Alkukankeutta Kuopion kisoissa

Lauantaina pääsin viimein korkkaamaan tämän vuoden agilitykisat. Kontaktit ovat sillä mallilla olleet, että ei auta kuin kokeilla, miten ne kisavireessä sujuvat. Suunnistin yksin KPSH:n kisoihin Viiksi-areenalle. Mitä lähempänä oma startti oli, sitä enemmän jännitti... Olin aivan yksin, joten en päässyt puimaan kenenkään kanssa ratoja etukäteen. Luojan kiitos kuvamateriaalia ei ole saatavilla kisoista. Ensimmäisen radan ohjaus on näyttänyt varmaan ihan järkyttävältä ja toisen radan oma lipsuminen hävettää edelleen :D

Tuomarina toimi Kari Jalonen. A-agilityrata näytti tuovan mukanaan oman koukkunsa jo ensi alkuun. Kolmas este tarjosi jo useita vaihtoehtoja ohjaamiselle. Kaikki kontaktit löytyivät lisäksi radalta. Olin epävarma ohjaamistyylistäni jo oman vuoroni koittaessa. Virhe. Sehän se kostautui :D Tiedän täsmälleen, mihin virheisiin sorruin radalla sen lisäksi, että Ludo nyt oli kyllä kovin virittynyt ja kuin pingotettu jousi uudessa tilanteessa pitkään aikaan. Jo radan alussa menin siis liikaa Ludon edelle, koska a) oma vauhtini pysähtyi ja b) en ohjannut kolmatta estettä varmaan lainkaan. Tulos: koira putkessa -> HYL. No siitäpä rauhallisin mielin jatkamaan rata loppuun. Keppien jälkeen jäi taas hyppy ohjaamatta. Kaikki kontaktit tehtiin oikein, vaikka Ludon sunnuntaikävely ja ihmettelemään jääminen söi kyllä sekunteja enemmän kuin kukaan sallisi. Epävarmuus paistoi sen naamalta ja kun toistin käskyn, se käytännössä säpsähti ensin ja meni sitten 2on2ff. Mutta edes se yks tavoite - kontaktit oikein - oli saavutettu. Ps. Ei muuten tullut yhtäkään nollaa tältä radalta! O_o

B-agilityrata vaikutti ensimmäistä helpommalta. Nyt jankkasin itelleni, että OHJAA. Ja niinhän mie tein. A ja keinu meni myös vielä oikein nätisti kontaktien osalta, mutta sitten minä idiootti antauduin houkutuksille ja kun kannustin Ludoa tulemaan puomin alas saakka, annoin sen jatkaa matkaa, vaikka se tuli alastulolta läpi. Kai se perhana oli silmissä, että voitasko tehä kisoissa toinen nolla ikinä. No, tehtiinhän se joo. Mutta yli 12 sekunnin yliajalla! Mitä siis opimme? Pysy ohjaaja suunnitelmassasi äläkä ole maallisen ajattelun vietävänä. Tai jotain :D

Joensuussa kisataan molemmat agilityradat ja huviksemme myös hypäri ensi sunnuntaina. Lupasin Mialle (tulossa toinen postaus treeneihin liittyen), etten toista samoja virheitä. Pystynkö siihen? Sen kuulette, ensi viikolla :D

Kontaktit kuntoon ja kisaamaan vielä tänä vuonna :D

*nolottaa* *hävettää*

Hyvä, että enää muistin missä kotihallimme on tai mitä sana agility tarkoittaa. Niin pitkään on ollut aivan muissa jutuissa mukana kuin agilityssä. Mutta hiljaisuus rikkoutui eilen, kun Iita-koutsin kanssa käytiin hiomassa kontaktikuviot kuntoon hallilla. On se ihme ja kumma, kun tauko tuntuu olevan vain hyväksi koiralle. Okei, näin pitkäksi sen ei tarvitsisi venyä, mutta silti. Ludon päässä on raksuttanut aika lailla ilmeisesti. Puomilla ei todellakaan tullut läpi, mutta epävarmuus paistoi loppupään himmailussa. Keinulla pääsin suoraan siirtymään eteenpäin seuraavilla ohjeilla:

