Alkukankeutta Kuopion kisoissa

Lauantaina pääsin viimein korkkaamaan tämän vuoden agilitykisat. Kontaktit ovat sillä mallilla olleet, että ei auta kuin kokeilla, miten ne kisavireessä sujuvat. Suunnistin yksin KPSH:n kisoihin Viiksi-areenalle. Mitä lähempänä oma startti oli, sitä enemmän jännitti... Olin aivan yksin, joten en päässyt puimaan kenenkään kanssa ratoja etukäteen. Luojan kiitos kuvamateriaalia ei ole saatavilla kisoista. Ensimmäisen radan ohjaus on näyttänyt varmaan ihan järkyttävältä ja toisen radan oma lipsuminen hävettää edelleen :D

Tuomarina toimi Kari Jalonen. A-agilityrata näytti tuovan mukanaan oman koukkunsa jo ensi alkuun. Kolmas este tarjosi jo useita vaihtoehtoja ohjaamiselle. Kaikki kontaktit löytyivät lisäksi radalta. Olin epävarma ohjaamistyylistäni jo oman vuoroni koittaessa. Virhe. Sehän se kostautui :D Tiedän täsmälleen, mihin virheisiin sorruin radalla sen lisäksi, että Ludo nyt oli kyllä kovin virittynyt ja kuin pingotettu jousi uudessa tilanteessa pitkään aikaan. Jo radan alussa menin siis liikaa Ludon edelle, koska a) oma vauhtini pysähtyi ja b) en ohjannut kolmatta estettä varmaan lainkaan. Tulos: koira putkessa -> HYL. No siitäpä rauhallisin mielin jatkamaan rata loppuun. Keppien jälkeen jäi taas hyppy ohjaamatta. Kaikki kontaktit tehtiin oikein, vaikka Ludon sunnuntaikävely ja ihmettelemään jääminen söi kyllä sekunteja enemmän kuin kukaan sallisi. Epävarmuus paistoi sen naamalta ja kun toistin käskyn, se käytännössä säpsähti ensin ja meni sitten 2on2ff. Mutta edes se yks tavoite - kontaktit oikein - oli saavutettu. Ps. Ei muuten tullut yhtäkään nollaa tältä radalta! O_o

B-agilityrata vaikutti ensimmäistä helpommalta. Nyt jankkasin itelleni, että OHJAA. Ja niinhän mie tein. A ja keinu meni myös vielä oikein nätisti kontaktien osalta, mutta sitten minä idiootti antauduin houkutuksille ja kun kannustin Ludoa tulemaan puomin alas saakka, annoin sen jatkaa matkaa, vaikka se tuli alastulolta läpi. Kai se perhana oli silmissä, että voitasko tehä kisoissa toinen nolla ikinä. No, tehtiinhän se joo. Mutta yli 12 sekunnin yliajalla! Mitä siis opimme? Pysy ohjaaja suunnitelmassasi äläkä ole maallisen ajattelun vietävänä. Tai jotain :D

Joensuussa kisataan molemmat agilityradat ja huviksemme myös hypäri ensi sunnuntaina. Lupasin Mialle (tulossa toinen postaus treeneihin liittyen), etten toista samoja virheitä. Pystynkö siihen? Sen kuulette, ensi viikolla :D

Puolen minuutin tähden... ;)

Ehdin jo pikkuruisen katua päätöstä lähteä Kuopioon kisaamaan yksi hyppyrata. Kisaaminen on mukavaa, oikeastaan enemmänkin, mutta sunnuntaiaamun herätys klo 6 ei enää houkutellut sen lähestyessä :D Mutta minkäs teet, ilmoittautunut olit ja kaksi kisakaveriakin oli lähdössä mukaan. Kyllähän siitä nyt selviää, kun silmänsä kerran aukaisee. Pidin silti itseäni täydellisenä hulluna, kun herään vapaaehtoisesti sunnuntaina klo 6 ja odotan kaiken lisäksi koko päivän kisapaikalla, että voin vetää puolen minuutin suorituksen hypärillä. Jotenkin tiedän silti, etten ole todellakaan ainut tätä hulluutta harrastava ;D

