Niistoja ja välistävetoja

Viime torstaina pidin itteeni vähintäänkin hulluna. Tai no, en pelkästään ees minuu. Olihan meitä neljä hullua. Joo, treenattiin aksaa klo 21-23. Kuka hullu treenaa pitkän päivän jälkeen vielä loppuillan hallilla agilityä? No ne tosiaksaajat.. Vaan olipa hyvät treenit, kiitos Nooralle!

Treeniksi oli tarjolla tekniikkatreeni hypyillä ja putkella. Niistoa, päällejuoksua, pakkovalssia ja muita variaatioita, mitä kukin halusi käyttää. Ja meijän ensimmäinen kellotus ikinä! Meijän niistot olikin edistyny sitten ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Ja ne kehittyi tuon illan aikana. Koira kääntyy nii hyvin ja lukee minuu ku avointa kirjaa (jos näin kulunutta ilmaisua voin käyttää ;D). Mulla nyt sotki nää neljä raajaa välillä oman ohjauksen, mutta parhaimmillaan homma meni kyllä nii hyvin! Kaikki kiitos siitä Ludolle, se on mahtava koira!

Nova poti viime viikon syrjäytystään, mutta oli onneks jo viikonloppuna kunnossa. Laatikkotreenit uskallettiin kokeilla perjantaina ja oli nii kiva huomata (jälleen), että tauko tekee välillä hyvää. 2o2o-käsky alkaa selvästi hahmottua (kummallakin) ja pääosin jopa istumisesta siirrytään alastuloon, kun käsky käy. Niin varma se ei ole, että 100% ekasta käskystä toimitaan, mutta sinne päin selvästi. Mahtavaa. 

Novalla olikin sit eilen oma aksatreeni ryhmässä. Treenattiin välistävetoa. Opin jälleen pienen nyanssin, jota en oo varmaan vaan tajunnu yhdistää Ludon kanssa työskennellessä. Oppi tulee tässä:

Jo pelkkä olkapään kääntö voi olla koiralle merkki. Novakin nimittäin parikin kertaa lähti kaartaa 2. esteelle , vaikka huutelin sitä ääneen. Kun peruutin ja halusin Novan tulevan "käteen" hypyn jälkeen, vahvistin kutsua olkapään kääntämisellä "sisäänpäin". Ja kas, Nova kääntyi ja sain heitettyä sen sitten esteelle oikealta puolelta. Treenit meni kyllä mukavasti, vaikka selvä väsyminen näkyi koirassa toisella kerralla, jolloin vaihdettiin puolta. Putkeen meno oli työn ja tuskan takana ja Nova otti häiriötä kaikesta. Nova teki tunnilla kyllä paljon töitä, kun treenattiin muitakin juttuja iteksemme, joten saan olla vaan tyytyväinen ukon suorituksiin. Hyppyinto on muutenkin löytynyt ja se tarjoaa sitä aina tilaisuuden tullen :D

Novan välistäveto-treeni

Käytiin toki viime viikolla myös kahdesti shelttilenkillä Lykynlammella. Mukava reilu 4km lenkki taittui keskiviikkona 9 ja lauantaina 11 koiran voimin. Miks näitäki lenkkejä vaan tehdään niin harvoin? Tosi mukavia juttuja ja piristää päivää satavarmasti.

Tällä viikolla onkin sitten Ludon parit treenit ennen sunnuntain hyppyrataa Kuopiossa ja Novan kanssa treenataan sitten yks vapaavuoro pientä radanpätkää. Ja kun nyt tuli tosta hulluudesta puhuttua alkuun, ni en tiiä mitä se sit on, kun herää sunnuntaina kukonlaulun aikaan reissatakseen yhden radan takia kisaamaan. Onko se sit vaan sitä rakkaudesta lajiin?

Nuhanenä ja Luikku Varkaudessa

Flunssa. Se iski jo toistamiseen! Miten turhauttavaa. Viikonloppuna sitä mukaa nuha paheni, kun agikisat läheni. Droppia naamaan ja tsempillä kisaamaan. Onneksi seurana olivat Leena ja Alina, joten yksin ei tarvinnu heräillä kukon rääkäisyn aikaan. Kisapäivä oli kaunis. Aika täydellinen jopa niin kauan kun ei tuullu. Kolme rataa oli suoritettavana. Tavoitteena saada ne kontaktit vapautuksella alas, muuten sylikyyti oottaa. HYppyradalta odotin jopa tulosta, mutta vähintäänkin oli kiva tietää, että ainakin viimeisellä radalla saadaan rallatella iloisesti.

