Vappukisat, Joensuu RN ja agimöllit

Ja tehokasta harrastuspäivitystä pukkaa, kiitos teknisten ongelmien.

Emilia Pippola

Vappukisat POKS ry:llä.

Ensimmäiset viralliset kotikisat ja vuoden 2014 ensimmäiset kisat juostiin Ludon kanssa vappupäivänä. Pari perusrataa ja yks hyppyrata. Radat oli kaiken kaikkiaan varsin helppoja, ei mitään erityisiä ongelmakohtia tiedossa. Pohdinkin etukäteen, että harmittaa, jos noin helpolla radalla munataan johonkin hölmään. Todennäköisimpänä pidin keppejä, joilla syksylläkin kisoissa oli ongelmia.

A-rata

Kepeiltä vitonen.  Saa antaa vinkkejä!

B-rata

Kepeiltä vitonen. Edelleen, vinkit kelpaa!

C-rata

Kepeiltä vitonen. Yritin jo oottaa Ludoa kepeille, että rauhallisesti lähettäs siihen tilanteeseen. mutta sekään ei ihan onnistunut. Ehkä kisatilanne vaikuttaa molempiin.

Joensuu RN 18.5

Joensuuhun Elokareliaan osallituin Ludon kanssa sunnuntaille pelkästään sillä ajatuksella, etten kehtaa taas kinua työnantajalta lauantaivapaata. Sunnuntaille olikin sitten ilmoitettuna yli 70 shelttiä, lauantain jäädessä alle 30:een. Mielenkiintoisia tilastoja :D

Tuomarina kehässä toimi ystävälinen kroatialaismies Tino Pehar. Pidin tuomarin tyylistä käsitellä koiria. Hän tutki ne varmoin ottein ja läpikotaisin pöydällä eikä ollut tökerö tai pelottava. "Huomenta" tuli sujuvalla suomella, mutta ikää hän kysyi englanniksi. Tuomari liikutti koiria todella paljon ja vain harva ehti seisottaa koiraansa kehässä. Meidän päivä ei ollut aivan paras, taisi olla paljon ilmassa rutiinin puutetta. EH laatuarvostelusta ja 4. sija, sillä toiseen EH:n saaneeseen verrattuna olimme kuitenkin rodunomaisempia ja rakenteeltamme parempia. Oli vain liian iloinen häntä ;) Arvostelu Ludosta löytyy Näyttelyt-osiosta.

Agimöllit JOA:lla 

Lisään videot tähänkin jahka puhelimesta siirtyisivät koneelle ja Youtubeen. Hyvät möllit oli taasen, päästiin kurkkaa, mikä meininki on meillä Joalla ennen tulevia kisoja. Meininki lienee lyhyesti se, että kontaktit on saatava varmemmaks, kepit kaipaa vaan lisää kisanomaista treeniä ja mitään liian vaikeaa kuviota ei kannata yrittää ennen kun oma kroppa handlaa sen :D Mutta tulipahan saksalaista kokeiltua ekaa kertaa melkein tosimeiningeissä.

Emilia Pippola

Blogi toivottaa kaikille lukijoilleen Hyvää joulua ja Onnellista uutta vuotta 2014!


Ps. Päivityksiä Jyväskylän ja Helsingin näyttelyistä luvassa, kun loppusyksyn kiireet ovat karisseet pois! Lyhyesti, molemmista EH Ludolle.

Pps. Valtavan ihania ja reippaita pentuja kasvanut Soidinahon kennelissä! :)

EE CH Ludo alias Luikero :)

Kuva: Emilia Pippola

Siinä se kuvassakin olla möllöttää. SERT Virosta. Eikä mikään helppo SERT ollut sekään.

Torstaina laitoin pikkumiehen Lauran ja shelttien matkaan kohti Rakverea. Viikonloppuna oli kumpanakin päivänä tulossa yli 30 shelttiä ja sehän pisti nipistelemään vatsassa. Kaikki on loppuvuodesta tietenkin sertejä ja cacibbejaan hakemassa. Luikku sai kehuja matkustajana, mutta oli kuulemma myös mököttänyt. Mistä lie. Eihän Luikku koskaan mökötä :D

Lauantaina tuomaroi romanialainen Dagmar Klein. Venäläinen uros vei parhaimman paikan, mutta Ludo otti sijansa heti PU2:na. Vielä ei siis meille napsannut, mutta olihan tuo sunnuntai vielä aikaa :) Sunnuntain tuomari oli tiukkaakin tiukempi tanskalainen Ole Staunskjaer. Jo pelkän ERIn saaminen oli tiukassa, joten miun pikkumies teki siellä oikein urotyön! Tämä samainen venäläisuros veti - tietenkin- pidemmän korren, mutta oltiin jälleen PU2 ja saatiin se kaipaamamme SERTi. Vain nämä kaksi oli uroksista saaneet SA:n, eli suoritus on kyllä aivan huikea! Näyttelyt- sivulta löytyy molempien päivien kivat arvostelut.

Maanantaiaamuna sain väsyneen ukkelin kotiin. Johan sitä oli ollu aivan mahoton ikävä! Novakin oli aivan innoissaan veikan paluusta. Laatuaikaa kyllä vietettiinkin viikonloppuna isomman pojan kanssa. Tai no, Nova oli myös "mummolassa" hoidossa yhden yön PMMP:n jäähyväiskeikan takia. Mutta sitä lujemmin ukko sunnuntaina painautuikin miun jalkaa vasten nukkumaan.

Eilen oltiin Ludon kanssa parin viikon totaalitauon jälkeen aksatreeneissä. Tauko näkyi kummallakin energiana ja ilona työskennellä. Ludo teki kepit puhtaasti ekasta (vaikeammalta puolelta vielä!) kummallakin radan suorituskerralla. Kontaktit tietenkin oli "liukkaat", kun niitä pitäiskin hioa, et se vauhti tasan pysähtys siihen kontaktin loppuun. Kontaktit imi tottakai tapansa mukaan Ludon pahoissa paikoissa niille, mutta toisella kerralla rataa suorittaessa täsmensin vaan niillä kohdilla sitä, mitä piti tehä. Saksalaisetkin onnistui huipusti <3 Putken eessä tehtiin välistäveto ja mentiin vastakkaiseen putken päähän. Putkelta siis saksalainen hypyllä ennen puomia. Kepit suoritettiin A:n alla olevan putken jälkeen kuvan oikealta puolelta. Kepeiltä A:lle ja hyppy-putki-hyppysuora loppuun.

Demoversiot... aloitus siis sinisellä pallolla

Näyttelytantereella Hämeenlinnassa ja muita juttuja

Heipsanhei, näppäimäimistön äärellä pitkästä aikaa. Ei ole paljon vapaa-aikaa taas tälle bloggarille suotu opiskelu-ja työkiireiden keskellä. Tälläisenä aikana joinakin päivinä käy shelttipoikia hieman sääliksi. Juurikaan ei "pakollisten" hoitojuttujen lisäksi ehdi puuhata poikien kanssa. Aksatreenitkin on ollu käytännössä sitä oman porukan treeniä tiistaisin, viime viikolla ehdin käydä kerran vapaavuorollakin.