Että kaikki ei nyt menisi niin helpoksi, niin nukuin tietenkin lyhyet yöunet ja nekin erittäin huonosti. Silmät luppasten ajelin kuitenkin Leenan ja Mandin ja Alinan ja Netan kanssa Kuopioon Hukka-Putken kisoihin. Uusi kisapaikka meille, joten kokemuksena tää oli hyvä lisä kisaplakkariin. Areena saa kyllä miulta pelkkiä kehuja. Sisällä oli lämmin, koirat oli rauhassa häkeissä radan sivussa verhojen takana. Hallissa ei kaikunut ja radan alustassa oli huikean hyvä pito. Kyllä kelpasi kisata noilla puitteilla! Oma hallikin on hyvä, mutta tää tuntui luksukselta :)

Ensimmäiset neljä tuntia sain leikkiä kisaturistia. Leena kisasi mineissä kaikki radat ja mie nautin aamupalaa radan reunalla hyväntuulisena. Lopulta oma vuoro alkoi lähestyä ja eteen tuli rataantutustuminen. Radat olivat Mika Moilasen tuomaroimat.Varsin suoraviivaisia ratoja, joilla sai luosta lujaa. Agilityradalla oli vaikea keppikulma, mutta muuten varsinaisia pahoja jekkuja ei ollut. Hyppyrata näytti juuri siltä, että nyt mennään lujaa. Radalla oli kaksi kohtaa missä pähkäilin, mitä puolta mennä ja miten ohjata. Vielä medien alkaessa olin epävarma, sillä radalla näki monia erilaisia ohjausmalleja ja virheitä tuli yhtä lailla. Jännitti ihan kamalasti. 

Päätin vain, että nyt juoksen, luotan Ludoon ja katson, mihin yllämme. On sanomattakin selvää, että tuloksen ollessa puhdas 0 ajalla -9,94, olin niin onnellinen ja tyytyväinen, että melkein halkesin (ja halkean kyllä vieläkin, koko ajan :D)! Se oli unelmarata, jolla onnistuin, kun tein niin kuin olin suunnitellut ja Ludo kuunteli minuu 100% ja lensi esteiden yli. Kun kepitkin sujuivat kohtuullisen tiukassa paikassa täydellisesti, olin saanut kaiken mitä halusin. Niinpä tuloksemme oli tuolla hyppyradalla 1./14. ainoalla ihanneajan alittaneella nollalla. Saimme siis ensimmäisen LUVAn! Oon niin ylpeä meistä, niin onnellinen Ludosta ja niin tyytyväinen, että päätin olla täys hullu. Tässä tuo hyppyrata videolla.

Nuhanenä ja Luikku Varkaudessa

Flunssa. Se iski jo toistamiseen! Miten turhauttavaa. Viikonloppuna sitä mukaa nuha paheni, kun agikisat läheni. Droppia naamaan ja tsempillä kisaamaan. Onneksi seurana olivat Leena ja Alina, joten yksin ei tarvinnu heräillä kukon rääkäisyn aikaan. Kisapäivä oli kaunis. Aika täydellinen jopa niin kauan kun ei tuullu. Kolme rataa oli suoritettavana. Tavoitteena saada ne kontaktit vapautuksella alas, muuten sylikyyti oottaa. HYppyradalta odotin jopa tulosta, mutta vähintäänkin oli kiva tietää, että ainakin viimeisellä radalla saadaan rallatella iloisesti.

D-agirata. HYL

- himmaillen puomi alas, mutta sain 2o2o -> vapautus

- nopeimmat kepit kisoissa tähän saakka ja puhtaasti!

- A:lle kova vauhti ja Ludo hyppäsi pois -> sylikyytiin

E-agirata. HYL (ei videomatskua valitettavasti, mutta keinu olikin jo 4. este :D)

- keinulla Ludo seisoi pitkään kontaktialueella kaikilla neljällä jalalla, houkuttelu johti omin luvin lähtöön -> sylikyytiin

F-hyppyrata. HYL 

- jättisuuri muuri toisena esteenä johti kieltoon ja putkeen juoksu hylkyyn

- positiivista, että teki muurin toisella yrittämällä, vaikka yks palikka tippuikin

- mulle rohkeutta kokeilla kaikkea villiä, kun ei oo nollaa tulossa! Kepit oli hyvät ja vauhdikkaat, mutta olisin voinu kokeilla persjättöä niiden jälkeen, nyt rohkeus ei riittäny

- sama 3. vikalla esteellä, olisin voinu kokeilla Saijan koulutuksen kääntöä ennen rengasta, mutta teinki jotain ihan omaa kuvioo

Nyt kisatauolle ja kontaktitreeniin keskittymään!

