Puolen minuutin tähden... ;)

Ehdin jo pikkuruisen katua päätöstä lähteä Kuopioon kisaamaan yksi hyppyrata. Kisaaminen on mukavaa, oikeastaan enemmänkin, mutta sunnuntaiaamun herätys klo 6 ei enää houkutellut sen lähestyessä :D Mutta minkäs teet, ilmoittautunut olit ja kaksi kisakaveriakin oli lähdössä mukaan. Kyllähän siitä nyt selviää, kun silmänsä kerran aukaisee. Pidin silti itseäni täydellisenä hulluna, kun herään vapaaehtoisesti sunnuntaina klo 6 ja odotan kaiken lisäksi koko päivän kisapaikalla, että voin vetää puolen minuutin suorituksen hypärillä. Jotenkin tiedän silti, etten ole todellakaan ainut tätä hulluutta harrastava ;D

Että kaikki ei nyt menisi niin helpoksi, niin nukuin tietenkin lyhyet yöunet ja nekin erittäin huonosti. Silmät luppasten ajelin kuitenkin Leenan ja Mandin ja Alinan ja Netan kanssa Kuopioon Hukka-Putken kisoihin. Uusi kisapaikka meille, joten kokemuksena tää oli hyvä lisä kisaplakkariin. Areena saa kyllä miulta pelkkiä kehuja. Sisällä oli lämmin, koirat oli rauhassa häkeissä radan sivussa verhojen takana. Hallissa ei kaikunut ja radan alustassa oli huikean hyvä pito. Kyllä kelpasi kisata noilla puitteilla! Oma hallikin on hyvä, mutta tää tuntui luksukselta :)

Ensimmäiset neljä tuntia sain leikkiä kisaturistia. Leena kisasi mineissä kaikki radat ja mie nautin aamupalaa radan reunalla hyväntuulisena. Lopulta oma vuoro alkoi lähestyä ja eteen tuli rataantutustuminen. Radat olivat Mika Moilasen tuomaroimat.Varsin suoraviivaisia ratoja, joilla sai luosta lujaa. Agilityradalla oli vaikea keppikulma, mutta muuten varsinaisia pahoja jekkuja ei ollut. Hyppyrata näytti juuri siltä, että nyt mennään lujaa. Radalla oli kaksi kohtaa missä pähkäilin, mitä puolta mennä ja miten ohjata. Vielä medien alkaessa olin epävarma, sillä radalla näki monia erilaisia ohjausmalleja ja virheitä tuli yhtä lailla. Jännitti ihan kamalasti. 

Päätin vain, että nyt juoksen, luotan Ludoon ja katson, mihin yllämme. On sanomattakin selvää, että tuloksen ollessa puhdas 0 ajalla -9,94, olin niin onnellinen ja tyytyväinen, että melkein halkesin (ja halkean kyllä vieläkin, koko ajan :D)! Se oli unelmarata, jolla onnistuin, kun tein niin kuin olin suunnitellut ja Ludo kuunteli minuu 100% ja lensi esteiden yli. Kun kepitkin sujuivat kohtuullisen tiukassa paikassa täydellisesti, olin saanut kaiken mitä halusin. Niinpä tuloksemme oli tuolla hyppyradalla 1./14. ainoalla ihanneajan alittaneella nollalla. Saimme siis ensimmäisen LUVAn! Oon niin ylpeä meistä, niin onnellinen Ludosta ja niin tyytyväinen, että päätin olla täys hullu. Tässä tuo hyppyrata videolla.

Niistoja ja välistävetoja

Viime torstaina pidin itteeni vähintäänkin hulluna. Tai no, en pelkästään ees minuu. Olihan meitä neljä hullua. Joo, treenattiin aksaa klo 21-23. Kuka hullu treenaa pitkän päivän jälkeen vielä loppuillan hallilla agilityä? No ne tosiaksaajat.. Vaan olipa hyvät treenit, kiitos Nooralle!

Treeniksi oli tarjolla tekniikkatreeni hypyillä ja putkella. Niistoa, päällejuoksua, pakkovalssia ja muita variaatioita, mitä kukin halusi käyttää. Ja meijän ensimmäinen kellotus ikinä! Meijän niistot olikin edistyny sitten ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Ja ne kehittyi tuon illan aikana. Koira kääntyy nii hyvin ja lukee minuu ku avointa kirjaa (jos näin kulunutta ilmaisua voin käyttää ;D). Mulla nyt sotki nää neljä raajaa välillä oman ohjauksen, mutta parhaimmillaan homma meni kyllä nii hyvin! Kaikki kiitos siitä Ludolle, se on mahtava koira!

Nova poti viime viikon syrjäytystään, mutta oli onneks jo viikonloppuna kunnossa. Laatikkotreenit uskallettiin kokeilla perjantaina ja oli nii kiva huomata (jälleen), että tauko tekee välillä hyvää. 2o2o-käsky alkaa selvästi hahmottua (kummallakin) ja pääosin jopa istumisesta siirrytään alastuloon, kun käsky käy. Niin varma se ei ole, että 100% ekasta käskystä toimitaan, mutta sinne päin selvästi. Mahtavaa. 

