Treeni-iloa.

Joskus löytää itsensä siitä tilanteesta, että sitä on vähän kaikessa mukana eikä missään sitten oikein kunnolla. Pikku hiljaa huomaa ahdistuvansa, kun aika riitä kaikelle, mitä haluaisi tehdä. Tämän kevään valinta miun kalenterissa ja elämässä on jättää kuntokeskuksen jäsenyys pois ja keskittyä liikkumaan kotona ja luonnossa sekä treenaamaan agilityä. Käytännössä koko talven kestänyt agilitytaantuma on väistymässä ja tatsi alkaa löytymään taas. Tiedän syynkin. Novan alkeiskurssi on antanut uutta virtaa, kun "untuvikkoa" saa taas kehua ja kannustaa yksinkertaisissa asioissa. Lisäks Ludo tarjoaa aivan toisenlaisia haasteita kokeneempana. Ensimmäiset kisat tälle vuodelle tulossa ylihuomenna. Jesh!

C: Emilia Pippola

Mutta siis niin, Nova. Kaksi alkeiskurssikertaa takana, muutama omatoiminen treeni hallilla myös. En voi muuta sanoa kuin että tuo koira pursuaa intoa ja iloa treenatessa! Silmät tuikkii, häntä on terhakkaasti pystyssä ja vauhtia piisaa. Miksi, oi miksi (!), en ole tajunnut tätä harrastusta Novan kanssa aiemmin? Vaikka lonkat rajoittaakin meiltä kisailun, niin tää on sellasta aivojumppaa, yhteistyöpeliä ja liikuntaa koiralle, että tästä en kyllä vastedes luovu!

Tällä hetkellä opetellaan...

• hyppysuoraa ja hyppysuoran yhdistämistä putkeen (hyppy-putki onnistuu jo, useamman esteen yhdistäminen putkeen ei sunnuntain kurssilla onnistunut, vaan ukkeli veteli menemään putken ohi täyttä häkää kohti avustajan nameja ;P)
• kontaktien alastuloja (matala A:n alastulo pöytää vasten. Nami tuli vain, jos etujalat oli maassa, takajalat kontaktilla. Tässä pitää miun olla omatoimitreeneissä tarkempi, ettei palkkaa vain tule väärästä tyylistä. Vauhtia alkoi tänään löytyä omissa treeneissä!)
• keinun kolinaa kuunnellaan sivusta nameja syödenkotona pitää aloittaa kontaktien harjoittelu agilitylaatikolla

Ludon kanssa treenataan sekä rataa, että erityisen treenin kohteena on ollu nyt...

• keppien yhdistäminen esteisiin (oon treenannu sekä esteeltä kepeille tuloa, että kepeiltä etenemistä esteelle. Haasteena vielä vaikeammat kulmat, jolloin Ludo menee väärästä kohtaa kepeille. Toisinaan myös tulee ulos tokavikasta välistä. Tänään onnistuttiin hienosti kepeillä helpommista kulmista. Jättäydyin myös taaemmas, että treenattas enemmän itsenäistä suoritusta. Joku päivä sen pitäis pystyy suorittaa kepit yksin. Heh, millon lie :D)
• irtoomisharjoitukset (on meille vielä haastavaa ja vaatii paljon työtä. Pieniä paloja otetaan mukaan nyt joka treeniin. Niin putkeen irtoomista, esteeltä toiselle jatkamista itsenäisesti, esteelle tuloa kiertäen. Selvästi on nähtävissä vielä se, että Ludo ei ymmärrä mitä haen ja haukkuu epätietoisena. Se tarkoittaa, että haaste on vielä liian suuri sille. Kaikkea tätä tulee siis vielä reilusti vahvistaa.)
• kontaktit (ikuinen treenattava. Tässä huomaa sen, miten laiska-jaakkoa rangaistaan. Opeta alusta asti johdonmukaisesti, niin koira tietää, mitä sitlä odotetaan. Mutta, kun antaa mennä pysähtymättä alastulolle, niin... vielä se ei ole ollut ongelma, mutta voi tulevaisuudessa olla. Eli tarkkaavaisuutta alastulos vaatimuksiin.)

Seuraava postaus tuleekin sitten kisoista. Saas nähä, kuinka meijän käy pitkästä aikaa ULKOKISOISSA! :)

Näyttelytantereella Hämeenlinnassa ja muita juttuja

Heipsanhei, näppäimäimistön äärellä pitkästä aikaa. Ei ole paljon vapaa-aikaa taas tälle bloggarille suotu opiskelu-ja työkiireiden keskellä. Tälläisenä aikana joinakin päivinä käy shelttipoikia hieman sääliksi. Juurikaan ei "pakollisten" hoitojuttujen lisäksi ehdi puuhata poikien kanssa. Aksatreenitkin on ollu käytännössä sitä oman porukan treeniä tiistaisin, viime viikolla ehdin käydä kerran vapaavuorollakin.

Näyttelyyn valmistautumassa/kaunistautumassa :)

Parisen viikkoa takaperin olin lauantaina töiden jälkeen Sari Vähäniityn agilitykoulutuksessa Poksilla. Kun on puoli kuudelta herännyt töihin, ollu siellä kahdeksan tuntia ja käy kotona vaan "tankkaa", ni vähän kehtuuttaa lähtee kahdeks tuntia hallille oman parikytminuuttisen takia. Mutta tiesinhän, että kivaa siellä tulee olemaan ja hyviä vinkkejä ulkopuoliselta saadaan. Sarin rataa ei tullut kuvattua tai piirrettyä mihinkään. Enkä ole ehtinyt siitä omaa postausta tekemään. Meille tärkeinä pointteina koulutuksesta tuli keppeihin sellaisen imun saaminen (eli et Ludo sit alkas niitä hakeekin ja tykkäis niistä) ja putkiin lähettäminen. Mukavaa menoa radalla oli, mutta putkien kanssa tais olla suurin työstäminen. Ihan ohjaajallakin ;)

Seuraavat kisat ois Kuopiossa tän kuun lopussa, sillä yllättävän vapaankin ilmaantuessa tulevalle lauantaille, en halunnu ottaa taas uutta ohjelmaa viikkoon. Ansaittu vapaa lauantai. Työstettävää silti riittäis agin osalta monellakin kohtaa. Eiliset treenit maistui puulta sellaisen "turnausväsymyksen" iskiessä eikä mtään antoisaa saatu aikaiseksi. Turhauduin, kun Ludo karkas oikeestaan joka kerta kontakteille, kun ne oli ulottuvilla. Välillä kauempaakin. Pitäs vähän pilkkoa treeniäkin nyt pienempiin osiin, et niitä perusjuttuja tulis treenattua ja hiottua eheämmiks.

Hämeenlinna RN. Viikonloppuna oli yhdistetty näyttely- ja ystävientapaamisreissu Hämeenlinnaan. Ludo esiintyi kasvattajan hyvissä käsissä valiokehässä kolmen muun valion kanssa. Päivän tulos oli VAK ERI3 SA -> Näyttelyn ykkösruusuke kasassa! :) Poika esiintyi todella kivasti ja näytti erittäin hyvältä kauempaakin katsottuna. Arvostelu löytyy Näyttelyt-sivulta. Tämähän kehäkaahailu innoitti miut kuitenkin harkihtemaan Jyväskylä KV:ta ja sinneppä ollaankin suuntaamassa. Sitä ennen kuitenkin jännitellään Rakveren tuloksia ensi viikolla ;)

Myös Novan näyttelymeininkejä olen tuuminut lähiaikoina ja kiinnostuin hieman harkitsemaan Päivi Eerolalle viemistä Kajaaniin tammikuussa. Tämän tuomarin mielipide kiinnostaisi kovasti ja hänen lempeään käsitteyyn voisin makaroonini viedä. Treeniähän ukko kaipaa kunnolla, mutta sitä ei auta ku alkaa sit treenaamaan. Eilisissä aksatreeneissä hönöttämässä ollut ukkeli kävi pöydällä pariin otteeseen kopeloitavana ja totesin, että takapään kopelointi saa Novassa aikaan makarooniefektin. Etupuolella ollessa oli ihan kivastikin pöydällä. Eli eikun reenaamaan! :)

Ps. Inhottavaa, kun on taas pentukuumeilua ja tietää, ettei moneen vuoteen oikeestaan oo mahdollisuutta ottaa uutta nassikkaa kasvamaan. Ikävöin pennun tuoksua silti, johan tuo Luikerokin on jo 2,5v. <3

