Viikon hedelmät: mitä opittiin?

Yhteen viikkoon mahtui meillä agilityä möllien, treenien ja virallisten verran. En oo enempää itsestäni ohjaajana oppinut aiemmin kuin viikkoon mahtuneitten tapahtumien osalla.

Ensinnäkin Poksin möllit viikko sitten sunnuntaina. Koko viikolla en ollu päässy treenaamaan, eli lähdettiin Ludon kanssa kylmiltään mölli- ja agiradoille. Oppi numero 1: älä syö liian tukevasti ennen liikuntasuoritusta. Kattelin, kun Ilona Joensuun tuomaroimaa rataa (mölli) laiteltiin ja se näytti aikamoiselta revittelyradalta. Miten miun maha kestäis perässä? En enää samaa aamupalasettiä kuin kouluun lähtiessä, se on vissi. Videotkin radoilta otti eräs nimeltämainitsematon tehtävään pakotettu henkilö ;) Tietenkin, kun tätä kirjoitan, ne ei toimi miun koneella. No, koitan muistella, mitä opittiin kummaltakin radalta.

1. Anna käskyt koiralle ajoissa: edellisen esteen aikana. Huomasin kyllä monen monta kohtaa molemmissa videoissa, missä annoin käskyn liian myöhään. Paimenkoira tietenkin a) juoksi ohi b) pyöri kysyen, mitä pitää tehä c) haukken miut lyttyyn ohjaajana.

2. Jos sulla on nopee koira, JUOKSE! Jälkeenhän siinä muuten jää suorilla pätkillä, jos jää liikaa odottamaan. Ja siitä seuraa edellisen kohdan a) tai b) tai c).

3. Anna tilaa kepeillä (ja anna käsky ajoissa). Tässä itse asiassa tuomari antoi meille sitten lopuks vinkkiäkin. Tilaa koiralle, selkeät käskyt ajoissa, epävarman koiran kanssa mennään rinnalla.

Keppejähän myö jauhettiin käytännössä tietenkin turhaan sillä ohjauksella agiradalla oikein olan takaa. Tiistain treeneissä otettiin ryhmäläisten avustuksella vähän tehotreeniä sitten niihin. Vitja, miten sitä oppii, ku joku on vieressä kattomassa, mitä tekee väärin (ja oikein)! Ludo ohjautu oikeesta välistä kepeille ihan hyvin, kun käsky tuli heti edellisen esteen suorittamisen aikana/jälkeen. Käsien ei tarvii olla sylissä sykkyrällä, vaan ekaa väliä voi viittoa toisella kädellä. Sit vaa mennää yhessä kepit, ni ei mitää ongelmaa! Tietenki tää menee helpommin sillä meijän "helpommalla" puolella. Kävin yksin treenaa keppii ja keinua torstaina ja saatiin vaikeemmallekin puolelle onnistumisia, kun muistuteltii vaa mieliimme, mitä piti tällä esteellä tehdä. Olin torstaina tosi tyytyväinen keppi- ja keinutreeniin. Saatiin keinulle monta onnistumista ja näytti, kun Ludo ois siinä vähän rohkaistunu. Lopullista lampun syttymistä odotellessa!

No sit viikon viimonen juttu. JOA:n kisat Pärnävaaralla. Kolme rataa ja tuomarina Anne Viitanen, Yleiskatsauksena vois sanoo, että haastavat 1. luokan radat oli! Oli mm. hankala putki- ja keppikulma, putki suoraan seinään päin ja neljän esteen ei-niin-suora suora. Pohdittavaa siis riitti. Meidän kohdalla päivän sana oli edellisenä jokaisella radalla vuorossa ollut soopeliuros. Ludo ei voinu ottaa silmiä irti siitä, kun se oli hallissa tai radalla. Se napitti sitä ihan koko ajan!! Arvatkaa vaa, häirihtikö se meijän suoritusta ja minuuki jo ärsytti, et ohjaaja ei kadonnu koiransa kanssa ulos hallista suorituksensa jälkeen, kun näki, miten vaikeeta meillä oli. En siis saanu yhdessäkään lähdössä Ludoa istumaan enkä ekassa lähdössä varsinkaa ottamaan minuun katsekontaktia. Luojan kiitos se pysyi sentään paikallaan lähdössä eikä karannu radalta.