D-agirata. HYL

- himmaillen puomi alas, mutta sain 2o2o -> vapautus

- nopeimmat kepit kisoissa tähän saakka ja puhtaasti!

- A:lle kova vauhti ja Ludo hyppäsi pois -> sylikyytiin

E-agirata. HYL (ei videomatskua valitettavasti, mutta keinu olikin jo 4. este :D)

- keinulla Ludo seisoi pitkään kontaktialueella kaikilla neljällä jalalla, houkuttelu johti omin luvin lähtöön -> sylikyytiin

F-hyppyrata. HYL 

- jättisuuri muuri toisena esteenä johti kieltoon ja putkeen juoksu hylkyyn

- positiivista, että teki muurin toisella yrittämällä, vaikka yks palikka tippuikin

- mulle rohkeutta kokeilla kaikkea villiä, kun ei oo nollaa tulossa! Kepit oli hyvät ja vauhdikkaat, mutta olisin voinu kokeilla persjättöä niiden jälkeen, nyt rohkeus ei riittäny

- sama 3. vikalla esteellä, olisin voinu kokeilla Saijan koulutuksen kääntöä ennen rengasta, mutta teinki jotain ihan omaa kuvioo

Nyt kisatauolle ja kontaktitreeniin keskittymään!

Tänään treenasin Annikan kanssa vapaavuorolla. Ludon kanssa ehdin kokeilla kisoista kaivertamaan jäännyttä persjättöä puolen vaihdoksena keppeillä. Kahdesti olin itse liian hidas enkä ehtiny ohjaukseen, mutta kun sen sain kuntoon, Ludo jatkoi hyvin kepeiltä esteelle. Lisään keppitreenistä videoo myöhemmi tähän :)

Nova on hiffannu nyt hyppäämisen ja palkkaamisen yhteyden ja se tarjoaa sitä hurjan paljon esteellä! Hyvä että sen saa luokse enää, kun se hyppii ja käy kattoo, onko alustalla namia :D Muutaman naksuttelun jälkeen päädyttiinkin ottaa hyppy-käsky mukaan. Ensin lähetin Novan ja Annika laittoi alustalle namin. Tämän jälkeen siirryin sivuun ja lähetin esteelle, lopuksi vielä otettiin samaa kahden esteen sarjana. Mikä vauhti pojassa olikaan! Nyt voin hyvin palkata käskystä hyppäämisestä pelkästään. On jo huomattavissa, että korvat ei taho löytyä, kun hyppääminen on nii ihanaa ees taas :D

Keppejä ja hyppyjä

Ollaan tällä viikolla käyty poikien kanssa kahdesti vapaavuorolla treenaamassa hallilla. Keskiviikkona Ludon kanssa kokeilin lisätä Ludolla kierroksia kepeille. Keppien suorittaminen ei ole vielä satavarmaa ja korkeampi vireystila lisää riskiä tulla ulos kesken kaiken. Tulipahan huomattua Ludon treeneissä, että

- hallin uusi rengas on lisännyt riskiä juosta renkaan välistä (etenkin vaikempi kulma aiheuttaa tätä).

- olen palkannut liikaa Ludoa itse, sillä se ei tajua avustajan heittämää lelua, vaan kääntyy minuun päin -> treeniä, treeniä!

Novan kanssa naksuttelin agilitylaatikolla, tavallisella esteellä ja uutena renkaalla. Nova hakee perus estettä jo nopeammin palkan saamiseksi ja sama oli varsin helppo siirtää matalimmalla tasolla olevalle renkaalle. Minä naksuttelin ja Annika heitti namin palkaksi. Paljonhan Nova meni vääristä väleistä hakiessaan paikkaa, mutta lupaavasti se renkaan läpikin meni. Hirmuisen palkitsevaa on huomata, miten koiran aivot alkavat raksuttaa ja näkee, miten se AJATTELEE. Ja minä kun olen niin kauan tarjonnut itse ne mallit koirille, niin tämmönen omalähtöinen kokeilusta palkkaan on koirille ihan uutta.

Novalla:

- Runsaasti alastuloharjoituksia, ei liian nopea tahti treenin eteenpäin viennissä

- Renkaalla ja esteellä naksuttelua eri kulmista ja etäisyyksistä varmistaen liikkeet ennen käskyn liittämistä

Tänään Ludon kanssa jatkoin keppitreeniä Alinan ollessa avustajana. Kokeilin, missä mennään tällä hetkellä kepeillä ja huomasin, että Ludolle on liikaa, jos suullinen tuki ja minä vierellä jäädään yhtä aikaa pois. Eli jättäytyessäni se alkaa muutamien keppien jälkeen ihmetellä, minne jään. Sivuttaissuunnaassa voin alkaa edetä ja tätä vois ottaa treeneihin enemmänkin mukaan. Nyt Ludo lähti helpommin avustajan heittämään leluun mukaan.

