Ludon aksailua ja poikien ruokintaongelmien pohdintaa

Päättömät sheltit päikkäreillä

 Kiireinen viikko takana ja blogin kirjoitus on ollut mielessä useasti. Kun olis taas pohdittavaa tolkuttomasti. Miulla menee lujaa koulussa ja töissä ja on taas vähän vähemmän vapaa-aikaa tai onko sitä edes, en tiedä. Ottaisin siis mielelläni mallia noista palleroista tossa vieressä! Helpommin sujuu niiltäkin päikkärit kuin emännältään. Onneks nuo kaks karvaista piristää aina tai ainakin suurimman osan aikaa, kun ei lasketa kuran määrää viime päiviltä :D

Sitten aiheesta Ludo ja agility. Kaks kertaahan on nyt mennyt kirjoittamatta mitään. Edistystä on nähtävissä! Koira alkaa hahmottaa parin esteen sarjaa. Pituus-putki-muuri-yhdistelmä meni viimeks ihan mukavasti. Ainut ongelma on oma ohjaus, johon sain hyviä vinkkejä. Katon liikaa Ludoo, kun en luota sen perässä tulemiseen tarpeeks. Se vääristää miun vartalosuuntaa ja paineistaa Ludoa. Pääteltynä siis: liiku rinta menosuuntaan päin, anna koiralle ajoissa ohjeet (ettei se mieti eka mitä tekis) ja ota koira "käteen". Seuraavana siis kotitreenauksessa tää käsijuttu nakin avulla. Ludo pitää saada seuraamaan sitä.

Ludwig Luikero kauneusunien jälkeen??

Keinun alta otettiin viimeks pöytä pois. Nyt se on tosi jännä, koska sehän tuntuu hieman huojuvalta. Ludo empii siis tietenkin, mutta hissunkissun edetään. Valssin ensiaskeleet otettiin viimeksi. Huomasin heti, että rytmistä saa paremmin kiinni nopeemmassa vauhdissa. Tätä treenattiin taas esteneliöllä ja huomasimpa sattumalta, että Ludo tarkkailee nyt enemmän minuu, kun oottaa esteen takana lähtöä!

Yllätyksekseni saatiin viimeksi kehuja mein kontaktiharjoittelusta! Ludo ensinnäkin tykkää selkeesti niistä ja myös tietää, mitä pitäs tehä. Se kuuntelee minuu tosi hyvin. Juttelin treenauksen tyylistä ja avustaja sano, et miun kannattaa pitää omani, se toimii meillä hyvin. Eli treenit agilaatikolla jatkuu (Ludo tarjookin muuten jo hyvin etutassujaan laatikolle!) ja käytännönkerroilla pitää vahvistaa sitä kontaktikohtaa palkkauksilla oikeasta suorituksesta.

Agilityhirmu :D

Kokeilin lelupalkkaa enemmän viime kerralla. Namialusta on selvästi ehoton ykkönen, jos se on maassa, ni Ludo hakeutuu sinne palkalle, vaikka ottasinki lelun esille. Pitää siis alkaa vuorottelee tasasemmin palkoilla, jospa se lelu sieltä löytys. Välisshän meillä olikin hurjat vetoleikit. Sain tehtäväksi "hetsata" Ludoa enemmän, eli sytyttää sitä ja ottaa nuo lelujutut enemmänki mukaan, ni saatas sitä vauhtia ja paloa esteille.

Kepit on ollu itsenäisenö nyt koko ajan, joten niitten kanssa oon eniten hukassa. On tosi vaikee huomata, meenkö liian nopeeta niissä, mitä Ludo oikeesti niillä             osaa? Tähän pitää löytää apu seuraavalla kerralla, että saisin oikeen suunnan.

Sitte poikien ruokinta. Alotanpa vaikka Ludosta. Voiko olla nirsompaa koiraa olemassa? Tyyppi barffaa. Kupissa tai lelussa on vaihtelevasti kalkkunaa, broileria, nautaa, sikaa, poroa, lohta ja sisäelimiä. Kupit tulee nenän eteen ja kontaktista saa aloittaa. Noh, Ludo ei tee elettäkään tai haistelee varovasti ruokaansa. Se kattoo, mitä Nova tekee. Jos ruoka ei maistu (on lohta vaikkapa kupissa), Ludo maiskuttaa suutaan ja lähtee makoilee muualle. TAI, se aloittaa varovasti syömisen nostamalla pikku nokareen ruokaansa kupin viereen ja närppii "ateriaansa". Tyytyväisen näköisenä koira siirtyy olkkariin makoilee ja kupissa nököttää reippaasti yli puolet ruoasta. Siis WTF?! Kyse ei oo mistään tylsästä nappulasta vaan raa´asta lihasta! Mitä ihmettä tolle voi tehä? Paino on pysyny 6,3kg:ssa sitten heinäkuun, vaikka naudan rasva kuuluu ruokintaan. Millä ihmeellä tohon koiraan voi saaha pari kiloa lisää, jos se ei syö? Korjauksena toki, että iltaruokana saadut siivet tai kaulat menee hyvin (vaikkakin hyvin neitimäisesti syöden) ja nakithan uppoo AINA.

