"Taas sä mutsi jätät meijät.."

Eilen alkoi kesäloman toinen pätkä. Se tarkoittaa sitä, että ei ole enää montaakaan päivää, kun tämän lauman emännän nokka osoittaa Sorrentoa, Italiaa. Tämä päivä on kulunut enemmän tai vähemmän säntäillessä asioitten hoitamisten kanssa. Eilen täytin pakastimen raa´alla lihalla, tänään luilla. Muuta sinne ei nyt mahukkaan hetkeen. Pojat sai taas merileväjauhetta ruoan tueksi ja laitan ne nyt myös pellavansiemenöljykuurille. Yllättävä ja mukava käänne tuli hoitojuttuihin, kun Sanna ystävällisesti ottaa pojat Laran ja Lumian seuraksi vajaaksi viikoksi. Ruoat on pakattu rasioihin ja pusseihin, ohjeet laadittu ja koirat hoidettu (pian) vieraskoreiksi. Kun nyt saisi emäntä itsensäkin hoidettua! Pitäis kai joku matkalaukku pakata ja siistiä kotikin. Kiireistä on lomalaisen elämä!

Pitäskö hankkia toinen pakastin pikku hiljaa?

Loppukesän suunnitelmiakin on tullut tarkennettua. Ludo on ilmoitettu Joensuun Elokarelia- näyttelyyn molemmille päiville. A-lisenssi on myös varmistunut Agilityliitosta eli suunnitelmana on edelleen startata Poksin kisoissa 4.8 ykkösissä. Varsinaiset treenipäivitykset ovatkin jääneet nyt viime aikoina tekemättä. Ollaan treenattu joka tapauksessa keppejä ohjureilla. Kokonaan ilman ei olla päästy vielä tekemään (katotaan mitä tämän illan treenit tuo tullessaan). Keinu on edelleen epävarma ja sehän minuu hirvittää koko hommassa eniten. Riittääkö aika. Kävi miten kävi, kisoihin mennään ja haetaan ainakin ekojen kisojen jännitys pois, jos sellainen on tullakseen.

Blogi vetäytyy taas hetkeksi tyynen rauhalliseen uneen, kun bloggaaja karistelee viikoksi Suomen viileyden torstaina jaloistaan ja toivottaa tervetulleeksi kirkkaan auringon, meriveden ja helteen. Mukavaa kesän jatkoa!

Kuva: Sandor Nagy

Kuva: Sandor Nagy

Pakkasen laamaannuttamaa meininkiä

Hupsista, onpa saanu olla blogi rauhassa viime aikoina. Mutta eipä tässä mitään erikoista oo ollukaan. Ludon eka alkeis-jatkon kerta on toki kirjottamatta ja tavallaan vedin elämäni ekat tokotreenitki tossa hetki sitten. Edelleen hakusessa sellanen ohjelma, jolla niitä aksakuvioita vois piirrellä. Apuja? Kuviakin pitäis ottaa pitkästä aikaa koirista, varsinkin kun kirkas pakkassää antas siihen mahdollisuudet. Täytynee tökkiä miun kuvausassistenttia, et millon otettas poitsuista otoksia :)

Joka tapauksessa siis alkeis-jatkokurssilla ollaan, mutta epäonnekasta sinänsä, viidestä kerrasta pääsen vain ekalle ja vikalle. Harmittaa. Eka kerta oli oikein mukava, meillähän oli välistävetoja ja takaakiertoa ohjelmassa. Ludo tajus homman ihan mukavasti, etenkin lelulla tehtävän täsmentäminen tuotti tulosta. Oon myös ilonen, et koira menee jo putkeen tosi kivasti ajattelematta, että minne mie meen. Ehkä jollakin tapaa oma ohjaukseni on astetta sujuvampaa. Renkaassa meillä ei oo mitään ongelmaa ja no, keinu ja kepit menee omalla tasollaan, kun ne on ollu itsenäiset. En tiiä, mitä porukka on nyt treenannu kahella edellisellä kerralla. On varmaan vähän kirittävää.

Novan tokotreenit olu seuraavana ja tällä kertaa oli tosiaan miun vetovastuu. Käytännössä siis miulla oli jo runko valmiina ja tein pari omaa lisäystä. Jännä huomata, että vetämisessä ei oo mitään jännittävää. Se on jopa hauskaa (se vallan tunne :D). Ainut mikä harmittaa muitten puolesta, on se, et kun oma kokemus on niin vähäinen, ei oo näkemystä tarttua muitten ongelmakohtiin ja antaa vinkkejä. Mutta koko ajan oppii, onneks! Porukka teki siis seuruujuttuja, luoksetuloja odottamisharjoituksena ja paikallaanoloa. Novan kanssa pääsin ite lopussa treenaa.