Naksuttelin Ludolle myös matalaa A:n alastuloa ja puomia. Alina oli antamassa etupalkkaa vapautuksen jälkeen. Ludo tarjoaa nyt miulle nopeasti alastuloa (niin etten ehi omalle paikalleni sivulle :D), vaikka paikka voikin olla vinossakin. Mutta tärkeintä on nyt, että Ludo tajuaa pylly pystyssä- asennon eikä liiku siitä ennen vapautusta. Treenit jatkuu ;)

Novan kanssa jatkettiin rengas-treeniä. Hämmennystä selvästi tuotti ukkelille renkaan paikan vaihtaminen kesken ja sitä joutuikin uudelleen miettimään, mitä tässä haluttiinkaan :D Nostin renkaan korkeutta aika lähelle minikirkeutta (en mitannut) ja selvästi homma oli jo ihan iisibiisi, vaikka itse olin 1-2 metrin päässä renkaasta. Nyt vaan pitäis pähkäillä, milloin ja miten alkaa yhdistää käskyä tuohon :)

Nyt onkin tulossa mukava erilainen viikonloppu pojillekin, lähdetään Kuusamoon ja kävellään viikonloppuna Pieni karhunkierros. Siellä päin on ilmeisesti ruskakin parhaimmillaan, joten saadaan varmasti kaikki tankattua pattereitamme kauniin luonnon keskellä. Ens viikolla sitten taas parit treenit hallilla ennen Varkauden kisoja :)

Mielenhallintatreeniä Poksin kisoissa

Tänään oli minun paikka näyttää itelleni, pystynkö olemaan looginen ja reilu ohjaaja ja kouluttaja. Oman hallin kisat kahdella agilityradalla odottivat aurinkoisessa säässä Joensuussa. Vajaa viikko siitä, kun päätin aloittaa kontaktitreenin käytännössä puhtaalta pöydältä. Nyt kysyttiin sitä, pystynkö vastaamaan päätöksestäni. Onko miulla tarpeeksi munaa poistua radalta, jos koira sikailee kontaktilla?

A-rata. 24/6. 

Mielenkiintoinen rata muutamalla pikku jekulla. Aloitus suoraan kolmosista. Tähän oli helppo kokemattoman kompastua ja enkös tehnytkin hienon ohjausvirheen lähettämällä Ludon suoraan aloitusesteen ohi. Hommahan olisi ollut jopa helppo pakkovalssilla. Kiitos Laura tukiopetuksesta ;) Kontaktit himmailin Ludon kanssa rauhassa, että saisin sen vapautettua 2o2o:sta. Nämä molemmat pitikin! Sulavaa se ei ollut, mutta tavoite täyttyi! Kepeiltä Ludo sitten poistui liian nopeasti, liekkö vire vaan liian korkeella vai ohjasinko miten sattuu. Tokalla meni hyvin. Kaikkinensa oon tyytyväinen rataan ja kontaktitavoitteisiin.

B-rata. HYL

Tälle radalle miulla oli huono fiilis jo lähtiessä. Ludo oli koko ajan ollu ihan fiiliksissä naapurin juoksunhajuisesta nartusta eikä keskittyminen vaan ollut enää kunnossa toiselle radalle mennessä. Tiesin sen jo lähdössä. Koira ei asettunut istumaan, se ei ottanut kontaktia. Tokana esteenä oli puomi ja hommahan meni siihen. Ludo karkasi alastulolla ja minä hitaine aivoineni tajusin, että sikapossu on nyt kyllä otettava haltuun, tuo ei voi toimia enää. Aiemmin olisin paahtanut menemään hienoilla juoksukontakteilla, mutta nyt se ei enää toimi. Ei, jos haluan vaikuttaa omaan positiooni radalla. Niinpä koira syliin (tais ensin kyllä irrota vahingossa pari karvaa, onneks The Princess ei ulahtanu kauheen kovaa :D) ja pää pystyssä radalta pois. Mulla oli sittenkin tarpeeksi munaa!

Kotona treenattiin tänäänkin agilitylaatikolla. Nova tarjoaa tällä hetkellä pienen mietintätuokion jälkeen varsin mukavasti 2o2oa, kun olen laatikon vieressä. Suunta ei vaan meillä ole aina sama :D Yritän kyllä vaihtaa omaa puoltani joka tapauksessa. 

