Ludon aksailua ja poikien ruokintaongelmien pohdintaa

Päättömät sheltit päikkäreillä

 Kiireinen viikko takana ja blogin kirjoitus on ollut mielessä useasti. Kun olis taas pohdittavaa tolkuttomasti. Miulla menee lujaa koulussa ja töissä ja on taas vähän vähemmän vapaa-aikaa tai onko sitä edes, en tiedä. Ottaisin siis mielelläni mallia noista palleroista tossa vieressä! Helpommin sujuu niiltäkin päikkärit kuin emännältään. Onneks nuo kaks karvaista piristää aina tai ainakin suurimman osan aikaa, kun ei lasketa kuran määrää viime päiviltä :D

Sitten aiheesta Ludo ja agility. Kaks kertaahan on nyt mennyt kirjoittamatta mitään. Edistystä on nähtävissä! Koira alkaa hahmottaa parin esteen sarjaa. Pituus-putki-muuri-yhdistelmä meni viimeks ihan mukavasti. Ainut ongelma on oma ohjaus, johon sain hyviä vinkkejä. Katon liikaa Ludoo, kun en luota sen perässä tulemiseen tarpeeks. Se vääristää miun vartalosuuntaa ja paineistaa Ludoa. Pääteltynä siis: liiku rinta menosuuntaan päin, anna koiralle ajoissa ohjeet (ettei se mieti eka mitä tekis) ja ota koira "käteen". Seuraavana siis kotitreenauksessa tää käsijuttu nakin avulla. Ludo pitää saada seuraamaan sitä.

Ludwig Luikero kauneusunien jälkeen??

Keinun alta otettiin viimeks pöytä pois. Nyt se on tosi jännä, koska sehän tuntuu hieman huojuvalta. Ludo empii siis tietenkin, mutta hissunkissun edetään. Valssin ensiaskeleet otettiin viimeksi. Huomasin heti, että rytmistä saa paremmin kiinni nopeemmassa vauhdissa. Tätä treenattiin taas esteneliöllä ja huomasimpa sattumalta, että Ludo tarkkailee nyt enemmän minuu, kun oottaa esteen takana lähtöä!

Yllätyksekseni saatiin viimeksi kehuja mein kontaktiharjoittelusta! Ludo ensinnäkin tykkää selkeesti niistä ja myös tietää, mitä pitäs tehä. Se kuuntelee minuu tosi hyvin. Juttelin treenauksen tyylistä ja avustaja sano, et miun kannattaa pitää omani, se toimii meillä hyvin. Eli treenit agilaatikolla jatkuu (Ludo tarjookin muuten jo hyvin etutassujaan laatikolle!) ja käytännönkerroilla pitää vahvistaa sitä kontaktikohtaa palkkauksilla oikeasta suorituksesta.

Agilityhirmu :D

Kokeilin lelupalkkaa enemmän viime kerralla. Namialusta on selvästi ehoton ykkönen, jos se on maassa, ni Ludo hakeutuu sinne palkalle, vaikka ottasinki lelun esille. Pitää siis alkaa vuorottelee tasasemmin palkoilla, jospa se lelu sieltä löytys. Välisshän meillä olikin hurjat vetoleikit. Sain tehtäväksi "hetsata" Ludoa enemmän, eli sytyttää sitä ja ottaa nuo lelujutut enemmänki mukaan, ni saatas sitä vauhtia ja paloa esteille.

Kepit on ollu itsenäisenö nyt koko ajan, joten niitten kanssa oon eniten hukassa. On tosi vaikee huomata, meenkö liian nopeeta niissä, mitä Ludo oikeesti niillä             osaa? Tähän pitää löytää apu seuraavalla kerralla, että saisin oikeen suunnan.