- Ludo kutsutaan aivan keinun kärkeen saakka, palkka vasta, kun varpaat lähellä kontaktin reunaa
- heijaamalla lasketaan kontakti maahan ja palkka 2on2offista
- kokeillaan aika ajoin, miltä kokonainen keinu ilman apua näyttää
- otetaan kontaktit ja keinu mukaan ratatreeniin

Kontakteille ohjeiksi:

- vain pari toistoa kokonaista puomia ilman rataa, muutoin vauhtiharjoituksia loppupään hetsauksella palkalle
- silloin tällöin namialusta kontaktin päässä voi auttaa vauhdin lisäämisessä
- aletaan kokeilla etupalkkaa kauemmasta lähemmäksi, sivuttaissuuntaa etupalkalla
- MUISTETAAN VIDEOIDA
- A:lle myös alastulon hetsausta

Sain valtavasti kannustusta jatkaa ja toivoa siitä, että meissä on potentiaalia edelleen. Suunta on vain ylöspäin ja on kavettava se aika ja mahdollisuus muutamaan lyhyeen treenikertaan viikossa. Ludo nautti kyllä ilmiselvästi treensitä :) Ja kokonainen keinukin meni uskomattoman hyvin, vaikka keväällä siinä esiintyi vielä niillä parilla kokeilukerralla puolivälin jälkeen himmailua.

Tämä konkkaronkka on jälleen vaihtanut osoitetta sitten viime päivityksen ja viimahännät talsivat Kuopion ja Joensuun polkuja. Nova täytti sunnuntaina 7-vuotta ja minä vaan mietin, mihin tämä aika menee! Siitä on jo kauan, kun se oli pieni pallero. Tänä kesänä pojat eivät ole paljon turkkiaan päässeet kastelemaan kylmien säiden vuoksi, minäkään en ole talviturkkia heittänyt. Saa nähä pääseekö Ludokaan uimataitojaan muistelemaan lainkaan!

Sheltit muuttaa osa... aika mones.

Aika karua katsella omaa blogia, jonka edellinen teksti on melkein kolmen kuukauden takaa. Huuuups. Nolona voin vieläpä sanoa, että olen täällä muutaman kerran käynyt itsekin, mutta kirjoitusinto on ollut kyllä tipotiessään. Se on ehkä ollut muualla... gradussa. Selvennetäänpäs, mitä sheltit ja emäntä ovat tehneet viime aikoina, niin voitte varmistua siitä, etten ole laiskuuttani teitä hylännyt :D

Iso muutos meidän kaikkien elämässä on ollut se, että laumamme muuttaa vähin erin toiselle puolelle Suomea. Virallinen osoitteemme vaihtui Hämeenlinnan kaupungin alle. Sheltit kuitenkin muuttaa lopullisesti emäntineen uuteen kotikaupunkiinsa vasta kesällä. Nyt vietetäänkin erilaista arkea vanhempien hellässä hoivassa keskeneräisen koulun takia. Sheltit tuskin näkee asiassa mitään pahaa. Onko olemassa parempaa paikkaa kuin koti, jossa saa nukkua JOKA YÖ mamman kainalossa, leikkiä isolla pihalla, käydä jäällä irrottelemassa ja nauttia lukuisista rapsuttavista käsistä? Taitaa olla pojat tullu taivaaseen ;) Emäntä ottaakin sitten kaiken tämän keskusta-asumisen jälkeen hyötyliikuntana :D Eipä olekaan enää kaikki palvelut ihan korttelin päässä. Agilityhallille ei enää kehtaa ihan lämppärilenkkiä lähteä kävelemään. Mutta onpahan metsät ja joen jää aivan kotiovella. Mutta Hämeenlinnaan siirtyessämme saadaan vähän lisää luksusta aiempaan kerrostaloelämiseen: siellä odottaa jo valmiiksi aidattu rivaripiha poikia. Aika ihanaa :) Ja mikä parasta, meitä odottaa Aulangon kauniit maisemat ja lukuisat näyttelyt ja agilitykisat, valmennukset ja paaaaljon lähempänä. Kun tästä vielä valmistuu ja pääsee oman alan hommiin, ni on ne viikonloputkin käytännössä aina vapaat koirajutuille :))