Tänään treenasin Annikan kanssa vapaavuorolla. Ludon kanssa ehdin kokeilla kisoista kaivertamaan jäännyttä persjättöä puolen vaihdoksena keppeillä. Kahdesti olin itse liian hidas enkä ehtiny ohjaukseen, mutta kun sen sain kuntoon, Ludo jatkoi hyvin kepeiltä esteelle. Lisään keppitreenistä videoo myöhemmi tähän :)

Nova on hiffannu nyt hyppäämisen ja palkkaamisen yhteyden ja se tarjoaa sitä hurjan paljon esteellä! Hyvä että sen saa luokse enää, kun se hyppii ja käy kattoo, onko alustalla namia :D Muutaman naksuttelun jälkeen päädyttiinkin ottaa hyppy-käsky mukaan. Ensin lähetin Novan ja Annika laittoi alustalle namin. Tämän jälkeen siirryin sivuun ja lähetin esteelle, lopuksi vielä otettiin samaa kahden esteen sarjana. Mikä vauhti pojassa olikaan! Nyt voin hyvin palkata käskystä hyppäämisestä pelkästään. On jo huomattavissa, että korvat ei taho löytyä, kun hyppääminen on nii ihanaa ees taas :D

Mielenhallintatreeniä Poksin kisoissa

Tänään oli minun paikka näyttää itelleni, pystynkö olemaan looginen ja reilu ohjaaja ja kouluttaja. Oman hallin kisat kahdella agilityradalla odottivat aurinkoisessa säässä Joensuussa. Vajaa viikko siitä, kun päätin aloittaa kontaktitreenin käytännössä puhtaalta pöydältä. Nyt kysyttiin sitä, pystynkö vastaamaan päätöksestäni. Onko miulla tarpeeksi munaa poistua radalta, jos koira sikailee kontaktilla?

A-rata. 24/6. 

Mielenkiintoinen rata muutamalla pikku jekulla. Aloitus suoraan kolmosista. Tähän oli helppo kokemattoman kompastua ja enkös tehnytkin hienon ohjausvirheen lähettämällä Ludon suoraan aloitusesteen ohi. Hommahan olisi ollut jopa helppo pakkovalssilla. Kiitos Laura tukiopetuksesta ;) Kontaktit himmailin Ludon kanssa rauhassa, että saisin sen vapautettua 2o2o:sta. Nämä molemmat pitikin! Sulavaa se ei ollut, mutta tavoite täyttyi! Kepeiltä Ludo sitten poistui liian nopeasti, liekkö vire vaan liian korkeella vai ohjasinko miten sattuu. Tokalla meni hyvin. Kaikkinensa oon tyytyväinen rataan ja kontaktitavoitteisiin.

B-rata. HYL

Tälle radalle miulla oli huono fiilis jo lähtiessä. Ludo oli koko ajan ollu ihan fiiliksissä naapurin juoksunhajuisesta nartusta eikä keskittyminen vaan ollut enää kunnossa toiselle radalle mennessä. Tiesin sen jo lähdössä. Koira ei asettunut istumaan, se ei ottanut kontaktia. Tokana esteenä oli puomi ja hommahan meni siihen. Ludo karkasi alastulolla ja minä hitaine aivoineni tajusin, että sikapossu on nyt kyllä otettava haltuun, tuo ei voi toimia enää. Aiemmin olisin paahtanut menemään hienoilla juoksukontakteilla, mutta nyt se ei enää toimi. Ei, jos haluan vaikuttaa omaan positiooni radalla. Niinpä koira syliin (tais ensin kyllä irrota vahingossa pari karvaa, onneks The Princess ei ulahtanu kauheen kovaa :D) ja pää pystyssä radalta pois. Mulla oli sittenkin tarpeeksi munaa!

Kotona treenattiin tänäänkin agilitylaatikolla. Nova tarjoaa tällä hetkellä pienen mietintätuokion jälkeen varsin mukavasti 2o2oa, kun olen laatikon vieressä. Suunta ei vaan meillä ole aina sama :D Yritän kyllä vaihtaa omaa puoltani joka tapauksessa. 