Täytyy sanoo, että mie eniten valaistuin, kun muutaman vuoden tauon jälkeen treffasin erään belggarinaisen kanssa. Ihailen hänen jämäkkyyttään ja sitä näkemystä, jota on jo kertyny koirien kanssa treenatessa. Tuntuu, et se lävistää miut ja saa oikeesti miettimään, mitä mie Novanki kanssa oikein teen. Esimerkkinä se, et mie tajusin, miteh perusasioissa Novan kanssa pitääki vielä tehä töitä. Täytyy olla hirmu tarkka siinä, mitä haluaa koiran tekevän ja et palkitsee opikeasta asiasta ja oikea-aikaisesti. Sekin, et treenaan perusasentoa ilman peiliä ja yritän korjailla väärin opittuja juttuja tekee vaan hallaa, kun annan niin paljon vartaloapuja ja luultavasti sekotan vaan koiraa. Miten siis voin alkaa opetella seuruuta, jos se lähtee jo kehnosta perusasennosta? Kotona pitäis tehä koiran kanssa paljon töitä, mutta motivaatiota on välillä vaikea saada ja ilman peiliä ohjaan vaan väärään suuntaan. Pitäsköhän sitä itelleen synttärilahjaksi siis kokovartalopeili hankkia? :) Netissä selailtuani näin tälläsen aika kiva näkösen tavan opettaa tuo perusasento naksauttamalla. Hmm, hmm, urakkaa kerrakseen, mutta jos nollasta pitäis muutenkin aloittaa... Naksuun ehdollistuneelle, toimintaa tarjoavalle koiralle vois olla oikein näppärä metodi!

Koirien ruokinnan suhteen oon kans viime aikoina heittäny kysymysmerkkejä itelleni. Tän hetken fiilis on, että nappulaa ei oteta tohon raa´an kaveriks. Niin usein yöllisiä hätiä ei oo, ettenkö kestäis. Novan ruokahalu on niin mainio, että tällänen se ei oo koskaan ollu. Ludon suhteen oon toivonu, et se massa kertyis,mutta siinä ei oo valitettavasti hirveetä esitystä tapahtunu. Tuntuu kuitenkin, et parempilaatusta mustaa karvaa puskee tuolta kyljistä. Hampaatkin on tykänny luuannoksistaan. Kakkapusseihin en oo juurikaan viikkoihin koskenu, kun tuotteet on niin pientä. Kun tuo pikkuveikka vaan sais sen kaks kiloo lisää, niin olisin erittäin tyytyväinen.

Ludon aksailua ja poikien ruokintaongelmien pohdintaa

Päättömät sheltit päikkäreillä

 Kiireinen viikko takana ja blogin kirjoitus on ollut mielessä useasti. Kun olis taas pohdittavaa tolkuttomasti. Miulla menee lujaa koulussa ja töissä ja on taas vähän vähemmän vapaa-aikaa tai onko sitä edes, en tiedä. Ottaisin siis mielelläni mallia noista palleroista tossa vieressä! Helpommin sujuu niiltäkin päikkärit kuin emännältään. Onneks nuo kaks karvaista piristää aina tai ainakin suurimman osan aikaa, kun ei lasketa kuran määrää viime päiviltä :D

Sitten aiheesta Ludo ja agility. Kaks kertaahan on nyt mennyt kirjoittamatta mitään. Edistystä on nähtävissä! Koira alkaa hahmottaa parin esteen sarjaa. Pituus-putki-muuri-yhdistelmä meni viimeks ihan mukavasti. Ainut ongelma on oma ohjaus, johon sain hyviä vinkkejä. Katon liikaa Ludoo, kun en luota sen perässä tulemiseen tarpeeks. Se vääristää miun vartalosuuntaa ja paineistaa Ludoa. Pääteltynä siis: liiku rinta menosuuntaan päin, anna koiralle ajoissa ohjeet (ettei se mieti eka mitä tekis) ja ota koira "käteen". Seuraavana siis kotitreenauksessa tää käsijuttu nakin avulla. Ludo pitää saada seuraamaan sitä.

Ludwig Luikero kauneusunien jälkeen??

Keinun alta otettiin viimeks pöytä pois. Nyt se on tosi jännä, koska sehän tuntuu hieman huojuvalta. Ludo empii siis tietenkin, mutta hissunkissun edetään. Valssin ensiaskeleet otettiin viimeksi. Huomasin heti, että rytmistä saa paremmin kiinni nopeemmassa vauhdissa. Tätä treenattiin taas esteneliöllä ja huomasimpa sattumalta, että Ludo tarkkailee nyt enemmän minuu, kun oottaa esteen takana lähtöä!

Yllätyksekseni saatiin viimeksi kehuja mein kontaktiharjoittelusta! Ludo ensinnäkin tykkää selkeesti niistä ja myös tietää, mitä pitäs tehä. Se kuuntelee minuu tosi hyvin. Juttelin treenauksen tyylistä ja avustaja sano, et miun kannattaa pitää omani, se toimii meillä hyvin. Eli treenit agilaatikolla jatkuu (Ludo tarjookin muuten jo hyvin etutassujaan laatikolle!) ja käytännönkerroilla pitää vahvistaa sitä kontaktikohtaa palkkauksilla oikeasta suorituksesta.

Agilityhirmu :D

Kokeilin lelupalkkaa enemmän viime kerralla. Namialusta on selvästi ehoton ykkönen, jos se on maassa, ni Ludo hakeutuu sinne palkalle, vaikka ottasinki lelun esille. Pitää siis alkaa vuorottelee tasasemmin palkoilla, jospa se lelu sieltä löytys. Välisshän meillä olikin hurjat vetoleikit. Sain tehtäväksi "hetsata" Ludoa enemmän, eli sytyttää sitä ja ottaa nuo lelujutut enemmänki mukaan, ni saatas sitä vauhtia ja paloa esteille.

Kepit on ollu itsenäisenö nyt koko ajan, joten niitten kanssa oon eniten hukassa. On tosi vaikee huomata, meenkö liian nopeeta niissä, mitä Ludo oikeesti niillä             osaa? Tähän pitää löytää apu seuraavalla kerralla, että saisin oikeen suunnan.

