EE CH Ludo alias Luikero :)

Kuva: Emilia Pippola

Siinä se kuvassakin olla möllöttää. SERT Virosta. Eikä mikään helppo SERT ollut sekään.

Torstaina laitoin pikkumiehen Lauran ja shelttien matkaan kohti Rakverea. Viikonloppuna oli kumpanakin päivänä tulossa yli 30 shelttiä ja sehän pisti nipistelemään vatsassa. Kaikki on loppuvuodesta tietenkin sertejä ja cacibbejaan hakemassa. Luikku sai kehuja matkustajana, mutta oli kuulemma myös mököttänyt. Mistä lie. Eihän Luikku koskaan mökötä :D

Lauantaina tuomaroi romanialainen Dagmar Klein. Venäläinen uros vei parhaimman paikan, mutta Ludo otti sijansa heti PU2:na. Vielä ei siis meille napsannut, mutta olihan tuo sunnuntai vielä aikaa :) Sunnuntain tuomari oli tiukkaakin tiukempi tanskalainen Ole Staunskjaer. Jo pelkän ERIn saaminen oli tiukassa, joten miun pikkumies teki siellä oikein urotyön! Tämä samainen venäläisuros veti - tietenkin- pidemmän korren, mutta oltiin jälleen PU2 ja saatiin se kaipaamamme SERTi. Vain nämä kaksi oli uroksista saaneet SA:n, eli suoritus on kyllä aivan huikea! Näyttelyt- sivulta löytyy molempien päivien kivat arvostelut.

Maanantaiaamuna sain väsyneen ukkelin kotiin. Johan sitä oli ollu aivan mahoton ikävä! Novakin oli aivan innoissaan veikan paluusta. Laatuaikaa kyllä vietettiinkin viikonloppuna isomman pojan kanssa. Tai no, Nova oli myös "mummolassa" hoidossa yhden yön PMMP:n jäähyväiskeikan takia. Mutta sitä lujemmin ukko sunnuntaina painautuikin miun jalkaa vasten nukkumaan.

Eilen oltiin Ludon kanssa parin viikon totaalitauon jälkeen aksatreeneissä. Tauko näkyi kummallakin energiana ja ilona työskennellä. Ludo teki kepit puhtaasti ekasta (vaikeammalta puolelta vielä!) kummallakin radan suorituskerralla. Kontaktit tietenkin oli "liukkaat", kun niitä pitäiskin hioa, et se vauhti tasan pysähtys siihen kontaktin loppuun. Kontaktit imi tottakai tapansa mukaan Ludon pahoissa paikoissa niille, mutta toisella kerralla rataa suorittaessa täsmensin vaan niillä kohdilla sitä, mitä piti tehä. Saksalaisetkin onnistui huipusti <3 Putken eessä tehtiin välistäveto ja mentiin vastakkaiseen putken päähän. Putkelta siis saksalainen hypyllä ennen puomia. Kepit suoritettiin A:n alla olevan putken jälkeen kuvan oikealta puolelta. Kepeiltä A:lle ja hyppy-putki-hyppysuora loppuun.

Demoversiot... aloitus siis sinisellä pallolla

Saanen esitellä: uusi BY MVA!

Muutaman tunnin sisään pitäis kotiutua miun rakas pusuhirviö Ludo maailmanmatkailultaan. Matka kohti Valko-Venäjää starttasi viikko sitten Kuopiosta, jossa pikkumies vietti hellässä hoivassa muutaman yön, kunnes torstaiaamuna hyppäsi Kirsi-kasvattajan matkaan. Ensimmäinen viesti kertoi, että poika nirsoili ja oli löytänyt sinisen morsiamen. Kumpikaan ei yllättänyt :D

Kovasti mietin, miten Luikero pärjää pitkällä matkalla kohti toisia maita, bussimatkakin kun kesti ees taas 16 tuntia. Jopa enemmän mietin, miten se yleensä pärjää, viis näyttelyistä :D Mutta täytyy sanoo, että onhan tää nyt hemmetin mahtavaa, kun kahden näyttelypäivän saldo Minskissä on:

ERI1 SERT PU2 VARA-CACIB
ERI1 SERT PU2 VARA-CACIB -> BY MVA

Mamma ikävöi! (arkistosta)

Miun pikku Luttero on nyt Valko-Venäjän muotovalio! Ja hienosti oli mies esiintyny Kirsillä. Vain odotetusti Pate (Cimillan Batman) jyräsi eestä paremmat ansiot. Harmittavasti miljoonan koiran kanssa häärineet esittäjät eivät ehtineet kameran taakse, joten valiokuva pitää ottaa sitten koto-Suomessa :) Mutta onhan tää hitsin jännittävää, myö jatketaan Suomessa valioluokassa! Se nyt siis tarkottaa vaan kovaa tasoa, paljon kehittyneempiä uroksia ja haastetta. Mutta ei muuta ku punoo juonia.. ;)

Muita kuulumisia matkalta soitteli Jasmine-kasvattaja, joka osasi kertoa, että pikkuherralle ruoka maistui ja ilmeisesti pian juoksuileva (?) Inka-tyttö oli niin hemaiseva, että sitä piti yrittää KOKO ajan. Edes pissalla ei malttanut käydä, kun haju tuli vastaan. Tämähän tietää siis vain hyvää tulevaisuutta ajatellen ;)

Nova on nauttinut hellyydestä koko yksinoloajan. Ei oo Ludoa juuri haikaillut. Miussa se on paljon roikkunu, mutta ei oo ollu mitenkään masentunu. Viikonlopun se oli porukoilla hoidossa, kun itse rilluttelin Jyväskylässä. Voi sitä ihanaa, kun käytiin nukkumaan kainaloikkain sunnuntaina: tyyppi käpertyi kainaloon, kiehnäsi päätä minuu vasten ja päästi omia urisevia ääniään <3 Ja oli se kyllä onnellinen, kun lepäili illalla ennen nukkumaanmenoa sängyllä, levollinen ja tyytyväinen ilme nassulla. Ja kyllähän miulla olikin sitä iksu! Ja aivan huikeen ihanaa on saada tuo nuorempi trikkiherra kotiin. Pusuja ja yliääniä odotelessa Luikku!