Pakkasen laamaannuttamaa meininkiä

Hupsista, onpa saanu olla blogi rauhassa viime aikoina. Mutta eipä tässä mitään erikoista oo ollukaan. Ludon eka alkeis-jatkon kerta on toki kirjottamatta ja tavallaan vedin elämäni ekat tokotreenitki tossa hetki sitten. Edelleen hakusessa sellanen ohjelma, jolla niitä aksakuvioita vois piirrellä. Apuja? Kuviakin pitäis ottaa pitkästä aikaa koirista, varsinkin kun kirkas pakkassää antas siihen mahdollisuudet. Täytynee tökkiä miun kuvausassistenttia, et millon otettas poitsuista otoksia :)

Joka tapauksessa siis alkeis-jatkokurssilla ollaan, mutta epäonnekasta sinänsä, viidestä kerrasta pääsen vain ekalle ja vikalle. Harmittaa. Eka kerta oli oikein mukava, meillähän oli välistävetoja ja takaakiertoa ohjelmassa. Ludo tajus homman ihan mukavasti, etenkin lelulla tehtävän täsmentäminen tuotti tulosta. Oon myös ilonen, et koira menee jo putkeen tosi kivasti ajattelematta, että minne mie meen. Ehkä jollakin tapaa oma ohjaukseni on astetta sujuvampaa. Renkaassa meillä ei oo mitään ongelmaa ja no, keinu ja kepit menee omalla tasollaan, kun ne on ollu itsenäiset. En tiiä, mitä porukka on nyt treenannu kahella edellisellä kerralla. On varmaan vähän kirittävää.

Novan tokotreenit olu seuraavana ja tällä kertaa oli tosiaan miun vetovastuu. Käytännössä siis miulla oli jo runko valmiina ja tein pari omaa lisäystä. Jännä huomata, että vetämisessä ei oo mitään jännittävää. Se on jopa hauskaa (se vallan tunne :D). Ainut mikä harmittaa muitten puolesta, on se, et kun oma kokemus on niin vähäinen, ei oo näkemystä tarttua muitten ongelmakohtiin ja antaa vinkkejä. Mutta koko ajan oppii, onneks! Porukka teki siis seuruujuttuja, luoksetuloja odottamisharjoituksena ja paikallaanoloa. Novan kanssa pääsin ite lopussa treenaa.

Täytyy sanoo, että mie eniten valaistuin, kun muutaman vuoden tauon jälkeen treffasin erään belggarinaisen kanssa. Ihailen hänen jämäkkyyttään ja sitä näkemystä, jota on jo kertyny koirien kanssa treenatessa. Tuntuu, et se lävistää miut ja saa oikeesti miettimään, mitä mie Novanki kanssa oikein teen. Esimerkkinä se, et mie tajusin, miteh perusasioissa Novan kanssa pitääki vielä tehä töitä. Täytyy olla hirmu tarkka siinä, mitä haluaa koiran tekevän ja et palkitsee opikeasta asiasta ja oikea-aikaisesti. Sekin, et treenaan perusasentoa ilman peiliä ja yritän korjailla väärin opittuja juttuja tekee vaan hallaa, kun annan niin paljon vartaloapuja ja luultavasti sekotan vaan koiraa. Miten siis voin alkaa opetella seuruuta, jos se lähtee jo kehnosta perusasennosta? Kotona pitäis tehä koiran kanssa paljon töitä, mutta motivaatiota on välillä vaikea saada ja ilman peiliä ohjaan vaan väärään suuntaan. Pitäsköhän sitä itelleen synttärilahjaksi siis kokovartalopeili hankkia? :) Netissä selailtuani näin tälläsen aika kiva näkösen tavan opettaa tuo perusasento naksauttamalla. Hmm, hmm, urakkaa kerrakseen, mutta jos nollasta pitäis muutenkin aloittaa... Naksuun ehdollistuneelle, toimintaa tarjoavalle koiralle vois olla oikein näppärä metodi!

Koirien ruokinnan suhteen oon kans viime aikoina heittäny kysymysmerkkejä itelleni. Tän hetken fiilis on, että nappulaa ei oteta tohon raa´an kaveriks. Niin usein yöllisiä hätiä ei oo, ettenkö kestäis. Novan ruokahalu on niin mainio, että tällänen se ei oo koskaan ollu. Ludon suhteen oon toivonu, et se massa kertyis,mutta siinä ei oo valitettavasti hirveetä esitystä tapahtunu. Tuntuu kuitenkin, et parempilaatusta mustaa karvaa puskee tuolta kyljistä. Hampaatkin on tykänny luuannoksistaan. Kakkapusseihin en oo juurikaan viikkoihin koskenu, kun tuotteet on niin pientä. Kun tuo pikkuveikka vaan sais sen kaks kiloo lisää, niin olisin erittäin tyytyväinen.

Tokoryhmässä!

Ollaan Novan kanssa aloitettu tokon treenaus tavoitteellisesti Poks Ry:n kisaamaan tähtäävien tokoryhmässä.  Kaksi kertaa on takana. Kokoan fiiliksiä ja treenikokemuksia molemmilta kerroilta tähän.

1. kerta viikko sitten 
Huomasin, miten Nova jännitti hallia ja tilannetta. Luoksepäästävyys-harjoituksessa Nova irtaantui perusasennosta ohjaajan lähestyessä. Tässä vaiheessa tärkeintä on rakentaa luottamusta tilanteeseen.

Peruuttamisharjoituksia ei olla tehty sitten pentukurssin. Aloitettiin siis täysin nollasta. Tää oli hankalaa. Piti mennä ihan koiran tasolle, käsi ei saanu olla liian ylhäällä eikä alhaalla, vaan juuri kuonon tasolla. Heti tuli palkka, kun koira liikahtikin taaksepäin. Tätä voidaan helposti treenata koti-oloissa.

Toiset treenas perusasentoo siten, että ohjaaja liikuukin käskyn antaessa niin, että koira joutuu hakemaan paikkansa oikein. Koska Novan kanssa olen ajatellut vaihtaa liikkeen edestä suunnatuksi (eli vaihdan koko käskysanankin), niin ollaan siinä vaiheessa, että treenataan ylipäänsä perusasentoon tuloa. Nova osaa tulla takaa, mutta koska se on saanut tulla miten sattuu sivulle, vaihdan liikettä, että voisin opettaa sen alusta asti oikein. Kattoo nyt, miten tän asian kanssa etenen.

Hyppytreenit oli Novalle täysin uus juttu. Meidät jaettiin puoliksi, koirallisiin ja koirattomiin. Koiralliset treenas aloluokan hyppyä omalla tasollaan ja muut ohjas. No, tämä aloitettiin Novan kanssa ihan sillä, että hyvin matalan esteen yli mentiin ylipäänsä. Aluks este oli ylijännä, mutta oli mahtava nähä, miten koira innostu hommasta, kun tajus, et sen yli pääsee!

Lopuks oli vielä paikallaolotreeni. Koirat käskettiin perusasennosta maahan ja kukin tason mukaan siirtyi koiran eteen. Aika oli yli kaksi minuuttia. Kävin palkkaamassa Novaa välillä, ettei se nousis vahingossakaan (lopussa nousi kyllä tullessani luo ennen lopullista palkkausta ja vapauttamista). Pitää ottaa työn alle tuo maahanmeno sivulta, sillä Nova tarvii käsiapua ja menee vielä lonkalleenkin.

2. kerta tänään
Ensin oli taas luoksepäästävyyttä. Nova nous ohjaajan tullessa, mutta haisteli ihan kivasti sen kättä ja oli sillä lailla kiva reipas. Tokalla kerralla liikuttiin ohjaajan luo ja mie kättelin (pk-aloitus). Nyt Nova jäi hieman taakse, jännittävä tilanne (ja uusi).

Seuraavana seuraaminen häiriössä, pujotellen. Novan kanssa mentiin ihan vaan vapaasti niin paljon kontaktissa kuin mahdollista ja löysällä hihnalla. Paikallaollessa palkkasin kontaktista, kun muut pujotteli. Toinen harkka tehtiin kahdeksikkoa tehden avustajakoirakoiden välistä. Tässä Nova tarjosi ihan kelposeuraamista! En tiiä, pitäiskö ihan vaan nappaamalla opettaa tää Novalle, kun se tulis ehkä vahingossakin. Otettiin näitten jälkeen vielä yhden askeleen seuruuta. Eli pyrittiin saamaan koira oikeessa asennossa paikalleen. Tärkeää oli aloittaa koiranpuoleisella jalalla. Tässä riittää työtä, sillä miusta tuntuu, et Nova paineistuu miun kädestä. Käden avulla sanottiinkin saavan koiraa ohjattua oikeeseen asentoon koiran ongelmista riippuen.

