Puolen minuutin tähden... ;)

Ehdin jo pikkuruisen katua päätöstä lähteä Kuopioon kisaamaan yksi hyppyrata. Kisaaminen on mukavaa, oikeastaan enemmänkin, mutta sunnuntaiaamun herätys klo 6 ei enää houkutellut sen lähestyessä :D Mutta minkäs teet, ilmoittautunut olit ja kaksi kisakaveriakin oli lähdössä mukaan. Kyllähän siitä nyt selviää, kun silmänsä kerran aukaisee. Pidin silti itseäni täydellisenä hulluna, kun herään vapaaehtoisesti sunnuntaina klo 6 ja odotan kaiken lisäksi koko päivän kisapaikalla, että voin vetää puolen minuutin suorituksen hypärillä. Jotenkin tiedän silti, etten ole todellakaan ainut tätä hulluutta harrastava ;D

Että kaikki ei nyt menisi niin helpoksi, niin nukuin tietenkin lyhyet yöunet ja nekin erittäin huonosti. Silmät luppasten ajelin kuitenkin Leenan ja Mandin ja Alinan ja Netan kanssa Kuopioon Hukka-Putken kisoihin. Uusi kisapaikka meille, joten kokemuksena tää oli hyvä lisä kisaplakkariin. Areena saa kyllä miulta pelkkiä kehuja. Sisällä oli lämmin, koirat oli rauhassa häkeissä radan sivussa verhojen takana. Hallissa ei kaikunut ja radan alustassa oli huikean hyvä pito. Kyllä kelpasi kisata noilla puitteilla! Oma hallikin on hyvä, mutta tää tuntui luksukselta :)

Ensimmäiset neljä tuntia sain leikkiä kisaturistia. Leena kisasi mineissä kaikki radat ja mie nautin aamupalaa radan reunalla hyväntuulisena. Lopulta oma vuoro alkoi lähestyä ja eteen tuli rataantutustuminen. Radat olivat Mika Moilasen tuomaroimat.Varsin suoraviivaisia ratoja, joilla sai luosta lujaa. Agilityradalla oli vaikea keppikulma, mutta muuten varsinaisia pahoja jekkuja ei ollut. Hyppyrata näytti juuri siltä, että nyt mennään lujaa. Radalla oli kaksi kohtaa missä pähkäilin, mitä puolta mennä ja miten ohjata. Vielä medien alkaessa olin epävarma, sillä radalla näki monia erilaisia ohjausmalleja ja virheitä tuli yhtä lailla. Jännitti ihan kamalasti. 

Päätin vain, että nyt juoksen, luotan Ludoon ja katson, mihin yllämme. On sanomattakin selvää, että tuloksen ollessa puhdas 0 ajalla -9,94, olin niin onnellinen ja tyytyväinen, että melkein halkesin (ja halkean kyllä vieläkin, koko ajan :D)! Se oli unelmarata, jolla onnistuin, kun tein niin kuin olin suunnitellut ja Ludo kuunteli minuu 100% ja lensi esteiden yli. Kun kepitkin sujuivat kohtuullisen tiukassa paikassa täydellisesti, olin saanut kaiken mitä halusin. Niinpä tuloksemme oli tuolla hyppyradalla 1./14. ainoalla ihanneajan alittaneella nollalla. Saimme siis ensimmäisen LUVAn! Oon niin ylpeä meistä, niin onnellinen Ludosta ja niin tyytyväinen, että päätin olla täys hullu. Tässä tuo hyppyrata videolla.

Niistoja ja välistävetoja

Viime torstaina pidin itteeni vähintäänkin hulluna. Tai no, en pelkästään ees minuu. Olihan meitä neljä hullua. Joo, treenattiin aksaa klo 21-23. Kuka hullu treenaa pitkän päivän jälkeen vielä loppuillan hallilla agilityä? No ne tosiaksaajat.. Vaan olipa hyvät treenit, kiitos Nooralle!