Novalla olikin sit eilen oma aksatreeni ryhmässä. Treenattiin välistävetoa. Opin jälleen pienen nyanssin, jota en oo varmaan vaan tajunnu yhdistää Ludon kanssa työskennellessä. Oppi tulee tässä:

Jo pelkkä olkapään kääntö voi olla koiralle merkki. Novakin nimittäin parikin kertaa lähti kaartaa 2. esteelle , vaikka huutelin sitä ääneen. Kun peruutin ja halusin Novan tulevan "käteen" hypyn jälkeen, vahvistin kutsua olkapään kääntämisellä "sisäänpäin". Ja kas, Nova kääntyi ja sain heitettyä sen sitten esteelle oikealta puolelta. Treenit meni kyllä mukavasti, vaikka selvä väsyminen näkyi koirassa toisella kerralla, jolloin vaihdettiin puolta. Putkeen meno oli työn ja tuskan takana ja Nova otti häiriötä kaikesta. Nova teki tunnilla kyllä paljon töitä, kun treenattiin muitakin juttuja iteksemme, joten saan olla vaan tyytyväinen ukon suorituksiin. Hyppyinto on muutenkin löytynyt ja se tarjoaa sitä aina tilaisuuden tullen :D

Novan välistäveto-treeni

Käytiin toki viime viikolla myös kahdesti shelttilenkillä Lykynlammella. Mukava reilu 4km lenkki taittui keskiviikkona 9 ja lauantaina 11 koiran voimin. Miks näitäki lenkkejä vaan tehdään niin harvoin? Tosi mukavia juttuja ja piristää päivää satavarmasti.

Tällä viikolla onkin sitten Ludon parit treenit ennen sunnuntain hyppyrataa Kuopiossa ja Novan kanssa treenataan sitten yks vapaavuoro pientä radanpätkää. Ja kun nyt tuli tosta hulluudesta puhuttua alkuun, ni en tiiä mitä se sit on, kun herää sunnuntaina kukonlaulun aikaan reissatakseen yhden radan takia kisaamaan. Onko se sit vaan sitä rakkaudesta lajiin?

Nuhanenä ja Luikku Varkaudessa

Flunssa. Se iski jo toistamiseen! Miten turhauttavaa. Viikonloppuna sitä mukaa nuha paheni, kun agikisat läheni. Droppia naamaan ja tsempillä kisaamaan. Onneksi seurana olivat Leena ja Alina, joten yksin ei tarvinnu heräillä kukon rääkäisyn aikaan. Kisapäivä oli kaunis. Aika täydellinen jopa niin kauan kun ei tuullu. Kolme rataa oli suoritettavana. Tavoitteena saada ne kontaktit vapautuksella alas, muuten sylikyyti oottaa. HYppyradalta odotin jopa tulosta, mutta vähintäänkin oli kiva tietää, että ainakin viimeisellä radalla saadaan rallatella iloisesti.

D-agirata. HYL

- himmaillen puomi alas, mutta sain 2o2o -> vapautus

- nopeimmat kepit kisoissa tähän saakka ja puhtaasti!

- A:lle kova vauhti ja Ludo hyppäsi pois -> sylikyytiin

E-agirata. HYL (ei videomatskua valitettavasti, mutta keinu olikin jo 4. este :D)

- keinulla Ludo seisoi pitkään kontaktialueella kaikilla neljällä jalalla, houkuttelu johti omin luvin lähtöön -> sylikyytiin

F-hyppyrata. HYL 

- jättisuuri muuri toisena esteenä johti kieltoon ja putkeen juoksu hylkyyn

- positiivista, että teki muurin toisella yrittämällä, vaikka yks palikka tippuikin

- mulle rohkeutta kokeilla kaikkea villiä, kun ei oo nollaa tulossa! Kepit oli hyvät ja vauhdikkaat, mutta olisin voinu kokeilla persjättöä niiden jälkeen, nyt rohkeus ei riittäny

- sama 3. vikalla esteellä, olisin voinu kokeilla Saijan koulutuksen kääntöä ennen rengasta, mutta teinki jotain ihan omaa kuvioo

Nyt kisatauolle ja kontaktitreeniin keskittymään!

Tänään treenasin Annikan kanssa vapaavuorolla. Ludon kanssa ehdin kokeilla kisoista kaivertamaan jäännyttä persjättöä puolen vaihdoksena keppeillä. Kahdesti olin itse liian hidas enkä ehtiny ohjaukseen, mutta kun sen sain kuntoon, Ludo jatkoi hyvin kepeiltä esteelle. Lisään keppitreenistä videoo myöhemmi tähän :)

Nova on hiffannu nyt hyppäämisen ja palkkaamisen yhteyden ja se tarjoaa sitä hurjan paljon esteellä! Hyvä että sen saa luokse enää, kun se hyppii ja käy kattoo, onko alustalla namia :D Muutaman naksuttelun jälkeen päädyttiinkin ottaa hyppy-käsky mukaan. Ensin lähetin Novan ja Annika laittoi alustalle namin. Tämän jälkeen siirryin sivuun ja lähetin esteelle, lopuksi vielä otettiin samaa kahden esteen sarjana. Mikä vauhti pojassa olikaan! Nyt voin hyvin palkata käskystä hyppäämisestä pelkästään. On jo huomattavissa, että korvat ei taho löytyä, kun hyppääminen on nii ihanaa ees taas :D

Keppejä ja hyppyjä

Ollaan tällä viikolla käyty poikien kanssa kahdesti vapaavuorolla treenaamassa hallilla. Keskiviikkona Ludon kanssa kokeilin lisätä Ludolla kierroksia kepeille. Keppien suorittaminen ei ole vielä satavarmaa ja korkeampi vireystila lisää riskiä tulla ulos kesken kaiken. Tulipahan huomattua Ludon treeneissä, että

- hallin uusi rengas on lisännyt riskiä juosta renkaan välistä (etenkin vaikempi kulma aiheuttaa tätä).