Näyttelyyn valmistautumassa/kaunistautumassa :)

Parisen viikkoa takaperin olin lauantaina töiden jälkeen Sari Vähäniityn agilitykoulutuksessa Poksilla. Kun on puoli kuudelta herännyt töihin, ollu siellä kahdeksan tuntia ja käy kotona vaan "tankkaa", ni vähän kehtuuttaa lähtee kahdeks tuntia hallille oman parikytminuuttisen takia. Mutta tiesinhän, että kivaa siellä tulee olemaan ja hyviä vinkkejä ulkopuoliselta saadaan. Sarin rataa ei tullut kuvattua tai piirrettyä mihinkään. Enkä ole ehtinyt siitä omaa postausta tekemään. Meille tärkeinä pointteina koulutuksesta tuli keppeihin sellaisen imun saaminen (eli et Ludo sit alkas niitä hakeekin ja tykkäis niistä) ja putkiin lähettäminen. Mukavaa menoa radalla oli, mutta putkien kanssa tais olla suurin työstäminen. Ihan ohjaajallakin ;)

Seuraavat kisat ois Kuopiossa tän kuun lopussa, sillä yllättävän vapaankin ilmaantuessa tulevalle lauantaille, en halunnu ottaa taas uutta ohjelmaa viikkoon. Ansaittu vapaa lauantai. Työstettävää silti riittäis agin osalta monellakin kohtaa. Eiliset treenit maistui puulta sellaisen "turnausväsymyksen" iskiessä eikä mtään antoisaa saatu aikaiseksi. Turhauduin, kun Ludo karkas oikeestaan joka kerta kontakteille, kun ne oli ulottuvilla. Välillä kauempaakin. Pitäs vähän pilkkoa treeniäkin nyt pienempiin osiin, et niitä perusjuttuja tulis treenattua ja hiottua eheämmiks.

Hämeenlinna RN. Viikonloppuna oli yhdistetty näyttely- ja ystävientapaamisreissu Hämeenlinnaan. Ludo esiintyi kasvattajan hyvissä käsissä valiokehässä kolmen muun valion kanssa. Päivän tulos oli VAK ERI3 SA -> Näyttelyn ykkösruusuke kasassa! :) Poika esiintyi todella kivasti ja näytti erittäin hyvältä kauempaakin katsottuna. Arvostelu löytyy Näyttelyt-sivulta. Tämähän kehäkaahailu innoitti miut kuitenkin harkihtemaan Jyväskylä KV:ta ja sinneppä ollaankin suuntaamassa. Sitä ennen kuitenkin jännitellään Rakveren tuloksia ensi viikolla ;)

Myös Novan näyttelymeininkejä olen tuuminut lähiaikoina ja kiinnostuin hieman harkitsemaan Päivi Eerolalle viemistä Kajaaniin tammikuussa. Tämän tuomarin mielipide kiinnostaisi kovasti ja hänen lempeään käsitteyyn voisin makaroonini viedä. Treeniähän ukko kaipaa kunnolla, mutta sitä ei auta ku alkaa sit treenaamaan. Eilisissä aksatreeneissä hönöttämässä ollut ukkeli kävi pöydällä pariin otteeseen kopeloitavana ja totesin, että takapään kopelointi saa Novassa aikaan makarooniefektin. Etupuolella ollessa oli ihan kivastikin pöydällä. Eli eikun reenaamaan! :)

Ps. Inhottavaa, kun on taas pentukuumeilua ja tietää, ettei moneen vuoteen oikeestaan oo mahdollisuutta ottaa uutta nassikkaa kasvamaan. Ikävöin pennun tuoksua silti, johan tuo Luikerokin on jo 2,5v. <3

Joensuu KV: päivä 2

Tänään shelttien kehää tuomaroi Italiassa shelttejäkin kasvattaja brittimies, Alan Jones. Mies oli hurjankokoinen isoine hartioineen. Juoksutti koiria paljon ja isolla kaarella sekä syynäsi koirat läpi todella tarkkaan. Arvostelu olikin kilometrin mittainen ;) Maiju esitti jälleen Ludon. Perhoset saivat siis tilaa vatsassa, etenkin kun tuomarin linja oli hyvin sekava! Ludon keskittymiskyky ei tänään ollut parasta A-luokkaa, mutta ERI napsahti plakkariin. Ja mitäs se tarkoittaa? No sitä, että näyttelyn ykkösruusuke olis yhtä ERIä vaille meidän... :D Eli, loppuvuodesta on hiottava näyttelysuunnitelmia. Ja niitäkin tämä viikonloppu toi jo tullessaan. Ludo on ilmoitettu Hämeenlinnan ryhmikseen lokakuussa. Lisäksi poika lähtee kokeilemaan onneaan Viron Rakvereen kaksipäiväiseen näyttelyyn muutama viikko Hämiksen jälkeen. Toivotaan että molemmat tuo mukanaan iloa ja onnea ;)

Nova oli muutes myös sosiaalistumassa piiiiitkästä aikaa isoihin näyttelyihin. Sai kannustavaa palautetta lähteä vielä kehiä kiertämään. On siitä melkoinen mies kasvanutkin! Pitää lienee vakavissaan alkaa niissä seuran näyttelytreeneissäkin pyörimään :)

Tästä on hyvä jatkaa arkeen ja takaisin agilityn pariin. Treenitauko tulee viimein päätökseensä ja ne ekat kisat häämöttää syyskuussa. Syksy on tulossa ja uudet haasteet tuovat hyvän mielen talveen valmistautumiselle :)

Ps. Ludon arvostelu lisätty Näyttelyt-sivulle.

Joensuu KV: päivä 1

Ludo Joensuussa 10.8

Joensuun KV-näyttely startattiin tänään seurueemme kanssa pilvisessä, muttei onneksi kovinkaan sateisissa merkeissä. Irlantilainen tuomari Cathrina Dunne, shelttikasvattaja itsekin, oli tiukka ja syynäsi koiria tarkkaan. Junnukehästä kukaan ei saanut SA:ta. Ludon esitti ystäväni ja shelttikasvattaja Maiju. Mie jännitin kehän laidalla aivan kamalasti, paineet oli vuoden Suomen kehien tauon jälkeen. Erittäin positiivinen yllätys tiukan tuomarin käsittelyssä oli Ludon ERINOMAINEN laatuarvostelu. Todella tarkkaan tuomari kopeloi poitsun ja tarkkaili edestä ja takaa seisottaessaan. Tyytyväisiä siis ollaan tulokseen!

Arvostelu löytyy Näyttelyt- sivulta.

Huomenna uusiin koitoksiin!

"Taas sä mutsi jätät meijät.."

Eilen alkoi kesäloman toinen pätkä. Se tarkoittaa sitä, että ei ole enää montaakaan päivää, kun tämän lauman emännän nokka osoittaa Sorrentoa, Italiaa. Tämä päivä on kulunut enemmän tai vähemmän säntäillessä asioitten hoitamisten kanssa. Eilen täytin pakastimen raa´alla lihalla, tänään luilla. Muuta sinne ei nyt mahukkaan hetkeen. Pojat sai taas merileväjauhetta ruoan tueksi ja laitan ne nyt myös pellavansiemenöljykuurille. Yllättävä ja mukava käänne tuli hoitojuttuihin, kun Sanna ystävällisesti ottaa pojat Laran ja Lumian seuraksi vajaaksi viikoksi. Ruoat on pakattu rasioihin ja pusseihin, ohjeet laadittu ja koirat hoidettu (pian) vieraskoreiksi. Kun nyt saisi emäntä itsensäkin hoidettua! Pitäis kai joku matkalaukku pakata ja siistiä kotikin. Kiireistä on lomalaisen elämä!

Pitäskö hankkia toinen pakastin pikku hiljaa?

Loppukesän suunnitelmiakin on tullut tarkennettua. Ludo on ilmoitettu Joensuun Elokarelia- näyttelyyn molemmille päiville. A-lisenssi on myös varmistunut Agilityliitosta eli suunnitelmana on edelleen startata Poksin kisoissa 4.8 ykkösissä. Varsinaiset treenipäivitykset ovatkin jääneet nyt viime aikoina tekemättä. Ollaan treenattu joka tapauksessa keppejä ohjureilla. Kokonaan ilman ei olla päästy vielä tekemään (katotaan mitä tämän illan treenit tuo tullessaan). Keinu on edelleen epävarma ja sehän minuu hirvittää koko hommassa eniten. Riittääkö aika. Kävi miten kävi, kisoihin mennään ja haetaan ainakin ekojen kisojen jännitys pois, jos sellainen on tullakseen.