Entäs Nova.. Tälle miekkoselle ruoka maistuu vallan mainiosti. Ludonki kuppi nuollaan kiiltäväks. Kaikki sapuska menee, oon oikein tyytyväinen. Mutta maha... Ei nyt onneks oo ollu yöllisiä reissuja, kun max. kerran viikkoon, mutta vatsa on jatkuvasti löysällä. Tänäkin aamuna se nökötti jo oven suulla ja käveli levottomasti. Tulos oli hyvin löysää kakkaa ja loput sellasta vetistä. Toisinaan soi sinfonia, kun se kykkii puskassa. En tiedä, vaikuttaako mahaan ruuan määrä vai vaan se, et se on raakaa. Pohdin siis, ottaako se nappula mukaan kuvioihin taas. Ei nappulalla kyllä ollu tällästä paskarallia tämä. Nova kakkaa useita kertoja päivässä,vaikka varmaan vähemmän koossa kuin nappulan aikaan. Nappulaan siirtyminen tuntuu ajatuksena niin vieraalta, kun on jo tottunu raakaan. Mutta kukapa jaksais paskarallia vielä seuraavat kymmenen vuotta? Ruoassa ei oo ollu mitään ihmeellistä. En oo kokeillu uusia juttuja eikä määrä oo vaihdellu. Toisaalta torstaina se söi vahingossa kokonaisen kalkkunankaulan ja ootin, et yöllä olis hirmunen hätä. Ei käyty yöllä ulkona, eikä koira duunaillu tavallisesta poikkeavaa. Paljon kysymysmerkkejä!

Lopuks vielä avautuminen vastuuttomista koiranomistajista! Tänään oltiin koirapuistossa shelttien ja tipsujen kanssa pienten puolella. Rouva käveli lappalaiskoiransa kanssa ohi ja antoi haistella aidan takaa tipsuja. Yhtäkkiä lappari nosti sitten kauheen rähinän ja puistolaiset tietty vastas. Mitä tekee rouva? Kopsuttaa hellästi koiransa takapuolta harjalla ja kuiskaa "ei". Yritän jo sanoa, että jatkappa matkaasi, mutta ei sitä haukkukonsertin takaa kukaan kuule. Kun homma jatkuu vielä liian pitkään huudan rouvalle uudestaan, et kun ei koirat ei selvästi tykkää ja jos aita ei olis välissä, ni sen lappari tulis aika tuimasti. "Pitää koiran antaa haukkua" ja "tuskimpa" vastaa rouva ja miulla kiehuu ihan yli! Vielä jatkaessa matkaansa se aivokääpiö antaa koiransa jatkaa aidan vieressä terrorisoimista. Minuu ärsytti NIIIIIN paljon! Tollasille vastuuttomille ihmisille ei pitäis koiraa antaa ollenkaan! Tottakai myö nähtiin, et se lappari haasto riitaa, kun oli hihnassa ja aita oli välissä. Ei kukaan normaali ihminen jää sillon jatkamaan samaa touhua ja vieläpä puolustamaan sitä! Vielä tollanen iso-pieni-koira-yhdistelmä. Se nainen ei siis oppinut tästä näköjään mitään, kun oli niin ylpee. Kun ei vaan joku kerta joudu koittaa ottaa koiraansa irti jonkun kimpusta. MUURR JA ÄÄRR!

Vatsavaivat voitettu!

Se oli se Nova ja Novan maha. Jokohan olis emännän aika uskoa, että pojalla on herkkä vatsa ja sen kanssa kannattaa edetä varoen? Kyllähän se nyt pistää mahan kuralle, kun saa syödä liikaa sian lihaisia luita. Kahdesta kerrasta miekin jo uskon, kun toisen vatsa heittää kuperkeikkaa ja omistaja pääsee nauttimaan siivoushommista työpäivän päätteeksi. Ruokapäiväkirjaa oon pitäny nyt viikon ja uskon, että pidemmällä aikavälillä näen siitä, onko jokin liha, joka on liian tujua koirille tai aiheuttaako joku ruokavaliossa muuten ongelmia. Novan kohdalla se on varmasti tarpeen..