- olen palkannut liikaa Ludoa itse, sillä se ei tajua avustajan heittämää lelua, vaan kääntyy minuun päin -> treeniä, treeniä!

Novan kanssa naksuttelin agilitylaatikolla, tavallisella esteellä ja uutena renkaalla. Nova hakee perus estettä jo nopeammin palkan saamiseksi ja sama oli varsin helppo siirtää matalimmalla tasolla olevalle renkaalle. Minä naksuttelin ja Annika heitti namin palkaksi. Paljonhan Nova meni vääristä väleistä hakiessaan paikkaa, mutta lupaavasti se renkaan läpikin meni. Hirmuisen palkitsevaa on huomata, miten koiran aivot alkavat raksuttaa ja näkee, miten se AJATTELEE. Ja minä kun olen niin kauan tarjonnut itse ne mallit koirille, niin tämmönen omalähtöinen kokeilusta palkkaan on koirille ihan uutta.

Novalla:

- Runsaasti alastuloharjoituksia, ei liian nopea tahti treenin eteenpäin viennissä

- Renkaalla ja esteellä naksuttelua eri kulmista ja etäisyyksistä varmistaen liikkeet ennen käskyn liittämistä

Tänään Ludon kanssa jatkoin keppitreeniä Alinan ollessa avustajana. Kokeilin, missä mennään tällä hetkellä kepeillä ja huomasin, että Ludolle on liikaa, jos suullinen tuki ja minä vierellä jäädään yhtä aikaa pois. Eli jättäytyessäni se alkaa muutamien keppien jälkeen ihmetellä, minne jään. Sivuttaissuunnaassa voin alkaa edetä ja tätä vois ottaa treeneihin enemmänkin mukaan. Nyt Ludo lähti helpommin avustajan heittämään leluun mukaan.

Naksuttelin Ludolle myös matalaa A:n alastuloa ja puomia. Alina oli antamassa etupalkkaa vapautuksen jälkeen. Ludo tarjoaa nyt miulle nopeasti alastuloa (niin etten ehi omalle paikalleni sivulle :D), vaikka paikka voikin olla vinossakin. Mutta tärkeintä on nyt, että Ludo tajuaa pylly pystyssä- asennon eikä liiku siitä ennen vapautusta. Treenit jatkuu ;)

Novan kanssa jatkettiin rengas-treeniä. Hämmennystä selvästi tuotti ukkelille renkaan paikan vaihtaminen kesken ja sitä joutuikin uudelleen miettimään, mitä tässä haluttiinkaan :D Nostin renkaan korkeutta aika lähelle minikirkeutta (en mitannut) ja selvästi homma oli jo ihan iisibiisi, vaikka itse olin 1-2 metrin päässä renkaasta. Nyt vaan pitäis pähkäillä, milloin ja miten alkaa yhdistää käskyä tuohon :)

Nyt onkin tulossa mukava erilainen viikonloppu pojillekin, lähdetään Kuusamoon ja kävellään viikonloppuna Pieni karhunkierros. Siellä päin on ilmeisesti ruskakin parhaimmillaan, joten saadaan varmasti kaikki tankattua pattereitamme kauniin luonnon keskellä. Ens viikolla sitten taas parit treenit hallilla ennen Varkauden kisoja :)

Mielenhallintatreeniä Poksin kisoissa

Tänään oli minun paikka näyttää itelleni, pystynkö olemaan looginen ja reilu ohjaaja ja kouluttaja. Oman hallin kisat kahdella agilityradalla odottivat aurinkoisessa säässä Joensuussa. Vajaa viikko siitä, kun päätin aloittaa kontaktitreenin käytännössä puhtaalta pöydältä. Nyt kysyttiin sitä, pystynkö vastaamaan päätöksestäni. Onko miulla tarpeeksi munaa poistua radalta, jos koira sikailee kontaktilla?

A-rata. 24/6. 

Mielenkiintoinen rata muutamalla pikku jekulla. Aloitus suoraan kolmosista. Tähän oli helppo kokemattoman kompastua ja enkös tehnytkin hienon ohjausvirheen lähettämällä Ludon suoraan aloitusesteen ohi. Hommahan olisi ollut jopa helppo pakkovalssilla. Kiitos Laura tukiopetuksesta ;) Kontaktit himmailin Ludon kanssa rauhassa, että saisin sen vapautettua 2o2o:sta. Nämä molemmat pitikin! Sulavaa se ei ollut, mutta tavoite täyttyi! Kepeiltä Ludo sitten poistui liian nopeasti, liekkö vire vaan liian korkeella vai ohjasinko miten sattuu. Tokalla meni hyvin. Kaikkinensa oon tyytyväinen rataan ja kontaktitavoitteisiin.

