Pieniä edistysaskelia, hurraa!

Harjoittelussa sitkeys kannattaa. Jotkut tuntuvat olevan toivottomia tapauksia, mutta koskaan ei pidä lakata yrittämästä! Meillä siis treenataan kotosalla. Molempien kanssa oon edennyt hieman!

Nova

Ostin maanantaina ihan oikean noutokapulan Mirristä. Painoa pötikällä on 250g. Alkuun miusta tuntui toivottomalta saada Nova kiinnostumaan kapulasta sen vertaakaan, että se edes haistelisi tai koskettaisi sitä. Käsiapujen ja useiden nameilla toistojen jälkeen Nova tänään tajusi, että käyttämällä kuonoa noutokapulalla, saa namin! Ensin ukkeli tarjosi vaan istumista ja katsekontaktia, mutta tarpeeks usein kun auttoi kädellä, päästiin onnitumisiin ja sitä kautta siihen, että Nova yhdisti noutokapulan ja namit. Pari kertaa tänään treenasin ja hyvin uppos. Vielä seuraavallakin kerralla varmistelen, että onnistutaan enemmän kuin epäonnistutaan ja sitten ehkä otetaan vaihe kosketus. Jännittää vähän tajuaako tuo koskaan, että kapulan vois ottaa suuhunsa. Mutta se on sen ajan murhe. Hyvä nyt! 

Novan kanssa ootellaan vastausta myös tokoryhmä-kyselyyn Poksilta. Toivottavasti saahaan paikka, koska muuten koko syksy on pilalla! Ludolle ei oo aksaryhmää tänä syksynä ja Tokon alkeet -kurssinkin ilmo on jo päättynyt (näemmä). Tuskainen tilanne, sillä miulla ei oo tarpeeks kokemusta edetä tässä tilanteessa ilman apua. Toivotaan, että nyt nappais.

Ludo

Meillä on ollu ikuisena ongelmana maahanmeno. On tuntunut todella työläältä "kyllästyttää" Ludo ja saaha se siten menemään maahan. Lukuisat yritykset myös käsiapua on ollu turhia. Nyt kuitenkin jostain syystä näitten sekoituksella on tärpännyt! Alkuviikosta, kun treenasin, Ludo suhteellisen hitaasti möngerti maahan lonkalleen, kun hivutin hitaasti namia sen nenän eessä kiusoitellen. Tänään Luikku kuitenkin tarjosi ihmeen nopeasti makaamista ja palkitsin sen oikeasta asennosta (koska se tarjosi myös sitä!). Alan ehkä sittenkin nähä valoa tunnelin päässä. Riittävästi kun toistan tätä metodia vielä, niin uskon pääseväni käskyyn asti. Sitten tarvitaan vain ne loput apinat lautasineen kohtaamaan. Ei se onneks ihan tyhmä kaveri oo :D

Pojat on päässy tällä viikolla myös ekoja kertoja miun kanssa juoksee niin, että otan vaan toisen ja laitan hihnan vyötärölle kiinni (täytyy ostaa sellanen vyö, ois kätsä!). Meno on ollu mukavaa, vaikka tuomitsin aiemmin jo tuhoon koko juoksemisen koirien kanssa. Nyt koirat viipottaa sivulla tai eellä ja homma toimii. Yritys tehdä tästä pysyvä tapa :D