Nova tarjoaa alastuloa helpommin ja tänään kokeilinkin jo irtaantua laatikosta askeleen kauemmas. Toivottavasti joku päivä Ludo tarjoaa asentoa, vaikka olisin kaukanakin ja vielä pysyisi siinä tunnollisesti :) Pitää videomateriaalia koittaa näistäkin treeneistä ottaa :)

Varkauden agikisoihin sainkin pari kisaajaa mukaan, joten se olis sitten taas kaksi viikkoa aikaa treenailla ja lähteä sitten testaamaan, miten ne kontaktit sujuu. Ja uppo-oudot esteetkin vieraalla maalla!

Pielisjoen karvalautta

Helteet ovat hellineet tänä kesänä meikäläistä oikein kunnolla. Rakastan aurinkoa ja lämpöä. Kaipaan kuitenkin itsekin viilennystä välillä ja jokeen on ihana pulahtaa vilvoittelemaan. Mielellään otan myös sheltit mukaan. Perinteisesti Nova kahlaa vedessä onnellisena mahaa myöten, mutta pitää huolta, ettei jalat irtoa pohjasta. Keppiä haetaan innokkaasti - jos se ei mene liian syvälle. Ludo taas miettii pitkään, voiko kastella kuninkaallista turkkiaan. Tai voiko edes jokivettä juoda. Varsinkin, jos aaltoja lipuu rantaan. 

Tänä kesänä tuo antivesipeto yllätti meidät kaikki. Ludo tajusi SEN. Vaikka jalat eivät osukaan pohjaan, vedessä voi olla mukavaa ja jalkoja voi käyttää uimiseen. Eikä se jäänyt yhteen tai kahteen kertaan, joten pakko se on uskoa. Ludo tajusi uimisen ihanuuden. Ei sitä tietenkään omin nokkineen uimaan saa, vaan mamman houkutellessa kepillä uida polskutellaan oikein tarmokkaasti. Mielellään kuitenkin käännytään rantaan päin, ettei vain liikaa tule kerralla uitua. Palkkioksi pikku-ukko saakin kepin muutaman hienon uintivedon tehtyään ja ukkeli kantaa kepin ylväästi kohti rantaa. Ja tätä voidaan toistaa useita kertoja. Voi sitä näkyä, kun 7 kiloa karvaista shelttiä ui! Jossain sen karvalautan keskellä on shelttipojan runko :D Nuoremman into ei ole Novaa vielä saanut innostettua kokeilemaan omia jalkojaan. Onneksi kuitenkin jo vedessä leikkiminen maha märkänä tuo helpotusta shelttien hellepäiviin. Tässä Emilia Pippolan (C) kuvasatoa uimareissulta:

Novan synttärit

Rakas Naapukkani täytti 19.7 jo 6-vuotta! Tästä koirasta kaikki on alkanut ja sen asema sydämessäni on erityisin <3

Treeni-iloa.

Joskus löytää itsensä siitä tilanteesta, että sitä on vähän kaikessa mukana eikä missään sitten oikein kunnolla. Pikku hiljaa huomaa ahdistuvansa, kun aika riitä kaikelle, mitä haluaisi tehdä. Tämän kevään valinta miun kalenterissa ja elämässä on jättää kuntokeskuksen jäsenyys pois ja keskittyä liikkumaan kotona ja luonnossa sekä treenaamaan agilityä. Käytännössä koko talven kestänyt agilitytaantuma on väistymässä ja tatsi alkaa löytymään taas. Tiedän syynkin. Novan alkeiskurssi on antanut uutta virtaa, kun "untuvikkoa" saa taas kehua ja kannustaa yksinkertaisissa asioissa. Lisäks Ludo tarjoaa aivan toisenlaisia haasteita kokeneempana. Ensimmäiset kisat tälle vuodelle tulossa ylihuomenna. Jesh!

C: Emilia Pippola

Mutta siis niin, Nova. Kaksi alkeiskurssikertaa takana, muutama omatoiminen treeni hallilla myös. En voi muuta sanoa kuin että tuo koira pursuaa intoa ja iloa treenatessa! Silmät tuikkii, häntä on terhakkaasti pystyssä ja vauhtia piisaa. Miksi, oi miksi (!), en ole tajunnut tätä harrastusta Novan kanssa aiemmin? Vaikka lonkat rajoittaakin meiltä kisailun, niin tää on sellasta aivojumppaa, yhteistyöpeliä ja liikuntaa koiralle, että tästä en kyllä vastedes luovu!

Tällä hetkellä opetellaan...

• hyppysuoraa ja hyppysuoran yhdistämistä putkeen (hyppy-putki onnistuu jo, useamman esteen yhdistäminen putkeen ei sunnuntain kurssilla onnistunut, vaan ukkeli veteli menemään putken ohi täyttä häkää kohti avustajan nameja ;P)
• kontaktien alastuloja (matala A:n alastulo pöytää vasten. Nami tuli vain, jos etujalat oli maassa, takajalat kontaktilla. Tässä pitää miun olla omatoimitreeneissä tarkempi, ettei palkkaa vain tule väärästä tyylistä. Vauhtia alkoi tänään löytyä omissa treeneissä!)
• keinun kolinaa kuunnellaan sivusta nameja syödenkotona pitää aloittaa kontaktien harjoittelu agilitylaatikolla

Ludon kanssa treenataan sekä rataa, että erityisen treenin kohteena on ollu nyt...

• keppien yhdistäminen esteisiin (oon treenannu sekä esteeltä kepeille tuloa, että kepeiltä etenemistä esteelle. Haasteena vielä vaikeammat kulmat, jolloin Ludo menee väärästä kohtaa kepeille. Toisinaan myös tulee ulos tokavikasta välistä. Tänään onnistuttiin hienosti kepeillä helpommista kulmista. Jättäydyin myös taaemmas, että treenattas enemmän itsenäistä suoritusta. Joku päivä sen pitäis pystyy suorittaa kepit yksin. Heh, millon lie :D)
• irtoomisharjoitukset (on meille vielä haastavaa ja vaatii paljon työtä. Pieniä paloja otetaan mukaan nyt joka treeniin. Niin putkeen irtoomista, esteeltä toiselle jatkamista itsenäisesti, esteelle tuloa kiertäen. Selvästi on nähtävissä vielä se, että Ludo ei ymmärrä mitä haen ja haukkuu epätietoisena. Se tarkoittaa, että haaste on vielä liian suuri sille. Kaikkea tätä tulee siis vielä reilusti vahvistaa.)
• kontaktit (ikuinen treenattava. Tässä huomaa sen, miten laiska-jaakkoa rangaistaan. Opeta alusta asti johdonmukaisesti, niin koira tietää, mitä sitlä odotetaan. Mutta, kun antaa mennä pysähtymättä alastulolle, niin... vielä se ei ole ollut ongelma, mutta voi tulevaisuudessa olla. Eli tarkkaavaisuutta alastulos vaatimuksiin.)

Seuraava postaus tuleekin sitten kisoista. Saas nähä, kuinka meijän käy pitkästä aikaa ULKOKISOISSA! :)

Näyttelytantereella Hämeenlinnassa ja muita juttuja

Heipsanhei, näppäimäimistön äärellä pitkästä aikaa. Ei ole paljon vapaa-aikaa taas tälle bloggarille suotu opiskelu-ja työkiireiden keskellä. Tälläisenä aikana joinakin päivinä käy shelttipoikia hieman sääliksi. Juurikaan ei "pakollisten" hoitojuttujen lisäksi ehdi puuhata poikien kanssa. Aksatreenitkin on ollu käytännössä sitä oman porukan treeniä tiistaisin, viime viikolla ehdin käydä kerran vapaavuorollakin.

Näyttelyyn valmistautumassa/kaunistautumassa :)

Parisen viikkoa takaperin olin lauantaina töiden jälkeen Sari Vähäniityn agilitykoulutuksessa Poksilla. Kun on puoli kuudelta herännyt töihin, ollu siellä kahdeksan tuntia ja käy kotona vaan "tankkaa", ni vähän kehtuuttaa lähtee kahdeks tuntia hallille oman parikytminuuttisen takia. Mutta tiesinhän, että kivaa siellä tulee olemaan ja hyviä vinkkejä ulkopuoliselta saadaan. Sarin rataa ei tullut kuvattua tai piirrettyä mihinkään. Enkä ole ehtinyt siitä omaa postausta tekemään. Meille tärkeinä pointteina koulutuksesta tuli keppeihin sellaisen imun saaminen (eli et Ludo sit alkas niitä hakeekin ja tykkäis niistä) ja putkiin lähettäminen. Mukavaa menoa radalla oli, mutta putkien kanssa tais olla suurin työstäminen. Ihan ohjaajallakin ;)

Seuraavat kisat ois Kuopiossa tän kuun lopussa, sillä yllättävän vapaankin ilmaantuessa tulevalle lauantaille, en halunnu ottaa taas uutta ohjelmaa viikkoon. Ansaittu vapaa lauantai. Työstettävää silti riittäis agin osalta monellakin kohtaa. Eiliset treenit maistui puulta sellaisen "turnausväsymyksen" iskiessä eikä mtään antoisaa saatu aikaiseksi. Turhauduin, kun Ludo karkas oikeestaan joka kerta kontakteille, kun ne oli ulottuvilla. Välillä kauempaakin. Pitäs vähän pilkkoa treeniäkin nyt pienempiin osiin, et niitä perusjuttuja tulis treenattua ja hiottua eheämmiks.