B-rata. HYL

Tälle radalle miulla oli huono fiilis jo lähtiessä. Ludo oli koko ajan ollu ihan fiiliksissä naapurin juoksunhajuisesta nartusta eikä keskittyminen vaan ollut enää kunnossa toiselle radalle mennessä. Tiesin sen jo lähdössä. Koira ei asettunut istumaan, se ei ottanut kontaktia. Tokana esteenä oli puomi ja hommahan meni siihen. Ludo karkasi alastulolla ja minä hitaine aivoineni tajusin, että sikapossu on nyt kyllä otettava haltuun, tuo ei voi toimia enää. Aiemmin olisin paahtanut menemään hienoilla juoksukontakteilla, mutta nyt se ei enää toimi. Ei, jos haluan vaikuttaa omaan positiooni radalla. Niinpä koira syliin (tais ensin kyllä irrota vahingossa pari karvaa, onneks The Princess ei ulahtanu kauheen kovaa :D) ja pää pystyssä radalta pois. Mulla oli sittenkin tarpeeksi munaa!

Kotona treenattiin tänäänkin agilitylaatikolla. Nova tarjoaa tällä hetkellä pienen mietintätuokion jälkeen varsin mukavasti 2o2oa, kun olen laatikon vieressä. Suunta ei vaan meillä ole aina sama :D Yritän kyllä vaihtaa omaa puoltani joka tapauksessa. 

Nova tarjoaa alastuloa helpommin ja tänään kokeilinkin jo irtaantua laatikosta askeleen kauemmas. Toivottavasti joku päivä Ludo tarjoaa asentoa, vaikka olisin kaukanakin ja vielä pysyisi siinä tunnollisesti :) Pitää videomateriaalia koittaa näistäkin treeneistä ottaa :)

Varkauden agikisoihin sainkin pari kisaajaa mukaan, joten se olis sitten taas kaksi viikkoa aikaa treenailla ja lähteä sitten testaamaan, miten ne kontaktit sujuu. Ja uppo-oudot esteetkin vieraalla maalla!

Pielisjoen karvalautta

Helteet ovat hellineet tänä kesänä meikäläistä oikein kunnolla. Rakastan aurinkoa ja lämpöä. Kaipaan kuitenkin itsekin viilennystä välillä ja jokeen on ihana pulahtaa vilvoittelemaan. Mielellään otan myös sheltit mukaan. Perinteisesti Nova kahlaa vedessä onnellisena mahaa myöten, mutta pitää huolta, ettei jalat irtoa pohjasta. Keppiä haetaan innokkaasti - jos se ei mene liian syvälle. Ludo taas miettii pitkään, voiko kastella kuninkaallista turkkiaan. Tai voiko edes jokivettä juoda. Varsinkin, jos aaltoja lipuu rantaan. 

Tänä kesänä tuo antivesipeto yllätti meidät kaikki. Ludo tajusi SEN. Vaikka jalat eivät osukaan pohjaan, vedessä voi olla mukavaa ja jalkoja voi käyttää uimiseen. Eikä se jäänyt yhteen tai kahteen kertaan, joten pakko se on uskoa. Ludo tajusi uimisen ihanuuden. Ei sitä tietenkään omin nokkineen uimaan saa, vaan mamman houkutellessa kepillä uida polskutellaan oikein tarmokkaasti. Mielellään kuitenkin käännytään rantaan päin, ettei vain liikaa tule kerralla uitua. Palkkioksi pikku-ukko saakin kepin muutaman hienon uintivedon tehtyään ja ukkeli kantaa kepin ylväästi kohti rantaa. Ja tätä voidaan toistaa useita kertoja. Voi sitä näkyä, kun 7 kiloa karvaista shelttiä ui! Jossain sen karvalautan keskellä on shelttipojan runko :D Nuoremman into ei ole Novaa vielä saanut innostettua kokeilemaan omia jalkojaan. Onneksi kuitenkin jo vedessä leikkiminen maha märkänä tuo helpotusta shelttien hellepäiviin. Tässä Emilia Pippolan (C) kuvasatoa uimareissulta:

EE CH Ludo alias Luikero :)

Kuva: Emilia Pippola

Siinä se kuvassakin olla möllöttää. SERT Virosta. Eikä mikään helppo SERT ollut sekään.

Torstaina laitoin pikkumiehen Lauran ja shelttien matkaan kohti Rakverea. Viikonloppuna oli kumpanakin päivänä tulossa yli 30 shelttiä ja sehän pisti nipistelemään vatsassa. Kaikki on loppuvuodesta tietenkin sertejä ja cacibbejaan hakemassa. Luikku sai kehuja matkustajana, mutta oli kuulemma myös mököttänyt. Mistä lie. Eihän Luikku koskaan mökötä :D

Lauantaina tuomaroi romanialainen Dagmar Klein. Venäläinen uros vei parhaimman paikan, mutta Ludo otti sijansa heti PU2:na. Vielä ei siis meille napsannut, mutta olihan tuo sunnuntai vielä aikaa :) Sunnuntain tuomari oli tiukkaakin tiukempi tanskalainen Ole Staunskjaer. Jo pelkän ERIn saaminen oli tiukassa, joten miun pikkumies teki siellä oikein urotyön! Tämä samainen venäläisuros veti - tietenkin- pidemmän korren, mutta oltiin jälleen PU2 ja saatiin se kaipaamamme SERTi. Vain nämä kaksi oli uroksista saaneet SA:n, eli suoritus on kyllä aivan huikea! Näyttelyt- sivulta löytyy molempien päivien kivat arvostelut.

Maanantaiaamuna sain väsyneen ukkelin kotiin. Johan sitä oli ollu aivan mahoton ikävä! Novakin oli aivan innoissaan veikan paluusta. Laatuaikaa kyllä vietettiinkin viikonloppuna isomman pojan kanssa. Tai no, Nova oli myös "mummolassa" hoidossa yhden yön PMMP:n jäähyväiskeikan takia. Mutta sitä lujemmin ukko sunnuntaina painautuikin miun jalkaa vasten nukkumaan.