Blogi vetäytyy taas hetkeksi tyynen rauhalliseen uneen, kun bloggaaja karistelee viikoksi Suomen viileyden torstaina jaloistaan ja toivottaa tervetulleeksi kirkkaan auringon, meriveden ja helteen. Mukavaa kesän jatkoa!

Kuva: Sandor Nagy

Kuva: Sandor Nagy

Saanen esitellä: uusi BY MVA!

Muutaman tunnin sisään pitäis kotiutua miun rakas pusuhirviö Ludo maailmanmatkailultaan. Matka kohti Valko-Venäjää starttasi viikko sitten Kuopiosta, jossa pikkumies vietti hellässä hoivassa muutaman yön, kunnes torstaiaamuna hyppäsi Kirsi-kasvattajan matkaan. Ensimmäinen viesti kertoi, että poika nirsoili ja oli löytänyt sinisen morsiamen. Kumpikaan ei yllättänyt :D

Kovasti mietin, miten Luikero pärjää pitkällä matkalla kohti toisia maita, bussimatkakin kun kesti ees taas 16 tuntia. Jopa enemmän mietin, miten se yleensä pärjää, viis näyttelyistä :D Mutta täytyy sanoo, että onhan tää nyt hemmetin mahtavaa, kun kahden näyttelypäivän saldo Minskissä on:

ERI1 SERT PU2 VARA-CACIB
ERI1 SERT PU2 VARA-CACIB -> BY MVA

Mamma ikävöi! (arkistosta)

Miun pikku Luttero on nyt Valko-Venäjän muotovalio! Ja hienosti oli mies esiintyny Kirsillä. Vain odotetusti Pate (Cimillan Batman) jyräsi eestä paremmat ansiot. Harmittavasti miljoonan koiran kanssa häärineet esittäjät eivät ehtineet kameran taakse, joten valiokuva pitää ottaa sitten koto-Suomessa :) Mutta onhan tää hitsin jännittävää, myö jatketaan Suomessa valioluokassa! Se nyt siis tarkottaa vaan kovaa tasoa, paljon kehittyneempiä uroksia ja haastetta. Mutta ei muuta ku punoo juonia.. ;)

Muita kuulumisia matkalta soitteli Jasmine-kasvattaja, joka osasi kertoa, että pikkuherralle ruoka maistui ja ilmeisesti pian juoksuileva (?) Inka-tyttö oli niin hemaiseva, että sitä piti yrittää KOKO ajan. Edes pissalla ei malttanut käydä, kun haju tuli vastaan. Tämähän tietää siis vain hyvää tulevaisuutta ajatellen ;)

Nova on nauttinut hellyydestä koko yksinoloajan. Ei oo Ludoa juuri haikaillut. Miussa se on paljon roikkunu, mutta ei oo ollu mitenkään masentunu. Viikonlopun se oli porukoilla hoidossa, kun itse rilluttelin Jyväskylässä. Voi sitä ihanaa, kun käytiin nukkumaan kainaloikkain sunnuntaina: tyyppi käpertyi kainaloon, kiehnäsi päätä minuu vasten ja päästi omia urisevia ääniään <3 Ja oli se kyllä onnellinen, kun lepäili illalla ennen nukkumaanmenoa sängyllä, levollinen ja tyytyväinen ilme nassulla. Ja kyllähän miulla olikin sitä iksu! Ja aivan huikeen ihanaa on saada tuo nuorempi trikkiherra kotiin. Pusuja ja yliääniä odotelessa Luikku!

Ja tänään ohjaaja oppi agilityssä...

Ludo ja "sädekehä pään päällä"-ilme tän päivän agilitytempauksista,
kuva Emilia Pippola (arkistosta)

Mitkään hehkeet fiilikset agilityyn mennessä ei ollu flunssan väsyttämänä. Olis tehny mieli vaan jäähä kotiin loikoilee, mutta agility on sen verran hauskaa ja joka kerralla oppii jotain uutta, et ei kehtais jättää kertaakaa välistä. Ja onneks en jättänykkää...

Päivän teema oli vauhtirata, jossa oli myös putkijarru. Tätä ei varsinaisesti erikseen treenattu. Putkijarrussa koira kääntyy heti putken jälkeen ohjaajaan päin. Tätä tarvitaan, kun putkelta käännytään sivusuunnassa. Rata koostui esteistä, putkista ja yhdestä pituus-esteestä. Eka kierros meni varsin mallikkaasti, uusiksi otettiin vain lopun putki-este-este. Juoksentelu nosti sykkeen todella korkealle! Ludolla oli taas joku vaihe, et lähdön istuminen ei olis kiinnostanu kamalasti.

Tokalle kierrokselle ajattelin, et vois ottaa videokuvaa. Nyt pyrittiin saamaan koira irtoamaan putkesta putkeen niin, et pääsis ite vähän eelle. Noh, kolmestiko meni aloitus uusiksi, kun pikku herra lähti paikaltaan namialustan kanssa odottelevan Maijun luo. Vielä onnistuneessakin lähdössä katse harhaili namien suuntaan, vaikka olin käskeny Maijun jo piiloon :D Tietenkään videoitu kierros ei mennyt niinku piti. Putki-putki kohta oli oikea ongelmatapaus. Mielestäni annoin riittävän pitkälle ohjausta välissä, mutta silti Ludo haukkuen juoksi edestäni sivulle tai hyppäsi takaa sivussa olleen esteen. Katse harhaili nakkien perään. Myös putkijarru tökki. Muuten meillä oli mukavasti vauhtia ja medi-esteet meni kivasti. Jälkeenpäin tuli käytyä hyvä keskustelu tuosta hökellyksestä toisen harrastajan kanssa. Miun äänensävy koveni koko ajan rataa edetessä ja Ludo haukkui luultavasti, koska iteki huusin sanoja niin kiihkeästi. Eli enemmän  vois ottaa asennetta "jos menee huti ja pahasti, ni iloisesti hommaa uusiks vaan". Mietin, että oon varmaan tavallaan käskevä ja kuria kaipaava, jos Ludo alkaa vetelee omiaan. Voisin muuttaa asennettani enemmän kohti hauskanpitoa, jolloin virhe jäis merkkaamatta eikä se pilais koiran fiilistä työskentelyssä. Tottahan se on: ohjaaja ne virheet tekee.

Muistilista tänään tehdyistä huomioista ja kehitysalueista:

*Kiinnitä huomiota äänensävyyn ja  volyymiin
*Merkkaa esteet koiralle selkeästi käsin ja omalla kropalla
*Enemmän hauskanpitoa ja "rallatusta", vähemmän määräävää ja painostavaa ohjausta
*Lähdön paikallaolon treenausta!
*Keskellä rataa voi ottaa vauhtilähtöjä uusinnoissa, että fiilis pysyy yllä
*Treenaa takaakiertoa ja pelkkää irtoamista erikseen, että koira hakis esteitä kauempaa
*Kiinnitä huomiota Lähtöön ja omaan kehonkieleen + lähtökäskyyn (mihin koira reagoi?)

Tänään myös kattelin näyttelykalenteria silmällä "tahtoo, tahtoo". Keväällä olis niin monta paikkaa, minne Ludon haluis viiä! Huhti-toukokuu kuluu pitkälti harjoittelun merkeissä (eli ei töitä), joten siinä ois useempikin viikonloppu vapaana reissuille.. Mutta opiskelijabudjetti joutuu ehkä hieman karsii mielihaluista vaan ne tärkeimmät :D Mutta tälläset ois mielessä, eikun valitsee:
Rautalampi R, Outokumpu R, Lahti KV(villi veto ois!), Tohmajärvi R, Tampere KV, Helsinki KV ja Kuopio KV. Nova ei oo kyllä valmis kehiin. Se menis ihan taatusti makaroniks pöydällä. Oon kuitenkin ilmoittamassa sen yllärinä agilityn alkeisiin loppukeväästä!

