torstai 19. heinäkuuta 2012

Novan synttäripäivän viettoa Heinälammilla ja uiden

Ensimmäinen koirani, tricoloururos Bayarin Dark As Night, tutummin Nova, täytti tänään 4 vuotta! Mihin aika on kulunut? Neljässä vuodessa Nova on saanut/joutunut kokemaan paljon. Ensimmäisen vuoden poika kasvoi Kuopiossa. Tutustuttiin uusiin sheltti-ihmisiin. Heistä tuli hyviä ystäviä ja juuri, kun touhuilua yhdessä olisi riittänyt enemmänkin, palattiin kotiseudulle Joensuuhun. Nova kävi pentukurssin ja vieraili ensimmäiset näyttelynsä pentu- ja junioriluokassa. Ensimmäinen (ja ainoa) ERI saatiin, 2. sijoituksella luokassa. Sittemmin Nova vieraili seuraavana vuonna vielä muutamassa näyttelyssä, mutta nyt ollaan tauolla. Joensuussa Nova sai myöhemmin Nemosta kaverin ja vieläkin pojat tunnistavat toisensa pitkän tauonkin jälkeen. Vuosi sitten Nova sai seuraa. Pikku-Ludo viipotti luultavasti molempien sydämeen Vapun alla. Nova otti pennun vastaan äärettömän hyvin ja nykyisin pojat ovat erottamattomat ystävät. Nyt 4-vuotiaana Nova on keppihullu (...), ylipäänsä kaikki lentävä (kepit, pallot, frisbeet, lelut, kävyt...) kiinnostaa ja saa sen kiihtymään. Novasta on kasvanut vankka uros, jonka ulkonäöstä pidän kovasti. Sen katseessa on suurta lempeyttä. Nova tulee viereen ihan liki ja reagoi mielialaani herkästi. Nova on ihana. Miten niin pieni koira voi myös osoittaa niin suurta vastarakkautta ihmistä kohtaan? En lakkaa ihmettelemästä, miten sekin on niin kiintynyt.

Tänään omalla reseptillä Nova sai neljän nakin kakkunsa, sisältäen maksalaatikkoa, kalkkunaa ja poroa. Ludokin sai oman palansa, eihän synttäreillä jätetä vieraita kakutta. :) Kuvat alla (c) Emilia Pippola

Onnea Nova!


Antaumuksella kakun kimppuun
Päivä alkoi kuitenkin seikkailuretkellä Paulan ja Pipon kanssa Heinälammille, Pärnävaaran tuntumaan. Reitistä ei ollut hirveästi selkoa, mutta lammellaoleva laavu oli miulle tuttu. Maasto oli kuivaa kangasmetsää,hurjasti mustikoita! Välillä polkua ei ollut ollenkaan,mutta se ei haitannut, päin vastoin tuntui siltä, että Pippo otti maastosta kaiken irti ilman polkua onnellisesti revitellen. Omat koirat eivät kirkasvetiseen lampeen lumpsahtaneet, vesipeto berni kyllä sitten useammankin kerran. Olihan siinä jo sattua 100 metrin jälkeen haverikin, kun ryntäsin litroittain vettä kantavaa koiraa karkuun. Kukapa haluaisi kastua likomäräksi jo alkumatkasta?! Lammen kiertoon meni noin 45 minuuttia. Ihan mukava aamulenkki, haastetta itselle ja koirille. Aurinko kruunasi lenkin!






Lopuksi vielä käytiin joella uittaa koirat lenkin päätteeksi. Tyylinäytteet Ludolta ja Novalta, jotka ei lähteneet uimaan niin eippaasti kuin tuo kuuluisa bernin vesipeto.. ;D Kuvat (c) Paula Immonen




2 kommenttia:

  1. Hei tiesitkö muuten että ku painaa noista kuvista niin ne näkyy sitten ihan oikeassa koossa? eli ei oo paha jos kuva näyttääkin pieneltä ku sen näkee sit oikeassa koossa jos haluaa :)

    VastaaPoista