Sitte poikien ruokinta. Alotanpa vaikka Ludosta. Voiko olla nirsompaa koiraa olemassa? Tyyppi barffaa. Kupissa tai lelussa on vaihtelevasti kalkkunaa, broileria, nautaa, sikaa, poroa, lohta ja sisäelimiä. Kupit tulee nenän eteen ja kontaktista saa aloittaa. Noh, Ludo ei tee elettäkään tai haistelee varovasti ruokaansa. Se kattoo, mitä Nova tekee. Jos ruoka ei maistu (on lohta vaikkapa kupissa), Ludo maiskuttaa suutaan ja lähtee makoilee muualle. TAI, se aloittaa varovasti syömisen nostamalla pikku nokareen ruokaansa kupin viereen ja närppii "ateriaansa". Tyytyväisen näköisenä koira siirtyy olkkariin makoilee ja kupissa nököttää reippaasti yli puolet ruoasta. Siis WTF?! Kyse ei oo mistään tylsästä nappulasta vaan raa´asta lihasta! Mitä ihmettä tolle voi tehä? Paino on pysyny 6,3kg:ssa sitten heinäkuun, vaikka naudan rasva kuuluu ruokintaan. Millä ihmeellä tohon koiraan voi saaha pari kiloa lisää, jos se ei syö? Korjauksena toki, että iltaruokana saadut siivet tai kaulat menee hyvin (vaikkakin hyvin neitimäisesti syöden) ja nakithan uppoo AINA.

Entäs Nova.. Tälle miekkoselle ruoka maistuu vallan mainiosti. Ludonki kuppi nuollaan kiiltäväks. Kaikki sapuska menee, oon oikein tyytyväinen. Mutta maha... Ei nyt onneks oo ollu yöllisiä reissuja, kun max. kerran viikkoon, mutta vatsa on jatkuvasti löysällä. Tänäkin aamuna se nökötti jo oven suulla ja käveli levottomasti. Tulos oli hyvin löysää kakkaa ja loput sellasta vetistä. Toisinaan soi sinfonia, kun se kykkii puskassa. En tiedä, vaikuttaako mahaan ruuan määrä vai vaan se, et se on raakaa. Pohdin siis, ottaako se nappula mukaan kuvioihin taas. Ei nappulalla kyllä ollu tällästä paskarallia tämä. Nova kakkaa useita kertoja päivässä,vaikka varmaan vähemmän koossa kuin nappulan aikaan. Nappulaan siirtyminen tuntuu ajatuksena niin vieraalta, kun on jo tottunu raakaan. Mutta kukapa jaksais paskarallia vielä seuraavat kymmenen vuotta? Ruoassa ei oo ollu mitään ihmeellistä. En oo kokeillu uusia juttuja eikä määrä oo vaihdellu. Toisaalta torstaina se söi vahingossa kokonaisen kalkkunankaulan ja ootin, et yöllä olis hirmunen hätä. Ei käyty yöllä ulkona, eikä koira duunaillu tavallisesta poikkeavaa. Paljon kysymysmerkkejä!

Lopuks vielä avautuminen vastuuttomista koiranomistajista! Tänään oltiin koirapuistossa shelttien ja tipsujen kanssa pienten puolella. Rouva käveli lappalaiskoiransa kanssa ohi ja antoi haistella aidan takaa tipsuja. Yhtäkkiä lappari nosti sitten kauheen rähinän ja puistolaiset tietty vastas. Mitä tekee rouva? Kopsuttaa hellästi koiransa takapuolta harjalla ja kuiskaa "ei". Yritän jo sanoa, että jatkappa matkaasi, mutta ei sitä haukkukonsertin takaa kukaan kuule. Kun homma jatkuu vielä liian pitkään huudan rouvalle uudestaan, et kun ei koirat ei selvästi tykkää ja jos aita ei olis välissä, ni sen lappari tulis aika tuimasti. "Pitää koiran antaa haukkua" ja "tuskimpa" vastaa rouva ja miulla kiehuu ihan yli! Vielä jatkaessa matkaansa se aivokääpiö antaa koiransa jatkaa aidan vieressä terrorisoimista. Minuu ärsytti NIIIIIN paljon! Tollasille vastuuttomille ihmisille ei pitäis koiraa antaa ollenkaan! Tottakai myö nähtiin, et se lappari haasto riitaa, kun oli hihnassa ja aita oli välissä. Ei kukaan normaali ihminen jää sillon jatkamaan samaa touhua ja vieläpä puolustamaan sitä! Vielä tollanen iso-pieni-koira-yhdistelmä. Se nainen ei siis oppinut tästä näköjään mitään, kun oli niin ylpee. Kun ei vaan joku kerta joudu koittaa ottaa koiraansa irti jonkun kimpusta. MUURR JA ÄÄRR!

Syksy -.-

Kaksi viikkoa tulee hallittavuustestistä. Tässä ajassa ei olla taijettu treenailla yhtään mitään koirien kanssa. Kelit on ollu pääosin kamalia. Koirien tassut tuovat hurjasti likaa kotiin ja illalla on niin pimeää, ettei ulkona tahdo omia koiriaan erottaa. Onneksi agility alkaa pian ja tää porukka saa uutta mietittävää! Tänään kurssi alkaakin jo teorialla ja odotan kyllä sitäkin kovasti.