Liikkeestä seisominen oli seuraava vaihe. Tätä oonkin miettiny, et miten lähtee opettaa nollatilanteessa. Hyvät ohjeet sain! Lähdin peruuttaa ite, kutsuin Novaa ja käden avulla (alkuun oli nami aina, lopulta jätin välillä pois) pysäytin Novan ja palkkasin kädestä heti. Tätä tehtiin useita toistoja ja loppuvaiheessa Nova jäikin tököttää niille sijoilleen hyvin. Tässä vaiheessa käsi on käytännössä kuonon eessä. Hiljalleen pitäis häivyttää sitä sit loitontamalla kättä.

Otin itsenäisenä hyppyä palautellen mieleen viime kerran juttua ja lisäten sitten laudan oikeaan korkeuteen. Useita toistoja rohkaisten ja homma toimi kivasti. Ens kerralla vois ottaa namialustan mukaan ja kokeilla Nova saaha etenemään itsenäisesti esteen yli.

Lopuks oli vielä paikkikset. Taas reilu kaks minuuttii maassaoloa. Tällä kertaa palkkasin enää pari kolme kertaa namilla ja lopuks vaan hieman kehuen. Ei mitään ongelmaa paikallamakuussa, vaikka asento jäikin vinoksi. Matka oli jotain viisi metriä. Tässä pysytään, ei liian kauaksi liian nopeeta. Ohjeeksi saatiin, et pitempi aika, lyhyempi matka ja päinvastoin.

Ens viikolla ois miun ohjaus! Pienimuotoinen paniikki, kun oon ite niin aloittelija. Onneks treeniohjelma on valmiina, pitää vähän ehkä tutustuu liikkeitten mahdollisiis opetustapoihin, et ois jotain sanottavaa itelläki. Mut onneks en oo ainut aloitteleva ja miun ei tarviikkaan olla ammattilainen. Kuhan piän vähän järjestystä yllä ja tarkkailen kelloo ja sit vaan autellaan toinen toistamme. Oman koiran kanssa pääsen vaan treenaa sitten lyhyen aikaa.

Novaan liittyvä kiva juttu on sekin, että viime viikolla Kennelliitosta postitettiin miulle lainaan vanhat lonkkakuvat! Elikkä tän kuun lopussa/ens kuun alussa olis tarkoitus kuvailla lonkat ja silmät. Kiinnostaa tietää, mikä lonkkien tilanne nyt kahden vuoden jälkeen on ja onko Novalla oikeesti PPM-iris, kun viime tarkissa siitä ei mainittu mitään (eri ell). Että katellaan! :)

Agility osa 7: uutena pöytä

Sunnuntain aksatreenit oli nam. Tuli taas se fiilis, et jotakin edistystä tapahtuu ja sekös ruokkii treenimieltä tässä lajissa!

Aloitin treenit pussilta. Ensin mie pidin pussia ylhäällä ja Ludo tuli lelupalkalle. Tätä muutama kerta, pakko oli pitää pieni rako koko ajan tai koira päätti kesken pussin, ettei siitä pääsekkää läpi. Vaihdettiin niin, et avustaja piti pussia. Tälleen otettiin monta toistoa ja hiljalleen pussin aukko pieneni. Lopussa se oli jo keskeltä lähes pimennossa. Ludo alko siis tajuamaan, että ton läpi ja lelu heiluu. Jes! Jospa tosta jäis nyt hyvä muistijälki ja päästäs kohta jo tekee pussia ihan itsenäisesti.

Keinua treenattiin ensin puolivälistä alastuloon. Alkuun miun piti olla Ludon vieressä varmistamassa, ettei se hyppää ohi ja sitte kannustamassa alas asti. Käytin namialustaa tässä, tietenkin. Ludolla oli jännä juttu se, et se pysähty vasta sit, kun koko lauta oli jo maassa. Se empi vasta sillon tulla sieltä alas. Mutta lopussa otetut muutamat toistot koko keinulla meni jo mukavasti. Muutaman namin laitoin keinun varrelle ja otin koiraa vastaan, kun päästiin alastulolle asti. Tässäkin siis huomas, et toistot autto.

Kepit oli itsenäiset. Edelleen pyrin vaan lähestyy eri kulmista ja palkkasin hirmuisella leluleikillä. Ludo tarvii vielä aika paljon vahvistusta, et se pujahtaa kepeille oikein. Mutta mukavasti siltä löytyy jo intoa, kun vois karatakki jo niille :D

Sitten rengas. Yksi irtorengasharkka, mikä meni hyvin. Siitä sitten peitetylle renkaalle. Ujostellen Ludo tuli renkaasta, kun maanittelin. Yhden kerran se pohti, miten menis, yritti välistä ja lauta tippu toisen päältä. Tää jätti sille hetkeks jännistyksen hypätä koko rengasta, mutta onnistuneet toistot selvästi autto ja viimeiset toistot tehtiin enää yhdellä laudalla! Ja mamma oli vaan jesjesjes!

Ennen viimeistä osuutta treenasin parin toiston verran kiertoa. Ei olla juurikaan harjoiteltu kotioloissa minkään kiertämistä erityisesti. Ludo osaa kiertää jalat, kun se on väärällä puolella. Nyt pitää siis alkaa treenaamaan tätäkin enemmän. Kerkesin ottaa siis vaan pari toistoa esteen kiertämisellä namille.

Viimeisenä tuli pöytä ja siitä yhdistelmä, johon tulen kohta. Pöytää treenattiin pari kertaa vaan siten, että koira saa palkan kädestä ja vapautetaan samalla tavalla ku kontakteilla. Pöytähän ei ole mikään jokapäiväinen näky agilitykisoissa tänä päivänä. Tällä esteellä koiran pitää pysähtyä pöydälle 5 sekunnin ajaksi ja poistua vasta käskystä ja tietenkin oikeelta puolelta pöytää. Hassu oli huomata, miten eka koira ei uskaltanu oikein nousta pöydälle, mutta se yks kerta riitti ja sit tultiin tosi reippaasti. Noni, tän pelkän pöytätreenin jälkeen tuli meijän eka pieni radanpätkä. Pöydältä koira jatkaa suoraan putkeen. Siitä koira kiertää esteen taa, josta hyppy ja puomille, jonka päässä lopulta palkka namialustalla. Miulla oli tietenkin epäilykseni, että näinköhän myö voijaan onnistua :D Mutta ne onneksi kumoutui ja Ludo näytti, että siihen kannattaa luottaa. Pöydältä mentiin hirmu vauhdilla putkeen, kiertämisen kohdalla oli tietenkin hidasta, kun sitä ei olla treenattu, mutta joka kerta kuitenkin Ludo kierti ja hyppäsi esteen. Siitä se pinkoi kovaa lempparipuomille ja tuli myös tosi hyvin ja nopeasti kontaktille namille, josta vapautin sen. Muutama toisto näin. Olin ihan innoissani :D Tää alko tuntuu jo agilitylta! Lopuks otin vielä pari takaaleikkausharjoitusta edellisen kerran takia esteellä ja puomilla. Itse asiassa taisin eka kokeilla sen pöydän ja putken välillä, mutta siinä kävi just se, et Ludo ei irronnu sinne putkeen, vaan jäi ihmettelee, minne mie jään. Puomille se irtos intoa täynnä.

Tosi hyvä fiilis jäi koko treeneistä. Montaa kertaa ei enää alkeiskurssia oo jäljellä, itse asiassa kolme vain. Mutta ehdottomasti jatketaan jatkoryhmään ja ens vuonna LUPAAN olla virallisessakin startissa, kun tunnetaan ittemme valmiiks siihen! :)

Lauantaina oli muutes ihana ilma ulkoilla, joten Kuopiossa ollessamme suunnattiin ystäväni Maijun kanssa Puijolle miun poikien ja Maijun shelttineitien Sunivan ja Hilkan kanssa. Koirat pääs juoksee vapaana ja parhaimmat leikit syntyikin Ludon ja Sunivan takaa-ajosta. Kokonaisuudessaan käytiin poikien kanssa yli 11km (aamu)lenkki! Harmittavaa, ettei tullu otettua yhtään kuvaa. Takaa-ajosta ei oliskaa kyllä saanu mitään hyvää ilman järkkäriä :D

Tänään onkin illalla sit jo seuraavat aksatreenit. Ja ainiin! Torstaina alkais viimein Poksin kilpeilevien tokoryhmä. Ekalle kerralle en pääse töitten takia, mutta tää mahdollisuus pitää nyt käyttää ja lähtee kattoo, päästäskö myö tän avulla tokossa eteenpäin Novan kanssa. Vaikka kaikkeen ei tarvii rahkeitten riittää, kun miettii tätä miunki elämäntilannetta koulun ja työn kanssa, ni haluais kuitenkin tehä jotain järkevää Novanki kanssa. Ei tuosta ainakaa haittaa ole!