Onko teillä näyttelysuunnitelmia keväälle? Minne päin?

LP = Las Palmas

Bloggaaja sanoo heipat viikoksi ja lähtee pakoon pimeyttä ja pakkasta Kanarialle. Koirulit lähtee nauttimaan "mummin ja ukin" nakkipaketeista.

Sen verran kuitenkin kerron uusia ajatuksia tälle tulevalle vuodelle, että

a) Novan lonkat ja silmät kuvataan uudestaan 24.1. Silmissä tulee vastaan Pevisa-raja (ja haluan Aholta selkeän varmistuksen, onko Kuopiosta saatu PPM-Iris lausunto aiheellinen) ja lonkkia varten olen lainannut Kennelliitolta vanhat kuvat ja haluan, että Aho vertaa nykyistä tilannetta silloiseen.

b) Muutama näyttely on Ludolle pohdinnassa ja sanotaan vaikkapa niin, että pienimmästä ei lähdetä tänä vuonna liikkeelle: Ludo reissaa kasvattajien mukana Valko-Venäjälle saakka helmikuussa kaksipäiväiseen CACIB-näyttelyyn. Outokumpua olen seuraavaksi alustavasti miettinyt.

c)Työvuorot ja koulu saattavat olla esteenä tokoryhmälle, joten siihen kuuluminen punnitaan tämän kuun aikana. Joulukuu oli esimerkiksi todella kehno työvuorojen osuessa treenien päälle ja tuohonkin ryhmään olisi jonossa halukkaita.

Palataan asiaan tovin kuluttua!

Novan kesänautiskeluista mallia ottaen

Sheltit roadtripillä 2012

Nyt tulee se reissupäivytys. VAROITUS: päivitys on pitkä! Oltiin kaikkinensa shelttien kanssa matkalla 10 päivää. Ensimmäiset päivät oltiin Mikkelissä, josta jatkettiin Helsinkiin loppuajaks. En kertoile koko reissusta kuin parhaimmat palat blogin kannalta. Koirien kanssa ehti kokea kaikenlaista ja emännän omat toilailut jääköön piiloon ;D

Matkustaminen. Voi että mie oon onnellinen, miten helppoa on matkustaa noiden kahen kanssa! Bussimatka Mikkeliin yhen vaihon kanssa sujui oikein mukavasti, koirat makoili jaloissa tai välillä penkillä käpertyen. Novasta ei otettu tälläkään kertaa maksua. Se tahtoo olla vähän siinä rajamailla, että tiukkiskuskit velottaa siitä. Onneks noi on niin söpöjä, että monet varmaan ei muista velottaa :D Nova oli ekan kerran junassa Mikkeli-Kouvola-Helsinki-välit. Kahen koiran kanssa meno meni silti oikein hyvin. Ludo käy tosi nopeesti makoilee ja on hiljaa ja kiltisti kaikki matkat. Tuo reissu oli vaan siitä nihkee, että ei ollu mitään ilmastointeja, ulkona helle. Koiran reppanat läähätti ja vuorottelin märkää pyyhettä niitten yllä, kun vesikään ei maistunu. Loppumatkasta oli jo emännälläkin olla huono olo... Juna maksaa muuten 5e per koira ja max kaksi koiraa voi ilmeisesti yksi ihminen kulettaa. Pojat meni muuten ekan kerran liukuportaat, tai siis Nova (Ludo sylissä). Hyvin meni, mut olihan se vähän että "whaat, miten tässä pitäis olla?". Onneks viimeisellä kerralla tajusin, et asemilla on myös hissit...

Kirmaamista Mikkelissä "lammaslaitumella"

Mikkeliläinen koirapuisto. Mukavaa vaihtelua hiekkakenttiin, tuntui kun olis menny lammasaitaukseen. Koirat nautti juoksentelusta, mutta ensimmäisen kerran säikähin Novan kanssa, kun se rääkäisi tosi kamalasti kepin tökätessä ilmeisesti kitalakeen tai kurkkuun. Onneks pahempaa ei käyny. Kai sitä kantapään kautta oppii, ettei ne keppileikit oo hyviä.. Ärsyttävää onki, kun koirapuistoissa ihmiset heittää keppejä muiden koirien läheisyydessä! Nova ainaki innostuu niin, että se tulee kuuroks miulle ja muut ihmiset tulee kuuroks sen takia. Vois vaikka joskus kysyy, saako heittää...

Ludo vs. Pippo. Helsingissä kolme koiraa kaksiossa oli toisinaan.. mielenkiintoista. Ludo, siis Hänen Korkeutensa, päätti, milloin alamaisensa Pippo-berni oli kiva ja milloin ei, milloin Hänen lähelleen oli lupa tulla ja milloin ei. Ludon vakio on vilauttaa hampaita tai murista tai jos toinen ei usko, niin näykkäistä kohti. Koirien elekieltä oli toisaalta upea seurata, sillä Pippo elehti selkeästi Ludoa rauhoitellen tai jopa kääntyi kokonaan pois, jos Ludo kovisteli. Ludo osasi kyllä olla myös kunnon drama queen kiljumalla, kun Pippo ehkä käveli hipaisten Hänen Ylhäisyytensä häntäkarvoja. Ludo saattoi myös olla ensin kärttyukko Pipolle ja saman tien tulla syliin rapsuteltavaksi. Ruokailuajat oli tiukimmat, silloin kipon ääreltä tai luun vierestä kuului helpoiten murinaa. Nova sai olla kyllä tietenkin miten sattui. Se on Hänen Korkeutensa paras kaveri.

Rajasaari. Odotin koko reissulta, että pääsisin käymään Rajasaaressa. Alue oli mukavan kokoinen ja siellä pääsi kauas muista koirista, jos jotakuta ahisti väen paljous. Kalliot oli hivenen pelottavat, ne on varmaan sateella kivan liukkaat. Pippohan uida polski mennen tullen, Nova kävi kahlaamassa ja Ludo.. pysyi aika kaukana vedestä :D Aika paljon saari veti isoa koiraa meijän käynneillä. Ludolla oli hemaisevaa naisseuraa. Nova oli perus Nova, juoksenteli ympäriinsä, mutta tuli turvaan aina mamman luo.

Rajasaaressa

Niin... rakkaat koiramme.

Ludo tais jäähä Pipon jalkoihin kerran rantavedessä :D

Myllyjärveä

Myllyjärvi. Tää paikka oli luonnonsuojelualue Espoossa. Käytiin kiertää lampi/järvi. Maasto oli epätasaista, osittain jouduttiin kävellä umpimetässä. Koirille (ja emännille) hyvää liikuntaa. Vesi oli hyvänlaatuista Pipon uintireissua ajatellen. Miun pojat tyytyi putoamaan veteen juodessaan, josta seurasi räpiköinti takaisin kuivalle maalle. Loppushow´n varmisti Nova, joka juoksi kuurona jonkin hajun perään ja meikäläinen joutui lähtee satasta perään. Onneks oli alamäki, ni mieki pääsin kovempaa. Keppikorttia ("Nova, etsi keppi, missä keppi") käyttäen sain Novan huomion ja laitoin sen kiinni. Ludo säntäsi jonkin matkaa yksin eteenpäin, mutta ilmeisesti tajusi tosiaan olevansa yksin tuntemattomassa metsässä ja tuli huudoilla takasin. Ai että jalat täris mukavasti säikähyksin jälkeen. Ihana omistaa urokset..