Ollaan kaiken muuton, kouluhommien ja töiden ohella kyllä ehditty treenatakin. Ja edistyä! Ludon kanssa ollaan kontakteilla siinä vaiheessa, että puomi mennään KOKONAAN <3 Ihan huippu fiilis! Oikeastaan joka treenissä päästään eteenpäin ja tauko tekee selvästi vain hyvää Ludolle. Se ajattelee paljon omalla ajallaan ;) Niinpä treenit koostuu nyt kontakteista, joilla pyrin palkkaamaan monilla eri tavoilla ja liikkumaan nyt hieman enemmän Ludosta pois päin. Avustajan kanssa on ollut helppo keskittyä omaan juttuun, kun Ludon paikkaa on palkattu. Ohijuoksuja on tullut kyllä joka treenissä, mutta selvästi Ludo on tajunnut, että teki virheen, kun vauhti loppuu kontaktin eteen. Homma vaan on mennyt liian pitkäksi vauhdin tai innokkuuden takia. 

Nova on ottanut veikasta mallia ja tarjoaa puomin alastuloa innokkaana. Jopa minun ollessa laittamassa Ludoa vessaan jäähylle (korvia repivä haukkuminen kentän laidalla, kun treenaan Novan kanssa), ukkeli on mennyt tököttämään kontaktille 2on2off palkkion toivossa. Tämä jänishousu jopa yritti kiivetä aata, kun oli niin innoissaan. Pikkusen vaan jänskätti jyrkempi kulma ja kontaktin pinta :D <3 Parasta onkin nähdä tuo reippaus arkajalka-Novassa. Sitä lähdettiin harrastuksesta hakemaan.

Varsinaisia suunnitelmia harrastusten osalta en ole tehnyt tälle vuodelle. Vähän tilanteen mukaan, kun tässä on muulla saralla nyt rahareikiä. Ludon kanssa olis mahtava, jos vois jo tuossapääsiäisen aikaan kokeilla agilityrataa kisamielessä. Mutta ennemmin katselen nyt, mitä tahtia treenit sujuu ja koira kehittyy ennen kuin lähen tuhoamaan työn tuloksia kisaradoille. Näyttelyitä en oo miettiny vielä ollenkaan. Tokon alkeet olis ollu tosi hauska käydä, mutta aina, siis AINA ne on lauantaisin ne treenit ja minä olen vähintään kolme neljästä viikonlopusta töissä ja vapaatki sitten yleensä muualla. Että edelleen niitä opeaikoja odotellessa :D

Ps. Kuvat C: Emilia Pippola

Puolen minuutin tähden... ;)

Ehdin jo pikkuruisen katua päätöstä lähteä Kuopioon kisaamaan yksi hyppyrata. Kisaaminen on mukavaa, oikeastaan enemmänkin, mutta sunnuntaiaamun herätys klo 6 ei enää houkutellut sen lähestyessä :D Mutta minkäs teet, ilmoittautunut olit ja kaksi kisakaveriakin oli lähdössä mukaan. Kyllähän siitä nyt selviää, kun silmänsä kerran aukaisee. Pidin silti itseäni täydellisenä hulluna, kun herään vapaaehtoisesti sunnuntaina klo 6 ja odotan kaiken lisäksi koko päivän kisapaikalla, että voin vetää puolen minuutin suorituksen hypärillä. Jotenkin tiedän silti, etten ole todellakaan ainut tätä hulluutta harrastava ;D

Että kaikki ei nyt menisi niin helpoksi, niin nukuin tietenkin lyhyet yöunet ja nekin erittäin huonosti. Silmät luppasten ajelin kuitenkin Leenan ja Mandin ja Alinan ja Netan kanssa Kuopioon Hukka-Putken kisoihin. Uusi kisapaikka meille, joten kokemuksena tää oli hyvä lisä kisaplakkariin. Areena saa kyllä miulta pelkkiä kehuja. Sisällä oli lämmin, koirat oli rauhassa häkeissä radan sivussa verhojen takana. Hallissa ei kaikunut ja radan alustassa oli huikean hyvä pito. Kyllä kelpasi kisata noilla puitteilla! Oma hallikin on hyvä, mutta tää tuntui luksukselta :)