Ainii, tänään pitää laittaa vielä poikiin Exspot-kuuri, sillä hallilla on mitä todennäköisimmin väiveitä (yhdellä koiralla siis ollut niitä ja hallilta varmasti saanut) ja ell oli suositellut, että kaikki hallilla käyneet koirat kuuritettas. Niinpä myös Nova saa varmuuden vuoks kuurin niskaansa. Vähän jännitän aineen laittoo, sillä en oo koskaan käyttäny pojilla mitään punkkikarkotetta, ku pelkään sivuvaikutuksia. Vaan nyt ei huvita kyllä leikkii tällä asialla, kun väiveet on sitten ikävä harmi.

Ludon aksailua ja poikien ruokintaongelmien pohdintaa

Päättömät sheltit päikkäreillä

 Kiireinen viikko takana ja blogin kirjoitus on ollut mielessä useasti. Kun olis taas pohdittavaa tolkuttomasti. Miulla menee lujaa koulussa ja töissä ja on taas vähän vähemmän vapaa-aikaa tai onko sitä edes, en tiedä. Ottaisin siis mielelläni mallia noista palleroista tossa vieressä! Helpommin sujuu niiltäkin päikkärit kuin emännältään. Onneks nuo kaks karvaista piristää aina tai ainakin suurimman osan aikaa, kun ei lasketa kuran määrää viime päiviltä :D

Sitten aiheesta Ludo ja agility. Kaks kertaahan on nyt mennyt kirjoittamatta mitään. Edistystä on nähtävissä! Koira alkaa hahmottaa parin esteen sarjaa. Pituus-putki-muuri-yhdistelmä meni viimeks ihan mukavasti. Ainut ongelma on oma ohjaus, johon sain hyviä vinkkejä. Katon liikaa Ludoo, kun en luota sen perässä tulemiseen tarpeeks. Se vääristää miun vartalosuuntaa ja paineistaa Ludoa. Pääteltynä siis: liiku rinta menosuuntaan päin, anna koiralle ajoissa ohjeet (ettei se mieti eka mitä tekis) ja ota koira "käteen". Seuraavana siis kotitreenauksessa tää käsijuttu nakin avulla. Ludo pitää saada seuraamaan sitä.

Ludwig Luikero kauneusunien jälkeen??

Keinun alta otettiin viimeks pöytä pois. Nyt se on tosi jännä, koska sehän tuntuu hieman huojuvalta. Ludo empii siis tietenkin, mutta hissunkissun edetään. Valssin ensiaskeleet otettiin viimeksi. Huomasin heti, että rytmistä saa paremmin kiinni nopeemmassa vauhdissa. Tätä treenattiin taas esteneliöllä ja huomasimpa sattumalta, että Ludo tarkkailee nyt enemmän minuu, kun oottaa esteen takana lähtöä!

Yllätyksekseni saatiin viimeksi kehuja mein kontaktiharjoittelusta! Ludo ensinnäkin tykkää selkeesti niistä ja myös tietää, mitä pitäs tehä. Se kuuntelee minuu tosi hyvin. Juttelin treenauksen tyylistä ja avustaja sano, et miun kannattaa pitää omani, se toimii meillä hyvin. Eli treenit agilaatikolla jatkuu (Ludo tarjookin muuten jo hyvin etutassujaan laatikolle!) ja käytännönkerroilla pitää vahvistaa sitä kontaktikohtaa palkkauksilla oikeasta suorituksesta.

Agilityhirmu :D

Kokeilin lelupalkkaa enemmän viime kerralla. Namialusta on selvästi ehoton ykkönen, jos se on maassa, ni Ludo hakeutuu sinne palkalle, vaikka ottasinki lelun esille. Pitää siis alkaa vuorottelee tasasemmin palkoilla, jospa se lelu sieltä löytys. Välisshän meillä olikin hurjat vetoleikit. Sain tehtäväksi "hetsata" Ludoa enemmän, eli sytyttää sitä ja ottaa nuo lelujutut enemmänki mukaan, ni saatas sitä vauhtia ja paloa esteille.

Kepit on ollu itsenäisenö nyt koko ajan, joten niitten kanssa oon eniten hukassa. On tosi vaikee huomata, meenkö liian nopeeta niissä, mitä Ludo oikeesti niillä             osaa? Tähän pitää löytää apu seuraavalla kerralla, että saisin oikeen suunnan.

Sitte poikien ruokinta. Alotanpa vaikka Ludosta. Voiko olla nirsompaa koiraa olemassa? Tyyppi barffaa. Kupissa tai lelussa on vaihtelevasti kalkkunaa, broileria, nautaa, sikaa, poroa, lohta ja sisäelimiä. Kupit tulee nenän eteen ja kontaktista saa aloittaa. Noh, Ludo ei tee elettäkään tai haistelee varovasti ruokaansa. Se kattoo, mitä Nova tekee. Jos ruoka ei maistu (on lohta vaikkapa kupissa), Ludo maiskuttaa suutaan ja lähtee makoilee muualle. TAI, se aloittaa varovasti syömisen nostamalla pikku nokareen ruokaansa kupin viereen ja närppii "ateriaansa". Tyytyväisen näköisenä koira siirtyy olkkariin makoilee ja kupissa nököttää reippaasti yli puolet ruoasta. Siis WTF?! Kyse ei oo mistään tylsästä nappulasta vaan raa´asta lihasta! Mitä ihmettä tolle voi tehä? Paino on pysyny 6,3kg:ssa sitten heinäkuun, vaikka naudan rasva kuuluu ruokintaan. Millä ihmeellä tohon koiraan voi saaha pari kiloa lisää, jos se ei syö? Korjauksena toki, että iltaruokana saadut siivet tai kaulat menee hyvin (vaikkakin hyvin neitimäisesti syöden) ja nakithan uppoo AINA.

Entäs Nova.. Tälle miekkoselle ruoka maistuu vallan mainiosti. Ludonki kuppi nuollaan kiiltäväks. Kaikki sapuska menee, oon oikein tyytyväinen. Mutta maha... Ei nyt onneks oo ollu yöllisiä reissuja, kun max. kerran viikkoon, mutta vatsa on jatkuvasti löysällä. Tänäkin aamuna se nökötti jo oven suulla ja käveli levottomasti. Tulos oli hyvin löysää kakkaa ja loput sellasta vetistä. Toisinaan soi sinfonia, kun se kykkii puskassa. En tiedä, vaikuttaako mahaan ruuan määrä vai vaan se, et se on raakaa. Pohdin siis, ottaako se nappula mukaan kuvioihin taas. Ei nappulalla kyllä ollu tällästä paskarallia tämä. Nova kakkaa useita kertoja päivässä,vaikka varmaan vähemmän koossa kuin nappulan aikaan. Nappulaan siirtyminen tuntuu ajatuksena niin vieraalta, kun on jo tottunu raakaan. Mutta kukapa jaksais paskarallia vielä seuraavat kymmenen vuotta? Ruoassa ei oo ollu mitään ihmeellistä. En oo kokeillu uusia juttuja eikä määrä oo vaihdellu. Toisaalta torstaina se söi vahingossa kokonaisen kalkkunankaulan ja ootin, et yöllä olis hirmunen hätä. Ei käyty yöllä ulkona, eikä koira duunaillu tavallisesta poikkeavaa. Paljon kysymysmerkkejä!

Lopuks vielä avautuminen vastuuttomista koiranomistajista! Tänään oltiin koirapuistossa shelttien ja tipsujen kanssa pienten puolella. Rouva käveli lappalaiskoiransa kanssa ohi ja antoi haistella aidan takaa tipsuja. Yhtäkkiä lappari nosti sitten kauheen rähinän ja puistolaiset tietty vastas. Mitä tekee rouva? Kopsuttaa hellästi koiransa takapuolta harjalla ja kuiskaa "ei". Yritän jo sanoa, että jatkappa matkaasi, mutta ei sitä haukkukonsertin takaa kukaan kuule. Kun homma jatkuu vielä liian pitkään huudan rouvalle uudestaan, et kun ei koirat ei selvästi tykkää ja jos aita ei olis välissä, ni sen lappari tulis aika tuimasti. "Pitää koiran antaa haukkua" ja "tuskimpa" vastaa rouva ja miulla kiehuu ihan yli! Vielä jatkaessa matkaansa se aivokääpiö antaa koiransa jatkaa aidan vieressä terrorisoimista. Minuu ärsytti NIIIIIN paljon! Tollasille vastuuttomille ihmisille ei pitäis koiraa antaa ollenkaan! Tottakai myö nähtiin, et se lappari haasto riitaa, kun oli hihnassa ja aita oli välissä. Ei kukaan normaali ihminen jää sillon jatkamaan samaa touhua ja vieläpä puolustamaan sitä! Vielä tollanen iso-pieni-koira-yhdistelmä. Se nainen ei siis oppinut tästä näköjään mitään, kun oli niin ylpee. Kun ei vaan joku kerta joudu koittaa ottaa koiraansa irti jonkun kimpusta. MUURR JA ÄÄRR!