Peräkanaa

 Näyttelytreenit. Käytiin Ludon kanssa Una Jantusen näyttelytreeneissä. Meidät laitettiin juoksemaan niin lujaa kun voin, mikä tuntui oudolta, mutta ilmeisesti Ludon liikkeet parani vauhdin kasvaessa (hännän ollessa miten sattuu siis). Itselleni ei sopinut tyyli, missä koira saa laukaa tai hyppiä, koska sillä on kivaa, mutta tärkeinstä lienee poimia itselleen sopivat asiat. Ihan hyviä juttuja tuli handlaustyyliin ja Novalle sais hyvän idean pöytätreeniin. Alan palkita Novaa, kun se koskettaa pöydällä nenällään vieraan ihmisen kättä. Lähestyvästä kädestä ja ihmisestä tulee positiivinen asia ja Novan ajatukset siirtyy minuun, eli palkkaajaan. Toivottavasti se on askel kohti näyttelyitä. Ludon suhteen ei tullu uutta, ehkä seisottaessa käden merkinanto tulevasta palkasta oli sellanen uus juttu, mikä vois toimia. Koira ryhdistyy, kun tietää palkan tulevan pian. On silti vaikeaa, kun on jo tietyllä tavalla opettanut koiraa, alkaa tehä erilailla. Eli suomeksi, kun Ludo kerta osaa seisoa, haluan hioa sen seisomaan oikein. En halua palkita sitä tällä hetkellä muusta kuin oikeasta seisonnasta. Katsotaan miten käsimerkkijuttu onnistuu.

Paljon jäi ainakin pohdittavaa treenien jälkeen. Tuli ainakin intoa treenata lisää :)

Nova ja luut... Joudunkohan mie koko Novan lopun elämän syöttää raa´at luut sille kädestä? Ei ole helppoa, kun koirien pitäis syödä toinen ateria luina päivässä ja Nova ei kiinnostu luusta, jos se ei oo kädessä. Kun se on, se nakertaa tosi ahkerana luun. Ludo taas intoilee luista urakalla, mutta jäytää niitä etuhampaillaan, eli syö varmaan vuorokauden yhtä luuta.. Torvelo. Ludo syö siis mallikkaasti,

Pippo ui täyttä häkää, kas ei sheltit

mutta ei oo erityisen kiinnostunut, Ludo puuhaa mielellään luitten kanssa, mutta on onneton syöjä, hmmm.. Helppo yhtälö!

Nyt tää lauma on kotiutunu ja Ludo löysi melkein heti itsensä rakkaasta koristaan. Kannustan kaikkia matkustamaan koirienne kanssa, muuten ei koirista voi kuoriutua helppoja matkakavereitakaan ;) Tällä matkalla käytettiin autoa, bussia, junaa ja linja-autoa. Hyvin meni :)

Ps. Onneks ei menty Mikkeli KV:hen, on kutina, ettei ois sitä EH:ta parempaa saatukaan. Säästyypähän ne rahat syksylle.. ;) Uskallan ajatella Jyväskylä KV:n olevan seuraava koitoksemme. Siihen mennessä luulis raakaruokinnan tehonneen Ludon massakuurilla ja treenailujemmekin pitäisi olla edistynyt. Sopii toivoa! Tällä hetkellä ootan kuumeisesti syksyn koirakurssien ilmottautumisten tuloa, tän viikonlopun oon kuluttanu koirankoulutusblogien ja artikkelien äärellä. Tahtoo oppia lisää!

Päivitys reissulta, muttei reissupäivitys

Tämä postaus tulee kesäisestä Helsingistä. Ollaan poikien kanssa lomareissulla. En kuitenkaan aio vielä tässä postauksessa puhua reissusta (josta kyllä riittää kerrottavaa), vaan katse kulkee jo syksyssä. Eilen nimittäin Ludon kanssa kävellessäni ajatukseni kulkivat tottelevaisuudessa. Omat koirani ovat kyllä perustottelevaisia. Niiden kanssa on suht helppoa elää. Ne tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, osaavat peruskäskyjä ja kulkevat sopivan matkan päässä lenkillä. Miinuksia tulee kuulohäiriöistä (eipä tullakaan äipän luokse, kun muualla on paaaljon mukavampaa tai mennään vieraan koiran luokse, vaikka ei saisikaan). Pohdinkin, että suurimpia ongelmia miun ja koirien välisissä suhteissa on luottamus, kunnioitus ja halu miellyttää (tehdä sellaista, mitä pyydän, koska se on kivaa). Koirani ja minä kaivataan yhteistä aikaa, yhteistä tekemistä, että oltaisiin enemmän samalla aaltopituudella ja kuulovauriot paranisivat edes melkein kokonaan. Päädyin siihen tulokseen lenkillä, että on aika suunnata katse syksyyn ja luoda tavotteita, joilla saisin kaipaamiani asioita meidän elämään. Tavotteiden avulla toivon saavani pontta koulutusasioihin ja motivaatiota etsiä keinoja meidän lauman arjen parantamiseksi. Syksyn aikana voin pohtia, onko osa tavotteista jo täyttynyt, onko jossain tullut takapakkia tai onko tavotteissa muita korjattavia asioita. Vuoden lopussa on hyvä tarkistaa, miten kulunut puoli vuotta meiltä meni ja olenko tyytyväinen omaan panostukseeni. Kaikkihan on lopulta miusta kiinni.

Ludo agilityn alkeisiin. Eli hallittavuustesti läpi. Siihen käykö arpaonni, en voi vaikuttaa, mutta hallittavuustestiin kyllä. Viimeksi homma jäi kiinni paikallaolosta. Nyt on panostettava siihen, että pystymme kasvattamaan välimatkaa ja aikaa paikallaolossa.

Nova tokon alkeisiin. Nova osaa tottelevaisuuden perusasiat, mutta toimii käytännössä hyvin vain suht häiriöttmässä ympäristössä. Tarvitaan muita ympärille turvallisessa ympäristössä. En ole opettanut Novalle noutoa, joten sen suhteen olisi aloitettava ihan alusta. Helpottaisi muuten kummasti arkeakin... ;)

Ludon liikkuminen kehäkuntoon. Ludon kroppa kaipaisi enemmän erilaisia maastoja liikkeiden parantamiseksi, se on sellainen tipsuttelija. Ludo on saatava kuuntelemaan minuu enemmän kehässä, että se voi liikkua oikealla tavalla käskystäni. Syksylle on suunnitelmia parin näyttelyn verran, joten meillä on aikaa treenailla itseksemme, käydä mätsäreissä, mikäli ajat sopii miulle ja vierailla mielellään myös ohjatuissa näyttelytreeneissä.

Novan eteneminen näyttelytreenissä. Haaveeni on yhä päästä Novankin kanssa iertää näyttelyitä. Taukoa on kaksi vuotta takana, Novasta on kuoriutunut aikuinen uros ja mie tykkään sen koko komeudesta erittäin paljon. Merkitystä näyttelyillähän ei ole Novan kannalta erityisesti, sen lonkkien takia, jotka ovat kyllä syvä pettymys. Haluisin kuitenkin, että Nova voisi saavuttaa itsevarmuutensa tuomarin käsittelyssä. Siitä kaikki on kiinni. Novan liikkuminen on ollut aina ponnekasta ja sulavaa. Seisomisessa ryhdin saaminen kuntoon on yksi asia listalla, tekemisestä on saatava kivaa. Novan kohdalla en halua edetä liian nopeasti, kun paineita ei ole. Muiden AVO-urosten kanssa kilpaileminen ei ole helppoa, joten kehiin ei mennä, jos ei olla valmiita siihen.

Katsotaan, millainen syksy on tulossa. Tsemppiä tarvitaan ja tuestakaan ei ole haittaa. Onneks miulla on ystäviä, jotka on kokeneempia ja uskon, että heidän neuvonsa ovat tervetulleita ja niistä saa apua. Tämä postaus on jälleen yksi askel koiranomistajan oppipolulla.

Näytelmää ja lampaita :>

Viikonloppu oli kyllä kaikkinensa aivan huikea. Voisko enempää nauttia, kun viettää aikaa samanhenkisten ihmisten ja omien koirien kanssa syöden hyvin, tsempaten näyttelyssä ja naurun räkätyksin tutustuen lampaisiin? Tuskimpa.