Eilen oltiin Ludon kanssa parin viikon totaalitauon jälkeen aksatreeneissä. Tauko näkyi kummallakin energiana ja ilona työskennellä. Ludo teki kepit puhtaasti ekasta (vaikeammalta puolelta vielä!) kummallakin radan suorituskerralla. Kontaktit tietenkin oli "liukkaat", kun niitä pitäiskin hioa, et se vauhti tasan pysähtys siihen kontaktin loppuun. Kontaktit imi tottakai tapansa mukaan Ludon pahoissa paikoissa niille, mutta toisella kerralla rataa suorittaessa täsmensin vaan niillä kohdilla sitä, mitä piti tehä. Saksalaisetkin onnistui huipusti <3 Putken eessä tehtiin välistäveto ja mentiin vastakkaiseen putken päähän. Putkelta siis saksalainen hypyllä ennen puomia. Kepit suoritettiin A:n alla olevan putken jälkeen kuvan oikealta puolelta. Kepeiltä A:lle ja hyppy-putki-hyppysuora loppuun.

Demoversiot... aloitus siis sinisellä pallolla

Näyttelytantereella Hämeenlinnassa ja muita juttuja

Heipsanhei, näppäimäimistön äärellä pitkästä aikaa. Ei ole paljon vapaa-aikaa taas tälle bloggarille suotu opiskelu-ja työkiireiden keskellä. Tälläisenä aikana joinakin päivinä käy shelttipoikia hieman sääliksi. Juurikaan ei "pakollisten" hoitojuttujen lisäksi ehdi puuhata poikien kanssa. Aksatreenitkin on ollu käytännössä sitä oman porukan treeniä tiistaisin, viime viikolla ehdin käydä kerran vapaavuorollakin.

Näyttelyyn valmistautumassa/kaunistautumassa :)

Parisen viikkoa takaperin olin lauantaina töiden jälkeen Sari Vähäniityn agilitykoulutuksessa Poksilla. Kun on puoli kuudelta herännyt töihin, ollu siellä kahdeksan tuntia ja käy kotona vaan "tankkaa", ni vähän kehtuuttaa lähtee kahdeks tuntia hallille oman parikytminuuttisen takia. Mutta tiesinhän, että kivaa siellä tulee olemaan ja hyviä vinkkejä ulkopuoliselta saadaan. Sarin rataa ei tullut kuvattua tai piirrettyä mihinkään. Enkä ole ehtinyt siitä omaa postausta tekemään. Meille tärkeinä pointteina koulutuksesta tuli keppeihin sellaisen imun saaminen (eli et Ludo sit alkas niitä hakeekin ja tykkäis niistä) ja putkiin lähettäminen. Mukavaa menoa radalla oli, mutta putkien kanssa tais olla suurin työstäminen. Ihan ohjaajallakin ;)

Seuraavat kisat ois Kuopiossa tän kuun lopussa, sillä yllättävän vapaankin ilmaantuessa tulevalle lauantaille, en halunnu ottaa taas uutta ohjelmaa viikkoon. Ansaittu vapaa lauantai. Työstettävää silti riittäis agin osalta monellakin kohtaa. Eiliset treenit maistui puulta sellaisen "turnausväsymyksen" iskiessä eikä mtään antoisaa saatu aikaiseksi. Turhauduin, kun Ludo karkas oikeestaan joka kerta kontakteille, kun ne oli ulottuvilla. Välillä kauempaakin. Pitäs vähän pilkkoa treeniäkin nyt pienempiin osiin, et niitä perusjuttuja tulis treenattua ja hiottua eheämmiks.

Hämeenlinna RN. Viikonloppuna oli yhdistetty näyttely- ja ystävientapaamisreissu Hämeenlinnaan. Ludo esiintyi kasvattajan hyvissä käsissä valiokehässä kolmen muun valion kanssa. Päivän tulos oli VAK ERI3 SA -> Näyttelyn ykkösruusuke kasassa! :) Poika esiintyi todella kivasti ja näytti erittäin hyvältä kauempaakin katsottuna. Arvostelu löytyy Näyttelyt-sivulta. Tämähän kehäkaahailu innoitti miut kuitenkin harkihtemaan Jyväskylä KV:ta ja sinneppä ollaankin suuntaamassa. Sitä ennen kuitenkin jännitellään Rakveren tuloksia ensi viikolla ;)

Myös Novan näyttelymeininkejä olen tuuminut lähiaikoina ja kiinnostuin hieman harkitsemaan Päivi Eerolalle viemistä Kajaaniin tammikuussa. Tämän tuomarin mielipide kiinnostaisi kovasti ja hänen lempeään käsitteyyn voisin makaroonini viedä. Treeniähän ukko kaipaa kunnolla, mutta sitä ei auta ku alkaa sit treenaamaan. Eilisissä aksatreeneissä hönöttämässä ollut ukkeli kävi pöydällä pariin otteeseen kopeloitavana ja totesin, että takapään kopelointi saa Novassa aikaan makarooniefektin. Etupuolella ollessa oli ihan kivastikin pöydällä. Eli eikun reenaamaan! :)

Ps. Inhottavaa, kun on taas pentukuumeilua ja tietää, ettei moneen vuoteen oikeestaan oo mahdollisuutta ottaa uutta nassikkaa kasvamaan. Ikävöin pennun tuoksua silti, johan tuo Luikerokin on jo 2,5v. <3

Viikon hedelmät: mitä opittiin?