Nova tarjoaa alastuloa helpommin ja tänään kokeilinkin jo irtaantua laatikosta askeleen kauemmas. Toivottavasti joku päivä Ludo tarjoaa asentoa, vaikka olisin kaukanakin ja vielä pysyisi siinä tunnollisesti :) Pitää videomateriaalia koittaa näistäkin treeneistä ottaa :)

Varkauden agikisoihin sainkin pari kisaajaa mukaan, joten se olis sitten taas kaksi viikkoa aikaa treenailla ja lähteä sitten testaamaan, miten ne kontaktit sujuu. Ja uppo-oudot esteetkin vieraalla maalla!

Vappukisat, Joensuu RN ja agimöllit

Ja tehokasta harrastuspäivitystä pukkaa, kiitos teknisten ongelmien.

Emilia Pippola

Vappukisat POKS ry:llä.

Ensimmäiset viralliset kotikisat ja vuoden 2014 ensimmäiset kisat juostiin Ludon kanssa vappupäivänä. Pari perusrataa ja yks hyppyrata. Radat oli kaiken kaikkiaan varsin helppoja, ei mitään erityisiä ongelmakohtia tiedossa. Pohdinkin etukäteen, että harmittaa, jos noin helpolla radalla munataan johonkin hölmään. Todennäköisimpänä pidin keppejä, joilla syksylläkin kisoissa oli ongelmia.

A-rata

Kepeiltä vitonen.  Saa antaa vinkkejä!

B-rata

Kepeiltä vitonen. Edelleen, vinkit kelpaa!

C-rata

Kepeiltä vitonen. Yritin jo oottaa Ludoa kepeille, että rauhallisesti lähettäs siihen tilanteeseen. mutta sekään ei ihan onnistunut. Ehkä kisatilanne vaikuttaa molempiin.

Joensuu RN 18.5

Joensuuhun Elokareliaan osallituin Ludon kanssa sunnuntaille pelkästään sillä ajatuksella, etten kehtaa taas kinua työnantajalta lauantaivapaata. Sunnuntaille olikin sitten ilmoitettuna yli 70 shelttiä, lauantain jäädessä alle 30:een. Mielenkiintoisia tilastoja :D

Tuomarina kehässä toimi ystävälinen kroatialaismies Tino Pehar. Pidin tuomarin tyylistä käsitellä koiria. Hän tutki ne varmoin ottein ja läpikotaisin pöydällä eikä ollut tökerö tai pelottava. "Huomenta" tuli sujuvalla suomella, mutta ikää hän kysyi englanniksi. Tuomari liikutti koiria todella paljon ja vain harva ehti seisottaa koiraansa kehässä. Meidän päivä ei ollut aivan paras, taisi olla paljon ilmassa rutiinin puutetta. EH laatuarvostelusta ja 4. sija, sillä toiseen EH:n saaneeseen verrattuna olimme kuitenkin rodunomaisempia ja rakenteeltamme parempia. Oli vain liian iloinen häntä ;) Arvostelu Ludosta löytyy Näyttelyt-osiosta.

Agimöllit JOA:lla 

Lisään videot tähänkin jahka puhelimesta siirtyisivät koneelle ja Youtubeen. Hyvät möllit oli taasen, päästiin kurkkaa, mikä meininki on meillä Joalla ennen tulevia kisoja. Meininki lienee lyhyesti se, että kontaktit on saatava varmemmaks, kepit kaipaa vaan lisää kisanomaista treeniä ja mitään liian vaikeaa kuviota ei kannata yrittää ennen kun oma kroppa handlaa sen :D Mutta tulipahan saksalaista kokeiltua ekaa kertaa melkein tosimeiningeissä.

Emilia Pippola

Viikon hedelmät: mitä opittiin?

Yhteen viikkoon mahtui meillä agilityä möllien, treenien ja virallisten verran. En oo enempää itsestäni ohjaajana oppinut aiemmin kuin viikkoon mahtuneitten tapahtumien osalla.

