja päivässä,vaikka varmaan vähemmän koossa kuin nappulan aikaan. Nappulaan siirtyminen tuntuu ajatuksena niin vieraalta, kun on jo tottunu raakaan. Mutta kukapa jaksais paskarallia vielä seuraavat kymmenen vuotta? Ruoassa ei oo ollu mitään ihmeellistä. En oo kokeillu uusia juttuja eikä määrä oo vaihdellu. Toisaalta torstaina se söi vahingossa kokonaisen kalkkunankaulan ja ootin, et yöllä olis hirmunen hätä. Ei käyty yöllä ulkona, eikä koira duunaillu tavallisesta poikkeavaa. Paljon kysymysmerkkejä!

Lopuks vielä avautuminen vastuuttomista koiranomistajista! Tänään oltiin koirapuistossa shelttien ja tipsujen kanssa pienten puolella. Rouva käveli lappalaiskoiransa kanssa ohi ja antoi haistella aidan takaa tipsuja. Yhtäkkiä lappari nosti sitten kauheen rähinän ja puistolaiset tietty vastas. Mitä tekee rouva? Kopsuttaa hellästi koiransa takapuolta harjalla ja kuiskaa "ei". Yritän jo sanoa, että jatkappa matkaasi, mutta ei sitä haukkukonsertin takaa kukaan kuule. Kun homma jatkuu vielä liian pitkään huudan rouvalle uudestaan, et kun ei koirat ei selvästi tykkää ja jos aita ei olis välissä, ni sen lappari tulis aika tuimasti. "Pitää koiran antaa haukkua" ja "tuskimpa" vastaa rouva ja miulla kiehuu ihan yli! Vielä jatkaessa matkaansa se aivokääpiö antaa koiransa jatkaa aidan vieressä terrorisoimista. Minuu ärsytti NIIIIIN paljon! Tollasille vastuuttomille ihmisille ei pitäis koiraa antaa ollenkaan! Tottakai myö nähtiin, et se lappari haasto riitaa, kun oli hihnassa ja aita oli välissä. Ei kukaan normaali ihminen jää sillon jatkamaan samaa touhua ja vieläpä puolustamaan sitä! Vielä tollanen iso-pieni-koira-yhdistelmä. Se nainen ei siis oppinut tästä näköjään mitään, kun oli niin ylpee. Kun ei vaan joku kerta joudu koittaa ottaa koiraansa irti jonkun kimpusta. MUURR JA ÄÄRR!