Novan suoli on toiminut taas viime yöt turhan hyvin, ollaan varmaan neljä yötä peräkkäin käyty kerran ulkona, kun ukkeli on pyytänyt ulos. Tällä hetkellä en ees ymmärrä, mistä tää johtuu. Ruoka on samanlaista kuin yleensäkin, ei pitäis olla mitään outoa. Jostakin syystä vaan aamuyöstä tai 6-7 aikaan Novalla on tarve päästä ulos. Pieni osa alkaa miettiä itessäni, että ottaakko Novalle käyttöön osittain vanha kunnon nappula. Se helpottas varmaan molempien elämää. Ludon vatsa toimii niin hyvin raa´allakin, että sen vaihtamista en harkitse. Mutta täytyy tuumia tätä vielä..

Novan ensikosketus mustikoihin :>

Metsät on vielä pullollaan marjoja ja vaikka oonkin pitänyt miun poikia kovin vähän marjastajina, Nova on kumonnut käsitykseni kahdessa lenkkikerrassa. Mitä lie tapahtunut poitsun päässä, kun nyt mustikat uppoaa kädestä ja jopa pusikostakin tarvittaessa. Mikäs siinä, jos maistuu :)

Tälläisinä syyspäivinä, kun tuulee kovaa tai vettä ropisee koko päivän, on ihana kääriytyä sheltteihin sohvalle. Toisin sanoen, mikä olisi parempaa, kuin lukea tai katsella telkkaa kaksi karvapalleroa kainalossa lämmittämässä. Rakkaitten lemmikkien            voimalla läpi ankean syksyn!

Vatsavaivat voitettu!

Se oli se Nova ja Novan maha. Jokohan olis emännän aika uskoa, että pojalla on herkkä vatsa ja sen kanssa kannattaa edetä varoen? Kyllähän se nyt pistää mahan kuralle, kun saa syödä liikaa sian lihaisia luita. Kahdesta kerrasta miekin jo uskon, kun toisen vatsa heittää kuperkeikkaa ja omistaja pääsee nauttimaan siivoushommista työpäivän päätteeksi. Ruokapäiväkirjaa oon pitäny nyt viikon ja uskon, että pidemmällä aikavälillä näen siitä, onko jokin liha, joka on liian tujua koirille tai aiheuttaako joku ruokavaliossa muuten ongelmia. Novan kohdalla se on varmasti tarpeen..

Nova aloitti raakuutensa jälleen pehmeästi. Tää on tätä, kun kokeilee uutta ja ottaa liian isoja askelia sen suhteen. Onneks tutut rohkaisi vielä yrittämään. Kun nappulaan palaaminen tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. Noh, Novan ruokavalio lähti uusiksi naudan mahalla, riisillä ja Tehobactilla. Vatsa rauhoittui ja uskalsin lisätä kalkkunaa/broileria joukkoon ja jättää riisin pois. Kanan selkää Nova pääsi nauttimaan vähän kerrallaan. Nyt pari päivää on ollu jo paremman näköistä tuotosta eikä yöllisiä ulkoiluja ole ollut. Jeij! Koska ollaan nyt reissussa, Nova on saanut kalkkunan kaveriksi hitusen myös Sikamixiä. Kotona tullaan jatkamaan rauhallisemmalla linjalla. Täytyy oikeesti alkaa punnihtee noita luitaki, ettei tuu annettuu liikaa. Sikaa Novakin pääsee varmasti vielä maistelee, mutta seuraavan kerran valvonnan kanssa! Kana sopii selkeästi pojan vatsalle, joten jatkossa pääasiallisena luuruokavaliona tulee olemaan kanan ja kalkkunan kaulat, siivet ja selät. Ludon vasta toimii selvästi paremmin. En varmaan oo päässy pilaamaan sitä monen vuoden nappulakuurilla ;)

Eilen tapasin uusia tuttavuuksia Kuopion shelteissä. Neulamäen metsässä Nova ja Ludo pääs leikkimään Riimin, Wilsonin ja itse asiassa Ludon kennelin Viiman kanssa. Oli oikein hauska pikkulenkki uudessa porukassa. Ludo otti Viiman silmätikukseen (ollaan oltu samoilla näyttelyreissuilla, mutta siellä ne kaks ei oo ollu juuri tekemisissä) jua ajoi sitä innoissaan takaa. Pikku-Wilson väsähti loppumatkasta ja Nova taas intoutui vasta viime hetkillä. Toivottavasti ei jäänyt ainoaksi kerraksi tämä lenkki :)

Ruokapäiväkirja

Voihan vatsa. Koiran omistamisen miinuspuolet: saatat joutua käymään ulkona koiran/koirien kanssa viisi kertaa yhden yön aikana. Lisäksi ulkona sataa vettä joka kerralla ja et näe paljoa koiria kauemmas. On siis kysymyksessä kahden shelttipojan löysät vatsat. Ensin Ludo klo 1.30. Sit tuun sisälle ja käyn vällyjen väliin.. Novan vuoro. Eiku takas ulos. Klo 4.30 Novan on päästävä jälleen ulos. Klo 6.40 Nova ulos. Klo 8.15 molemmat ulos. Lisäksi kahdet oksennukset siivottavana aamulla. Joskus naisen osa on kehno. Kanssanukkuja uinuu tuiki tietämättä yön tapahtumista. Jes. Pojilla joka tapauksessa siis vatsat sekaisin. Onko raa´asta, onko madoista, en tiiä. Matokuurit on nyt molemmille annettu, saa nähä onko vaikutusta. Tänään ovat syöneet riisiä, seitiä ja hitusen naudan mahaa.