Ensinnäkin Poksin möllit viikko sitten sunnuntaina. Koko viikolla en ollu päässy treenaamaan, eli lähdettiin Ludon kanssa kylmiltään mölli- ja agiradoille. Oppi numero 1: älä syö liian tukevasti ennen liikuntasuoritusta. Kattelin, kun Ilona Joensuun tuomaroimaa rataa (mölli) laiteltiin ja se näytti aikamoiselta revittelyradalta. Miten miun maha kestäis perässä? En enää samaa aamupalasettiä kuin kouluun lähtiessä, se on vissi. Videotkin radoilta otti eräs nimeltämainitsematon tehtävään pakotettu henkilö ;) Tietenkin, kun tätä kirjoitan, ne ei toimi miun koneella. No, koitan muistella, mitä opittiin kummaltakin radalta.

1. Anna käskyt koiralle ajoissa: edellisen esteen aikana. Huomasin kyllä monen monta kohtaa molemmissa videoissa, missä annoin käskyn liian myöhään. Paimenkoira tietenkin a) juoksi ohi b) pyöri kysyen, mitä pitää tehä c) haukken miut lyttyyn ohjaajana.

2. Jos sulla on nopee koira, JUOKSE! Jälkeenhän siinä muuten jää suorilla pätkillä, jos jää liikaa odottamaan. Ja siitä seuraa edellisen kohdan a) tai b) tai c).

3. Anna tilaa kepeillä (ja anna käsky ajoissa). Tässä itse asiassa tuomari antoi meille sitten lopuks vinkkiäkin. Tilaa koiralle, selkeät käskyt ajoissa, epävarman koiran kanssa mennään rinnalla.

Keppejähän myö jauhettiin käytännössä tietenkin turhaan sillä ohjauksella agiradalla oikein olan takaa. Tiistain treeneissä otettiin ryhmäläisten avustuksella vähän tehotreeniä sitten niihin. Vitja, miten sitä oppii, ku joku on vieressä kattomassa, mitä tekee väärin (ja oikein)! Ludo ohjautu oikeesta välistä kepeille ihan hyvin, kun käsky tuli heti edellisen esteen suorittamisen aikana/jälkeen. Käsien ei tarvii olla sylissä sykkyrällä, vaan ekaa väliä voi viittoa toisella kädellä. Sit vaa mennää yhessä kepit, ni ei mitää ongelmaa! Tietenki tää menee helpommin sillä meijän "helpommalla" puolella. Kävin yksin treenaa keppii ja keinua torstaina ja saatiin vaikeemmallekin puolelle onnistumisia, kun muistuteltii vaa mieliimme, mitä piti tällä esteellä tehdä. Olin torstaina tosi tyytyväinen keppi- ja keinutreeniin. Saatiin keinulle monta onnistumista ja näytti, kun Ludo ois siinä vähän rohkaistunu. Lopullista lampun syttymistä odotellessa!

No sit viikon viimonen juttu. JOA:n kisat Pärnävaaralla. Kolme rataa ja tuomarina Anne Viitanen, Yleiskatsauksena vois sanoo, että haastavat 1. luokan radat oli! Oli mm. hankala putki- ja keppikulma, putki suoraan seinään päin ja neljän esteen ei-niin-suora suora. Pohdittavaa siis riitti. Meidän kohdalla päivän sana oli edellisenä jokaisella radalla vuorossa ollut soopeliuros. Ludo ei voinu ottaa silmiä irti siitä, kun se oli hallissa tai radalla. Se napitti sitä ihan koko ajan!! Arvatkaa vaa, häirihtikö se meijän suoritusta ja minuuki jo ärsytti, et ohjaaja ei kadonnu koiransa kanssa ulos hallista suorituksensa jälkeen, kun näki, miten vaikeeta meillä oli. En siis saanu yhdessäkään lähdössä Ludoa istumaan enkä ekassa lähdössä varsinkaa ottamaan minuun katsekontaktia. Luojan kiitos se pysyi sentään paikallaan lähdössä eikä karannu radalta.

Eka agirata meni sillee mönkään, et otin koiran häkistä liian myöhään ja se oli ylivirittynyt. Olis pitäny vetää vähän rauhottavia kontaktia vaativia temppuja ja haistella tunnelmaa radan vieressä. Rata meni muuten kivasti, mut parit kerrat Ludo karkas haahuilee sitä soopelia silmillään ettien ja mie jouduin kutsuu sitä takas. Kieltojahan sieltä radalta siis tuli. Keppejä yritin korjata kerran oikein, mutta en jääny jankkaa, ku tuomari niin painotti, et kisanomaisesti radat läpi, jos tulee hylky.