Sitte poikien ruokinta. Alotanpa vaikka Ludosta. Voiko olla nirsompaa koiraa olemassa? Tyyppi barffaa. Kupissa tai lelussa on vaihtelevasti kalkkunaa, broileria, nautaa, sikaa, poroa, lohta ja sisäelimiä. Kupit tulee nenän eteen ja kontaktista saa aloittaa. Noh, Ludo ei tee elettäkään tai haistelee varovasti ruokaansa. Se kattoo, mitä Nova tekee. Jos ruoka ei maistu (on lohta vaikkapa kupissa), Ludo maiskuttaa suutaan ja lähtee makoilee muualle. TAI, se aloittaa varovasti syömisen nostamalla pikku nokareen ruokaansa kupin viereen ja närppii "ateriaansa". Tyytyväisen näköisenä koira siirtyy olkkariin makoilee ja kupissa nököttää reippaasti yli puolet ruoasta. Siis WTF?! Kyse ei oo mistään tylsästä nappulasta vaan raa´asta lihasta! Mitä ihmettä tolle voi tehä? Paino on pysyny 6,3kg:ssa sitten heinäkuun, vaikka naudan rasva kuuluu ruokintaan. Millä ihmeellä tohon koiraan voi saaha pari kiloa lisää, jos se ei syö? Korjauksena toki, että iltaruokana saadut siivet tai kaulat menee hyvin (vaikkakin hyvin neitimäisesti syöden) ja nakithan uppoo AINA.

Entäs Nova.. Tälle miekkoselle ruoka maistuu vallan mainiosti. Ludonki kuppi nuollaan kiiltäväks. Kaikki sapuska menee, oon oikein tyytyväinen. Mutta maha... Ei nyt onneks oo ollu yöllisiä reissuja, kun max. kerran viikkoon, mutta vatsa on jatkuvasti löysällä. Tänäkin aamuna se nökötti jo oven suulla ja käveli levottomasti. Tulos oli hyvin löysää kakkaa ja loput sellasta vetistä. Toisinaan soi sinfonia, kun se kykkii puskassa. En tiedä, vaikuttaako mahaan ruuan määrä vai vaan se, et se on raakaa. Pohdin siis, ottaako se nappula mukaan kuvioihin taas. Ei nappulalla kyllä ollu tällästä paskarallia tämä. Nova kakkaa useita kertoja päivässä,vaikka varmaan vähemmän koossa kuin nappulan aikaan. Nappulaan siirtyminen tuntuu ajatuksena niin vieraalta, kun on jo tottunu raakaan. Mutta kukapa jaksais paskarallia vielä seuraavat kymmenen vuotta? Ruoassa ei oo ollu mitään ihmeellistä. En oo kokeillu uusia juttuja eikä määrä oo vaihdellu. Toisaalta torstaina se söi vahingossa kokonaisen kalkkunankaulan ja ootin, et yöllä olis hirmunen hätä. Ei käyty yöllä ulkona, eikä koira duunaillu tavallisesta poikkeavaa. Paljon kysymysmerkkejä!

Lopuks vielä avautuminen vastuuttomista koiranomistajista! Tänään oltiin koirapuistossa shelttien ja tipsujen kanssa pienten puolella. Rouva käveli lappalaiskoiransa kanssa ohi ja antoi haistella aidan takaa tipsuja. Yhtäkkiä lappari nosti sitten kauheen rähinän ja puistolaiset tietty vastas. Mitä tekee rouva? Kopsuttaa hellästi koiransa takapuolta harjalla ja kuiskaa "ei". Yritän jo sanoa, että jatkappa matkaasi, mutta ei sitä haukkukonsertin takaa kukaan kuule. Kun homma jatkuu vielä liian pitkään huudan rouvalle uudestaan, et kun ei koirat ei selvästi tykkää ja jos aita ei olis välissä, ni sen lappari tulis aika tuimasti. "Pitää koiran antaa haukkua" ja "tuskimpa" vastaa rouva ja miulla kiehuu ihan yli! Vielä jatkaessa matkaansa se aivokääpiö antaa koiransa jatkaa aidan vieressä terrorisoimista. Minuu ärsytti NIIIIIN paljon! Tollasille vastuuttomille ihmisille ei pitäis koiraa antaa ollenkaan! Tottakai myö nähtiin, et se lappari haasto riitaa, kun oli hihnassa ja aita oli välissä. Ei kukaan normaali ihminen jää sillon jatkamaan samaa touhua ja vieläpä puolustamaan sitä! Vielä tollanen iso-pieni-koira-yhdistelmä. Se nainen ei siis oppinut tästä näköjään mitään, kun oli niin ylpee. Kun ei vaan joku kerta joudu koittaa ottaa koiraansa irti jonkun kimpusta. MUURR JA ÄÄRR!