Yhteen viikkoon mahtui meillä agilityä möllien, treenien ja virallisten verran. En oo enempää itsestäni ohjaajana oppinut aiemmin kuin viikkoon mahtuneitten tapahtumien osalla.

Ensinnäkin Poksin möllit viikko sitten sunnuntaina. Koko viikolla en ollu päässy treenaamaan, eli lähdettiin Ludon kanssa kylmiltään mölli- ja agiradoille. Oppi numero 1: älä syö liian tukevasti ennen liikuntasuoritusta. Kattelin, kun Ilona Joensuun tuomaroimaa rataa (mölli) laiteltiin ja se näytti aikamoiselta revittelyradalta. Miten miun maha kestäis perässä? En enää samaa aamupalasettiä kuin kouluun lähtiessä, se on vissi. Videotkin radoilta otti eräs nimeltämainitsematon tehtävään pakotettu henkilö ;) Tietenkin, kun tätä kirjoitan, ne ei toimi miun koneella. No, koitan muistella, mitä opittiin kummaltakin radalta.

1. Anna käskyt koiralle ajoissa: edellisen esteen aikana. Huomasin kyllä monen monta kohtaa molemmissa videoissa, missä annoin käskyn liian myöhään. Paimenkoira tietenkin a) juoksi ohi b) pyöri kysyen, mitä pitää tehä c) haukken miut lyttyyn ohjaajana.

2. Jos sulla on nopee koira, JUOKSE! Jälkeenhän siinä muuten jää suorilla pätkillä, jos jää liikaa odottamaan. Ja siitä seuraa edellisen kohdan a) tai b) tai c).

3. Anna tilaa kepeillä (ja anna käsky ajoissa). Tässä itse asiassa tuomari antoi meille sitten lopuks vinkkiäkin. Tilaa koiralle, selkeät käskyt ajoissa, epävarman koiran kanssa mennään rinnalla.

Keppejähän myö jauhettiin käytännössä tietenkin turhaan sillä ohjauksella agiradalla oikein olan takaa. Tiistain treeneissä otettiin ryhmäläisten avustuksella vähän tehotreeniä sitten niihin. Vitja, miten sitä oppii, ku joku on vieressä kattomassa, mitä tekee väärin (ja oikein)! Ludo ohjautu oikeesta välistä kepeille ihan hyvin, kun käsky tuli heti edellisen esteen suorittamisen aikana/jälkeen. Käsien ei tarvii olla sylissä sykkyrällä, vaan ekaa väliä voi viittoa toisella kädellä. Sit vaa mennää yhessä kepit, ni ei mitää ongelmaa! Tietenki tää menee helpommin sillä meijän "helpommalla" puolella. Kävin yksin treenaa keppii ja keinua torstaina ja saatiin vaikeemmallekin puolelle onnistumisia, kun muistuteltii vaa mieliimme, mitä piti tällä esteellä tehdä. Olin torstaina tosi tyytyväinen keppi- ja keinutreeniin. Saatiin keinulle monta onnistumista ja näytti, kun Ludo ois siinä vähän rohkaistunu. Lopullista lampun syttymistä odotellessa!

No sit viikon viimonen juttu. JOA:n kisat Pärnävaaralla. Kolme rataa ja tuomarina Anne Viitanen, Yleiskatsauksena vois sanoo, että haastavat 1. luokan radat oli! Oli mm. hankala putki- ja keppikulma, putki suoraan seinään päin ja neljän esteen ei-niin-suora suora. Pohdittavaa siis riitti. Meidän kohdalla päivän sana oli edellisenä jokaisella radalla vuorossa ollut soopeliuros. Ludo ei voinu ottaa silmiä irti siitä, kun se oli hallissa tai radalla. Se napitti sitä ihan koko ajan!! Arvatkaa vaa, häirihtikö se meijän suoritusta ja minuuki jo ärsytti, et ohjaaja ei kadonnu koiransa kanssa ulos hallista suorituksensa jälkeen, kun näki, miten vaikeeta meillä oli. En siis saanu yhdessäkään lähdössä Ludoa istumaan enkä ekassa lähdössä varsinkaa ottamaan minuun katsekontaktia. Luojan kiitos se pysyi sentään paikallaan lähdössä eikä karannu radalta.

Eka agirata meni sillee mönkään, et otin koiran häkistä liian myöhään ja se oli ylivirittynyt. Olis pitäny vetää vähän rauhottavia kontaktia vaativia temppuja ja haistella tunnelmaa radan vieressä. Rata meni muuten kivasti, mut parit kerrat Ludo karkas haahuilee sitä soopelia silmillään ettien ja mie jouduin kutsuu sitä takas. Kieltojahan sieltä radalta siis tuli. Keppejä yritin korjata kerran oikein, mutta en jääny jankkaa, ku tuomari niin painotti, et kisanomaisesti radat läpi, jos tulee hylky.

Toka agirata meni vähän kivemmassa vireystilassa, kun kävin treenaa hieman keppejä ja estettä ulkona. En muista ilman videota (saan ne vasta treeneissä), miten ne kiellot meni, mutta onnistumiset saatiin tällä (ja ekalla) radalla keinussakin, mikä oli mahtavaa. Hyvää työtä poika siis teki, kun keskittyi ja mie ohjasin oikein.