Toka agirata meni vähän kivemmassa vireystilassa, kun kävin treenaa hieman keppejä ja estettä ulkona. En muista ilman videota (saan ne vasta treeneissä), miten ne kiellot meni, mutta onnistumiset saatiin tällä (ja ekalla) radalla keinussakin, mikä oli mahtavaa. Hyvää työtä poika siis teki, kun keskittyi ja mie ohjasin oikein.

Hyppyrata oli varsin hauskan oloinen lukuunottamatta sitä vaikeeta keppikulmaa. Sille olis pitäny tajuta valssata, et olis tullu ite putken ja koiran väliin. Sillon Ludollakin olis tullu laajempi kaari putkelle ja se ois sen hahmottanu. Kepeiltä otettiin vitonen ja kielto tuli myös A:lla. Silti saatiin meijän eka kisatulos ja sijoituttiinkin jopa! 15vp ja 3. sija! :) Salaa toivoinki, et ees joku tulos Pärnältä oltas saatu. Jäi kiva fiilis :)

Nyt onki sit treeniä vaan luvassa ja Kuopioon tähdätään lokakuun lopussa. Sitä ennen tulossa Sari Vähäniityn koulutusta Poksilla. Novan kanssa aletaan käydä näyttelytreeneissä aina kun sunnuntaisin päästään :)

Ekat kisat koettu :)

Olin ajatellu, et postaan kisakokemuksemme Lieksasta vasta, kun saan Ludosta otetut videot mukaan. Noh, ei siihen menny ku viikko... :D

Ensimmäiset kisat. Vatsan pohjaa kaiveli aamulla sopivasti ja osa miusta jo toivoi, että kisapäivä olis ohi :D Yhdeksältä lähdettiin agiryhmäläisemme Ritvan ja schapendoes Zetan kanssa auto kohti Lieksaa ja sen metsiä (!). Voiko enää puskemmassa (ei kirjoitusvirhettä!) paikassa kisat olla? :D Kisakirjan osto, ilmoittautuminen ja odottelu. Tuomarina toimi Jarmo Jämsä. Oikein mukavan lupsakka tuomari :)

D-rata. Ihka eka starttimme. Tähän ei vielä kuvaajat ennättäneet paikalle, joten videota ei saatu muistoksi. Olishan se ollu aikamoista viihdettä ;) Ludoon vaikutti kaikki: vieras paikka, vieraat esteet, jännittävä tilanne. Renkaasta mentiin väärästä kohtaa läpi ja siitä suoraan (lemppariesteen) puomin ohi. Puomi (ja muut kontaktit) oli liian pelottavia. Kovasti yritin kehua ja kannustaa, mutta ei. Käytin Ludoa puomin alastulolla ja jatkettiin matkaa. A:lla tapahtui tosiaan sama kuin puomilla. Ei menny millään, vaikka jo kiipeemisen aloittikin. Keinua en sit edes yrittäny. Kepit ei menny ekalla ok, mutta korjauksessa puikkelehti oikein mukavasti kepsukat :) Hirvittävästä jännityksestä huolimatta koira teki muuten hienoa työtä. Ensimmäinen kauhunpaikka oli koettu. Kieltojahan siellä oli tarpeeksi eli HYL.

E-rata. Aika samantyyppinen rata, muutamalla vaihdoksella. Tällä kertaa houkuttelin Ludoa renkaan toisella puolella ja poika puikkelehti hienosti renkaasta läpi. Keinu tuli tällä kertaa ennen muita kontakteja. Ekalla koira veti ohi, mutta päätin kokeilla kiivettää Ludon yli. Yllätyin, miten vähällä kannustuksella ja maanittelulla Ludo kiipesi keinun. Mahtavaa, kun sai kehua siitä ihan kunnolla! A:kin päästiin lopulta kannustuksen kanssa yli. Kepeillä sama juttu kuin ekalla radalla. Ehkä liian vähän annan tilaa koiralle, kun yritän avittaa sitä. Se kun ei niitä niin itsenäisesti vielä tee. Loppupätkän puomikin meni epävarmasti, mutta meni kuitenkin. Kaikki pelot selätettiin ja koira pääs ylittää ittensä! Jälkeenpäin huomaan, että monet käskyt tulee selvästi myöhässä ja Ludo on hämillään, kun ei tiedä, minne mennä. Muutamat kiellot -> HYL