Eka agirata meni sillee mönkään, et otin koiran häkistä liian myöhään ja se oli ylivirittynyt. Olis pitäny vetää vähän rauhottavia kontaktia vaativia temppuja ja haistella tunnelmaa radan vieressä. Rata meni muuten kivasti, mut parit kerrat Ludo karkas haahuilee sitä soopelia silmillään ettien ja mie jouduin kutsuu sitä takas. Kieltojahan sieltä radalta siis tuli. Keppejä yritin korjata kerran oikein, mutta en jääny jankkaa, ku tuomari niin painotti, et kisanomaisesti radat läpi, jos tulee hylky.

Toka agirata meni vähän kivemmassa vireystilassa, kun kävin treenaa hieman keppejä ja estettä ulkona. En muista ilman videota (saan ne vasta treeneissä), miten ne kiellot meni, mutta onnistumiset saatiin tällä (ja ekalla) radalla keinussakin, mikä oli mahtavaa. Hyvää työtä poika siis teki, kun keskittyi ja mie ohjasin oikein.

Hyppyrata oli varsin hauskan oloinen lukuunottamatta sitä vaikeeta keppikulmaa. Sille olis pitäny tajuta valssata, et olis tullu ite putken ja koiran väliin. Sillon Ludollakin olis tullu laajempi kaari putkelle ja se ois sen hahmottanu. Kepeiltä otettiin vitonen ja kielto tuli myös A:lla. Silti saatiin meijän eka kisatulos ja sijoituttiinkin jopa! 15vp ja 3. sija! :) Salaa toivoinki, et ees joku tulos Pärnältä oltas saatu. Jäi kiva fiilis :)

Nyt onki sit treeniä vaan luvassa ja Kuopioon tähdätään lokakuun lopussa. Sitä ennen tulossa Sari Vähäniityn koulutusta Poksilla. Novan kanssa aletaan käydä näyttelytreeneissä aina kun sunnuntaisin päästään :)

Ekat kisat koettu :)

Olin ajatellu, et postaan kisakokemuksemme Lieksasta vasta, kun saan Ludosta otetut videot mukaan. Noh, ei siihen menny ku viikko... :D

Ensimmäiset kisat. Vatsan pohjaa kaiveli aamulla sopivasti ja osa miusta jo toivoi, että kisapäivä olis ohi :D Yhdeksältä lähdettiin agiryhmäläisemme Ritvan ja schapendoes Zetan kanssa auto kohti Lieksaa ja sen metsiä (!). Voiko enää puskemmassa (ei kirjoitusvirhettä!) paikassa kisat olla? :D Kisakirjan osto, ilmoittautuminen ja odottelu. Tuomarina toimi Jarmo Jämsä. Oikein mukavan lupsakka tuomari :)

D-rata. Ihka eka starttimme. Tähän ei vielä kuvaajat ennättäneet paikalle, joten videota ei saatu muistoksi. Olishan se ollu aikamoista viihdettä ;) Ludoon vaikutti kaikki: vieras paikka, vieraat esteet, jännittävä tilanne. Renkaasta mentiin väärästä kohtaa läpi ja siitä suoraan (lemppariesteen) puomin ohi. Puomi (ja muut kontaktit) oli liian pelottavia. Kovasti yritin kehua ja kannustaa, mutta ei. Käytin Ludoa puomin alastulolla ja jatkettiin matkaa. A:lla tapahtui tosiaan sama kuin puomilla. Ei menny millään, vaikka jo kiipeemisen aloittikin. Keinua en sit edes yrittäny. Kepit ei menny ekalla ok, mutta korjauksessa puikkelehti oikein mukavasti kepsukat :) Hirvittävästä jännityksestä huolimatta koira teki muuten hienoa työtä. Ensimmäinen kauhunpaikka oli koettu. Kieltojahan siellä oli tarpeeksi eli HYL.