Perjantai oli reissupäivä, Ludon kanssa matkattiin eka neljä tuntia Jyväskylään Jasmine-kasvattajalle, josta startattiin auto kohti Someroa ja Hovimäen campingia. Ludon on näemmä harvinaisen vaikee pysytellä kontissa, vaikka naisseuraakin (Verna ja Papu) olisi. Noh, herra teki sitten pesänsä takapenkille. Perjantai-ilta kului leirintäalueella kodassa istuskellen ja koirien riekkumista katsellen. Näin Ludon kauniin Tytti-äidin ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun Ludo oli neljä viikkoa vanha. Ihana neiti, vai pitäisikö sanoa jo rouva. Myös Nitro oli upeine turkkeinensa saapunut paikalle ja mustanpuhuva Rosa-sisko oli myös osallisena riekkumisiin. Lisäksi matkassa oli ikiliikkuja-Viima, Ludon lähes kaksoisolento Boogie, Nitroa hellästi mutta tomerasti ojentava Sini ja Ludon silmää ja nenää viehättävä Ronja-collie, joka juoksuili samaan aikaan. Melkoinen poppoo!

Lauantai oli sitten Salon näyttelylle omistettu. Harmillisesti vettä satoi varmiskin alussa ja päivä oli edellistä viileämpi. Onneks meillä oli teltta matkassa. Ludolla oli nuorten luokassaan kolme kanssakilpailijaa. Itkin jo näyttelypaikalla Ludon häntää, joka pörhenteli ylhäällä, kun muita koiria hääri. Tiesin, ettei se kestäisi kehässä alhaalla, kun herran piti kukkoilla ensimmäisenä. Meijän kehään meno tuli niin puskista, etten ehtiny kunnolla koiraa viimeistellä seisoskelun jälkeen. Pöydällä koira oli perinteisesti kiltisti, mutta epäillen tuomaria. Sitten se mokoma puolalainen vielä päätti kaivaa omituisen mittansa esille ja siitäkös poika säikähti pudoten pöydältä. Ehdin ottaa sitä vastaan, mutta harmittava vahinko oli tapahtunut. Onneks se piti laittaa pöydälle uudelleen, ettei ihan kammoa jäisi tilanteesta. Pyytelihän se tuomari anteeks kyllä..Tuomari oli jännä, hän arvosteli koirat pöydällä. Ludo sai sinisen nauhan, EH ja ulkopuolelle odottelee kilpailuluokkaa, kun koiria oli niin vähän. Kaksi sai ERIn ja yksi EH:n. Seisottiin meille kolmas sija kahden ekan saadessa myös SA:n. Olkaamme tyytyväisiä, että ei oltu ihan vikoja ;) Arvostelu oli ihan peruskauraa, pojan pitää kehittyä (massaa!) ja korvat on raskaat, i know. Siitä se tuomari sakotti muitakin! Arvostelu on lisätty Näyttelyt-sivulle. Meijän osalta päivä oli siis nopeasti ohi. Shelttejä oli yhteensä 68 ilmoitettu. Meijän kennel oli kasvattajaluokassakin voittaen ja saaden KP:n. Siitä oli sitten hyvä jatkaa loppupäiväks rentoilee grillailujen ääreen campingille.

Kuva: Jasmine Rautapuro

Kuva: Jasmine Rautapuro

Sunnuntai oli sään puolesta mukava. Vettä ei tullut ja paikoin oli erittäin lämmin. Matka jatkui kymmenisen kilsan päähän campingista lammastilalle paimennuspäivään. Tilan ruoka oli äärimmäisen maittavaa ja ihmiset todella ystävällisiä. Hyvä ilmapiiri! Meitä tervehti käyttöbortsut ja aika monta lammasta ;D Päivän aikana saatiin kolme kertaa toimia lampaitten kanssa pyöröaitauksessa. Ludon kanssa aloitettiin pitkän liinan kanssa. Koiraa piti kehua joakisesta lampaita kohtaan osoitetusta mielenkiinnosta. Itse tuli huomattua, miten suojelevainen sitä oli lampaita kohtaan ja yritti kieltää koiraa, kun se innostui. Ludo hämmästytti minuu kiinnostuksellaan (vaikka ulkopuolella oli paljon koiria, jopa se juoksuinenkin) ja hiljaisuudellaan. Lähempänä lampaita se yritti luonnollisesti haistella niitten takamuksia :D Toisella kerralla Ludo oli ilman liinaa ja sama homma jatkui. Hiki tuli joka kerta aitauksessa, kun pyrki pitämään koiran lampaitten toisella puolella, että lauma liikkuisi. Kolmannella kerralla miun piti pyrkiä liikkumaan tietoisesti paikasta toiseen aitauksessa pitäen koiran oikealla paikalla. Hankalaa asiasta teki lampaat jaloissa. Kaikkinensa työskentely oli hurjan hauskaa, oli ilo seurata koiran kiinnostusta lampaita kohtaan. Ludo osoitti siis pientä syttymistä asialle, seuraavaks olis mielenkiintoista nähdä Nova samassa tilanteessa! Se on niin erilainen persoona, jolta kuvittelen löytyvän vielä enemmän paimennusviettiä. Varmaan seuraavan kerran, sillä emäntä innostui asiasta aika paljon... ;) Ison porukkamme 14 koirakosta löytyi laidasta laitaan koiria niin collieita kuin shelttejäkin. Osa osoitti selvää luontaista kiinnostusta ja syttymistä paimennukseen, kun osalta ominaisuus on selvästi sammunut. Parasta päivässä oli se, että jokaisen koirakon suoritusta oli mielenkiintoista katsella eikä kysymys ollut siitä, kellä on paras koira. Kukin sai hämmästellä omien koiriensa kykyjä ja välillä ohjaajan omaa kömpelyyttä... :D

Paimennusreissun jälkeen viikonloppukin oli paketissa ja matka jatkui takaisin Jyväskylään, josta eilen reissasin junalla takaisin. Junareissu oli Ludon ensimmäinen, eikä se ollut moksiskaan. Todella nätisti makoili jaloissa. Ihanan helppo matkustaja, vaikka ei juuri välitäkään kulkuneuvoista :) Nova-reppana oli niin onnellinen, kun oltiin takas! Se piippaili vielä parinkin tunnin päästä, kun ei varmaan voinut ymmärtää, että lauma oli taas koossa. Ludo sai siltä pusuja melkein tauotta eikä Nova tahtonut oikein rauhoittua paikalleen. Olihan se raasu ollu taas viikonloppuna pari päivää syömättä. Ei taija olla sille helppoa olla erossa miusta ja Ludosta. Pikku hiljaa alkaa ymmärtää, kuinka herkkä ja pehmeä koira se oikeasti on. Olishan se menny mukana, jos ei olis ollu tota bussi-juna-matkustusta myös. Pitää kattoo, ottaisko sen Mikkeli KV:hen sitten turistiksi.

Melkoisen koiramainen viikonloppu. Ihania muistoja, huippuja kuvia, mahtavaa seuraa. Ylistyssanoista tuskin pääsee eroon :D Uudestaan!!