Video linkistä toistaiseksi:

Lieksa E-rata

F-rata. Viimeiseksi tuli onneks hyppyrata, ni päästiin rallattelee ilman kontakteja. Sählädin ite parin esteen jälkeen omissa askelissa sen verran, et jäin vähän seuraavan esteen eteen ja Ludo meni ohi. My falt. Sitte vaa paineltiin tukka putkella. Tällä radalla olikin muuri ja aijjai, kun sekin pelotti! Kaks kieltoa, mutta KOLMANNELLA yli! Jes, ei jääny sekään peikoks! Kepit meni taas mönkään ja korjasinkin ne lopulta väärin, mut täytyy sanoo, etten jaksanu sit välittää. Vikat esteet ja maaliin. HYL tuli. Huomasin taas, että käskyt jälessä. Treeniin.

Video linkistä toistaiseksi:

Lieksa F-rata

Ihan huikea fiilis oli kaikkien ratojen jälkeen. Onneks otinkin kaikki kolme rataa meille! Nyt on saanu koira hyvän kokemuksen siitä, että tätä ihanaa harrastusta voi tehä muuallakin kuin omalla hallilla ja omilla esteillä. Ludossa on hirveesti potentiaalia. Se vaan vaatii tosi paljon itseluottamusta vielä. Ei siis muuta ku kisoja kiertää, että tulee paljon kokemusta :) Ja iloisin mielin treenaamaan! Keinusta jäi tosi kiva mieli ja kepitkin tullaan saamaan kuntoon, kun treenataan eri kulmia ja käytetään niitä paljon ratatreenissä. 

Lopuks kuvasaldoa päivältä. Kuvaajana Jyri Heikkinen.

Lelu ansaittu jännittävän päivän jälkeen!

E K A T kisat tulossa

Aaaaapuvaa! Parin viikon päästä Ludon kanssa olis otettava agilityrata x 3 haltuun Lieksassa! Unohin tietenkin postailla viime viikon treeneistä, jonne siis lopultakin (neljän viikon tauon jälkeen...) pääsin. Saatiin kuulla olevamme kisakunnossa, joten eihän se muu auta ku lähtee! Kepit ja keinu tarvii edelleen hioa kuntoon. Mutta onhan meillä hei pari viikkoa aikaa! :D Strategia on kuitenkin ekoihin kisoihin suunnistaa avoimin mielin, pyrkiä tekemään varma vaikka sitten hidas rata, varmistaa, et kepit menis kerralla kunnolla ja että keinu vaikka miten mateliskin, menis puhtaasti. Kisakokemusta siis kummallekin! Kontaktit on tällä hetkellä aika menevät ja ne vaatii sitten pitkäjänteisemmän työn. Pitää siis kisoissa sit varmistaa, et nekin tullaan kunnolla alas. Meidät siis tavoittaa 1.9 Lieksasta!

Viime viikon loppupuoli oli hyvin mielenkiintoista ja jännittävää aikaa. Ludon uusi morsian, soopelineiti Sani, vieraili neljä päivää luonamme. Päivät oli todella suotuisia ja saatiin joka päivä aikaan onnistumisia pentusuunnitelmiin! En voi kuin olla tyytyväinen siihen, miten pikku-ukon hoksottimet on juonesta saanu kiinni. Pikku-Ludoja toivotaan siis Soidinahon kenneliin. 

Kun soopelineiti-Sani laitettiin kotijoukoille matkaan, sain tilalle lisää shelttienergiaa Rilla-neidin muodossa. Viimeksi talvella vieraillut tytteli tuli ilahduttamaan meitä keskiviikkoon asti. Katsotaan, jos nämä kolme joskus edes sattuisivat pysähtymään lähekkäin, että kuvankin kolmikosta sais tänne :) Ainakin tämä kaukosuhteen rutinoitunut leski on saanut ekoiksi päiviksi kolmen viikon erossaololle ihanat karvaiset kaverit, jotka ottaa paikan viekusta <3