Treeniksi oli tarjolla tekniikkatreeni hypyillä ja putkella. Niistoa, päällejuoksua, pakkovalssia ja muita variaatioita, mitä kukin halusi käyttää. Ja meijän ensimmäinen kellotus ikinä! Meijän niistot olikin edistyny sitten ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Ja ne kehittyi tuon illan aikana. Koira kääntyy nii hyvin ja lukee minuu ku avointa kirjaa (jos näin kulunutta ilmaisua voin käyttää ;D). Mulla nyt sotki nää neljä raajaa välillä oman ohjauksen, mutta parhaimmillaan homma meni kyllä nii hyvin! Kaikki kiitos siitä Ludolle, se on mahtava koira!

Nova poti viime viikon syrjäytystään, mutta oli onneks jo viikonloppuna kunnossa. Laatikkotreenit uskallettiin kokeilla perjantaina ja oli nii kiva huomata (jälleen), että tauko tekee välillä hyvää. 2o2o-käsky alkaa selvästi hahmottua (kummallakin) ja pääosin jopa istumisesta siirrytään alastuloon, kun käsky käy. Niin varma se ei ole, että 100% ekasta käskystä toimitaan, mutta sinne päin selvästi. Mahtavaa. 

Novalla olikin sit eilen oma aksatreeni ryhmässä. Treenattiin välistävetoa. Opin jälleen pienen nyanssin, jota en oo varmaan vaan tajunnu yhdistää Ludon kanssa työskennellessä. Oppi tulee tässä:

Jo pelkkä olkapään kääntö voi olla koiralle merkki. Novakin nimittäin parikin kertaa lähti kaartaa 2. esteelle , vaikka huutelin sitä ääneen. Kun peruutin ja halusin Novan tulevan "käteen" hypyn jälkeen, vahvistin kutsua olkapään kääntämisellä "sisäänpäin". Ja kas, Nova kääntyi ja sain heitettyä sen sitten esteelle oikealta puolelta. Treenit meni kyllä mukavasti, vaikka selvä väsyminen näkyi koirassa toisella kerralla, jolloin vaihdettiin puolta. Putkeen meno oli työn ja tuskan takana ja Nova otti häiriötä kaikesta. Nova teki tunnilla kyllä paljon töitä, kun treenattiin muitakin juttuja iteksemme, joten saan olla vaan tyytyväinen ukon suorituksiin. Hyppyinto on muutenkin löytynyt ja se tarjoaa sitä aina tilaisuuden tullen :D

Novan välistäveto-treeni

Käytiin toki viime viikolla myös kahdesti shelttilenkillä Lykynlammella. Mukava reilu 4km lenkki taittui keskiviikkona 9 ja lauantaina 11 koiran voimin. Miks näitäki lenkkejä vaan tehdään niin harvoin? Tosi mukavia juttuja ja piristää päivää satavarmasti.

Tällä viikolla onkin sitten Ludon parit treenit ennen sunnuntain hyppyrataa Kuopiossa ja Novan kanssa treenataan sitten yks vapaavuoro pientä radanpätkää. Ja kun nyt tuli tosta hulluudesta puhuttua alkuun, ni en tiiä mitä se sit on, kun herää sunnuntaina kukonlaulun aikaan reissatakseen yhden radan takia kisaamaan. Onko se sit vaan sitä rakkaudesta lajiin?

Kuulumisia tuiskun keskeltä

C; Emilia Pippola

Sunnuntai ja lunta tulee myräkkänä ulkona. Sheltit ja emäntä on aamulenkin jälkeen kerääntynyt sisätiloihin myrskyä katselemaan. Emäntä luonnollisesti hoitaa kotiaskareita, koska eihän kotona voi ottaa liian rennosti, jos ei ole mitään tekemistä. Sheltit etsii asunnosta piilotettuja nakkeja, treenaa kontaktia agilitylaatikolla ja nukkuu. Tänään piti olla Novan agilitytunti, mutta homma vaihtuikin levoksi.