Hyppyrata oli varsin hauskan oloinen lukuunottamatta sitä vaikeeta keppikulmaa. Sille olis pitäny tajuta valssata, et olis tullu ite putken ja koiran väliin. Sillon Ludollakin olis tullu laajempi kaari putkelle ja se ois sen hahmottanu. Kepeiltä otettiin vitonen ja kielto tuli myös A:lla. Silti saatiin meijän eka kisatulos ja sijoituttiinkin jopa! 15vp ja 3. sija! :) Salaa toivoinki, et ees joku tulos Pärnältä oltas saatu. Jäi kiva fiilis :)

Nyt onki sit treeniä vaan luvassa ja Kuopioon tähdätään lokakuun lopussa. Sitä ennen tulossa Sari Vähäniityn koulutusta Poksilla. Novan kanssa aletaan käydä näyttelytreeneissä aina kun sunnuntaisin päästään :)

Ekat kisat koettu :)

Olin ajatellu, et postaan kisakokemuksemme Lieksasta vasta, kun saan Ludosta otetut videot mukaan. Noh, ei siihen menny ku viikko... :D

Ensimmäiset kisat. Vatsan pohjaa kaiveli aamulla sopivasti ja osa miusta jo toivoi, että kisapäivä olis ohi :D Yhdeksältä lähdettiin agiryhmäläisemme Ritvan ja schapendoes Zetan kanssa auto kohti Lieksaa ja sen metsiä (!). Voiko enää puskemmassa (ei kirjoitusvirhettä!) paikassa kisat olla? :D Kisakirjan osto, ilmoittautuminen ja odottelu. Tuomarina toimi Jarmo Jämsä. Oikein mukavan lupsakka tuomari :)

D-rata. Ihka eka starttimme. Tähän ei vielä kuvaajat ennättäneet paikalle, joten videota ei saatu muistoksi. Olishan se ollu aikamoista viihdettä ;) Ludoon vaikutti kaikki: vieras paikka, vieraat esteet, jännittävä tilanne. Renkaasta mentiin väärästä kohtaa läpi ja siitä suoraan (lemppariesteen) puomin ohi. Puomi (ja muut kontaktit) oli liian pelottavia. Kovasti yritin kehua ja kannustaa, mutta ei. Käytin Ludoa puomin alastulolla ja jatkettiin matkaa. A:lla tapahtui tosiaan sama kuin puomilla. Ei menny millään, vaikka jo kiipeemisen aloittikin. Keinua en sit edes yrittäny. Kepit ei menny ekalla ok, mutta korjauksessa puikkelehti oikein mukavasti kepsukat :) Hirvittävästä jännityksestä huolimatta koira teki muuten hienoa työtä. Ensimmäinen kauhunpaikka oli koettu. Kieltojahan siellä oli tarpeeksi eli HYL.

E-rata. Aika samantyyppinen rata, muutamalla vaihdoksella. Tällä kertaa houkuttelin Ludoa renkaan toisella puolella ja poika puikkelehti hienosti renkaasta läpi. Keinu tuli tällä kertaa ennen muita kontakteja. Ekalla koira veti ohi, mutta päätin kokeilla kiivettää Ludon yli. Yllätyin, miten vähällä kannustuksella ja maanittelulla Ludo kiipesi keinun. Mahtavaa, kun sai kehua siitä ihan kunnolla! A:kin päästiin lopulta kannustuksen kanssa yli. Kepeillä sama juttu kuin ekalla radalla. Ehkä liian vähän annan tilaa koiralle, kun yritän avittaa sitä. Se kun ei niitä niin itsenäisesti vielä tee. Loppupätkän puomikin meni epävarmasti, mutta meni kuitenkin. Kaikki pelot selätettiin ja koira pääs ylittää ittensä! Jälkeenpäin huomaan, että monet käskyt tulee selvästi myöhässä ja Ludo on hämillään, kun ei tiedä, minne mennä. Muutamat kiellot -> HYL

Video linkistä toistaiseksi:

Lieksa E-rata

F-rata. Viimeiseksi tuli onneks hyppyrata, ni päästiin rallattelee ilman kontakteja. Sählädin ite parin esteen jälkeen omissa askelissa sen verran, et jäin vähän seuraavan esteen eteen ja Ludo meni ohi. My falt. Sitte vaa paineltiin tukka putkella. Tällä radalla olikin muuri ja aijjai, kun sekin pelotti! Kaks kieltoa, mutta KOLMANNELLA yli! Jes, ei jääny sekään peikoks! Kepit meni taas mönkään ja korjasinkin ne lopulta väärin, mut täytyy sanoo, etten jaksanu sit välittää. Vikat esteet ja maaliin. HYL tuli. Huomasin taas, että käskyt jälessä. Treeniin.

Video linkistä toistaiseksi:

Lieksa F-rata

Ihan huikea fiilis oli kaikkien ratojen jälkeen. Onneks otinkin kaikki kolme rataa meille! Nyt on saanu koira hyvän kokemuksen siitä, että tätä ihanaa harrastusta voi tehä muuallakin kuin omalla hallilla ja omilla esteillä. Ludossa on hirveesti potentiaalia. Se vaan vaatii tosi paljon itseluottamusta vielä. Ei siis muuta ku kisoja kiertää, että tulee paljon kokemusta :) Ja iloisin mielin treenaamaan! Keinusta jäi tosi kiva mieli ja kepitkin tullaan saamaan kuntoon, kun treenataan eri kulmia ja käytetään niitä paljon ratatreenissä. 