E-rata. Aika samantyyppinen rata, muutamalla vaihdoksella. Tällä kertaa houkuttelin Ludoa renkaan toisella puolella ja poika puikkelehti hienosti renkaasta läpi. Keinu tuli tällä kertaa ennen muita kontakteja. Ekalla koira veti ohi, mutta päätin kokeilla kiivettää Ludon yli. Yllätyin, miten vähällä kannustuksella ja maanittelulla Ludo kiipesi keinun. Mahtavaa, kun sai kehua siitä ihan kunnolla! A:kin päästiin lopulta kannustuksen kanssa yli. Kepeillä sama juttu kuin ekalla radalla. Ehkä liian vähän annan tilaa koiralle, kun yritän avittaa sitä. Se kun ei niitä niin itsenäisesti vielä tee. Loppupätkän puomikin meni epävarmasti, mutta meni kuitenkin. Kaikki pelot selätettiin ja koira pääs ylittää ittensä! Jälkeenpäin huomaan, että monet käskyt tulee selvästi myöhässä ja Ludo on hämillään, kun ei tiedä, minne mennä. Muutamat kiellot -> HYL

Video linkistä toistaiseksi:

Lieksa E-rata

F-rata. Viimeiseksi tuli onneks hyppyrata, ni päästiin rallattelee ilman kontakteja. Sählädin ite parin esteen jälkeen omissa askelissa sen verran, et jäin vähän seuraavan esteen eteen ja Ludo meni ohi. My falt. Sitte vaa paineltiin tukka putkella. Tällä radalla olikin muuri ja aijjai, kun sekin pelotti! Kaks kieltoa, mutta KOLMANNELLA yli! Jes, ei jääny sekään peikoks! Kepit meni taas mönkään ja korjasinkin ne lopulta väärin, mut täytyy sanoo, etten jaksanu sit välittää. Vikat esteet ja maaliin. HYL tuli. Huomasin taas, että käskyt jälessä. Treeniin.

Video linkistä toistaiseksi:

Lieksa F-rata

Ihan huikea fiilis oli kaikkien ratojen jälkeen. Onneks otinkin kaikki kolme rataa meille! Nyt on saanu koira hyvän kokemuksen siitä, että tätä ihanaa harrastusta voi tehä muuallakin kuin omalla hallilla ja omilla esteillä. Ludossa on hirveesti potentiaalia. Se vaan vaatii tosi paljon itseluottamusta vielä. Ei siis muuta ku kisoja kiertää, että tulee paljon kokemusta :) Ja iloisin mielin treenaamaan! Keinusta jäi tosi kiva mieli ja kepitkin tullaan saamaan kuntoon, kun treenataan eri kulmia ja käytetään niitä paljon ratatreenissä. 

Lopuks kuvasaldoa päivältä. Kuvaajana Jyri Heikkinen.

Lelu ansaittu jännittävän päivän jälkeen!

E K A T kisat tulossa

Aaaaapuvaa! Parin viikon päästä Ludon kanssa olis otettava agilityrata x 3 haltuun Lieksassa! Unohin tietenkin postailla viime viikon treeneistä, jonne siis lopultakin (neljän viikon tauon jälkeen...) pääsin. Saatiin kuulla olevamme kisakunnossa, joten eihän se muu auta ku lähtee! Kepit ja keinu tarvii edelleen hioa kuntoon. Mutta onhan meillä hei pari viikkoa aikaa! :D Strategia on kuitenkin ekoihin kisoihin suunnistaa avoimin mielin, pyrkiä tekemään varma vaikka sitten hidas rata, varmistaa, et kepit menis kerralla kunnolla ja että keinu vaikka miten mateliskin, menis puhtaasti. Kisakokemusta siis kummallekin! Kontaktit on tällä hetkellä aika menevät ja ne vaatii sitten pitkäjänteisemmän työn. Pitää siis kisoissa sit varmistaa, et nekin tullaan kunnolla alas. Meidät siis tavoittaa 1.9 Lieksasta!

Viime viikon loppupuoli oli hyvin mielenkiintoista ja jännittävää aikaa. Ludon uusi morsian, soopelineiti Sani, vieraili neljä päivää luonamme. Päivät oli todella suotuisia ja saatiin joka päivä aikaan onnistumisia pentusuunnitelmiin! En voi kuin olla tyytyväinen siihen, miten pikku-ukon hoksottimet on juonesta saanu kiinni. Pikku-Ludoja toivotaan siis Soidinahon kenneliin. 

Kun soopelineiti-Sani laitettiin kotijoukoille matkaan, sain tilalle lisää shelttienergiaa Rilla-neidin muodossa. Viimeksi talvella vieraillut tytteli tuli ilahduttamaan meitä keskiviikkoon asti. Katsotaan, jos nämä kolme joskus edes sattuisivat pysähtymään lähekkäin, että kuvankin kolmikosta sais tänne :) Ainakin tämä kaukosuhteen rutinoitunut leski on saanut ekoiksi päiviksi kolmen viikon erossaololle ihanat karvaiset kaverit, jotka ottaa paikan viekusta <3

Joensuu KV: päivä 2

Tänään shelttien kehää tuomaroi Italiassa shelttejäkin kasvattaja brittimies, Alan Jones. Mies oli hurjankokoinen isoine hartioineen. Juoksutti koiria paljon ja isolla kaarella sekä syynäsi koirat läpi todella tarkkaan. Arvostelu olikin kilometrin mittainen ;) Maiju esitti jälleen Ludon. Perhoset saivat siis tilaa vatsassa, etenkin kun tuomarin linja oli hyvin sekava! Ludon keskittymiskyky ei tänään ollut parasta A-luokkaa, mutta ERI napsahti plakkariin. Ja mitäs se tarkoittaa? No sitä, että näyttelyn ykkösruusuke olis yhtä ERIä vaille meidän... :D Eli, loppuvuodesta on hiottava näyttelysuunnitelmia. Ja niitäkin tämä viikonloppu toi jo tullessaan. Ludo on ilmoitettu Hämeenlinnan ryhmikseen lokakuussa. Lisäksi poika lähtee kokeilemaan onneaan Viron Rakvereen kaksipäiväiseen näyttelyyn muutama viikko Hämiksen jälkeen. Toivotaan että molemmat tuo mukanaan iloa ja onnea ;)

Nova oli muutes myös sosiaalistumassa piiiiitkästä aikaa isoihin näyttelyihin. Sai kannustavaa palautetta lähteä vielä kehiä kiertämään. On siitä melkoinen mies kasvanutkin! Pitää lienee vakavissaan alkaa niissä seuran näyttelytreeneissäkin pyörimään :)

Tästä on hyvä jatkaa arkeen ja takaisin agilityn pariin. Treenitauko tulee viimein päätökseensä ja ne ekat kisat häämöttää syyskuussa. Syksy on tulossa ja uudet haasteet tuovat hyvän mielen talveen valmistautumiselle :)

Ps. Ludon arvostelu lisätty Näyttelyt-sivulle.

Joensuu KV: päivä 1

Ludo Joensuussa 10.8

Joensuun KV-näyttely startattiin tänään seurueemme kanssa pilvisessä, muttei onneksi kovinkaan sateisissa merkeissä. Irlantilainen tuomari Cathrina Dunne, shelttikasvattaja itsekin, oli tiukka ja syynäsi koiria tarkkaan. Junnukehästä kukaan ei saanut SA:ta. Ludon esitti ystäväni ja shelttikasvattaja Maiju. Mie jännitin kehän laidalla aivan kamalasti, paineet oli vuoden Suomen kehien tauon jälkeen. Erittäin positiivinen yllätys tiukan tuomarin käsittelyssä oli Ludon ERINOMAINEN laatuarvostelu. Todella tarkkaan tuomari kopeloi poitsun ja tarkkaili edestä ja takaa seisottaessaan. Tyytyväisiä siis ollaan tulokseen!

Arvostelu löytyy Näyttelyt- sivulta.

Huomenna uusiin koitoksiin!

Tuoksuja tulevaisuudesta

Vajaa viikko sitten laskeutui emäntä Suomen kamaralle. Kaksi shelttiä olivat ikionnellisia paluusta. Etenkin Nova valtasi sylin useita kertoja eikä malttanut päästää silmistään. Olihan se ollutkin aika reppana hoitoon jäädessään. Melkein väkisin yritti tunkea mukaan, kun olin jättämässä pojat. Ukkelit vietti vajaan viikon Lara- ja Lumia-tyttöjen luona. Iloiset kuulumiset olivat poikien herrasmiesmäinen käyttäytyminen ja helppohoitoisuus :) Lumia ja Ludo löysivät täydellisen yhteisen sävelen ja pari oli nyhjännyt toistensa kylissä kuin paita ja peppu. Voi noita nuoria ;) Onni oli ilmeisesti ainakin Novalle ollut, kun hoitopaikka vaihtui vanhempieni luo siskolle ja veljelle. Vielä ennen miun kotiinpaluuta myös vanhempani tulivat kotiin. Ihana on, että luotettavia hoitopaikkoja löytyy omalta koikunnalta, iso kiitos hoitajille!