Hallittiin ittemme agilityn alkeisiin!

Tuleva agiliitäjä!

Voin hyppiä ja pomppia riemusta! Me tehtiin se, läpäistiin hallittavuustesti ja päästiin agilityn alkeisiin! Se vaati kolmen päivän tehotreenauksen (josta ei ollut testissä apua, kun reputettiin kuitenkin se paikkis) ja jännitystä ja paniikkia ohjaajan puolelta. Paikallaanolo treenatessa on toiminut yhtä paljon kuin ei ole pitkällä matkalla. Laskin kuitenkin sen varaan, että ainakin luoksetuloon voin luottaa, kun saan sen pysyy ees sen verran paikallaan.

Testissä oli osallistujia huikeat kaksi kappaletta. Toinen juuri juoksuaan aloittava narttu, joten oltiin Ludon kanssa ekana ja häiriönä oli kaksi koiraa. Hihnan kanssa ei ollu mitään ongelmaa mennä sivulla, mutta vapaana kerran Ludon _oli_ihan_pakko käyä haistelee iiiihanaa collienarttua. Läpi meni kuitenkin nämä sessiot.

Paikallaanolo melkein onnistui. En tiiä paljon aikaa oli jälellä, mutta sit Ludo lähti valumaan. Toinen kerta ei tuottanut myöskään tulosta. Koska yhden osion saa reputtaa, saatiin ottaa luoksetulo. Hyvin se poika istui paikallaan ja pääsin kutsuu sen luokse. Lopuks otin vielä harjoituksena paikkiksen niin, että kävin merkillä ja menin takas palkkaa. En silti ollu uskoo korviani, ku kuulin että päästiin molemmat osallistujista kurssille. Oikeesti! Myö päästään alottaa agility. I´m so happy!!

Myös tokoryhmäkyselyyni viimein vastattiin, sieltä siis odotellaan lisä-infoa, että joku olis ryhmiä vetämässä. Novan kanssa siis ootellaan vielä tokojuttujen kunnolista starttaamista. Huomenna luvassa kuitenkin shelttitokoa! 

Kohta meillä osataan mennä maahan! :)

Otsikkokin sen jo kertoo: pikkumieheni yllättää etevyydellään! Vietimme myöhäisillan treenihetken viikon oltua kamalan kiireinen ei-koirajutuissa. Pojat lähtee viikonlopuks naapuriin Nemon luo yökylään, joten vika pikku sessio ennen koiratonta viikonloppua oli pakko ottaa.

Nova
Edelleen hion perusasentoa oikeaan kohtaan. Heti kun ympärillämme on tilaa, Nova tulee väljästi sivulle tai jopa liian eteen. Yritän ottaa vielä käsiapua, palkata vain oikeasta toiminnasta ja välttää vartaloefektiä. Jos on muita vinkkejä, ni saa heittää!

Istumisesta maahanmenot ja päinvastoin sujuvat hyvin. Seiso-käsky tarvitsee vahvasti käsiapua, tätä on harjoiteltava paljon.

Noutokapulaa pidin kädessä, että Nova koskettaisi sitä. Alkuun tarvitsi muistutella hieman mitä pitikään tehdä, mutta sitten Nova alkoikin tarjoamaan kosketusta hyvin. Toivottavasti tästä päästäisiin etenemään kapulan suuhun ottamiseen.

Helppoja tai tuttuja juttuja pitäis päästä harjottelee ulos ja häiriön kanssa!

Ludo
Käsiavulla Ludo menee oikein kivasti maahan (usein kyllä ensin innokkaasti tassulla kaapii namikättä). Välillä tulee lonkkaa, mutta aika kivasti Luikero putoaa oikeassa asennossakin. Ensi viikolla otamme mukaan käskyn!

Perusasentoa harjoitellaan seinien vieressä. Käsiapu ja naksutin, istumisesta käsky. Tää liike odottaa vaan Ludon valaistumista, että käsiavun vois jättää pois.

Ludonkin kanssa treenataan istumisesta seisomaan nousua. Käsiapu mukana. Seiso-käsky sinänsä ei tuota ongelmia, pidän edelleen silmällä, että jalat olis oikein, ettei näyttelykehissäkään tarviis korjailla jatkuvaan.

Ludon kanssa voisi istumista pidentää, lisätä omaa välimatkaa ja ottaa häiriöitä mukaan treenaamiseen. Maahanmenoa hafrjoitellaan vielä visusti kotona.

Harjoitteluun liittyviä vinkkejä otetaan vastaan! Myös treeniseura kelpaa! :D Koskapa vieläkään ei ole kuulunut mitään Poksin tokoryhmistä, harjoitellaan edelleen tylsästi yksin kotona Youtubesta tokovideoita katellen. 

Pieniä edistysaskelia, hurraa!

Harjoittelussa sitkeys kannattaa. Jotkut tuntuvat olevan toivottomia tapauksia, mutta koskaan ei pidä lakata yrittämästä! Meillä siis treenataan kotosalla. Molempien kanssa oon edennyt hieman!

Nova

Ostin maanantaina ihan oikean noutokapulan Mirristä. Painoa pötikällä on 250g. Alkuun miusta tuntui toivottomalta saada Nova kiinnostumaan kapulasta sen vertaakaan, että se edes haistelisi tai koskettaisi sitä. Käsiapujen ja useiden nameilla toistojen jälkeen Nova tänään tajusi, että käyttämällä kuonoa noutokapulalla, saa namin! Ensin ukkeli tarjosi vaan istumista ja katsekontaktia, mutta tarpeeks usein kun auttoi kädellä, päästiin onnitumisiin ja sitä kautta siihen, että Nova yhdisti noutokapulan ja namit. Pari kertaa tänään treenasin ja hyvin uppos. Vielä seuraavallakin kerralla varmistelen, että onnistutaan enemmän kuin epäonnistutaan ja sitten ehkä otetaan vaihe kosketus. Jännittää vähän tajuaako tuo koskaan, että kapulan vois ottaa suuhunsa. Mutta se on sen ajan murhe. Hyvä nyt! 

Novan kanssa ootellaan vastausta myös tokoryhmä-kyselyyn Poksilta. Toivottavasti saahaan paikka, koska muuten koko syksy on pilalla! Ludolle ei oo aksaryhmää tänä syksynä ja Tokon alkeet -kurssinkin ilmo on jo päättynyt (näemmä). Tuskainen tilanne, sillä miulla ei oo tarpeeks kokemusta edetä tässä tilanteessa ilman apua. Toivotaan, että nyt nappais.

Ludo

Meillä on ollu ikuisena ongelmana maahanmeno. On tuntunut todella työläältä "kyllästyttää" Ludo ja saaha se siten menemään maahan. Lukuisat yritykset myös käsiapua on ollu turhia. Nyt kuitenkin jostain syystä näitten sekoituksella on tärpännyt! Alkuviikosta, kun treenasin, Ludo suhteellisen hitaasti möngerti maahan lonkalleen, kun hivutin hitaasti namia sen nenän eessä kiusoitellen. Tänään Luikku kuitenkin tarjosi ihmeen nopeasti makaamista ja palkitsin sen oikeasta asennosta (koska se tarjosi myös sitä!). Alan ehkä sittenkin nähä valoa tunnelin päässä. Riittävästi kun toistan tätä metodia vielä, niin uskon pääseväni käskyyn asti. Sitten tarvitaan vain ne loput apinat lautasineen kohtaamaan. Ei se onneks ihan tyhmä kaveri oo :D

Pojat on päässy tällä viikolla myös ekoja kertoja miun kanssa juoksee niin, että otan vaan toisen ja laitan hihnan vyötärölle kiinni (täytyy ostaa sellanen vyö, ois kätsä!). Meno on ollu mukavaa, vaikka tuomitsin aiemmin jo tuhoon koko juoksemisen koirien kanssa. Nyt koirat viipottaa sivulla tai eellä ja homma toimii. Yritys tehdä tästä pysyvä tapa :D

Arki rullaa

Mustikoiden keskellä <3

Käytiin tänään pitkä aamulenkki. Tavallisesta poiketen lähdin poikien kanssa lenkin keskellä olevaan metsään. Siellä oli unelma pitää koiria vapaana! Pari marjastajaa oli matkan varrella, mutta muuten saatiin rauhassa talsia. Pitihän pojat laittaa söpöilemään keskelle mustikoita, koska ne nyt on niin söpöjä ;)

Novan kanssa ollaan aloitettu uuden asian opettelu: nouto. Kaikki on vielä alkutekijöissään, mutta seuraavaksi lähden kapulaostoksille ja aletaan pikku hiljaa opetella uutta. Siinä missä koira on emäntäkin aivan noviisi, joten edetään rauhallisesti ja opiskellaan ihan sitä yhteistyötäkin. Muina harjoituksina yritän parantaa perusasentoa, jonka olen antanut olla sinne päin, koska en oo aiemmin ajatellutkaan, että joskus voisi korkata kisat (hups! Oliko tää nyt lupaus, että joku päivä ollaan tokokokeessa, häh??!). Lisäksi yritän treenailla istu-maahan-istu-seiso-maahan sekasikiötä.