Aamulla tulin makkarista ja perinteisesti koirat hääri hyperiloisina vastassa. Joku ulahti ja oltiin tietenkin varmoja, että se oli arvon Kuningas Sir Ludwig herkkine hipiöineen. Mutta sehän olikin meidän Manselmi! Tutkailin luimuilevan Novan jalat ja uusi pienempi ulahdus tuli etutassua painellessa. Ilmeisesti venähdys tai vastaava tassussa/varpaassa. Aamulenkki oli aivan normaali ja Nova liikkui jopa laukka-askelin välistä. Myöhemmin kuitenkin otin pojan syliin tutkiakseni tassua ja reppana alkoi täristä säälittävänä. Mörökölli pitää siis nyt taukoa erityisemmästä rasituksesta muutaman päivän, ehkäpä viikon päästä päästään sitten treenaamaan normaalisti.

Ludon kanssa ollaan treenattu nyt keppikulmaa, irtoamista eteen ja alastuloa agilitylaatikolla. Haju alkaa selvästi olla käskystä, vaikkei laatikolle mennäkään välittömästi sata lasissa. Oon käyttäny edelleen seinää ja jotain tyynyä apuna, että Ludo ei kääntyilis minuun päin alastulolla. Näillä mennään vielä jonkun aikaa, että käskyn ja asennon yhteys tulis varmaksi, ennen kuin alan lisätä aikaa. Saatiin myös viikko sitten lyhyt ja ytimekäs opastus niistoon, jota pitää nyt itsenäisesti myös treenailla. Kiva, kun alkaa tulla näitä uusia ohjauksia, jotka on ollu varmaan viimeksi jatkokurssilla. Ei tätäkään vielä ykkösissä tarvii, mutta tulevaisuudessa varmasti.

Novalla alastulot on ollu myös hienoja ja nopeita. Käskystä on haisu, mutta paikka ei ole selvästi ihan hanskassa, kun muutaman kerran on käytännössä kävellyt laatikon yli. Olen sitten yrittäny ottaa taas lähempää lähetystä tai liikkunut osittain mukana, ettei lipsumisia pääsis tulee. Viimeksi treenattiin takaakiertoa jatkokurssilla ja meni oikein mukavasti, kun en ite myöskään hosunut.

Kuopion agikisat lähestyy, mutta on vielä epävarmaa, vienkö Ludon hyppyradalle vai mennäänkö ollenkaan. Kontakteille ei ole vielä asiaa ;) Ootellaan myös innoissaan Jennan koulutusta kuun lopussa. Emäntä on myös käynnistämässä taas oman kunnon kohotusta kuntokeskuksella. Jospa ens kesänä kunnon kohotus näkyy myös liikkeessä agiradalla ;)

Sari Vähäniityn koulutuksessa

Miun lauantai-iltapäivä pyhittyi jälleen agilityn oppitunnille. Ai vitsi mie tykkään! Koko ajan pääsen syvemmälle tähän lajiin, pala palalta. Ja koko ajan rakastun tähän enemmän ja enemmän...

Sarin koulutuksessa oli mukava hyppyrata, joka sisälsi muutamia tarkkuutta ja selkeää ohjausta vaativia kohtia.

1.-3. Ihmisnuoli. 4.-5. persjättö putkelle. Kepeillä merkkaus ekaan väliin (oli useampi vaihtoehto tasosta riippuen, miten voi suorittaa). 7.-9. Putkelta tiukasti käteen koira, josta takaakierrolla kasille ja ysille (ite liikkeessä koko ajan!). 10.-13. "Satasen spurtti" ja takaakierron kautta putkeen. 14.-16. Vedetään koira putkelta ja esteitten kautta käännetään taas putkeen. 17.-20. Neljä vaihtoehtoa: valssi ennen okseria (sekoittaa rytmin ja hidastaa), Takaaleikkaus okserille tai takaaleikkaus pituudelta ja okserilta. Kokeiltiin myös Ludolla persjättöä okserille ja toimi, koska Ludon vauhti säilyi silloin parhaimpana (makseille voi olla toivoton). 21.-28. Loppu oikeastaan rallattelua parilla takaakierrolla.