Lopuks kuvasaldoa päivältä. Kuvaajana Jyri Heikkinen.

Lelu ansaittu jännittävän päivän jälkeen!

Joensuu KV: päivä 2

Tänään shelttien kehää tuomaroi Italiassa shelttejäkin kasvattaja brittimies, Alan Jones. Mies oli hurjankokoinen isoine hartioineen. Juoksutti koiria paljon ja isolla kaarella sekä syynäsi koirat läpi todella tarkkaan. Arvostelu olikin kilometrin mittainen ;) Maiju esitti jälleen Ludon. Perhoset saivat siis tilaa vatsassa, etenkin kun tuomarin linja oli hyvin sekava! Ludon keskittymiskyky ei tänään ollut parasta A-luokkaa, mutta ERI napsahti plakkariin. Ja mitäs se tarkoittaa? No sitä, että näyttelyn ykkösruusuke olis yhtä ERIä vaille meidän... :D Eli, loppuvuodesta on hiottava näyttelysuunnitelmia. Ja niitäkin tämä viikonloppu toi jo tullessaan. Ludo on ilmoitettu Hämeenlinnan ryhmikseen lokakuussa. Lisäksi poika lähtee kokeilemaan onneaan Viron Rakvereen kaksipäiväiseen näyttelyyn muutama viikko Hämiksen jälkeen. Toivotaan että molemmat tuo mukanaan iloa ja onnea ;)

Nova oli muutes myös sosiaalistumassa piiiiitkästä aikaa isoihin näyttelyihin. Sai kannustavaa palautetta lähteä vielä kehiä kiertämään. On siitä melkoinen mies kasvanutkin! Pitää lienee vakavissaan alkaa niissä seuran näyttelytreeneissäkin pyörimään :)

Tästä on hyvä jatkaa arkeen ja takaisin agilityn pariin. Treenitauko tulee viimein päätökseensä ja ne ekat kisat häämöttää syyskuussa. Syksy on tulossa ja uudet haasteet tuovat hyvän mielen talveen valmistautumiselle :)

Ps. Ludon arvostelu lisätty Näyttelyt-sivulle.

Joensuu KV: päivä 1

Ludo Joensuussa 10.8

Joensuun KV-näyttely startattiin tänään seurueemme kanssa pilvisessä, muttei onneksi kovinkaan sateisissa merkeissä. Irlantilainen tuomari Cathrina Dunne, shelttikasvattaja itsekin, oli tiukka ja syynäsi koiria tarkkaan. Junnukehästä kukaan ei saanut SA:ta. Ludon esitti ystäväni ja shelttikasvattaja Maiju. Mie jännitin kehän laidalla aivan kamalasti, paineet oli vuoden Suomen kehien tauon jälkeen. Erittäin positiivinen yllätys tiukan tuomarin käsittelyssä oli Ludon ERINOMAINEN laatuarvostelu. Todella tarkkaan tuomari kopeloi poitsun ja tarkkaili edestä ja takaa seisottaessaan. Tyytyväisiä siis ollaan tulokseen!

Arvostelu löytyy Näyttelyt- sivulta.

Huomenna uusiin koitoksiin!

Kuvakuulumisia

Laumamme on nauttinut kesästä niin, ettei blogiin ole juurikaan jaksanut tarttua. Tässä kuulumisia kuvina. Juhannus vietettiin leppoisasti vanhempien luona Pippo-bernin kanssa. Muuten ollaan lenkkeilty ja nautittu olosta, treenattu aksaakin hieman ja kirsikkana kakun päällä: molemmat sheltit kävivät eilen Poksin mätsärissä. Siis Novakin! Kolmen vuoden tauon jälkeen. Positiivinen yllätys oli pöydälläolo, mikä ei ollut kauhea paniikkipakitus vaan hieman epäluuloinen poika. Eli treenillä tämäkin herra voisi olla oikeasti kehäkunnossa! Molemmat saivat siniset tällä kertaa. Ludo esiintyi tavallisen hyvin, ei erityisen, mutta tavallisen. Häntä terhakkaana ;)

Ludo-isukki kävi tapaamassa myös ensimmäisiä jälkeläisiään Sannan luona. Tässä muutama otos perheestä ja ihanista lapsista (Kuvat Emilia Pippola + mie)

Ennen pentujen tapaamista otettiin vielä kuva muhkeasta isästä :D

Perheessä värit tasapainossa :D

"Sergei"

"Danny"

Laumamme otti kesän vastaan - kuvia

Aurinkoinen päivä  ja Emilian kamera. Kuviahan se tarkoittaa :) Kuvat: Emilia Pippola

Ootteleminen on hirveen uuvuttavaa

Papparazzi iskemässä, grrrr

Luikku suostu posee, parhain kuva pitkään aikaan ja tietenkin trimmaamattomana -.-

"istu"

Pörrökorvasheltti

Nova oottaa kuvausvuoroaan

Älykkäin kaikista tai vaan parhaimmat jutut

"Ni, mihinkä suuntaan myö siis katellaa?"

"Aa, kameraan päin"

"Kato mamma, ku myö ollaa näiiiin nätisti!"

"Ai siul on nakkejaki!"

Melkein veljekset ku ilvekset <3