Päässä on muhinut ajatus ruokapäiväkirjasta. Ajattelin, että vois ainakin jonkin aikaa, esim. kuukauden, seurata ruokintaa, tarpeitten tekoa, annoksien kokoja ja painoa. Sitä kautta saattas saaha kokonaiskuvan, ruokkiiko tarpeeksi monipuolisesti, onko vatsa löysänä aina samoista syistä ja miten ruokinta vaikuttaa koirien yleiskuntoon.

Tulispa jo ilmoja syksyn kursseille. Harrastuskärpänen pyörii tän myöhäisheränneen ympärillä alituiseen :>

Raakaruokinta kotona ja matkalla

Tässä tulee nyt toivottu postaus barffauksesta matkalla ja kotonakin. Pitkälti puhun nyt omasta (lyhyestä) kokemuksestani, mitä liittyy omiin koiriini ja tiedosta, mitä oon lukenu eri lähteistä (blogit, artikkelit ym.). Oma kokemukseni on tosiaan vielä varsin lyhyt, sillä kokonaan raa´alla miun sheltit on ollu vasta pari viikkoa. Sitä ennen ne totutteli eri lihoihin nappulan ohessa (ja luuhun luumurskeen avulla). En erittele tähän kaikkia hyötyjä tai haittoja, koska netistä on saatavilla hyviä lähteitä niihin. Itse olen etsinyt tietoa mm. täältä, täältä ja täältä. Internet on pullollaan tietoa ja kriittinenkin saa olla. Itseäni kannustaa monien hyvät kokemukset ja ruoan luonnonmukaisuus.

Kotona

Tällä hetkellä miun koirat saavat aamulla liha-aterian ja illalla luut. Koska olen niin alkutekijöissä ruokinnan suhteen, en oo juurikaan punninnu ruokaa. Ludolle tekee hyvää saada pari kiloa lisää ja Nova on tällä hetkellä hyvässä lihassa. Kun vielä menee parisen viikkoa, osaan varmaan sanoa, saako esim. Nova liikaa (lihooko). Pyrin pyörittämään neljää lihaa kuukauden sisällä koirilla. Käytännössä ne saa broileria, kalkkunaa, poroa ja vaihteluksi sikaa sekä nautaa. Vielä en ole törmännyt hevoseen ja lampaaseen, joita olis hyvä sekoittaa välillä kuvioon. Syötän yleensä paria eri lihaa kerralla. Ludo saa lisäksi naudan lihaista rasvaa massakuurinsa takia. Kerran viikossa pojat saa sisäelimiä (pääasiassa broilerin) ja kalaa. Pakkasessa on myös naudan mahaa rauhoittamaan vatsaa silloin tällöin. Kasvissosetta laitan myös ajoittain joukkoon tuomaan kuituja. Kerran viikkoon tulee myös kokonaiset kananmunat kuorineen. Aion hankkia merileväjauhetta lisäravinteeksi. Tällä hetkellä luotan Mustin ja Mirrin Maukas- sarjaan. Siinä on kaikki, mitä raakaruokinnassa tarvitaan.

Illalla pojat saa luuaterian. Se koostuu joko broilerin siivistä, selkärangasta tai naudan rustoluista. Lisäksi silloin tällöin saavat palloluita tai niveliä tai sian selkärankaa jyrsittäväksi. Luut annan jäisinä, että lattiat pysyy siistimpänä (niin varmaan... :D). Koiran ruoansulatus on noin 12 tuntia, eli pyrin pitämään hyvän välin liharuoan ja luitten välissä ehkäistäkseni suolistotukoksen riskin.

En pidä barffausta haastavana. Harva ihminen syö ruokaympyrän mukaan, joten en ole pikkutarkka koirienkaan kanssa. Pyrin monipuolisuuteen, että kaikkea tulisi sitten jostain. Koiria tarkkailemalla oppii, missä on vika. Esimerkiksi Novan limainen uloste voi johtua madoista tai jonkin vitamiinin puutetta. Tutkimalla asia selviää.

Matkoilla

Tästä onkin kokemusta, sillä juurihan olin roadtripillä näiden kanssa. Koska ruoka on pakastettua, kylmälaukku on todella kätevä esim. viikonloppureissuja varten. Kun lähdin reissuun, pakkasin koirille kylmäkallen kanssa reppuun parin päivän ruoat. Käytännössä siis parit lihat ja luumursketta (ja rasvaa). Vaikka olin neljä tuntia bussissa, ruoka ei ollut edes sulanut. Vastassa oli jääkaappi, joten ruoka säilyi hyvin. Mikkelissä ostin pojille Mirristä sika-,nauta-, ja kalamixiä. Niissä on liha, luu, sisäelimet ja kasvissoseet samassa, toimii hyvin reissussa. Noitten kanssa jatkoinkin matkaa Helsinkiin, jossa oli taas jääkaappi ja pakastinkin vastassa. Pärjäsin noilla hyvin lähes viikon. Helsingissä ostin kyllä parille päiväle Mirristä naudan rustoluut, kun kerta oli mahis syöttää niille luita siellä.