Käteen jäi:
- persjätöt oikeissa kohdissa meijän juttu!
- lisätreeniä koiran käteen tuloon (video kertoo kaiken :DD)
- kun luotan koiraan ja päätän ohjata tietyllä tavalla, onnistun!

Kaks videopätkää koulutuksesta:

Novan kanssa päästiin eilen ekaa kertaa agin jatkokurssille. Treenattiin persjättöjä ensin. Meinasin unohtaa luonnollisesti, että miulla oli alkeiskoira kädessä ja en ollu koko ajan täysin tarkka pitämään Novan hanskassa koko ajan. Eli kerran kerran Nova lähto jo ekalta putkelta Maijulle palkalle ja lopun eri linjassa olevat esteet tuotti sitä, että Nova ohitti kiitävällä vauhdilla vikan. Kun tarkensin otettani vikalle, saatiin koira hirmu draivilla etenemään palkalle.

Toiseksi treenattiin pussia ja etenemistä. Pussi on haastava kaikessa jännittävyydessään, mutta saatiin muutama onnistuminen, kun Anni oli pitämässä pussin suuta, ja se riitti. Arvasin, että Nova jättää alun estesuoralla yhden esteen välistä ja senhän se teki. Naksutin kerran kaikki läpi ja sen jälkeen suora menikin hyvin. Ongelmia oli suoralla putkella (joka otettiin pussin sijaan). Jostain syystä Nova vaan pinkoi monta kertaa sen ohi. Eikun taas vain se putki erikseen ja sen jälkeen ei ollu ongelmaa. Loppusuorakin sujui hyvin. Että vauhtia Novasta kyllä löytyy! Estekorkeus pidettiin mineissä, enkä edelleenkään aio edes kolmevitosia hyppyyttää. Kuvassa estesuora siis numeroilla 9.-11. Se on tuo demoversio taas, mikä herjaa liian monesta objektista :D

Tämmösiä treenilöitä meillä tällä kertaa :)

Nuhanenä ja Luikku Varkaudessa

Flunssa. Se iski jo toistamiseen! Miten turhauttavaa. Viikonloppuna sitä mukaa nuha paheni, kun agikisat läheni. Droppia naamaan ja tsempillä kisaamaan. Onneksi seurana olivat Leena ja Alina, joten yksin ei tarvinnu heräillä kukon rääkäisyn aikaan. Kisapäivä oli kaunis. Aika täydellinen jopa niin kauan kun ei tuullu. Kolme rataa oli suoritettavana. Tavoitteena saada ne kontaktit vapautuksella alas, muuten sylikyyti oottaa. HYppyradalta odotin jopa tulosta, mutta vähintäänkin oli kiva tietää, että ainakin viimeisellä radalla saadaan rallatella iloisesti.

D-agirata. HYL

- himmaillen puomi alas, mutta sain 2o2o -> vapautus

- nopeimmat kepit kisoissa tähän saakka ja puhtaasti!

- A:lle kova vauhti ja Ludo hyppäsi pois -> sylikyytiin

E-agirata. HYL (ei videomatskua valitettavasti, mutta keinu olikin jo 4. este :D)

- keinulla Ludo seisoi pitkään kontaktialueella kaikilla neljällä jalalla, houkuttelu johti omin luvin lähtöön -> sylikyytiin

F-hyppyrata. HYL 

- jättisuuri muuri toisena esteenä johti kieltoon ja putkeen juoksu hylkyyn

- positiivista, että teki muurin toisella yrittämällä, vaikka yks palikka tippuikin

- mulle rohkeutta kokeilla kaikkea villiä, kun ei oo nollaa tulossa! Kepit oli hyvät ja vauhdikkaat, mutta olisin voinu kokeilla persjättöä niiden jälkeen, nyt rohkeus ei riittäny

- sama 3. vikalla esteellä, olisin voinu kokeilla Saijan koulutuksen kääntöä ennen rengasta, mutta teinki jotain ihan omaa kuvioo

Nyt kisatauolle ja kontaktitreeniin keskittymään!