Raakaa meininkiä

Ruoanhakureissu koirien kanssa eilen oli.. noh, kostea. Kun kerran olin päättäny, että raaka on raakaa ja sitä nyt tarvitaan, lähdin tarpomaan shelttin kanssa vesisateessa kolmen kilometrin päähän eläinkauppaan. Saaliiksi saimme 3,5 kg naudan rasvaa, kalkkunaa, lohta, poroa, luumursketta ja naudan mahaa. Tänään on sitten upouusi pistosaha heilunut, kun sahailin lohta ja poroa lukuunottamatta pakastetta annoksiin. Aamulla pojat saivat ekat maistiaisensa, hieman kalkkunaa ja mahaa. Ludolle sapuska kelpasi nappulan kanssa, Nova tuumasi,että "eikäää, nyt ei oo tuttuja hajuja, en syö". Lenkin jälkeen piimään sekotettuna meni Novankin kuppi lopulta. Illalla on luvassa luumursketta pieni määrä ja Ludolle rasvaa. Aloitetaan nyt näillä hyvin sulavilla lihoilla ja siirrytään sitten hissukseen lohen kautta tuhdimpiin. Tälle viikolle en ehdi rustoluita hankkia, kun niitä ei ole saatavlilla ja vikkonlopun oon reissussa. Niinpä luumurskeen kautta ens viikolla lähdetään kokeilemaan sitten lopulta niitä siipiä ja kauloja. Koirat sai makuaisteihinsa jämiä pötköistä sahauksen yhteydessä, joten jospa maut toimisivat aterioillakin ja vatsakin tykkäis. Nyt oon kyllä alkanu jo toivoa, että koirien mahat kestäis raakaan siirtymisen lopulta kokonaan, sillä se tuntuu koko ajan paremmalta vaihtoehdolta toisten kokemuksien pohjalta. Mikä muu kiinnostaisi niin paljon kuin omien koirien hyvin voiminen? Jos meillä on mahdollisuus, saada parempaa turkkia, puhtaampia hampaita, parempia lihaksia ja puhdasta elämäniloa, niin kyllä kiitos! Toistaiseksi kuitenkin Roburin kanssa mennään, sopivasti on vielä varmaan 10kg jälellä nappulaa, niin ehitään totutella ihan rauhassa raakaan.

Toinen ihan huippu juttu ja ihmetyksen aihe jopa on se, että koirat on nukkunu ihmeen hyvin portin takana, vaikka viikonloppuna ne sai nauttia kainalosta oikein urakalla vanhempien luona ollessani. Toissayön kuuden tunnin unet olivat hipihiljaa aamuvuoroon mennessäni. Nyt olin varma, että kymmenen tunnin unet olisivat liikaa pojille ja huutoa kuuluisi keittiöstä. Mitä vielä! Ei todellakaan mitään ääntelyä, vaikka meikäläinen nukkui urakalla. Hyvä hyvä! Liekkö pojat väsyneitä viikonlopusta vai  mikä on vinksallaan, mut hyvältä vaikuttaa :D

Näyttely senkun lähenee, joten tänään viimeinkin sakset riehumaan Ludon kanssa ja näyttelytreenaileminen jatkuu. Pesu on vielä edessä, mut näillä sateilla taidan tehä sen vasta torstaina. Eka kerta Ludolla nuorten luokassa edessä!

Näyttelyt lähestyy, toivoa esiintymisestä?

Tajusin tänään, että ei herranjestas, Salon näyttely on jo ens viikon lauantaina! Ja Ludon näyttelytreeni on vaan venyny ja venyny. Tänään repäsin ja kaivoin sitten naksuttimen esiin ja aloin treenata. Kertasin Ludolle naksuttimen jujun ja sitte treenailtiin seisomista ja liikettä. Lyhyitten treenien jälkeen jo ihan mukavassa vauhdissa viipotti häntä alhaalla! Pitää nyt olla ahkera ton kanssa ja yrittää vaihtaa maisemaakin saman treenin merkeissä. Sitten vaan peukut ristiin, että näyttelyssä kiinnostas muutkin kuin tytöt... :D Massan kanssa ollaan vielä lähtökuopissa. Nyt on sopivan kokoinen pakastin uudessa asunnossa, pitäisi siis suunnata pyörän nokka kohti Mirriä, että sais naudan rasvaa ym mukavia juttuja kakaralle. Eikä tekis pahaa Novallekaa lihojen ja luitten lisäys ruokavalioon... Novanki kanssa treenasin ihan siitä syystä jo, et kun se näki meijän lähtevän Ludon kanssa jonnekin namit mukana. Pitäis keksii Novalleki jotain uutta opeteltavaa, sillä perusjutut on hallussa. Hion nyt huvikseni sivulla oloa siistimmäksi ja koitan saaha vierellä menon näyttämään seuraamiselta. Syksyä odotellessa sen suhteen, että päästäs tohon viereen kurssille.. :)

Pari yötä pojat on nyt joutunu nukkuu koiraportin takana keittiön puolella. Mielenkiintoinen on koirien sisäinen kello! Kuusi tuntia kiltisti unta ja sitten, noin kuuden seittemän aikaan aamulla alkaa uikuttaminen, kuoputtaminen ja väkisin tunkeutuminen portista :D Olishan se kiva, jos edes isäntä heräis miun kaverina, mutku tänäkin aamuna kuuntelin tunnin verran Ludon säälittävää uikutusta ja sitte en kestäny. Miunki on saatava nukkuu. Koirat on ikionnellisia, kun näkee jonkun taas pitkästä_aikaa.. Kirpparilta löyty vielä ihana rottinkikori, jonka asensin keittiöön koiria varten. Ludo onkin löytänyt jo paikkansa sieltä, tälläkin hetkellä käpertyi sinne iltaunille <3

Viikonloppureissu ja kipeä sheltti

Perjantaina lähdettiin Tiian kanssa ajelee kohti Oulua kahden shelttipojan kera. Navigaattori yritti vängetä vastaan ja ehotella ties mitä reittejä, mutta oman järjen ja yhden puhelun myötä varmistuttiin reitistä :D Tomtom hiljenikin loppumatkaksi. Onneks Nemo ja Ludo tulee niin hyvin toimeen. Kuusi tuntia yhdessä häkissä kahdelta urokselta on aika hyvin. Ja koko viikonlopunkin ne ne oli erittäin hyvin isossa laumassa. Tosin Ludolla oli omat jutut, siitä lisää tuonnempana... Leirintäalueen häslingin jälkeen päästiin tsekkaa meijän mökki. Meillä oli kaksi kuuden hengen mökkiä varattuna. Kaksijalkaisia olisi viikonloppuna 11 ja nelijalkaisia 13. Mökki oli mainio. Ei meitä ollu meijänkää mökissä ku yhdeksän koiraa ja kuusi ihmistä :D hyvin mahduttiin. Ludo taisi kokea todellisen rakkauden viikonloppuna. Essi - tuo ihana nainen - oli Ludon ihailun kohteena eikä poika suostunut oikein päästämään muita uroksia sen lähelle. Ludo seurasi Essiä kuin hai laivaa ja vielä nukkumaan mennessäkin se jäi vikisemään ovelle, jonka toiselle puolelle Essi laitettiin nukkumaan. Ludon mielestähän se oli ehdottomasti törkeää. Meistä rakastuneen nuoren miehen käytös ei koko aikaa ollut niin hauskaa :D Oli todella ihanaa tutustua oikeasti muutamiin ihmisiin, joita ei ole vielä livenä nähnyt ja saada myös uusia tuttavia. Kasvattajia oli myös huippua nähdä pitkästä aikaa pitemmän kaavan mukaan. Jäi semmonen fiilis, et pitäs nähä useemmin!

