Blogi toivottaa kaikille lukijoilleen Hyvää joulua ja Onnellista uutta vuotta 2014!


Ps. Päivityksiä Jyväskylän ja Helsingin näyttelyistä luvassa, kun loppusyksyn kiireet ovat karisseet pois! Lyhyesti, molemmista EH Ludolle.

Pps. Valtavan ihania ja reippaita pentuja kasvanut Soidinahon kennelissä! :)

Koiranomistajana olemisen risuja... ja ruusuja!

Joskus mietin, mikä logiikka koirilla on oksentamisessa. Mikä on se lemppari paikka, minne ykän heittää? Kokemuksieni mukaan se on a) matto (se parempi), b) sohva (koulupäivän aikana, et ehtii kuivua) ja c) sänky. C-vaihtoehto koetteli nukkuvaa emäntää viime yönä... Tiedättekö sen tunteen, kun heräätte kuin salaman iskemänä siihen, että koira alkaa kakoa vieressä? Mie tiiän nyt! Autuaana ja kovin viattomana nukuin, kun kello sitten oli 02.30. Ludolla tuli pikkuisen huono olo ja Ykä lensi suoraan peitolle ja lakanalle. Voi prk...ll...ee..! Ei mikään pikku puklu, vaan kunnon laatta. Ja eikun innokkaasti huuhtelemaan peittoja ja vaihtamaan lakanat sänkyyn. Ja koirat nukkumaan kiltisti portin taakse keittiöön loppuyöks. Tuossa tuo ykäilijä nyt kovin viattoman näköisenä heiluttelee vieressä häntää, kun kirjoitan tätä postausta.

Aina koiranomistajan elämä ei ole yhtä juhlaa. Joskus koira oksentaa väärään paikkaan. Joskus se jättää muita merkkejä pahasta olostaan. Viimeisen kuukauden aikana on joutunut myös pesemään koiria lukuisia kertoja kuralenkkien jälkeen. Ylipäänsä sateessa käveleminen ei ole yhtä juhlaa. Päivä alkaa olla jo varsin lyhyt, ja pimeän aika pidentynyt. Tämä tietää enemmän hihnalenkkejä, vähemmän vapautta, enemmän tylsyyttä, vähemmän pituutta. Inhottava vuodenaika koiranomistajan näkökulmasta. Juhlaa ei ole myöskään toistaiseksi yksineläjänä hoitaa ulkoilutuksia, kun flunssa on iskemässä tai on muuten itsellä heikko olo, tai kiireisenä päivänä koittaa hoitaa koirat oikeaan aikaan. Kelle delegoisi hoidon silloin, kun itsellä on tiukka paikka?

ONNEKSI koiranomistajan elämä on suurimmaksi osaksi juhlaa, jopa ihan biletystä. Ei hitto, miten tylsää elämä oiskaan ilman koiraa! Mitä kaikkee hassua nämäkin kaksi on elämänsä aikana tehnyt, mikä on tuottanut miulle suurta huvia. Pitkät lenkit kesäpäivinä tai kevättalvella jäällä auringon jo paistaessa on ihan parhaita. Koirien kautta tutustuu monesti (niinkuin mie oon tutustunu) lukuisiin huipputyyppeihin ja saanu luottoystäviä. Enää ei oo punkkeja eikä muita härkkäämässä meitä! Koirat, kuten monet muutkin eläimet, on maailman suloisimpia otuksia! Vois vaan loputtomiin tuijottaa niitä (niin että ne vaivaantuisi), kun ne on niin syötävän suloisia! Kahden tai useamman koiran leikkiä ja seurustelemista on myös huippu seurata. Enkä muuten ulkoilis yhtään niin paljon ilman koiraa ku koirien kanssa! Koirien kanssa on myös ihanaa kattoo telkkaa sylikkäin, nukkuu sylikkäin ja olla vaan... sylikkäin. Ja ne rakastaa niin avoimesti omistajaansa.

Kaikesta tästä sateesta ja pimeestä ja kurasta ja oksennuksesta huolimatta...

Koirat on elämän parhaimpia juttuja.

EE CH Ludo alias Luikero :)

Kuva: Emilia Pippola

Siinä se kuvassakin olla möllöttää. SERT Virosta. Eikä mikään helppo SERT ollut sekään.

Torstaina laitoin pikkumiehen Lauran ja shelttien matkaan kohti Rakverea. Viikonloppuna oli kumpanakin päivänä tulossa yli 30 shelttiä ja sehän pisti nipistelemään vatsassa. Kaikki on loppuvuodesta tietenkin sertejä ja cacibbejaan hakemassa. Luikku sai kehuja matkustajana, mutta oli kuulemma myös mököttänyt. Mistä lie. Eihän Luikku koskaan mökötä :D

Lauantaina tuomaroi romanialainen Dagmar Klein. Venäläinen uros vei parhaimman paikan, mutta Ludo otti sijansa heti PU2:na. Vielä ei siis meille napsannut, mutta olihan tuo sunnuntai vielä aikaa :) Sunnuntain tuomari oli tiukkaakin tiukempi tanskalainen Ole Staunskjaer. Jo pelkän ERIn saaminen oli tiukassa, joten miun pikkumies teki siellä oikein urotyön! Tämä samainen venäläisuros veti - tietenkin- pidemmän korren, mutta oltiin jälleen PU2 ja saatiin se kaipaamamme SERTi. Vain nämä kaksi oli uroksista saaneet SA:n, eli suoritus on kyllä aivan huikea! Näyttelyt- sivulta löytyy molempien päivien kivat arvostelut.

Maanantaiaamuna sain väsyneen ukkelin kotiin. Johan sitä oli ollu aivan mahoton ikävä! Novakin oli aivan innoissaan veikan paluusta. Laatuaikaa kyllä vietettiinkin viikonloppuna isomman pojan kanssa. Tai no, Nova oli myös "mummolassa" hoidossa yhden yön PMMP:n jäähyväiskeikan takia. Mutta sitä lujemmin ukko sunnuntaina painautuikin miun jalkaa vasten nukkumaan.

Eilen oltiin Ludon kanssa parin viikon totaalitauon jälkeen aksatreeneissä. Tauko näkyi kummallakin energiana ja ilona työskennellä. Ludo teki kepit puhtaasti ekasta (vaikeammalta puolelta vielä!) kummallakin radan suorituskerralla. Kontaktit tietenkin oli "liukkaat", kun niitä pitäiskin hioa, et se vauhti tasan pysähtys siihen kontaktin loppuun. Kontaktit imi tottakai tapansa mukaan Ludon pahoissa paikoissa niille, mutta toisella kerralla rataa suorittaessa täsmensin vaan niillä kohdilla sitä, mitä piti tehä. Saksalaisetkin onnistui huipusti <3 Putken eessä tehtiin välistäveto ja mentiin vastakkaiseen putken päähän. Putkelta siis saksalainen hypyllä ennen puomia. Kepit suoritettiin A:n alla olevan putken jälkeen kuvan oikealta puolelta. Kepeiltä A:lle ja hyppy-putki-hyppysuora loppuun.

Demoversiot... aloitus siis sinisellä pallolla

Ludosta ylpeä isä!

Eilen illalla Soidinahon kenneliin syntyi kolme suloista ja tummaa soopelishelttivauvaa, uros ja kaksi narttua. Täällä ollaan hurjan iloisia uusista jälkeläisistä ja jännityksellä odotetaan, miloin pääsisimme ensimmäisen kerran tutustumaan lapsukaisiin. Kaikki oli tuoreella emällä sujunut hyvin ja pennut ovat syntyneet terveinä. Mahtavaa!