Tänään treenasin Annikan kanssa vapaavuorolla. Ludon kanssa ehdin kokeilla kisoista kaivertamaan jäännyttä persjättöä puolen vaihdoksena keppeillä. Kahdesti olin itse liian hidas enkä ehtiny ohjaukseen, mutta kun sen sain kuntoon, Ludo jatkoi hyvin kepeiltä esteelle. Lisään keppitreenistä videoo myöhemmi tähän :)

Nova on hiffannu nyt hyppäämisen ja palkkaamisen yhteyden ja se tarjoaa sitä hurjan paljon esteellä! Hyvä että sen saa luokse enää, kun se hyppii ja käy kattoo, onko alustalla namia :D Muutaman naksuttelun jälkeen päädyttiinkin ottaa hyppy-käsky mukaan. Ensin lähetin Novan ja Annika laittoi alustalle namin. Tämän jälkeen siirryin sivuun ja lähetin esteelle, lopuksi vielä otettiin samaa kahden esteen sarjana. Mikä vauhti pojassa olikaan! Nyt voin hyvin palkata käskystä hyppäämisestä pelkästään. On jo huomattavissa, että korvat ei taho löytyä, kun hyppääminen on nii ihanaa ees taas :D

Saija Mustosen koulutuksessa

Tänään opin monta uutta asiaa agiltystä. Tavallaan se on jopa hassua, etten kahden vuoden aikana lajin parissa ole törmännyt tiettyihin juttuihin tai vain kerran, jolloin asia unohtuu niine hyvineen. Sitä on junnannut tietyissä ohjauksissa paikallaan eikä ole uskaltanut kokeilla uusia kuvioita. Saati niistä mitään ole tiennykkää. Ja eihän ykkösissä toki mitään jännää ole tähän saakka tarvinnutkaan. Nyt te rakkaat lukijat, jotka ette jaksa maratontekstiä, hypätkää suoraan postauksen loppuun :D

Tässä Saija Mustosen rata:

Ekassa pätkässä treenattiin esteitä 1-6(7). Ohjaaja siirtyy esteen 3 tuntumaan ja ohjaa koiran sieltä esteen 2 kautta. Olin varma, ettei tuu onnistuu, mutta niin vain Ludo jopa korjasi miun myöhästyneen merkin ja suoritti esteet oikein. Tärkeää oli muistaa heti ensimmäisen esteen kohdalla ottaa askel 2. estettä kohti ja merkata kädellä. Siitä juoksuun kolmoselle, jonne tuli pieni niiaus kertomaan koiralle, että kohta tapahtuu jotain, ei juosta suoraan eteenpäin (monet maksit syöskyi koipineen edessä olevalle esteelle). Putken jälkeen piti mennä esteelle 6. ja kääntää koira A:lle. Tässä olikin sitten miulla hankaluuksia. Piti kiirehtiä esteelle, tehdä pieni niiaus suoraan koiran ponnistuskohtaan ja siltä kohdalta kääntyä kohti A:ta. Tässä tuli useasti heitettyä vain koira esteelle. Lopuksi otettiin vielä 8-10 meijän keppitilanteen vuoksi. Treeneissä löllykkävauhdissa niissä ei yleensä ole mitään ongelmaa. Nyt testattiin, mitä Ludo kestää ja mihin mie taivun. Luonnollisesti Ludo meni hienosti, kun köröttelin sen vierellä kepit. Kun miun piti ottaa etumatkaa, Ludo herpaantui. Eli kun olin liian kaukana, sille tuli kiire miun luo. Lopuksi korjattiin tilanne niin, että odotin Ludon kepeille, josta aloin ottaa etumatkaa noin pari keppiväliä pitäen kuitenkin ohjaavan käden esillä ja tukemassa. Tässä siis aivan uusi juttu keppitreeniin! 