Ensimmäiset neljä tuntia sain leikkiä kisaturistia. Leena kisasi mineissä kaikki radat ja mie nautin aamupalaa radan reunalla hyväntuulisena. Lopulta oma vuoro alkoi lähestyä ja eteen tuli rataantutustuminen. Radat olivat Mika Moilasen tuomaroimat.Varsin suoraviivaisia ratoja, joilla sai luosta lujaa. Agilityradalla oli vaikea keppikulma, mutta muuten varsinaisia pahoja jekkuja ei ollut. Hyppyrata näytti juuri siltä, että nyt mennään lujaa. Radalla oli kaksi kohtaa missä pähkäilin, mitä puolta mennä ja miten ohjata. Vielä medien alkaessa olin epävarma, sillä radalla näki monia erilaisia ohjausmalleja ja virheitä tuli yhtä lailla. Jännitti ihan kamalasti. 

Päätin vain, että nyt juoksen, luotan Ludoon ja katson, mihin yllämme. On sanomattakin selvää, että tuloksen ollessa puhdas 0 ajalla -9,94, olin niin onnellinen ja tyytyväinen, että melkein halkesin (ja halkean kyllä vieläkin, koko ajan :D)! Se oli unelmarata, jolla onnistuin, kun tein niin kuin olin suunnitellut ja Ludo kuunteli minuu 100% ja lensi esteiden yli. Kun kepitkin sujuivat kohtuullisen tiukassa paikassa täydellisesti, olin saanut kaiken mitä halusin. Niinpä tuloksemme oli tuolla hyppyradalla 1./14. ainoalla ihanneajan alittaneella nollalla. Saimme siis ensimmäisen LUVAn! Oon niin ylpeä meistä, niin onnellinen Ludosta ja niin tyytyväinen, että päätin olla täys hullu. Tässä tuo hyppyrata videolla.

Niistoja ja välistävetoja

Viime torstaina pidin itteeni vähintäänkin hulluna. Tai no, en pelkästään ees minuu. Olihan meitä neljä hullua. Joo, treenattiin aksaa klo 21-23. Kuka hullu treenaa pitkän päivän jälkeen vielä loppuillan hallilla agilityä? No ne tosiaksaajat.. Vaan olipa hyvät treenit, kiitos Nooralle!

Treeniksi oli tarjolla tekniikkatreeni hypyillä ja putkella. Niistoa, päällejuoksua, pakkovalssia ja muita variaatioita, mitä kukin halusi käyttää. Ja meijän ensimmäinen kellotus ikinä! Meijän niistot olikin edistyny sitten ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Ja ne kehittyi tuon illan aikana. Koira kääntyy nii hyvin ja lukee minuu ku avointa kirjaa (jos näin kulunutta ilmaisua voin käyttää ;D). Mulla nyt sotki nää neljä raajaa välillä oman ohjauksen, mutta parhaimmillaan homma meni kyllä nii hyvin! Kaikki kiitos siitä Ludolle, se on mahtava koira!

Nova poti viime viikon syrjäytystään, mutta oli onneks jo viikonloppuna kunnossa. Laatikkotreenit uskallettiin kokeilla perjantaina ja oli nii kiva huomata (jälleen), että tauko tekee välillä hyvää. 2o2o-käsky alkaa selvästi hahmottua (kummallakin) ja pääosin jopa istumisesta siirrytään alastuloon, kun käsky käy. Niin varma se ei ole, että 100% ekasta käskystä toimitaan, mutta sinne päin selvästi. Mahtavaa. 