Nova aloitti raakuutensa jälleen pehmeästi. Tää on tätä, kun kokeilee uutta ja ottaa liian isoja askelia sen suhteen. Onneks tutut rohkaisi vielä yrittämään. Kun nappulaan palaaminen tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. Noh, Novan ruokavalio lähti uusiksi naudan mahalla, riisillä ja Tehobactilla. Vatsa rauhoittui ja uskalsin lisätä kalkkunaa/broileria joukkoon ja jättää riisin pois. Kanan selkää Nova pääsi nauttimaan vähän kerrallaan. Nyt pari päivää on ollu jo paremman näköistä tuotosta eikä yöllisiä ulkoiluja ole ollut. Jeij! Koska ollaan nyt reissussa, Nova on saanut kalkkunan kaveriksi hitusen myös Sikamixiä. Kotona tullaan jatkamaan rauhallisemmalla linjalla. Täytyy oikeesti alkaa punnihtee noita luitaki, ettei tuu annettuu liikaa. Sikaa Novakin pääsee varmasti vielä maistelee, mutta seuraavan kerran valvonnan kanssa! Kana sopii selkeästi pojan vatsalle, joten jatkossa pääasiallisena luuruokavaliona tulee olemaan kanan ja kalkkunan kaulat, siivet ja selät. Ludon vasta toimii selvästi paremmin. En varmaan oo päässy pilaamaan sitä monen vuoden nappulakuurilla ;)

Eilen tapasin uusia tuttavuuksia Kuopion shelteissä. Neulamäen metsässä Nova ja Ludo pääs leikkimään Riimin, Wilsonin ja itse asiassa Ludon kennelin Viiman kanssa. Oli oikein hauska pikkulenkki uudessa porukassa. Ludo otti Viiman silmätikukseen (ollaan oltu samoilla näyttelyreissuilla, mutta siellä ne kaks ei oo ollu juuri tekemisissä) jua ajoi sitä innoissaan takaa. Pikku-Wilson väsähti loppumatkasta ja Nova taas intoutui vasta viime hetkillä. Toivottavasti ei jäänyt ainoaksi kerraksi tämä lenkki :)

Ruokapäiväkirja

Voihan vatsa. Koiran omistamisen miinuspuolet: saatat joutua käymään ulkona koiran/koirien kanssa viisi kertaa yhden yön aikana. Lisäksi ulkona sataa vettä joka kerralla ja et näe paljoa koiria kauemmas. On siis kysymyksessä kahden shelttipojan löysät vatsat. Ensin Ludo klo 1.30. Sit tuun sisälle ja käyn vällyjen väliin.. Novan vuoro. Eiku takas ulos. Klo 4.30 Novan on päästävä jälleen ulos. Klo 6.40 Nova ulos. Klo 8.15 molemmat ulos. Lisäksi kahdet oksennukset siivottavana aamulla. Joskus naisen osa on kehno. Kanssanukkuja uinuu tuiki tietämättä yön tapahtumista. Jes. Pojilla joka tapauksessa siis vatsat sekaisin. Onko raa´asta, onko madoista, en tiiä. Matokuurit on nyt molemmille annettu, saa nähä onko vaikutusta. Tänään ovat syöneet riisiä, seitiä ja hitusen naudan mahaa.

Päässä on muhinut ajatus ruokapäiväkirjasta. Ajattelin, että vois ainakin jonkin aikaa, esim. kuukauden, seurata ruokintaa, tarpeitten tekoa, annoksien kokoja ja painoa. Sitä kautta saattas saaha kokonaiskuvan, ruokkiiko tarpeeksi monipuolisesti, onko vatsa löysänä aina samoista syistä ja miten ruokinta vaikuttaa koirien yleiskuntoon.

Tulispa jo ilmoja syksyn kursseille. Harrastuskärpänen pyörii tän myöhäisheränneen ympärillä alituiseen :>

Hihnakäytöstä paremmille uomille

Koska oon jo kohta viikon mietiskelly koirankoulutusasioita, olen päättänyt myös ottaa askeleita siinä suhteessa. Pojat menee hihnassa ihan_kivasti. Ne saattaa vetää alkumatkasta (ainaki Ludo) innoissaan, mutta pääosin meneevät mukavasti. Ohitukset mennään kireellä (!). Pohdintani lopputulos siis on, että hihnakäyttäytyminen ei ole sillä tasolla, kuin se voisi olla. Kahta koiraa on vaikea treenata yhtä aikaa (palkitsee toista oikeasta käytöksestä, kun samalla saattaa palkita toista vahingossa väärästä). Siksi miun pitää rueta käyttää aikaa molempien treenaukseen yksin. Ongelmia tuottaa se, että aina en voi yksinkertaisesti käyttää poikia erikseen ulkona, mikä voi olla takapakkia, kun ohitustilanteita tulee tai pojat muuten vetävät poispäin miusta.