Ludon kanssa oon ottanu huvikseni kosketusalustan, eli kannen. Tyyppi on jo hoksannut kauempaakin lähteä käyttämään kuonoaan kannen päällä, että kuuluu *naks* ja nami tulee. Sivulletuloa treenataan, eli junnataan samassa paikassa. Käsiapu on vielä ehdoton. Toivottavasti se joku päivä vaan tajuaa sen. Ihan niinku Novakin taannoin. Ludon maahanmenon opettelu on ollu maailman työläintä ja siinä onkin ollu piiiitkiä taukoja. Nyt Ludon siskon emännän uskonvalamisesta yritän taas lämmitellä harjoittelua ja kasvattaa omaa pinnaani. Hiljaa hyvä tulee - kai.

Zooplussa tervehti minuu eilen paketilla ja mm. kuvan kevythäkki (koko M) saapui. Koko hieman epäilyttää, sinne menee yks sheltti hyvin, mutta olis voinu sittenki ottaa L-koon, että menis nuo molemmat. Häkki on kuitenkin tosi helppo purkaa ja rakentaa. Lisäksi erittäin kevyt. Taskut molemmill sivuilla on kätevät. Kaikilta sivuilta saa myös nuo "ikkunat" auki. Hintansa väärti sanoisin. Ja taatusti mukavampi kulettaa näyttelyreissuilla miun vanhaan metallihäkkiin verrattuna. Kevythäkki löytyy netistä täältä.

Saatiin myös merileväjauhetta 400g purkki. Hyvin on uponnut ruoka tujakan hajuisesta jauheesta huolimatta. Ruoan suhteen ongelmia ei edelleenkään ole ollut, mikä on emännän mielestä parasta!

Pientä treenauksen meininkiä

Viimeksi se jäi kiinni paikallaanolosta. Hallittavuustesti nimittäin. Nyt ollaan päästy Ludon kanssa treenaa vanhempien takapihalla. Turvallista pitää vapaana, häiriötä vähän, jos naapureissa ollaan pihamaalla. Eilen Ludo vielä hivuttautui miun luo pari kertaa, mutta tänään se jäi tomerasti paikalleen <3 Treenasin paikallaan oloa, sivulletuloa ja vierellä kulkemista parinkymmenen makupalan verran. Paikallaanoloa treenasin Ludon istuessa. Välillä etäisyys oli 10 metriä ja aika 10-30 sekuntia. 15 metrin välimatkaa treenasin lyhyemmällä ajalla ja välillä kutsuen suoraan luokse, välillä palaten viereen palkkaamaan. Toivo onnistumisesta kasvaa, kun huomaa, että treenaamisella voi saada tuloksia (ylläri ;D). Treenasin myös perus istumista häiritsemällä hyppien tai juosten Ludon lähellä. Treenaus on ihan kivaa näinkin, mutta kaipaan kamalasti seuraa. Kaipaan ohjausta ja turvallisia häiriöitä.

Novaakin treenasin samalla tavalla parinkymmen makupalan verran. Oon jättänyt palkitsemisen huonosta sivulletulosta. Koska en oo aiemmin ajatellu tekeväni mitään pilkuntarkasti, oon antanu sivulletulon olla melkein millanen vaan. Eli hienoa, helkkaristi töitä, jos aletaan tokoilla ihan oikeesti :D Haluisin opettaa Novalle oikean seuraamisen, mutta siihn miusta tuntuu, ettei oo oikein taitoo. En tiiä, miten etenisin. Mennään- käskyllä Nova kulkee vierellä ja on melkein koko ajan kontaktissa. Paikka ei tietenkään ole varsinaisesti oikea. Eli seuraamisen haluisin alottaa ihan alusta. Novalle uus opetettava asia olis nouto, mutta jälleen kerran koen olevani aika rukkanen sen suhteen, kun en tiiä, miten etenisin. En uskalla ottaa naksutinta Novalle vielä ainakaa käyttöön, ku kotona en pysty treenaa samalla naksuttimella ainakaa. Menee pilalle koko homma, kun ei pysty ottaa rauhallista omaa tilaa treenaukselle.

Pakko jo hehkuttaa etukäteen tilauksistani Zooplussasta! Lopultakin tilasin nimittäin haaveilemani kevythäkin, kun sopiva häkki oli edulliseen hintaan. Ei tarvii enää raahata sitä hemmetin metallihäkkiä joka paikkaan. Laitan kuvan häkistä, kunhan saapuu. Lisäksi merileväjauhetta saadaan tuohon raakaruokinnan kaveriksi. Palkkiotuotteina tule myös pari lelua, kun niitähän ei oo koskaan tarpeeksi :D

Hihnakäytöstä paremmille uomille

Koska oon jo kohta viikon mietiskelly koirankoulutusasioita, olen päättänyt myös ottaa askeleita siinä suhteessa. Pojat menee hihnassa ihan_kivasti. Ne saattaa vetää alkumatkasta (ainaki Ludo) innoissaan, mutta pääosin meneevät mukavasti. Ohitukset mennään kireellä (!). Pohdintani lopputulos siis on, että hihnakäyttäytyminen ei ole sillä tasolla, kuin se voisi olla. Kahta koiraa on vaikea treenata yhtä aikaa (palkitsee toista oikeasta käytöksestä, kun samalla saattaa palkita toista vahingossa väärästä). Siksi miun pitää rueta käyttää aikaa molempien treenaukseen yksin. Ongelmia tuottaa se, että aina en voi yksinkertaisesti käyttää poikia erikseen ulkona, mikä voi olla takapakkia, kun ohitustilanteita tulee tai pojat muuten vetävät poispäin miusta.

Tänään kävin molempien kanssa heittää pienet lenkit hihnassa. Ludo on ehdollistettu naksuttimeen, joten hyödynnän sitä toistaseks sillä. Novaa en oo nyt ehdollistanu, koska sisällä joutusin naksauttelee vahingossa silleki, kun treenaan Ludon kanssa. Ludolle siis naksauttelin aina, kun se kulki nätisti ja vielä suuntasi katsettaan minuun päin. No koirahan meni mallikelpoisesti, toki yhtä vastaantulevaa koiraa se ois halunnu tervehtii. Odotin tyynesti, että se ottaa minuun kontaktin ja palkkasin. Täytyy vaan tehdä tätä paljon, että homma alkaisi muodostua käytännöksi...

Novan kohdalla palkkasin siis aina oikeasta käytöksestä namilla ja lisäksi käytin Hyvä!- kiitosta. Novalla on kontakti kunnossa, häiriöttä se ottaa sitä helposti. Meille tuli vastaan iso ohitettava (tosin se tajus mennä vähän sivummalla) ja eihän Nova mitään miusta välittäny. Koitin kävellä sen ja ohitettavan koiran välissä. Novan kohdalla siis kiinnostus on niin paljon enemmän toisessa koirassa, että sen kanssa saa miettiä kunnolla strategian, miten vaikeusastetta voisi kasvattaa. Onneks syksyn alkaessa ihanat nimeltämainitsemattomat koiraystävät palaavat äärelle, jos heistä saisi treeniseuraa.. ;)

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että kaduttaa, etten näin vakavasti (ja ehkä järjestelmällisesti) koirankoulutusasioita miettiny, kun miulla oli vaan Nova. Yhden koiran kanssa ois paljon helpompi treenata. Novan kanssa lenkkeily sinänsä on helppoa, se vetää hyyyyvin harvoin ja on pääasiassa ihana lenkkikaveri. Mutta kyllä huomaa, että toisen koiran tulon myötä on helppo lipsua treenaamattomuuden puolelle. Siksi.. kumpa syksy tuo tullessaan treenausta molemmille koirille, että alkais tulla sitä yhteispeliä (mamma on mukava ja sen kanssa on kiva tehdö YHDESSÄ). Tosin, kun yksin asuu kahden koiran kanssa ja käy koulua ja työssäkin, niin ei kai sitä voikkaa revetä kaikkeen koko ajan täydellisesti.

Sitä vaan miettii, miten tärkeää on valita sellainen rotu, joka tosiaan sopii omaan käteen. Sheltti ei vaadi ihan kauheasti poppaskonsteja ja miun koiria lukuunottamatta ne on kuulemma ahneitakin.. Mutta siis kyllä on ihan hyvä, ettei ottanu heti tän vaativampaa rotua, sillä on näitten ekojenki kanssa jo työstämistä :D

Ainii, madotan koirat myös nytte. Novalta on tullu löysää ja limaista ulostetta ja sain vinkin, että voi olla matoja. Niinpä molemmat pojat on nyt Axilur-kuurilla. Kävinkin 2 aikaan yöllä Novan kanssa ulkona ja jo se puol 9 herätti uudestaan. Lisäksi se sai eilen ja tänään ruokaan Tehobactia. Sitte vielä semmonen huippu juttu, että Novakin on syöny nyt jo kahesti luunsa ilman apua! Se siis kiinnostuu kuitenkin siitä, vaikka ei heti siltä näytäkään. Myös Ludon luu on aina hävinny, joten taitaa se selviytyä siitä alle vuorokaudessa ;D

Sheltit roadtripillä 2012

Nyt tulee se reissupäivytys. VAROITUS: päivitys on pitkä! Oltiin kaikkinensa shelttien kanssa matkalla 10 päivää. Ensimmäiset päivät oltiin Mikkelissä, josta jatkettiin Helsinkiin loppuajaks. En kertoile koko reissusta kuin parhaimmat palat blogin kannalta. Koirien kanssa ehti kokea kaikenlaista ja emännän omat toilailut jääköön piiloon ;D

Matkustaminen. Voi että mie oon onnellinen, miten helppoa on matkustaa noiden kahen kanssa! Bussimatka Mikkeliin yhen vaihon kanssa sujui oikein mukavasti, koirat makoili jaloissa tai välillä penkillä käpertyen. Novasta ei otettu tälläkään kertaa maksua. Se tahtoo olla vähän siinä rajamailla, että tiukkiskuskit velottaa siitä. Onneks noi on niin söpöjä, että monet varmaan ei muista velottaa :D Nova oli ekan kerran junassa Mikkeli-Kouvola-Helsinki-välit. Kahen koiran kanssa meno meni silti oikein hyvin. Ludo käy tosi nopeesti makoilee ja on hiljaa ja kiltisti kaikki matkat. Tuo reissu oli vaan siitä nihkee, että ei ollu mitään ilmastointeja, ulkona helle. Koiran reppanat läähätti ja vuorottelin märkää pyyhettä niitten yllä, kun vesikään ei maistunu. Loppumatkasta oli jo emännälläkin olla huono olo... Juna maksaa muuten 5e per koira ja max kaksi koiraa voi ilmeisesti yksi ihminen kulettaa. Pojat meni muuten ekan kerran liukuportaat, tai siis Nova (Ludo sylissä). Hyvin meni, mut olihan se vähän että "whaat, miten tässä pitäis olla?". Onneks viimeisellä kerralla tajusin, et asemilla on myös hissit...

Kirmaamista Mikkelissä "lammaslaitumella"

Mikkeliläinen koirapuisto. Mukavaa vaihtelua hiekkakenttiin, tuntui kun olis menny lammasaitaukseen. Koirat nautti juoksentelusta, mutta ensimmäisen kerran säikähin Novan kanssa, kun se rääkäisi tosi kamalasti kepin tökätessä ilmeisesti kitalakeen tai kurkkuun. Onneks pahempaa ei käyny. Kai sitä kantapään kautta oppii, ettei ne keppileikit oo hyviä.. Ärsyttävää onki, kun koirapuistoissa ihmiset heittää keppejä muiden koirien läheisyydessä! Nova ainaki innostuu niin, että se tulee kuuroks miulle ja muut ihmiset tulee kuuroks sen takia. Vois vaikka joskus kysyy, saako heittää...

Ludo vs. Pippo. Helsingissä kolme koiraa kaksiossa oli toisinaan.. mielenkiintoista. Ludo, siis Hänen Korkeutensa, päätti, milloin alamaisensa Pippo-berni oli kiva ja milloin ei, milloin Hänen lähelleen oli lupa tulla ja milloin ei. Ludon vakio on vilauttaa hampaita tai murista tai jos toinen ei usko, niin näykkäistä kohti. Koirien elekieltä oli toisaalta upea seurata, sillä Pippo elehti selkeästi Ludoa rauhoitellen tai jopa kääntyi kokonaan pois, jos Ludo kovisteli. Ludo osasi kyllä olla myös kunnon drama queen kiljumalla, kun Pippo ehkä käveli hipaisten Hänen Ylhäisyytensä häntäkarvoja. Ludo saattoi myös olla ensin kärttyukko Pipolle ja saman tien tulla syliin rapsuteltavaksi. Ruokailuajat oli tiukimmat, silloin kipon ääreltä tai luun vierestä kuului helpoiten murinaa. Nova sai olla kyllä tietenkin miten sattui. Se on Hänen Korkeutensa paras kaveri.

Rajasaari. Odotin koko reissulta, että pääsisin käymään Rajasaaressa. Alue oli mukavan kokoinen ja siellä pääsi kauas muista koirista, jos jotakuta ahisti väen paljous. Kalliot oli hivenen pelottavat, ne on varmaan sateella kivan liukkaat. Pippohan uida polski mennen tullen, Nova kävi kahlaamassa ja Ludo.. pysyi aika kaukana vedestä :D Aika paljon saari veti isoa koiraa meijän käynneillä. Ludolla oli hemaisevaa naisseuraa. Nova oli perus Nova, juoksenteli ympäriinsä, mutta tuli turvaan aina mamman luo.

Rajasaaressa

Niin... rakkaat koiramme.

Ludo tais jäähä Pipon jalkoihin kerran rantavedessä :D

Myllyjärveä

Myllyjärvi. Tää paikka oli luonnonsuojelualue Espoossa. Käytiin kiertää lampi/järvi. Maasto oli epätasaista, osittain jouduttiin kävellä umpimetässä. Koirille (ja emännille) hyvää liikuntaa. Vesi oli hyvänlaatuista Pipon uintireissua ajatellen. Miun pojat tyytyi putoamaan veteen juodessaan, josta seurasi räpiköinti takaisin kuivalle maalle. Loppushow´n varmisti Nova, joka juoksi kuurona jonkin hajun perään ja meikäläinen joutui lähtee satasta perään. Onneks oli alamäki, ni mieki pääsin kovempaa. Keppikorttia ("Nova, etsi keppi, missä keppi") käyttäen sain Novan huomion ja laitoin sen kiinni. Ludo säntäsi jonkin matkaa yksin eteenpäin, mutta ilmeisesti tajusi tosiaan olevansa yksin tuntemattomassa metsässä ja tuli huudoilla takasin. Ai että jalat täris mukavasti säikähyksin jälkeen. Ihana omistaa urokset..

Peräkanaa

 Näyttelytreenit. Käytiin Ludon kanssa Una Jantusen näyttelytreeneissä. Meidät laitettiin juoksemaan niin lujaa kun voin, mikä tuntui oudolta, mutta ilmeisesti Ludon liikkeet parani vauhdin kasvaessa (hännän ollessa miten sattuu siis). Itselleni ei sopinut tyyli, missä koira saa laukaa tai hyppiä, koska sillä on kivaa, mutta tärkeinstä lienee poimia itselleen sopivat asiat. Ihan hyviä juttuja tuli handlaustyyliin ja Novalle sais hyvän idean pöytätreeniin. Alan palkita Novaa, kun se koskettaa pöydällä nenällään vieraan ihmisen kättä. Lähestyvästä kädestä ja ihmisestä tulee positiivinen asia ja Novan ajatukset siirtyy minuun, eli palkkaajaan. Toivottavasti se on askel kohti näyttelyitä. Ludon suhteen ei tullu uutta, ehkä seisottaessa käden merkinanto tulevasta palkasta oli sellanen uus juttu, mikä vois toimia. Koira ryhdistyy, kun tietää palkan tulevan pian. On silti vaikeaa, kun on jo tietyllä tavalla opettanut koiraa, alkaa tehä erilailla. Eli suomeksi, kun Ludo kerta osaa seisoa, haluan hioa sen seisomaan oikein. En halua palkita sitä tällä hetkellä muusta kuin oikeasta seisonnasta. Katsotaan miten käsimerkkijuttu onnistuu.