Tokassa pätkässä oli tarkoitus kokeilla loppupään 19-22 kohdalla sekä japanilaista (en enää ees muista, miten seki menee :D) että viskileikkausta. No.. miun jalat, kädet, vartalo ja pää ei vaan ookkaa nii helppo yhistelmä.. :D Melkoista hupia sivusta seuraajille. Laitoin Ludon siis keinun luokse, josta piti pikku niiauksella valssata esteelle 20., jossa taasen samanlainen pysäytys, kuin ekan pätkän käännöksessä. Siitä piti valssata niin, että koira tuli oikeaan käteen ja ohjata se "hännästä" esteelle 21. Miten tää olikaa nii vaikeeta! Muilla se näytti nii helpolta :D Valssin kanssa oli oma hommansa ja tungin itteni monesti Ludon linjalle, jolloin se joutui kaartamaan liikaa ja a) juoksi esteen ohi) tai b) jäin ite jumiin esteen taakse. Lopulta saatiin miutkin kuriin, kun Saija piirti esteitten väliin viivan, jonka yli en saa mennä :D

Lyhyesti:

- treeniin uskallusta kokeilla erilaisia ohjaustyylejä!

- käännösharjoituksia

- kepeillä variaatioita edelle menosta ja hieman taakse jäämisestä

- viskileikkauksen kertausta

Nyt yritän taltuttaa alkavaa flunssaa, että sunnuntaina Varkaudessa oltais teräkunnossa!

Ps. Koulutus on videollakin, mutta en kehtaa taas latailla Youtubeen, jos en saa muokattuu sitä riittävästi. 

Rukan maisemissa

Niinkuin viime postauksessa jo sanoinkin, viikonlopun vietimme koko lauman voimin Rukan tuntureilla upeasta ruskasta nauttien. Hyvä ystäväni asuu aivan Rukan kylän kupeessa. Ei olisi vierailumme voinut parempaan ajankohtaan sattua! Niin kaunis luonto! Koirille kuuden tunnin ajomatkat eivät liene olleet suurinta nautintoa, mutta onneksi paikan päällä oli mukavasti aktiviteetteja, uusia hajuja ja paikkoja.

Lauantaina käveltiin Pieni karhunkierros, joka on pituudeltaan 12 kilometriä. Kiersimme sen noin viidessä tunnissa parilla tauolla. Ruskan sesonkiaikaan ja viikonloppuna reitti oli varsin täynnä ihmisiä ja koiriakin, välillä käveltiin jonoksi asti poluilla. Maasto oli vaihtelevaa ja nousuja ja laskuja oli tasaisesti reitin varrella. Koirille runsas portaitten määrä ja neljä riippusiltaa matkan varrella olivat haaste. Kaikilla portailla ei ollut edes mahdollisuutta antaa koirien kulkea portaitten sivussa. Ja koirienhan on luonnollisesti kuljettava hihnassa kansallispuistossa. Nova jännitti riippusiltoja aiva kamalasti. Kolme niistä päästiin kulkemaan reippaalla kannustamisella, mutta pisin, 50m, oli pakko kantaa. Ludoa keinuva liike ei haitannut. Käytiin vielä katsomassa Luontokeskuksen lähellä sijaitsevaa Kiutaköngästä, koskea upeine kallioineen. Aivan kuin jaloille ei olis riittäny jo se 12 kilsaa :D Itse asiassa se pari kilometriä toimi loistavasti palautteluna automatkan päätteeksi. 

Sunnuntaina kierrettiin vielä 5,5 kilometriä Rukan kylän ympäri. Jos ei koirilla ja ihmisillä ollut riittävästi jalkatreeniä, ni ei kellään :D Ja ettei koiria olis pelkästään näillä väsytetty, kotimatkalla pysähdyttiin miehen kanssa Kajaanissa ystävillä. Koirat saivat loistavaa shokkihoitoa vajaa 1,5 vuotiaan pojan leikeissä. Millon dublolego-palikka putosi jalan juureen selän takana, millon palikka tökkäsi kuonoa. Todella hienosti pojat jaksoivat pientä häirikköä. Tulihan se haukku muutaman kerran, mutta pääasiassa koirat väisti tai ihmetteli lasta miun sylistä tai viereltä. Saipa pieni poika Ludolta nenän tökkäisyn ja Novan kanssa hän jakoi kaurakeksin :D <3

Tässä viikonlopun kuvasatoa (kaikki kuvat c: S. Nagy):