Barffaaja joutuu joko kuljettamaan kylmälaukkua, jossa saa ruoat kotoa mukaan tai ostamaan ruoat paikanpäältä. Jos koiran raakaruokaa ei ole tarjolla, kaupoista saa eri lihoja ostettua ja vaikka koiranmakkarallakin koira pärjää pari päivää. Periaatteessa nappulaakin voi antaa. Barffaajan etu on, että vatsa on yleensä rautaisempi kuin pelkän nappulan syöjän, joten pieni muutos tilapäisesti ei yleensä haittaa. En ole vielä kylmälaukkua hankkinut, mutta varmasti hommaan sen jossain välissä. Onneks koirat on yleensä tässä lähellä hoidossa, niin  ruoat on  helppo antaa mukaan. Ja näemmä yli viikon reissu onnistuu myös hyvin! Barffauksesta ja matkustamisesta lisää esimerkiksi täällä.

On varmasti ihmisiä, jotka voivat puhua barffauksesta kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tällä hetkellä miun tietomääräni on tämä ja siihen olen myös tällä hetkellä tyytyväinen. Jonkinlaisia tuloksia odotan itsekin. Toivon, että poikien turkki paranee, ruoan hyödyntäminen on nappulaa reippaasti parempaa (huomaahan tuon jo nyt, että paljon pienempää ulostetta tulee, eli vähemmän menee koirasta läpi), hammaskivi vähenee ja koirat on eloisampia ja aktiivisempia. Jos vielä mainitsen hyviä puolia barffista, niin
- viljat jää pois (hyödyntäisikö koira niitä luonnossa? Miksi monessa nappulassa niitä on runsaasti?)
- ylimääräinen "pöhöttäminen" loppuu (ei lisä- tai säilöntäaineita tai huonoja rasvoja)
- koira saa virikkeitä elämäänsä (päivittäinen luiden kaluaminen)
- ruoka on maistuvampaa (samaa nappulaa joka päivä vai eri lihoja ja sisäelimiä jne)
- allergikoille voi olla sopiva vaihtoehto (sulkee esim. tietyn lihan pois, jos koira on sille allerginen, tai vastaavasti esim. ne viljat)

Joku koira voi olla niin allerginen, ettei sille voi syöttää ruokaa tarpeeksi monipuolisesti ja silloin hyvä nappula voi olla paras vaihtoehto. Joku lemmikki taas saattaa olla niin kauan ollut nappulalla, ettei kestä raakaa tai on muuten vaan niin herkkävatsainen, että nappula sopii paremmin. Itse alan kyllä olla niin raa´an puolella, että on vaikea nähdä enää nappulaan vaihtoa vaihtoehtona...

Sheltit roadtripillä 2012

Nyt tulee se reissupäivytys. VAROITUS: päivitys on pitkä! Oltiin kaikkinensa shelttien kanssa matkalla 10 päivää. Ensimmäiset päivät oltiin Mikkelissä, josta jatkettiin Helsinkiin loppuajaks. En kertoile koko reissusta kuin parhaimmat palat blogin kannalta. Koirien kanssa ehti kokea kaikenlaista ja emännän omat toilailut jääköön piiloon ;D

Matkustaminen. Voi että mie oon onnellinen, miten helppoa on matkustaa noiden kahen kanssa! Bussimatka Mikkeliin yhen vaihon kanssa sujui oikein mukavasti, koirat makoili jaloissa tai välillä penkillä käpertyen. Novasta ei otettu tälläkään kertaa maksua. Se tahtoo olla vähän siinä rajamailla, että tiukkiskuskit velottaa siitä. Onneks noi on niin söpöjä, että monet varmaan ei muista velottaa :D Nova oli ekan kerran junassa Mikkeli-Kouvola-Helsinki-välit. Kahen koiran kanssa meno meni silti oikein hyvin. Ludo käy tosi nopeesti makoilee ja on hiljaa ja kiltisti kaikki matkat. Tuo reissu oli vaan siitä nihkee, että ei ollu mitään ilmastointeja, ulkona helle. Koiran reppanat läähätti ja vuorottelin märkää pyyhettä niitten yllä, kun vesikään ei maistunu. Loppumatkasta oli jo emännälläkin olla huono olo... Juna maksaa muuten 5e per koira ja max kaksi koiraa voi ilmeisesti yksi ihminen kulettaa. Pojat meni muuten ekan kerran liukuportaat, tai siis Nova (Ludo sylissä). Hyvin meni, mut olihan se vähän että "whaat, miten tässä pitäis olla?". Onneks viimeisellä kerralla tajusin, et asemilla on myös hissit...

Kirmaamista Mikkelissä "lammaslaitumella"

Mikkeliläinen koirapuisto. Mukavaa vaihtelua hiekkakenttiin, tuntui kun olis menny lammasaitaukseen. Koirat nautti juoksentelusta, mutta ensimmäisen kerran säikähin Novan kanssa, kun se rääkäisi tosi kamalasti kepin tökätessä ilmeisesti kitalakeen tai kurkkuun. Onneks pahempaa ei käyny. Kai sitä kantapään kautta oppii, ettei ne keppileikit oo hyviä.. Ärsyttävää onki, kun koirapuistoissa ihmiset heittää keppejä muiden koirien läheisyydessä! Nova ainaki innostuu niin, että se tulee kuuroks miulle ja muut ihmiset tulee kuuroks sen takia. Vois vaikka joskus kysyy, saako heittää...

