Pielisjoen karvalautta

Helteet ovat hellineet tänä kesänä meikäläistä oikein kunnolla. Rakastan aurinkoa ja lämpöä. Kaipaan kuitenkin itsekin viilennystä välillä ja jokeen on ihana pulahtaa vilvoittelemaan. Mielellään otan myös sheltit mukaan. Perinteisesti Nova kahlaa vedessä onnellisena mahaa myöten, mutta pitää huolta, ettei jalat irtoa pohjasta. Keppiä haetaan innokkaasti - jos se ei mene liian syvälle. Ludo taas miettii pitkään, voiko kastella kuninkaallista turkkiaan. Tai voiko edes jokivettä juoda. Varsinkin, jos aaltoja lipuu rantaan. 

Tänä kesänä tuo antivesipeto yllätti meidät kaikki. Ludo tajusi SEN. Vaikka jalat eivät osukaan pohjaan, vedessä voi olla mukavaa ja jalkoja voi käyttää uimiseen. Eikä se jäänyt yhteen tai kahteen kertaan, joten pakko se on uskoa. Ludo tajusi uimisen ihanuuden. Ei sitä tietenkään omin nokkineen uimaan saa, vaan mamman houkutellessa kepillä uida polskutellaan oikein tarmokkaasti. Mielellään kuitenkin käännytään rantaan päin, ettei vain liikaa tule kerralla uitua. Palkkioksi pikku-ukko saakin kepin muutaman hienon uintivedon tehtyään ja ukkeli kantaa kepin ylväästi kohti rantaa. Ja tätä voidaan toistaa useita kertoja. Voi sitä näkyä, kun 7 kiloa karvaista shelttiä ui! Jossain sen karvalautan keskellä on shelttipojan runko :D Nuoremman into ei ole Novaa vielä saanut innostettua kokeilemaan omia jalkojaan. Onneksi kuitenkin jo vedessä leikkiminen maha märkänä tuo helpotusta shelttien hellepäiviin. Tässä Emilia Pippolan (C) kuvasatoa uimareissulta: