Hellurei ja täällä ollaan taas!
Blogihiljaisuus kertoo siitä, että kesäloma tuli vietettyä muualla kuin koneella :) Mitkä säät nimittäin suosikaan lomailijaa! Okei, ei ehkä koiranomistajan ihannesäät ajatellen harrastamista ja lenkkeilyä, mutta kun on auringonpalvoja ni on auringonpalvoja. Nautiskeltiin siis ensimmäinen puolikas kesälomastani ulkoilusta eri tavoin. Koirat pääs jahtaamaan frisbeetä jälleen, kahlailtiin rantavesissä sillon, kun sattu kohalle, käytiin lenkkeilee ja oltiin vaan. Siitäpä nää säät alko muuttuu sitte epävakaaks ja kylmäks, kun mie suunnistin takas työmaalle. Ei haittaa juurikaan siis B)
Ihan eka pakko hypettää: eilen tuli vaihdettua agilitylisenssi C:stä A:ksi. Jippiiiii! Enää odottelua, että varmennetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kesän loppupuolella kutsuu kisakentät! Kepit ja keinu vaan sillä lailla varmaksi, että niistä selviydyttäs. Sitte vaan sutimaan radoille. Lopullisen potkunhan vaihtoaikeille antoi viime lauantain POKS:in viralliset kisat, joissa olin ratatyöntekijänä talkoilemassa kahdessa luokassa. Kun kuutisen tuntia tuijotti vierestä monen monta lähtöä, alkoi omaa agilityjalkaa vipattaa. Mieki halluun! Mikäli kyytejä (ja sitä kuuluisaa rahaa) löytyy, ni elo-syyskuussa ois kilpailuja mm. Joensuussa, Kuopiossa, Iisalmessa, Maaningalla, Jyväskylässä, Lieksassa, Lappeenrannassa, Imatralla... Siis ei oo ku valita ja toivoo, että olis vielä kaikki lauantait vapaita ;D Tiedän kuitenkin, minne tulevaisuudessa viikonloput saattaa/tahtoo/tuppaa/meinaa kulua ;)
Eilen oli vieläpä mahtitreenit taas. Jos luet tätä Mia, ni en voi muuta sanoo, ku että arvostan siun tietoa ja taitoa koirien kanssa. Keskustelumme herätti paljon mietittävää kroppaa rasittavan lajin harrastamisesta. Tässä tapauksessa tieto ei lisännyt tuskaa, vaan ymmärrän ajatella harrastusta koiran näkökulmasta. Miltä itsestäkin tuntuisi pinkoa vaikkapa satasen aidat kylmiltään ilman mitään alkulämppää (tai lämppä 45 minuuttia sitten)? Tuskimpa paikat kiittäisi. Mitä siis odotteluaikamme eilisissä treeneissä sisälsi? Kävelyä, leikkimistä, keinun treenausta, kävelyä, kävelyä ja kävelyä. Kenen kuuluu huolehtia siitä, että koira jaksaa ja kykenee suoriutumaan radasta ilman järkyttävää rasitusta? Minun. Kauan koira siis oli häkissä treenien aikana? Kymmenisen minuuttia. Agilitykursseille järjestettävissä infoissa puhutaan aivan liian vähän koiran lihashuollosta, lämmittelystä ja jäähdyttelystä ja lajin rasittavuudesta. Koiran huoltamisen tärkeys unohtuu helposti ja kun päällisin puolin koira tuntuu liikkuvan ja menevän hyvin, sitä tulee helposti ajatelleeksi, että kaikki on kunnossa. Sama kaava jatkuu ja jatkuu. Koira rakastaa lajia niin paljon, ettei välitä, vaikka lihakset olisi piukkana jumeista tai jopa revähtäisi. Peittelee vaan tai kieltää hypyillä. Treeneissä on huippua seurata kanssaharrastajien menoa, höpöttää koirista ja käydä välillä itse rehkimässä. Mutta kuka huolehtii koirakaverin kunnosta ennen omaa suoritusta (ja sen jälkeen)? Koen, että olen vielä kovin alkumetreillä tässä lajissa. On paljon opittavaa, mutta se kaikki on kovin mielenkiintoista!
Minun lupaus koirilleni: parhaan kykyni, tietojeni ja taitojeni mukaan huolehdin, että koirat voivat hyvin ja ovat rasitukseen sopivassa kunnossa arjessa ja etenkin agilityä treenatessa/kisatessa.
 |
| Ratatreeni 11.6 |
Ohessa eilisten treenien rata. Lähtö oikeesta alalaidasta. Yritin muistaa ottaa radan sopivissa pätkissä ja palkata Ludoa riittävästi. Kepeissä oli ohjurit (niitä ei olla vieläkää oikein treenattu tavoitteellisesti). Ludo tarjosikin yllärin. Edellisen jäljiltä oli pari ohjuria otettu pois ja pikkumies pujotteli koko kepit niin hyvin! Ei välittäny mitään tyhjistä kohdista! Olin ihan äimänkäkenä. Vaikuttas siltä, että ei muuta ku jatkamaan treenejä niillä, ni päästäs joskus siihenki vaiheeseen, kun kepit menee ilmanki :)
Puomilta siirryttiin esteen kautta putkelle (vasempaan aukkoon). Kokeilin vetää koiran esteeltä ja blokata toisen puolen, mutta koska jäin Ludon eteen liian pitkäks aikaa, se sujautti miun takaa väärälle puolelle. Korjausvaiheessa teinkin valssin esteeltä, jolloin en ollu koiran edessä ja sain sen ohjattua nätisti putkeen.
Iso ongelma oli myös siirryttäessä esteeltä puomin alla olevalle putkelle. Jäin kuvassa esteen alapuolelle ja luotin, että Ludo irtoais putkeen hyvin ja ottasin sen sieltä kädelle ja esteen yli kohti kuvan vasemmassa laidassa olevia esteitä. Mitä ongelmia tuli? Ludo ei ihan irronnutkaan niin hyvin putkelle ja mie jäin auttamattomasti jälkeen, kun lähetin sen hyppimään viimeset kolme estettä. Korjaus: saatoin Ludoa putkelle, laitoin takaakierrolle esteelle ja lähetin hyppimään vikat esteet. Olin heti Ludon edellä, sillä vikat esteet se haki hyvin nätisti. Ehkä vähän liian nopeesti etenin, ku se ois voinu tokavikan esteen ohittaakki vikalle mennessä.
Hauska rata oli ja paljon oppi, kun eka sähelti ite omine kuvioineen (mitkä kuviot ees...?) ja otti sitten ohjaajan neuvoista vaarin. Sillon Ludo kulki hyvin ja rata eteni sulavasti. Kiitosta Ludolle kepeistä, puomilta ja miun ohjauksen seuraamisesta. Oli kivaa <3
Kokemuksia ja kommentteja lukijat: mitä mieltä olette koiran lämmittelystä ja jäähdyttelystä agilityssä? Kuinka kauan? Pidättekö lihaksia lämpimänä talvisin takeilla tai mantteleilla? Pidättekö lihaskunnosta huolta muina aikoina jollakin tavoin tai käytättekö esim. fyssarin palveluita?
Sarin koulutuksessa oli mukava hyppyrata, joka sisälsi muutamia tarkkuutta ja selkeää ohjausta vaativia kohtia.