Ludo vs. Pippo. Helsingissä kolme koiraa kaksiossa oli toisinaan.. mielenkiintoista. Ludo, siis Hänen Korkeutensa, päätti, milloin alamaisensa Pippo-berni oli kiva ja milloin ei, milloin Hänen lähelleen oli lupa tulla ja milloin ei. Ludon vakio on vilauttaa hampaita tai murista tai jos toinen ei usko, niin näykkäistä kohti. Koirien elekieltä oli toisaalta upea seurata, sillä Pippo elehti selkeästi Ludoa rauhoitellen tai jopa kääntyi kokonaan pois, jos Ludo kovisteli. Ludo osasi kyllä olla myös kunnon drama queen kiljumalla, kun Pippo ehkä käveli hipaisten Hänen Ylhäisyytensä häntäkarvoja. Ludo saattoi myös olla ensin kärttyukko Pipolle ja saman tien tulla syliin rapsuteltavaksi. Ruokailuajat oli tiukimmat, silloin kipon ääreltä tai luun vierestä kuului helpoiten murinaa. Nova sai olla kyllä tietenkin miten sattui. Se on Hänen Korkeutensa paras kaveri.

Rajasaari. Odotin koko reissulta, että pääsisin käymään Rajasaaressa. Alue oli mukavan kokoinen ja siellä pääsi kauas muista koirista, jos jotakuta ahisti väen paljous. Kalliot oli hivenen pelottavat, ne on varmaan sateella kivan liukkaat. Pippohan uida polski mennen tullen, Nova kävi kahlaamassa ja Ludo.. pysyi aika kaukana vedestä :D Aika paljon saari veti isoa koiraa meijän käynneillä. Ludolla oli hemaisevaa naisseuraa. Nova oli perus Nova, juoksenteli ympäriinsä, mutta tuli turvaan aina mamman luo.

Rajasaaressa

Niin... rakkaat koiramme.

Ludo tais jäähä Pipon jalkoihin kerran rantavedessä :D

Myllyjärveä

Myllyjärvi. Tää paikka oli luonnonsuojelualue Espoossa. Käytiin kiertää lampi/järvi. Maasto oli epätasaista, osittain jouduttiin kävellä umpimetässä. Koirille (ja emännille) hyvää liikuntaa. Vesi oli hyvänlaatuista Pipon uintireissua ajatellen. Miun pojat tyytyi putoamaan veteen juodessaan, josta seurasi räpiköinti takaisin kuivalle maalle. Loppushow´n varmisti Nova, joka juoksi kuurona jonkin hajun perään ja meikäläinen joutui lähtee satasta perään. Onneks oli alamäki, ni mieki pääsin kovempaa. Keppikorttia ("Nova, etsi keppi, missä keppi") käyttäen sain Novan huomion ja laitoin sen kiinni. Ludo säntäsi jonkin matkaa yksin eteenpäin, mutta ilmeisesti tajusi tosiaan olevansa yksin tuntemattomassa metsässä ja tuli huudoilla takasin. Ai että jalat täris mukavasti säikähyksin jälkeen. Ihana omistaa urokset..

Peräkanaa

 Näyttelytreenit. Käytiin Ludon kanssa Una Jantusen näyttelytreeneissä. Meidät laitettiin juoksemaan niin lujaa kun voin, mikä tuntui oudolta, mutta ilmeisesti Ludon liikkeet parani vauhdin kasvaessa (hännän ollessa miten sattuu siis). Itselleni ei sopinut tyyli, missä koira saa laukaa tai hyppiä, koska sillä on kivaa, mutta tärkeinstä lienee poimia itselleen sopivat asiat. Ihan hyviä juttuja tuli handlaustyyliin ja Novalle sais hyvän idean pöytätreeniin. Alan palkita Novaa, kun se koskettaa pöydällä nenällään vieraan ihmisen kättä. Lähestyvästä kädestä ja ihmisestä tulee positiivinen asia ja Novan ajatukset siirtyy minuun, eli palkkaajaan. Toivottavasti se on askel kohti näyttelyitä. Ludon suhteen ei tullu uutta, ehkä seisottaessa käden merkinanto tulevasta palkasta oli sellanen uus juttu, mikä vois toimia. Koira ryhdistyy, kun tietää palkan tulevan pian. On silti vaikeaa, kun on jo tietyllä tavalla opettanut koiraa, alkaa tehä erilailla. Eli suomeksi, kun Ludo kerta osaa seisoa, haluan hioa sen seisomaan oikein. En halua palkita sitä tällä hetkellä muusta kuin oikeasta seisonnasta. Katsotaan miten käsimerkkijuttu onnistuu.

Paljon jäi ainakin pohdittavaa treenien jälkeen. Tuli ainakin intoa treenata lisää :)

Nova ja luut... Joudunkohan mie koko Novan lopun elämän syöttää raa´at luut sille kädestä? Ei ole helppoa, kun koirien pitäis syödä toinen ateria luina päivässä ja Nova ei kiinnostu luusta, jos se ei oo kädessä. Kun se on, se nakertaa tosi ahkerana luun. Ludo taas intoilee luista urakalla, mutta jäytää niitä etuhampaillaan, eli syö varmaan vuorokauden yhtä luuta.. Torvelo. Ludo syö siis mallikkaasti,

Pippo ui täyttä häkää, kas ei sheltit

mutta ei oo erityisen kiinnostunut, Ludo puuhaa mielellään luitten kanssa, mutta on onneton syöjä, hmmm.. Helppo yhtälö!

Nyt tää lauma on kotiutunu ja Ludo löysi melkein heti itsensä rakkaasta koristaan. Kannustan kaikkia matkustamaan koirienne kanssa, muuten ei koirista voi kuoriutua helppoja matkakavereitakaan ;) Tällä matkalla käytettiin autoa, bussia, junaa ja linja-autoa. Hyvin meni :)

Ps. Onneks ei menty Mikkeli KV:hen, on kutina, ettei ois sitä EH:ta parempaa saatukaan. Säästyypähän ne rahat syksylle.. ;) Uskallan ajatella Jyväskylä KV:n olevan seuraava koitoksemme. Siihen mennessä luulis raakaruokinnan tehonneen Ludon massakuurilla ja treenailujemmekin pitäisi olla edistynyt. Sopii toivoa! Tällä hetkellä ootan kuumeisesti syksyn koirakurssien ilmottautumisten tuloa, tän viikonlopun oon kuluttanu koirankoulutusblogien ja artikkelien äärellä. Tahtoo oppia lisää!

Rentoutumishetki

Kuvaaja yllättää loikoilijan

"Okei, kuvaa vaan, otan tässä just rennosti!"

Ihan mukava olo vissiin naamasta päätellen

Venytyksiä, kun on niiiin relax feeling!

"No nyt on hyvä"

Ludo näyttää mallia, miten kesälomaa vietetään! Mitä sitä turhia ahertamaan, kun sohvan nurkkaan voi käpertyä kerälle tai tarjota kuvaajalle mahaa rapsuteltavaksi. Kuvat yllä (c) Sandor Nagy. Ludon kesälomaan kuuluu kävelylenkkejä, riehumista, pitkään nukkumista ja perehtymistä barffaukseen.

Koirat on nyt alottanu barffauksen kokonaan, nappula pois ja lihat ja kanan siivet ja selät on tullu tilalle. Ludolla pyörii vatsa oikein hyvin, Novalla on ollu hieman enemmän löysyyttä. Lihaisat rustoluut maistuvat erityisesti Ludolle!

Mikkeli KV olis sunnuntaina, mutta tuomarimuutoksen takia perutaan se. Syksylle onkin sitten mielessä Jyväskylä KV ja kenties hieman maistiaisia ulkomailta... ;) Katsotaan.. ;)

Raakaa meininkiä

Ruoanhakureissu koirien kanssa eilen oli.. noh, kostea. Kun kerran olin päättäny, että raaka on raakaa ja sitä nyt tarvitaan, lähdin tarpomaan shelttin kanssa vesisateessa kolmen kilometrin päähän eläinkauppaan. Saaliiksi saimme 3,5 kg naudan rasvaa, kalkkunaa, lohta, poroa, luumursketta ja naudan mahaa. Tänään on sitten upouusi pistosaha heilunut, kun sahailin lohta ja poroa lukuunottamatta pakastetta annoksiin. Aamulla pojat saivat ekat maistiaisensa, hieman kalkkunaa ja mahaa. Ludolle sapuska kelpasi nappulan kanssa, Nova tuumasi,että "eikäää, nyt ei oo tuttuja hajuja, en syö". Lenkin jälkeen piimään sekotettuna meni Novankin kuppi lopulta. Illalla on luvassa luumursketta pieni määrä ja Ludolle rasvaa. Aloitetaan nyt näillä hyvin sulavilla lihoilla ja siirrytään sitten hissukseen lohen kautta tuhdimpiin. Tälle viikolle en ehdi rustoluita hankkia, kun niitä ei ole saatavlilla ja vikkonlopun oon reissussa. Niinpä luumurskeen kautta ens viikolla lähdetään kokeilemaan sitten lopulta niitä siipiä ja kauloja. Koirat sai makuaisteihinsa jämiä pötköistä sahauksen yhteydessä, joten jospa maut toimisivat aterioillakin ja vatsakin tykkäis. Nyt oon kyllä alkanu jo toivoa, että koirien mahat kestäis raakaan siirtymisen lopulta kokonaan, sillä se tuntuu koko ajan paremmalta vaihtoehdolta toisten kokemuksien pohjalta. Mikä muu kiinnostaisi niin paljon kuin omien koirien hyvin voiminen? Jos meillä on mahdollisuus, saada parempaa turkkia, puhtaampia hampaita, parempia lihaksia ja puhdasta elämäniloa, niin kyllä kiitos! Toistaiseksi kuitenkin Roburin kanssa mennään, sopivasti on vielä varmaan 10kg jälellä nappulaa, niin ehitään totutella ihan rauhassa raakaan.

Toinen ihan huippu juttu ja ihmetyksen aihe jopa on se, että koirat on nukkunu ihmeen hyvin portin takana, vaikka viikonloppuna ne sai nauttia kainalosta oikein urakalla vanhempien luona ollessani. Toissayön kuuden tunnin unet olivat hipihiljaa aamuvuoroon mennessäni. Nyt olin varma, että kymmenen tunnin unet olisivat liikaa pojille ja huutoa kuuluisi keittiöstä. Mitä vielä! Ei todellakaan mitään ääntelyä, vaikka meikäläinen nukkui urakalla. Hyvä hyvä! Liekkö pojat väsyneitä viikonlopusta vai  mikä on vinksallaan, mut hyvältä vaikuttaa :D

Näyttely senkun lähenee, joten tänään viimeinkin sakset riehumaan Ludon kanssa ja näyttelytreenaileminen jatkuu. Pesu on vielä edessä, mut näillä sateilla taidan tehä sen vasta torstaina. Eka kerta Ludolla nuorten luokassa edessä!