Tuore isukki lähtee juhlistamaan - ja toivottavasti todellakin juhlistamaan - lasten syntymää Viron Rakvereen viikonloppua kohden. Oikein mukava ja jännittävä viikko siis tämä lokakuinen viikko :)

Näyttelytantereella Hämeenlinnassa ja muita juttuja

Heipsanhei, näppäimäimistön äärellä pitkästä aikaa. Ei ole paljon vapaa-aikaa taas tälle bloggarille suotu opiskelu-ja työkiireiden keskellä. Tälläisenä aikana joinakin päivinä käy shelttipoikia hieman sääliksi. Juurikaan ei "pakollisten" hoitojuttujen lisäksi ehdi puuhata poikien kanssa. Aksatreenitkin on ollu käytännössä sitä oman porukan treeniä tiistaisin, viime viikolla ehdin käydä kerran vapaavuorollakin.

Näyttelyyn valmistautumassa/kaunistautumassa :)

Parisen viikkoa takaperin olin lauantaina töiden jälkeen Sari Vähäniityn agilitykoulutuksessa Poksilla. Kun on puoli kuudelta herännyt töihin, ollu siellä kahdeksan tuntia ja käy kotona vaan "tankkaa", ni vähän kehtuuttaa lähtee kahdeks tuntia hallille oman parikytminuuttisen takia. Mutta tiesinhän, että kivaa siellä tulee olemaan ja hyviä vinkkejä ulkopuoliselta saadaan. Sarin rataa ei tullut kuvattua tai piirrettyä mihinkään. Enkä ole ehtinyt siitä omaa postausta tekemään. Meille tärkeinä pointteina koulutuksesta tuli keppeihin sellaisen imun saaminen (eli et Ludo sit alkas niitä hakeekin ja tykkäis niistä) ja putkiin lähettäminen. Mukavaa menoa radalla oli, mutta putkien kanssa tais olla suurin työstäminen. Ihan ohjaajallakin ;)

Seuraavat kisat ois Kuopiossa tän kuun lopussa, sillä yllättävän vapaankin ilmaantuessa tulevalle lauantaille, en halunnu ottaa taas uutta ohjelmaa viikkoon. Ansaittu vapaa lauantai. Työstettävää silti riittäis agin osalta monellakin kohtaa. Eiliset treenit maistui puulta sellaisen "turnausväsymyksen" iskiessä eikä mtään antoisaa saatu aikaiseksi. Turhauduin, kun Ludo karkas oikeestaan joka kerta kontakteille, kun ne oli ulottuvilla. Välillä kauempaakin. Pitäs vähän pilkkoa treeniäkin nyt pienempiin osiin, et niitä perusjuttuja tulis treenattua ja hiottua eheämmiks.

Hämeenlinna RN. Viikonloppuna oli yhdistetty näyttely- ja ystävientapaamisreissu Hämeenlinnaan. Ludo esiintyi kasvattajan hyvissä käsissä valiokehässä kolmen muun valion kanssa. Päivän tulos oli VAK ERI3 SA -> Näyttelyn ykkösruusuke kasassa! :) Poika esiintyi todella kivasti ja näytti erittäin hyvältä kauempaakin katsottuna. Arvostelu löytyy Näyttelyt-sivulta. Tämähän kehäkaahailu innoitti miut kuitenkin harkihtemaan Jyväskylä KV:ta ja sinneppä ollaankin suuntaamassa. Sitä ennen kuitenkin jännitellään Rakveren tuloksia ensi viikolla ;)

Myös Novan näyttelymeininkejä olen tuuminut lähiaikoina ja kiinnostuin hieman harkitsemaan Päivi Eerolalle viemistä Kajaaniin tammikuussa. Tämän tuomarin mielipide kiinnostaisi kovasti ja hänen lempeään käsitteyyn voisin makaroonini viedä. Treeniähän ukko kaipaa kunnolla, mutta sitä ei auta ku alkaa sit treenaamaan. Eilisissä aksatreeneissä hönöttämässä ollut ukkeli kävi pöydällä pariin otteeseen kopeloitavana ja totesin, että takapään kopelointi saa Novassa aikaan makarooniefektin. Etupuolella ollessa oli ihan kivastikin pöydällä. Eli eikun reenaamaan! :)

Ps. Inhottavaa, kun on taas pentukuumeilua ja tietää, ettei moneen vuoteen oikeestaan oo mahdollisuutta ottaa uutta nassikkaa kasvamaan. Ikävöin pennun tuoksua silti, johan tuo Luikerokin on jo 2,5v. <3

Viikon hedelmät: mitä opittiin?

Yhteen viikkoon mahtui meillä agilityä möllien, treenien ja virallisten verran. En oo enempää itsestäni ohjaajana oppinut aiemmin kuin viikkoon mahtuneitten tapahtumien osalla.

Ensinnäkin Poksin möllit viikko sitten sunnuntaina. Koko viikolla en ollu päässy treenaamaan, eli lähdettiin Ludon kanssa kylmiltään mölli- ja agiradoille. Oppi numero 1: älä syö liian tukevasti ennen liikuntasuoritusta. Kattelin, kun Ilona Joensuun tuomaroimaa rataa (mölli) laiteltiin ja se näytti aikamoiselta revittelyradalta. Miten miun maha kestäis perässä? En enää samaa aamupalasettiä kuin kouluun lähtiessä, se on vissi. Videotkin radoilta otti eräs nimeltämainitsematon tehtävään pakotettu henkilö ;) Tietenkin, kun tätä kirjoitan, ne ei toimi miun koneella. No, koitan muistella, mitä opittiin kummaltakin radalta.

1. Anna käskyt koiralle ajoissa: edellisen esteen aikana. Huomasin kyllä monen monta kohtaa molemmissa videoissa, missä annoin käskyn liian myöhään. Paimenkoira tietenkin a) juoksi ohi b) pyöri kysyen, mitä pitää tehä c) haukken miut lyttyyn ohjaajana.

2. Jos sulla on nopee koira, JUOKSE! Jälkeenhän siinä muuten jää suorilla pätkillä, jos jää liikaa odottamaan. Ja siitä seuraa edellisen kohdan a) tai b) tai c).

3. Anna tilaa kepeillä (ja anna käsky ajoissa). Tässä itse asiassa tuomari antoi meille sitten lopuks vinkkiäkin. Tilaa koiralle, selkeät käskyt ajoissa, epävarman koiran kanssa mennään rinnalla.

Keppejähän myö jauhettiin käytännössä tietenkin turhaan sillä ohjauksella agiradalla oikein olan takaa. Tiistain treeneissä otettiin ryhmäläisten avustuksella vähän tehotreeniä sitten niihin. Vitja, miten sitä oppii, ku joku on vieressä kattomassa, mitä tekee väärin (ja oikein)! Ludo ohjautu oikeesta välistä kepeille ihan hyvin, kun käsky tuli heti edellisen esteen suorittamisen aikana/jälkeen. Käsien ei tarvii olla sylissä sykkyrällä, vaan ekaa väliä voi viittoa toisella kädellä. Sit vaa mennää yhessä kepit, ni ei mitää ongelmaa! Tietenki tää menee helpommin sillä meijän "helpommalla" puolella. Kävin yksin treenaa keppii ja keinua torstaina ja saatiin vaikeemmallekin puolelle onnistumisia, kun muistuteltii vaa mieliimme, mitä piti tällä esteellä tehdä. Olin torstaina tosi tyytyväinen keppi- ja keinutreeniin. Saatiin keinulle monta onnistumista ja näytti, kun Ludo ois siinä vähän rohkaistunu. Lopullista lampun syttymistä odotellessa!

No sit viikon viimonen juttu. JOA:n kisat Pärnävaaralla. Kolme rataa ja tuomarina Anne Viitanen, Yleiskatsauksena vois sanoo, että haastavat 1. luokan radat oli! Oli mm. hankala putki- ja keppikulma, putki suoraan seinään päin ja neljän esteen ei-niin-suora suora. Pohdittavaa siis riitti. Meidän kohdalla päivän sana oli edellisenä jokaisella radalla vuorossa ollut soopeliuros. Ludo ei voinu ottaa silmiä irti siitä, kun se oli hallissa tai radalla. Se napitti sitä ihan koko ajan!! Arvatkaa vaa, häirihtikö se meijän suoritusta ja minuuki jo ärsytti, et ohjaaja ei kadonnu koiransa kanssa ulos hallista suorituksensa jälkeen, kun näki, miten vaikeeta meillä oli. En siis saanu yhdessäkään lähdössä Ludoa istumaan enkä ekassa lähdössä varsinkaa ottamaan minuun katsekontaktia. Luojan kiitos se pysyi sentään paikallaan lähdössä eikä karannu radalta.

Eka agirata meni sillee mönkään, et otin koiran häkistä liian myöhään ja se oli ylivirittynyt. Olis pitäny vetää vähän rauhottavia kontaktia vaativia temppuja ja haistella tunnelmaa radan vieressä. Rata meni muuten kivasti, mut parit kerrat Ludo karkas haahuilee sitä soopelia silmillään ettien ja mie jouduin kutsuu sitä takas. Kieltojahan sieltä radalta siis tuli. Keppejä yritin korjata kerran oikein, mutta en jääny jankkaa, ku tuomari niin painotti, et kisanomaisesti radat läpi, jos tulee hylky.

Toka agirata meni vähän kivemmassa vireystilassa, kun kävin treenaa hieman keppejä ja estettä ulkona. En muista ilman videota (saan ne vasta treeneissä), miten ne kiellot meni, mutta onnistumiset saatiin tällä (ja ekalla) radalla keinussakin, mikä oli mahtavaa. Hyvää työtä poika siis teki, kun keskittyi ja mie ohjasin oikein.

Hyppyrata oli varsin hauskan oloinen lukuunottamatta sitä vaikeeta keppikulmaa. Sille olis pitäny tajuta valssata, et olis tullu ite putken ja koiran väliin. Sillon Ludollakin olis tullu laajempi kaari putkelle ja se ois sen hahmottanu. Kepeiltä otettiin vitonen ja kielto tuli myös A:lla. Silti saatiin meijän eka kisatulos ja sijoituttiinkin jopa! 15vp ja 3. sija! :) Salaa toivoinki, et ees joku tulos Pärnältä oltas saatu. Jäi kiva fiilis :)

Nyt onki sit treeniä vaan luvassa ja Kuopioon tähdätään lokakuun lopussa. Sitä ennen tulossa Sari Vähäniityn koulutusta Poksilla. Novan kanssa aletaan käydä näyttelytreeneissä aina kun sunnuntaisin päästään :)

Ekat kisat koettu :)

Olin ajatellu, et postaan kisakokemuksemme Lieksasta vasta, kun saan Ludosta otetut videot mukaan. Noh, ei siihen menny ku viikko... :D

Ensimmäiset kisat. Vatsan pohjaa kaiveli aamulla sopivasti ja osa miusta jo toivoi, että kisapäivä olis ohi :D Yhdeksältä lähdettiin agiryhmäläisemme Ritvan ja schapendoes Zetan kanssa auto kohti Lieksaa ja sen metsiä (!). Voiko enää puskemmassa (ei kirjoitusvirhettä!) paikassa kisat olla? :D Kisakirjan osto, ilmoittautuminen ja odottelu. Tuomarina toimi Jarmo Jämsä. Oikein mukavan lupsakka tuomari :)

D-rata. Ihka eka starttimme. Tähän ei vielä kuvaajat ennättäneet paikalle, joten videota ei saatu muistoksi. Olishan se ollu aikamoista viihdettä ;) Ludoon vaikutti kaikki: vieras paikka, vieraat esteet, jännittävä tilanne. Renkaasta mentiin väärästä kohtaa läpi ja siitä suoraan (lemppariesteen) puomin ohi. Puomi (ja muut kontaktit) oli liian pelottavia. Kovasti yritin kehua ja kannustaa, mutta ei. Käytin Ludoa puomin alastulolla ja jatkettiin matkaa. A:lla tapahtui tosiaan sama kuin puomilla. Ei menny millään, vaikka jo kiipeemisen aloittikin. Keinua en sit edes yrittäny. Kepit ei menny ekalla ok, mutta korjauksessa puikkelehti oikein mukavasti kepsukat :) Hirvittävästä jännityksestä huolimatta koira teki muuten hienoa työtä. Ensimmäinen kauhunpaikka oli koettu. Kieltojahan siellä oli tarpeeksi eli HYL.

E-rata. Aika samantyyppinen rata, muutamalla vaihdoksella. Tällä kertaa houkuttelin Ludoa renkaan toisella puolella ja poika puikkelehti hienosti renkaasta läpi. Keinu tuli tällä kertaa ennen muita kontakteja. Ekalla koira veti ohi, mutta päätin kokeilla kiivettää Ludon yli. Yllätyin, miten vähällä kannustuksella ja maanittelulla Ludo kiipesi keinun. Mahtavaa, kun sai kehua siitä ihan kunnolla! A:kin päästiin lopulta kannustuksen kanssa yli. Kepeillä sama juttu kuin ekalla radalla. Ehkä liian vähän annan tilaa koiralle, kun yritän avittaa sitä. Se kun ei niitä niin itsenäisesti vielä tee. Loppupätkän puomikin meni epävarmasti, mutta meni kuitenkin. Kaikki pelot selätettiin ja koira pääs ylittää ittensä! Jälkeenpäin huomaan, että monet käskyt tulee selvästi myöhässä ja Ludo on hämillään, kun ei tiedä, minne mennä. Muutamat kiellot -> HYL

Video linkistä toistaiseksi:

Lieksa E-rata

F-rata. Viimeiseksi tuli onneks hyppyrata, ni päästiin rallattelee ilman kontakteja. Sählädin ite parin esteen jälkeen omissa askelissa sen verran, et jäin vähän seuraavan esteen eteen ja Ludo meni ohi. My falt. Sitte vaa paineltiin tukka putkella. Tällä radalla olikin muuri ja aijjai, kun sekin pelotti! Kaks kieltoa, mutta KOLMANNELLA yli! Jes, ei jääny sekään peikoks! Kepit meni taas mönkään ja korjasinkin ne lopulta väärin, mut täytyy sanoo, etten jaksanu sit välittää. Vikat esteet ja maaliin. HYL tuli. Huomasin taas, että käskyt jälessä. Treeniin.

Video linkistä toistaiseksi:

Lieksa F-rata

Ihan huikea fiilis oli kaikkien ratojen jälkeen. Onneks otinkin kaikki kolme rataa meille! Nyt on saanu koira hyvän kokemuksen siitä, että tätä ihanaa harrastusta voi tehä muuallakin kuin omalla hallilla ja omilla esteillä. Ludossa on hirveesti potentiaalia. Se vaan vaatii tosi paljon itseluottamusta vielä. Ei siis muuta ku kisoja kiertää, että tulee paljon kokemusta :) Ja iloisin mielin treenaamaan! Keinusta jäi tosi kiva mieli ja kepitkin tullaan saamaan kuntoon, kun treenataan eri kulmia ja käytetään niitä paljon ratatreenissä. 

Lopuks kuvasaldoa päivältä. Kuvaajana Jyri Heikkinen.

Lelu ansaittu jännittävän päivän jälkeen!