Erkkariaamu valkeni meille jo ennen puolta seittemää. Vajaan kuuden tunnin unilla lähettiin heittää koirat ulos, camping-alueella oli oivallinen koirapuisto, jonka valtasimme laumamme kanssa :) Yhdeksän aikaan oltiinkin jo matkalla Haukiputaalle koirinemme. Ludon kehä alkoi klo 11 maissa. Näin jo ennen kehää, että koira oli väsynyt ja erittäin kiinnostunut nartuista. Häntä pystyssä se machoili eikä ois malttanu keskittyä. Parhaani tein kehässäkin, mutta nakki ei oikein tahtonut maistua, kun toisessa kehässä oli jotain kovin mielenkiintoista. Ludo myös ilmaisi turhautumisensa erittäin äänekkäästi vikisemällä ja vinkumalla. Pöydällä Ludo seisoi ihan nätisti ja antoi tuomarin tutkia itsensä melkein nielua myöten (siis Poletaeva oikeesti tunki sormet sinne vikoillekin hampaille asti..) ja pälyili vain hieman epäilevästi käsittelijää. Ihan nätisti koira myös liikkui, mutta häntä oli juuri niin ylhäällä kuin oletinkin. Harmi. Aivan keskittyneesti Ludo ei jaksanut enää seisoa tuomarin eessä, vaan jouduin asettamaan sen uusiksi parikin kertaa. Sininen nauha saavutettiin ihan perus arvostelulla. Ludo kaipaa kehittymistä ja massaa ja hännän kantoon on kiinnitettävä huomiota. Arvostelu löytyy Näyttelyt-sivulta.

Näyttelypäivä eteni kyllä nopeasti ja lopulta oltiinkin napsimassa kuvia sisällä (koska ulkona tuli rättejä taivaalta...). Ilta kului Rossossa ruokaillen ja saunan lämmöstä nauttien. Ludo sai Essinsä päivän odotuksen jälkeen takaisin. 

Sunnuntaina pakkailtiin kamat ja lähdettiin hyvissä ajoin Joensuuta kohti ajamaan. Aivan leppoisissa tunnelmissa matka ei mennyt, sillä kuulin, että Nova oli oksennellut yöllä ja oli uupunut. Huoli siis painoi, mikä  toisella on. Mietin, onko se syönyt jotain pahaa vai miten vakavasta jutusta onkaan kyse. Pakko oli yrittää sulkea murheet mielestä, kun mitään ei voinut tehä ennen kuin näki tilanteen ellei se pahenisi matkan aikana. Onneks kukaan ei kotoo soittanu, et tila ois heikentyny. Vastassa oli silti hieman väsyneen oloinen, röhivä ja kakisteleva koira. Tiesin heti, ettei se ollut mikään normaali juttu. Kuulosti, kuin kurkussa olis ollu jotain tai mahassa jokin hullusti. Pelotti  jo kaikki mahdollisuidet vatsalaukunkiertymästä ja muusta... :/ Novalla ei pysynyt vesikään sisällä ja rasittuessaan se röhisi. Kokeilin soittaa pariinkin kertaan päivystykseen, mutta meni tovi ennen kuin Ahon soitti takaisin. Oireet kerrottuani se oli ihan selvää kauraa ja laitto meijät tulee vastaanotolle puolen tunnin päästä. Osittain oli helpottavaa tietää, että olin jo kymmenes joka soitti eilen samoista oireista. Novalla on nielutulehdus. Aho laitto Novalle antibioottia ja pahointointilääkettä niskaan ja kirjotti reseptit. Eikun hakemaan antibioottia, kortisonia ja pahoinvointilääkettä apteekista. Nova nukkuikin tokkuraansa pois lopun illan ja yön, kainalossa <3

Tänään aloitin lääkityksen ja oon antanut Novalle kolmesti seiti-riisi(-jauheliha)-sekotusta. Ruoka ja vesikin on pysynyt sisällä ja koira on saanu voimia. Rasittaa sitä ei voi, sillä sitten alkaa röhiminen ja pahimmillaan rasitus voi mennä sydänlihastulehdukseksi. Siispä lepoa. Pitää toivoa, ettei Ludoon tartu. Onneksi nyt tietää oireet ja voi heti soittaa Aholle, miten edetä sen kanssa.

Melkoinen viikonloppu siis takana! Päällimäisenä muistona hauska ja erinomainen näyttelyreissu hyvässä porukassa. Tämmösille lähden vielä uudestaan, ehdottomasti! :) Ihanaa oli myös nähdä ensimmäisen kerran neljän viikon ikäisen jälkeen Ludon siskot Nitro ja Rosa. Kiitos Tiialle mitä parhaimmasta matkaseurasta (toivottavasti tää nyt ei olis eka ja vika kerta ;p), kasvattajille ja muille läsnäolijoille hauskasta viikonlopuista ja campingille semi-ookoosta palvelusta :D 

Erkkarivalmisteluja

Meillä olikin eilen mukavasti näyttelyyn valmistautumista. Tänään starttaa auto kohti Oulua, ja huomenna ollaan kehissä Haukiputaalla.Ludo sai eilen siis pesun. Mietin kyllä kahdesti, pesenkö sen, kun se on tiputellut hieman karvaa pitemmän aikaa, mutta jälkeen päin olen tyytyväinen, koska nyt sen turkki on ilmavampi. Tuntuu vaan näillä keleillä vähän turhauttavalta pestä koiraa, kun rapa nousee maasta... :D

Tänään pitäis vielä pakkailla loppuun koiran ja omat kamat. Nova lähtee yökylään "mummolaan". Tiian ja Nemon kanssa körötellään tänään sitten Ouluun, jossa yövytään koko viikonloppu Bluemeadow´s-porukan kanssa. Tätä on odotettu!

Näyttelytreeniä viikonlopun verran ja kuvia huipussa säässä!

Tää on ihan kauheeta ku asiaa ois ja sitte et ehi millään istahtaa koneelle kokoamaan niistä tekstiä. Nyt sitte onki jauhettavaa.

Lauantaina treenailtiin näyttelyitä oikein urakalla Ludon kanssa Napakalla Katja Tohmon opastuksessa. Koulutuksessa oltiin ihan perusasioiden äärellä, eikä näyttelyistä sinänsä oppinut uutta. Ludolle koulutus oli kuitenkin loistavaa harjoittelua häiriössä seisomisen ja liikkumisen kannalta. Seiso-käsky vahvistui varmasti tuon päivän aikana :D Odottelua tuli paljon, kun jokainen koirakko otettiin yksinään "tuomarin" syyniin ja se oli oikeastaan koiran kannalta kiva, koska siinä koira joutui kärsivällisesti olemaan paikallaan. Ludo oli ihanan nätisti, kun oli aivan alun tohinasta rauhoittunut. Tässä huomasi senkin, että näyttelyssä kannattaa sitten olla ajoissa alueella, että koira ehtii tulla tutuksi paikan kanssa. Päivän anti oli miulle hyvin seisova, kivasti hihnassa liikkuva ja pöydällä nätisti seisova koira. Ainut ongelma meillä on HÄNTÄ. Se liehuu kuin lippu, kun nuori mies viipottaa kehässä. Olen aika varma, että se on tosiaan liian korkealle kiinnittynyt, sillä Ludo kantaa sitä varsin korkealla tilanteessa kuin tilanteessa. Saa nähdä, auttaako opetus tässä tapauksessa. Ja osaanko opettaa oikein :) Kun Ludon kanssa oli toiminu vajaa kolme tuntia kahdestaan, oli ihana lähtee Novan kanssa pitkälle lenkille, tosin enemmän omistajan toiveita kuunnellen hihnassa juoksuaskelia mukaan ottaen. Ja Nova vaikutti väsyneemmältä tämän jälkeen kuin Ludo henkisesti rasittavan koulutuksen jälkeen...-.-

Sunnuntaina päästiin harjottelee Ludon kans tositoimia POKSin järjestämässä mätsärissä. Ludo esiintyi hienosti (hännän kanssa :D) saaden punaisen ruusukkeen. Punaisten kehässä nuorelta mieheltä loppui sitten keskittyminen ja pää harhaili kehän ulkopuolelle. Jatkoon ei enää päästy, mutta olin pojastani ylpeä! Tää antaa luottoa erkkariin esiintymisen suhteen. Jospa junnuissa se häntä ei olis niin iso asia... ;)

Tänään oli mahtava sää kuvailla koiria siskolla lainassa olevalla järkkärillä ja tässäpä muutama otos pojista (kuvat Emilia Pippola):