Tämän postauksen otsikko viittaa tähän päivään ja tulevaisuuteen. Ludo tapasi toisen kerran tulevan morsiamensa. Kutsuttakoon tässä vaiheessa vielä tätä suloiseksi soopelineidoksi ;) Käytiin mukava lenkki Jaamankankaalla, mukana myös Nova ja etelänmies Pippo-berni. Silmiinpistävää oli uroksien käyttäytyminen. Ludo otti nartun omakseen ja kulki kylki kyljessä maputtaen, haistellen ja jopa yrittäen astua. Tämä kaikki sai meidät tuumimaan, onko paria kuukautta myöhemmälle odotetut juoksut aikaistumassa... Novakin hiffas jopa yli 30 minuutin lenkkeilyn jälkeen, että narttuhan tuoksuukin aika ihanalta ja sitähän vois tuossa yrittää. Pettymys oli suuri, kun Ludo sai kaikkein rauhallisimmin pyöriä tytön ympärillä. Myös Pippo koitti tehdä tuttavuutta, mutta nallemainen "tankkeri" ei ollut siron shelttitytön mieleen. Saas nähdä, milloin saadaan tyttönen pidemmälle vierailulle!

Ps. Ludon agiuran starttaaminen jää syyskuulle JOA:n kisoihin. Sunnuntaina olis oman hallin kisat, mutta lisenssinvaihtoruljanssin ja rokki-valmistelu-lomamatka-hässäkän takia ilmo jäi laittamatta. Tällä treenimäärällä ei kyllä nyt hetkautakaan, sen verran helpot HYLyt oltas kisoista takuulla haettu. Keinu ja kepit siis edelleen työn alla. Mutta meitä näkee seuraavan kerran Joensuun näyttelyissä kumpanakin päivänä ja emäntä talkoilee myös todennäköisesti POKS:in kisoissa sunnuntaina.

"Taas sä mutsi jätät meijät.."

Eilen alkoi kesäloman toinen pätkä. Se tarkoittaa sitä, että ei ole enää montaakaan päivää, kun tämän lauman emännän nokka osoittaa Sorrentoa, Italiaa. Tämä päivä on kulunut enemmän tai vähemmän säntäillessä asioitten hoitamisten kanssa. Eilen täytin pakastimen raa´alla lihalla, tänään luilla. Muuta sinne ei nyt mahukkaan hetkeen. Pojat sai taas merileväjauhetta ruoan tueksi ja laitan ne nyt myös pellavansiemenöljykuurille. Yllättävä ja mukava käänne tuli hoitojuttuihin, kun Sanna ystävällisesti ottaa pojat Laran ja Lumian seuraksi vajaaksi viikoksi. Ruoat on pakattu rasioihin ja pusseihin, ohjeet laadittu ja koirat hoidettu (pian) vieraskoreiksi. Kun nyt saisi emäntä itsensäkin hoidettua! Pitäis kai joku matkalaukku pakata ja siistiä kotikin. Kiireistä on lomalaisen elämä!

Pitäskö hankkia toinen pakastin pikku hiljaa?

Loppukesän suunnitelmiakin on tullut tarkennettua. Ludo on ilmoitettu Joensuun Elokarelia- näyttelyyn molemmille päiville. A-lisenssi on myös varmistunut Agilityliitosta eli suunnitelmana on edelleen startata Poksin kisoissa 4.8 ykkösissä. Varsinaiset treenipäivitykset ovatkin jääneet nyt viime aikoina tekemättä. Ollaan treenattu joka tapauksessa keppejä ohjureilla. Kokonaan ilman ei olla päästy vielä tekemään (katotaan mitä tämän illan treenit tuo tullessaan). Keinu on edelleen epävarma ja sehän minuu hirvittää koko hommassa eniten. Riittääkö aika. Kävi miten kävi, kisoihin mennään ja haetaan ainakin ekojen kisojen jännitys pois, jos sellainen on tullakseen.

Blogi vetäytyy taas hetkeksi tyynen rauhalliseen uneen, kun bloggaaja karistelee viikoksi Suomen viileyden torstaina jaloistaan ja toivottaa tervetulleeksi kirkkaan auringon, meriveden ja helteen. Mukavaa kesän jatkoa!

Kuva: Sandor Nagy

Kuva: Sandor Nagy