Tänään kävin molempien kanssa heittää pienet lenkit hihnassa. Ludo on ehdollistettu naksuttimeen, joten hyödynnän sitä toistaseks sillä. Novaa en oo nyt ehdollistanu, koska sisällä joutusin naksauttelee vahingossa silleki, kun treenaan Ludon kanssa. Ludolle siis naksauttelin aina, kun se kulki nätisti ja vielä suuntasi katsettaan minuun päin. No koirahan meni mallikelpoisesti, toki yhtä vastaantulevaa koiraa se ois halunnu tervehtii. Odotin tyynesti, että se ottaa minuun kontaktin ja palkkasin. Täytyy vaan tehdä tätä paljon, että homma alkaisi muodostua käytännöksi...

Novan kohdalla palkkasin siis aina oikeasta käytöksestä namilla ja lisäksi käytin Hyvä!- kiitosta. Novalla on kontakti kunnossa, häiriöttä se ottaa sitä helposti. Meille tuli vastaan iso ohitettava (tosin se tajus mennä vähän sivummalla) ja eihän Nova mitään miusta välittäny. Koitin kävellä sen ja ohitettavan koiran välissä. Novan kohdalla siis kiinnostus on niin paljon enemmän toisessa koirassa, että sen kanssa saa miettiä kunnolla strategian, miten vaikeusastetta voisi kasvattaa. Onneks syksyn alkaessa ihanat nimeltämainitsemattomat koiraystävät palaavat äärelle, jos heistä saisi treeniseuraa.. ;)

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että kaduttaa, etten näin vakavasti (ja ehkä järjestelmällisesti) koirankoulutusasioita miettiny, kun miulla oli vaan Nova. Yhden koiran kanssa ois paljon helpompi treenata. Novan kanssa lenkkeily sinänsä on helppoa, se vetää hyyyyvin harvoin ja on pääasiassa ihana lenkkikaveri. Mutta kyllä huomaa, että toisen koiran tulon myötä on helppo lipsua treenaamattomuuden puolelle. Siksi.. kumpa syksy tuo tullessaan treenausta molemmille koirille, että alkais tulla sitä yhteispeliä (mamma on mukava ja sen kanssa on kiva tehdö YHDESSÄ). Tosin, kun yksin asuu kahden koiran kanssa ja käy koulua ja työssäkin, niin ei kai sitä voikkaa revetä kaikkeen koko ajan täydellisesti.

Sitä vaan miettii, miten tärkeää on valita sellainen rotu, joka tosiaan sopii omaan käteen. Sheltti ei vaadi ihan kauheasti poppaskonsteja ja miun koiria lukuunottamatta ne on kuulemma ahneitakin.. Mutta siis kyllä on ihan hyvä, ettei ottanu heti tän vaativampaa rotua, sillä on näitten ekojenki kanssa jo työstämistä :D

Ainii, madotan koirat myös nytte. Novalta on tullu löysää ja limaista ulostetta ja sain vinkin, että voi olla matoja. Niinpä molemmat pojat on nyt Axilur-kuurilla. Kävinkin 2 aikaan yöllä Novan kanssa ulkona ja jo se puol 9 herätti uudestaan. Lisäksi se sai eilen ja tänään ruokaan Tehobactia. Sitte vielä semmonen huippu juttu, että Novakin on syöny nyt jo kahesti luunsa ilman apua! Se siis kiinnostuu kuitenkin siitä, vaikka ei heti siltä näytäkään. Myös Ludon luu on aina hävinny, joten taitaa se selviytyä siitä alle vuorokaudessa ;D

Koneongelmia ja hierontaa osa 2

Tekniikka on ihmeellista, etenkin sillon kun se haittaa elämää. Sujuvasti puolitoista viikkoa saatu kulumaan kirjoittamatta, kun ei ole ollut mahdollisuutta päästä kirjoittamaan. Vaikka juttuakin olisi riittänyt. Minä <3 tietokoneet.