Hämeenlinna RN. Viikonloppuna oli yhdistetty näyttely- ja ystävientapaamisreissu Hämeenlinnaan. Ludo esiintyi kasvattajan hyvissä käsissä valiokehässä kolmen muun valion kanssa. Päivän tulos oli VAK ERI3 SA -> Näyttelyn ykkösruusuke kasassa! :) Poika esiintyi todella kivasti ja näytti erittäin hyvältä kauempaakin katsottuna. Arvostelu löytyy Näyttelyt-sivulta. Tämähän kehäkaahailu innoitti miut kuitenkin harkihtemaan Jyväskylä KV:ta ja sinneppä ollaankin suuntaamassa. Sitä ennen kuitenkin jännitellään Rakveren tuloksia ensi viikolla ;)

Myös Novan näyttelymeininkejä olen tuuminut lähiaikoina ja kiinnostuin hieman harkitsemaan Päivi Eerolalle viemistä Kajaaniin tammikuussa. Tämän tuomarin mielipide kiinnostaisi kovasti ja hänen lempeään käsitteyyn voisin makaroonini viedä. Treeniähän ukko kaipaa kunnolla, mutta sitä ei auta ku alkaa sit treenaamaan. Eilisissä aksatreeneissä hönöttämässä ollut ukkeli kävi pöydällä pariin otteeseen kopeloitavana ja totesin, että takapään kopelointi saa Novassa aikaan makarooniefektin. Etupuolella ollessa oli ihan kivastikin pöydällä. Eli eikun reenaamaan! :)

Ps. Inhottavaa, kun on taas pentukuumeilua ja tietää, ettei moneen vuoteen oikeestaan oo mahdollisuutta ottaa uutta nassikkaa kasvamaan. Ikävöin pennun tuoksua silti, johan tuo Luikerokin on jo 2,5v. <3

Kuvakuulumisia

Laumamme on nauttinut kesästä niin, ettei blogiin ole juurikaan jaksanut tarttua. Tässä kuulumisia kuvina. Juhannus vietettiin leppoisasti vanhempien luona Pippo-bernin kanssa. Muuten ollaan lenkkeilty ja nautittu olosta, treenattu aksaakin hieman ja kirsikkana kakun päällä: molemmat sheltit kävivät eilen Poksin mätsärissä. Siis Novakin! Kolmen vuoden tauon jälkeen. Positiivinen yllätys oli pöydälläolo, mikä ei ollut kauhea paniikkipakitus vaan hieman epäluuloinen poika. Eli treenillä tämäkin herra voisi olla oikeasti kehäkunnossa! Molemmat saivat siniset tällä kertaa. Ludo esiintyi tavallisen hyvin, ei erityisen, mutta tavallisen. Häntä terhakkaana ;)

Ludo-isukki kävi tapaamassa myös ensimmäisiä jälkeläisiään Sannan luona. Tässä muutama otos perheestä ja ihanista lapsista (Kuvat Emilia Pippola + mie)

Ennen pentujen tapaamista otettiin vielä kuva muhkeasta isästä :D

Perheessä värit tasapainossa :D

"Sergei"

"Danny"

Laumamme otti kesän vastaan - kuvia

Aurinkoinen päivä  ja Emilian kamera. Kuviahan se tarkoittaa :) Kuvat: Emilia Pippola

Ootteleminen on hirveen uuvuttavaa

Papparazzi iskemässä, grrrr

Luikku suostu posee, parhain kuva pitkään aikaan ja tietenkin trimmaamattomana -.-

"istu"

Pörrökorvasheltti

Nova oottaa kuvausvuoroaan

Älykkäin kaikista tai vaan parhaimmat jutut

"Ni, mihinkä suuntaan myö siis katellaa?"

"Aa, kameraan päin"

"Kato mamma, ku myö ollaa näiiiin nätisti!"

"Ai siul on nakkejaki!"

Melkein veljekset ku ilvekset <3

Sheltit roadtripillä 2012

Nyt tulee se reissupäivytys. VAROITUS: päivitys on pitkä! Oltiin kaikkinensa shelttien kanssa matkalla 10 päivää. Ensimmäiset päivät oltiin Mikkelissä, josta jatkettiin Helsinkiin loppuajaks. En kertoile koko reissusta kuin parhaimmat palat blogin kannalta. Koirien kanssa ehti kokea kaikenlaista ja emännän omat toilailut jääköön piiloon ;D

Matkustaminen. Voi että mie oon onnellinen, miten helppoa on matkustaa noiden kahen kanssa! Bussimatka Mikkeliin yhen vaihon kanssa sujui oikein mukavasti, koirat makoili jaloissa tai välillä penkillä käpertyen. Novasta ei otettu tälläkään kertaa maksua. Se tahtoo olla vähän siinä rajamailla, että tiukkiskuskit velottaa siitä. Onneks noi on niin söpöjä, että monet varmaan ei muista velottaa :D Nova oli ekan kerran junassa Mikkeli-Kouvola-Helsinki-välit. Kahen koiran kanssa meno meni silti oikein hyvin. Ludo käy tosi nopeesti makoilee ja on hiljaa ja kiltisti kaikki matkat. Tuo reissu oli vaan siitä nihkee, että ei ollu mitään ilmastointeja, ulkona helle. Koiran reppanat läähätti ja vuorottelin märkää pyyhettä niitten yllä, kun vesikään ei maistunu. Loppumatkasta oli jo emännälläkin olla huono olo... Juna maksaa muuten 5e per koira ja max kaksi koiraa voi ilmeisesti yksi ihminen kulettaa. Pojat meni muuten ekan kerran liukuportaat, tai siis Nova (Ludo sylissä). Hyvin meni, mut olihan se vähän että "whaat, miten tässä pitäis olla?". Onneks viimeisellä kerralla tajusin, et asemilla on myös hissit...

Kirmaamista Mikkelissä "lammaslaitumella"

Mikkeliläinen koirapuisto. Mukavaa vaihtelua hiekkakenttiin, tuntui kun olis menny lammasaitaukseen. Koirat nautti juoksentelusta, mutta ensimmäisen kerran säikähin Novan kanssa, kun se rääkäisi tosi kamalasti kepin tökätessä ilmeisesti kitalakeen tai kurkkuun. Onneks pahempaa ei käyny. Kai sitä kantapään kautta oppii, ettei ne keppileikit oo hyviä.. Ärsyttävää onki, kun koirapuistoissa ihmiset heittää keppejä muiden koirien läheisyydessä! Nova ainaki innostuu niin, että se tulee kuuroks miulle ja muut ihmiset tulee kuuroks sen takia. Vois vaikka joskus kysyy, saako heittää...

Ludo vs. Pippo. Helsingissä kolme koiraa kaksiossa oli toisinaan.. mielenkiintoista. Ludo, siis Hänen Korkeutensa, päätti, milloin alamaisensa Pippo-berni oli kiva ja milloin ei, milloin Hänen lähelleen oli lupa tulla ja milloin ei. Ludon vakio on vilauttaa hampaita tai murista tai jos toinen ei usko, niin näykkäistä kohti. Koirien elekieltä oli toisaalta upea seurata, sillä Pippo elehti selkeästi Ludoa rauhoitellen tai jopa kääntyi kokonaan pois, jos Ludo kovisteli. Ludo osasi kyllä olla myös kunnon drama queen kiljumalla, kun Pippo ehkä käveli hipaisten Hänen Ylhäisyytensä häntäkarvoja. Ludo saattoi myös olla ensin kärttyukko Pipolle ja saman tien tulla syliin rapsuteltavaksi. Ruokailuajat oli tiukimmat, silloin kipon ääreltä tai luun vierestä kuului helpoiten murinaa. Nova sai olla kyllä tietenkin miten sattui. Se on Hänen Korkeutensa paras kaveri.

Rajasaari. Odotin koko reissulta, että pääsisin käymään Rajasaaressa. Alue oli mukavan kokoinen ja siellä pääsi kauas muista koirista, jos jotakuta ahisti väen paljous. Kalliot oli hivenen pelottavat, ne on varmaan sateella kivan liukkaat. Pippohan uida polski mennen tullen, Nova kävi kahlaamassa ja Ludo.. pysyi aika kaukana vedestä :D Aika paljon saari veti isoa koiraa meijän käynneillä. Ludolla oli hemaisevaa naisseuraa. Nova oli perus Nova, juoksenteli ympäriinsä, mutta tuli turvaan aina mamman luo.

Rajasaaressa

Niin... rakkaat koiramme.

