Muutaman tunnin sisään pitäis kotiutua miun rakas pusuhirviö Ludo maailmanmatkailultaan. Matka kohti Valko-Venäjää starttasi viikko sitten Kuopiosta, jossa pikkumies vietti hellässä hoivassa muutaman yön, kunnes torstaiaamuna hyppäsi Kirsi-kasvattajan matkaan. Ensimmäinen viesti kertoi, että poika nirsoili ja oli löytänyt sinisen morsiamen. Kumpikaan ei yllättänyt :D
Kovasti mietin, miten Luikero pärjää pitkällä matkalla kohti toisia maita, bussimatkakin kun kesti ees taas 16 tuntia. Jopa enemmän mietin, miten se yleensä pärjää, viis näyttelyistä :D Mutta täytyy sanoo, että onhan tää nyt hemmetin mahtavaa, kun kahden näyttelypäivän saldo Minskissä on:
ERI1 SERT PU2 VARA-CACIB
ERI1 SERT PU2 VARA-CACIB -> BY MVA
Mamma ikävöi! (arkistosta) |
Muita kuulumisia matkalta soitteli Jasmine-kasvattaja, joka osasi kertoa, että pikkuherralle ruoka maistui ja ilmeisesti pian juoksuileva (?) Inka-tyttö oli niin hemaiseva, että sitä piti yrittää KOKO ajan. Edes pissalla ei malttanut käydä, kun haju tuli vastaan. Tämähän tietää siis vain hyvää tulevaisuutta ajatellen ;)
Nova on nauttinut hellyydestä koko yksinoloajan. Ei oo Ludoa juuri haikaillut. Miussa se on paljon roikkunu, mutta ei oo ollu mitenkään masentunu. Viikonlopun se oli porukoilla hoidossa, kun itse rilluttelin Jyväskylässä. Voi sitä ihanaa, kun käytiin nukkumaan kainaloikkain sunnuntaina: tyyppi käpertyi kainaloon, kiehnäsi päätä minuu vasten ja päästi omia urisevia ääniään <3 Ja oli se kyllä onnellinen, kun lepäili illalla ennen nukkumaanmenoa sängyllä, levollinen ja tyytyväinen ilme nassulla. Ja kyllähän miulla olikin sitä iksu! Ja aivan huikeen ihanaa on saada tuo nuorempi trikkiherra kotiin. Pusuja ja yliääniä odotelessa Luikku!