Paljon jäi ainakin pohdittavaa treenien jälkeen. Tuli ainakin intoa treenata lisää :)

Nova ja luut... Joudunkohan mie koko Novan lopun elämän syöttää raa´at luut sille kädestä? Ei ole helppoa, kun koirien pitäis syödä toinen ateria luina päivässä ja Nova ei kiinnostu luusta, jos se ei oo kädessä. Kun se on, se nakertaa tosi ahkerana luun. Ludo taas intoilee luista urakalla, mutta jäytää niitä etuhampaillaan, eli syö varmaan vuorokauden yhtä luuta.. Torvelo. Ludo syö siis mallikkaasti,

Pippo ui täyttä häkää, kas ei sheltit

mutta ei oo erityisen kiinnostunut, Ludo puuhaa mielellään luitten kanssa, mutta on onneton syöjä, hmmm.. Helppo yhtälö!

Nyt tää lauma on kotiutunu ja Ludo löysi melkein heti itsensä rakkaasta koristaan. Kannustan kaikkia matkustamaan koirienne kanssa, muuten ei koirista voi kuoriutua helppoja matkakavereitakaan ;) Tällä matkalla käytettiin autoa, bussia, junaa ja linja-autoa. Hyvin meni :)

Ps. Onneks ei menty Mikkeli KV:hen, on kutina, ettei ois sitä EH:ta parempaa saatukaan. Säästyypähän ne rahat syksylle.. ;) Uskallan ajatella Jyväskylä KV:n olevan seuraava koitoksemme. Siihen mennessä luulis raakaruokinnan tehonneen Ludon massakuurilla ja treenailujemmekin pitäisi olla edistynyt. Sopii toivoa! Tällä hetkellä ootan kuumeisesti syksyn koirakurssien ilmottautumisten tuloa, tän viikonlopun oon kuluttanu koirankoulutusblogien ja artikkelien äärellä. Tahtoo oppia lisää!

Päivitys reissulta, muttei reissupäivitys

Tämä postaus tulee kesäisestä Helsingistä. Ollaan poikien kanssa lomareissulla. En kuitenkaan aio vielä tässä postauksessa puhua reissusta (josta kyllä riittää kerrottavaa), vaan katse kulkee jo syksyssä. Eilen nimittäin Ludon kanssa kävellessäni ajatukseni kulkivat tottelevaisuudessa. Omat koirani ovat kyllä perustottelevaisia. Niiden kanssa on suht helppoa elää. Ne tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, osaavat peruskäskyjä ja kulkevat sopivan matkan päässä lenkillä. Miinuksia tulee kuulohäiriöistä (eipä tullakaan äipän luokse, kun muualla on paaaljon mukavampaa tai mennään vieraan koiran luokse, vaikka ei saisikaan). Pohdinkin, että suurimpia ongelmia miun ja koirien välisissä suhteissa on luottamus, kunnioitus ja halu miellyttää (tehdä sellaista, mitä pyydän, koska se on kivaa). Koirani ja minä kaivataan yhteistä aikaa, yhteistä tekemistä, että oltaisiin enemmän samalla aaltopituudella ja kuulovauriot paranisivat edes melkein kokonaan. Päädyin siihen tulokseen lenkillä, että on aika suunnata katse syksyyn ja luoda tavotteita, joilla saisin kaipaamiani asioita meidän elämään. Tavotteiden avulla toivon saavani pontta koulutusasioihin ja motivaatiota etsiä keinoja meidän lauman arjen parantamiseksi. Syksyn aikana voin pohtia, onko osa tavotteista jo täyttynyt, onko jossain tullut takapakkia tai onko tavotteissa muita korjattavia asioita. Vuoden lopussa on hyvä tarkistaa, miten kulunut puoli vuotta meiltä meni ja olenko tyytyväinen omaan panostukseeni. Kaikkihan on lopulta miusta kiinni.

Ludo agilityn alkeisiin. Eli hallittavuustesti läpi. Siihen käykö arpaonni, en voi vaikuttaa, mutta hallittavuustestiin kyllä. Viimeksi homma jäi kiinni paikallaolosta. Nyt on panostettava siihen, että pystymme kasvattamaan välimatkaa ja aikaa paikallaolossa.

Nova tokon alkeisiin. Nova osaa tottelevaisuuden perusasiat, mutta toimii käytännössä hyvin vain suht häiriöttmässä ympäristössä. Tarvitaan muita ympärille turvallisessa ympäristössä. En ole opettanut Novalle noutoa, joten sen suhteen olisi aloitettava ihan alusta. Helpottaisi muuten kummasti arkeakin... ;)

Ludon liikkuminen kehäkuntoon. Ludon kroppa kaipaisi enemmän erilaisia maastoja liikkeiden parantamiseksi, se on sellainen tipsuttelija. Ludo on saatava kuuntelemaan minuu enemmän kehässä, että se voi liikkua oikealla tavalla käskystäni. Syksylle on suunnitelmia parin näyttelyn verran, joten meillä on aikaa treenailla itseksemme, käydä mätsäreissä, mikäli ajat sopii miulle ja vierailla mielellään myös ohjatuissa näyttelytreeneissä.

Novan eteneminen näyttelytreenissä. Haaveeni on yhä päästä Novankin kanssa iertää näyttelyitä. Taukoa on kaksi vuotta takana, Novasta on kuoriutunut aikuinen uros ja mie tykkään sen koko komeudesta erittäin paljon. Merkitystä näyttelyillähän ei ole Novan kannalta erityisesti, sen lonkkien takia, jotka ovat kyllä syvä pettymys. Haluisin kuitenkin, että Nova voisi saavuttaa itsevarmuutensa tuomarin käsittelyssä. Siitä kaikki on kiinni. Novan liikkuminen on ollut aina ponnekasta ja sulavaa. Seisomisessa ryhdin saaminen kuntoon on yksi asia listalla, tekemisestä on saatava kivaa. Novan kohdalla en halua edetä liian nopeasti, kun paineita ei ole. Muiden AVO-urosten kanssa kilpaileminen ei ole helppoa, joten kehiin ei mennä, jos ei olla valmiita siihen.

Katsotaan, millainen syksy on tulossa. Tsemppiä tarvitaan ja tuestakaan ei ole haittaa. Onneks miulla on ystäviä, jotka on kokeneempia ja uskon, että heidän neuvonsa ovat tervetulleita ja niistä saa apua. Tämä postaus on jälleen yksi askel koiranomistajan oppipolulla.

Näyttelyt lähestyy, toivoa esiintymisestä?

Tajusin tänään, että ei herranjestas, Salon näyttely on jo ens viikon lauantaina! Ja Ludon näyttelytreeni on vaan venyny ja venyny. Tänään repäsin ja kaivoin sitten naksuttimen esiin ja aloin treenata. Kertasin Ludolle naksuttimen jujun ja sitte treenailtiin seisomista ja liikettä. Lyhyitten treenien jälkeen jo ihan mukavassa vauhdissa viipotti häntä alhaalla! Pitää nyt olla ahkera ton kanssa ja yrittää vaihtaa maisemaakin saman treenin merkeissä. Sitten vaan peukut ristiin, että näyttelyssä kiinnostas muutkin kuin tytöt... :D Massan kanssa ollaan vielä lähtökuopissa. Nyt on sopivan kokoinen pakastin uudessa asunnossa, pitäisi siis suunnata pyörän nokka kohti Mirriä, että sais naudan rasvaa ym mukavia juttuja kakaralle. Eikä tekis pahaa Novallekaa lihojen ja luitten lisäys ruokavalioon... Novanki kanssa treenasin ihan siitä syystä jo, et kun se näki meijän lähtevän Ludon kanssa jonnekin namit mukana. Pitäis keksii Novalleki jotain uutta opeteltavaa, sillä perusjutut on hallussa. Hion nyt huvikseni sivulla oloa siistimmäksi ja koitan saaha vierellä menon näyttämään seuraamiselta. Syksyä odotellessa sen suhteen, että päästäs tohon viereen kurssille.. :)

Pari yötä pojat on nyt joutunu nukkuu koiraportin takana keittiön puolella. Mielenkiintoinen on koirien sisäinen kello! Kuusi tuntia kiltisti unta ja sitten, noin kuuden seittemän aikaan aamulla alkaa uikuttaminen, kuoputtaminen ja väkisin tunkeutuminen portista :D Olishan se kiva, jos edes isäntä heräis miun kaverina, mutku tänäkin aamuna kuuntelin tunnin verran Ludon säälittävää uikutusta ja sitte en kestäny. Miunki on saatava nukkuu. Koirat on ikionnellisia, kun näkee jonkun taas pitkästä_aikaa.. Kirpparilta löyty vielä ihana rottinkikori, jonka asensin keittiöön koiria varten. Ludo onkin löytänyt jo paikkansa sieltä, tälläkin hetkellä käpertyi sinne iltaunille <3