Ludo tais jäähä Pipon jalkoihin kerran rantavedessä :D

Myllyjärveä

Myllyjärvi. Tää paikka oli luonnonsuojelualue Espoossa. Käytiin kiertää lampi/järvi. Maasto oli epätasaista, osittain jouduttiin kävellä umpimetässä. Koirille (ja emännille) hyvää liikuntaa. Vesi oli hyvänlaatuista Pipon uintireissua ajatellen. Miun pojat tyytyi putoamaan veteen juodessaan, josta seurasi räpiköinti takaisin kuivalle maalle. Loppushow´n varmisti Nova, joka juoksi kuurona jonkin hajun perään ja meikäläinen joutui lähtee satasta perään. Onneks oli alamäki, ni mieki pääsin kovempaa. Keppikorttia ("Nova, etsi keppi, missä keppi") käyttäen sain Novan huomion ja laitoin sen kiinni. Ludo säntäsi jonkin matkaa yksin eteenpäin, mutta ilmeisesti tajusi tosiaan olevansa yksin tuntemattomassa metsässä ja tuli huudoilla takasin. Ai että jalat täris mukavasti säikähyksin jälkeen. Ihana omistaa urokset..

Peräkanaa

 Näyttelytreenit. Käytiin Ludon kanssa Una Jantusen näyttelytreeneissä. Meidät laitettiin juoksemaan niin lujaa kun voin, mikä tuntui oudolta, mutta ilmeisesti Ludon liikkeet parani vauhdin kasvaessa (hännän ollessa miten sattuu siis). Itselleni ei sopinut tyyli, missä koira saa laukaa tai hyppiä, koska sillä on kivaa, mutta tärkeinstä lienee poimia itselleen sopivat asiat. Ihan hyviä juttuja tuli handlaustyyliin ja Novalle sais hyvän idean pöytätreeniin. Alan palkita Novaa, kun se koskettaa pöydällä nenällään vieraan ihmisen kättä. Lähestyvästä kädestä ja ihmisestä tulee positiivinen asia ja Novan ajatukset siirtyy minuun, eli palkkaajaan. Toivottavasti se on askel kohti näyttelyitä. Ludon suhteen ei tullu uutta, ehkä seisottaessa käden merkinanto tulevasta palkasta oli sellanen uus juttu, mikä vois toimia. Koira ryhdistyy, kun tietää palkan tulevan pian. On silti vaikeaa, kun on jo tietyllä tavalla opettanut koiraa, alkaa tehä erilailla. Eli suomeksi, kun Ludo kerta osaa seisoa, haluan hioa sen seisomaan oikein. En halua palkita sitä tällä hetkellä muusta kuin oikeasta seisonnasta. Katsotaan miten käsimerkkijuttu onnistuu.

Paljon jäi ainakin pohdittavaa treenien jälkeen. Tuli ainakin intoa treenata lisää :)

Nova ja luut... Joudunkohan mie koko Novan lopun elämän syöttää raa´at luut sille kädestä? Ei ole helppoa, kun koirien pitäis syödä toinen ateria luina päivässä ja Nova ei kiinnostu luusta, jos se ei oo kädessä. Kun se on, se nakertaa tosi ahkerana luun. Ludo taas intoilee luista urakalla, mutta jäytää niitä etuhampaillaan, eli syö varmaan vuorokauden yhtä luuta.. Torvelo. Ludo syö siis mallikkaasti,

Pippo ui täyttä häkää, kas ei sheltit

mutta ei oo erityisen kiinnostunut, Ludo puuhaa mielellään luitten kanssa, mutta on onneton syöjä, hmmm.. Helppo yhtälö!

Nyt tää lauma on kotiutunu ja Ludo löysi melkein heti itsensä rakkaasta koristaan. Kannustan kaikkia matkustamaan koirienne kanssa, muuten ei koirista voi kuoriutua helppoja matkakavereitakaan ;) Tällä matkalla käytettiin autoa, bussia, junaa ja linja-autoa. Hyvin meni :)

Ps. Onneks ei menty Mikkeli KV:hen, on kutina, ettei ois sitä EH:ta parempaa saatukaan. Säästyypähän ne rahat syksylle.. ;) Uskallan ajatella Jyväskylä KV:n olevan seuraava koitoksemme. Siihen mennessä luulis raakaruokinnan tehonneen Ludon massakuurilla ja treenailujemmekin pitäisi olla edistynyt. Sopii toivoa! Tällä hetkellä ootan kuumeisesti syksyn koirakurssien ilmottautumisten tuloa, tän viikonlopun oon kuluttanu koirankoulutusblogien ja artikkelien äärellä. Tahtoo oppia lisää!