Ensinnäkin on fiilisteltävä tätä päivää, mikä sunnuntai! Lähdettiin jäälle Novan, Ludon sekä Paulan ja Pippo-bernin (n. 10kk) kanssa auringonpaisteeseen. Kuvia yritettiin ottaa ja lisään edes jonkun tännekin, kuhan olen saanut niitä tarkasteltua. Pojat ei oikein pysyneet aloillaan ja kun trafiikkia oli jonkin verran, niin pitkäksi aikaa ei tullut jäätyä patsastelemaan. Joten katsotaan, mitä sieltä mahtoi onnistua. Oli niin huippu, kun koirat sai vilistää vapaana ja ite sai nauttia auringon lämmöstä poskilla. Ihan putkeen reissu ei kuitenkaan mennyt, sillä kun oltas jääty koiria lopulta kuvailee enemmän rannan tuntumaan, miun huomio karkas ympäristöstä ja koirat hoksas rannalta tulevan pikkupiskin omistajineen. No, sheltit ei vähät välittäny miun huudoista, vaan tunkivat koiran luo, jonka isäntä otti syliin ja alkoi hätistellä miun koiria. Palaute oli tietenkin vihaista keski-ikäisten puolelta ja ymmärrän heitä kyllä. Harmittaa tolkuttomasti, että tällänen tilanne pääs syntymään. Koirathan pitäis olla hallinnassa taajamassa. Mutta ei se omistajien huitominen miun koirien suuntiin auttanut kuin lisäämään niittenm haukkua.. Mutta tämä sais olla viimeinen tilanne, kun näin tapahtuu ja pitäis oikeesti saaha pojille varma luoksetulo aikaan. Pitäis siis päästä treenailee tälläsiä juttuja häiriöitten kanssa, koska eihän niillä muuten ongelmaa oo tulla tsekkaa emäntä.

Mukava juttu on se, että Ludon ja miun hallittavuustesti POKSin agilityn alkeisiin on joko 8.3 tai 25.3. Haluun niin saaha sen läpi ja päästä kurssille! On pakko saaha toimintaa kesää kohti enemmän, varsinki tolle teinienergiapommille se tekee hyvää. Myös Novalle zoomaillaan, millon tulos tokon alkeita jonnekin päin. Koska emännän autokoulu lähestyy loppuaan, kauemmaksikin saattais päästä ryhmiin, kun pystyis vaan lainaa autoo.. ;)

Novalla oli keskiviikkona myös toinen hierontakerta. Kuten oletimmekin, päästiin hierontaosuuteen nopeammin kuin ekalla kerralla, vaikka Nova pitikin Heliä silmällä sylistäni. Niskan alueelta löytyi pieni triggerpiste, joka pehmeni hieronnan aikana. Takapää oli vertyneempi kuin edellisellä kerralla. Olen yrittäny silmäillä Novan menoa lenkillä ja pitää sen ravilla. Yllättävän helposti se kääntyy peitsiin. Myös säännöllisen epäsäännöllisesti oon antanu sille B-vitamiinia. Otetaan vielä kolmas kerta hierontasarjaan ja eiköhän se oo sillä hyvä. Ludo oli taas huippu, kun se kanto kolme eri leluu Helin syliin vihjailevasti. Onhan se nyt vähintäänki outoo ku isoveikka saa vaan hoitoo!

Sit yks juttu, mikä minuu on vaivannu tässä, on noitten nirsoilu. Kuka sanoo, että sheltti on ahmatti ja perso ruualle??! Miks miun sheltit ei oo? Miks mie saan laittaa niitten ruuat ihan rauhassa kuppeihin ja houkutella ne jopa vielä kupille? Olis niin paljon helpompi, kun ne ees kilpailis ruuasta.. Tuntuu, et ne monesti vaan kattoo, että joo, ei kiinnosta nyt tuo. Ludo etenkin minuu häirihtee, koska se on miun mielestä liian laiha, enkä tiiä johtuuks se vaan kasvusta. Nyt molemmat on matokuurilla varmuuden vuoks, et sulen sen vaihtoehdon pois. Varmaan miun huoleen on vaikuttanu viikolla näkemäni uni Ludon yhtäkkisestä kupsahtamisesta lenkillä. Kun sen aioituksia on vaikee lukea, ni ei ymmärrä, et onks se vaan nirso (kun herkut kyllä maistuu), onks nappula liian isoo sen syötäväks, syöks se vaan oikeesti niin vähän vai onko tää vakavempaa. Ruokailut siis nyt suurennuslasin alla.

Muok. Lisäsin kaks kuvaa, joista nyt jotain selvääkin saa :)

Pojat vauhdissa

Ludo kevätauringossa