Novalla olikin sit eilen oma aksatreeni ryhmässä. Treenattiin välistävetoa. Opin jälleen pienen nyanssin, jota en oo varmaan vaan tajunnu yhdistää Ludon kanssa työskennellessä. Oppi tulee tässä:

Jo pelkkä olkapään kääntö voi olla koiralle merkki. Novakin nimittäin parikin kertaa lähti kaartaa 2. esteelle , vaikka huutelin sitä ääneen. Kun peruutin ja halusin Novan tulevan "käteen" hypyn jälkeen, vahvistin kutsua olkapään kääntämisellä "sisäänpäin". Ja kas, Nova kääntyi ja sain heitettyä sen sitten esteelle oikealta puolelta. Treenit meni kyllä mukavasti, vaikka selvä väsyminen näkyi koirassa toisella kerralla, jolloin vaihdettiin puolta. Putkeen meno oli työn ja tuskan takana ja Nova otti häiriötä kaikesta. Nova teki tunnilla kyllä paljon töitä, kun treenattiin muitakin juttuja iteksemme, joten saan olla vaan tyytyväinen ukon suorituksiin. Hyppyinto on muutenkin löytynyt ja se tarjoaa sitä aina tilaisuuden tullen :D

Novan välistäveto-treeni

Käytiin toki viime viikolla myös kahdesti shelttilenkillä Lykynlammella. Mukava reilu 4km lenkki taittui keskiviikkona 9 ja lauantaina 11 koiran voimin. Miks näitäki lenkkejä vaan tehdään niin harvoin? Tosi mukavia juttuja ja piristää päivää satavarmasti.

Tällä viikolla onkin sitten Ludon parit treenit ennen sunnuntain hyppyrataa Kuopiossa ja Novan kanssa treenataan sitten yks vapaavuoro pientä radanpätkää. Ja kun nyt tuli tosta hulluudesta puhuttua alkuun, ni en tiiä mitä se sit on, kun herää sunnuntaina kukonlaulun aikaan reissatakseen yhden radan takia kisaamaan. Onko se sit vaan sitä rakkaudesta lajiin?

Kuulumisia tuiskun keskeltä

C; Emilia Pippola

Sunnuntai ja lunta tulee myräkkänä ulkona. Sheltit ja emäntä on aamulenkin jälkeen kerääntynyt sisätiloihin myrskyä katselemaan. Emäntä luonnollisesti hoitaa kotiaskareita, koska eihän kotona voi ottaa liian rennosti, jos ei ole mitään tekemistä. Sheltit etsii asunnosta piilotettuja nakkeja, treenaa kontaktia agilitylaatikolla ja nukkuu. Tänään piti olla Novan agilitytunti, mutta homma vaihtuikin levoksi.

Aamulla tulin makkarista ja perinteisesti koirat hääri hyperiloisina vastassa. Joku ulahti ja oltiin tietenkin varmoja, että se oli arvon Kuningas Sir Ludwig herkkine hipiöineen. Mutta sehän olikin meidän Manselmi! Tutkailin luimuilevan Novan jalat ja uusi pienempi ulahdus tuli etutassua painellessa. Ilmeisesti venähdys tai vastaava tassussa/varpaassa. Aamulenkki oli aivan normaali ja Nova liikkui jopa laukka-askelin välistä. Myöhemmin kuitenkin otin pojan syliin tutkiakseni tassua ja reppana alkoi täristä säälittävänä. Mörökölli pitää siis nyt taukoa erityisemmästä rasituksesta muutaman päivän, ehkäpä viikon päästä päästään sitten treenaamaan normaalisti.

Ludon kanssa ollaan treenattu nyt keppikulmaa, irtoamista eteen ja alastuloa agilitylaatikolla. Haju alkaa selvästi olla käskystä, vaikkei laatikolle mennäkään välittömästi sata lasissa. Oon käyttäny edelleen seinää ja jotain tyynyä apuna, että Ludo ei kääntyilis minuun päin alastulolla. Näillä mennään vielä jonkun aikaa, että käskyn ja asennon yhteys tulis varmaksi, ennen kuin alan lisätä aikaa. Saatiin myös viikko sitten lyhyt ja ytimekäs opastus niistoon, jota pitää nyt itsenäisesti myös treenailla. Kiva, kun alkaa tulla näitä uusia ohjauksia, jotka on ollu varmaan viimeksi jatkokurssilla. Ei tätäkään vielä ykkösissä tarvii, mutta tulevaisuudessa varmasti.

Novalla alastulot on ollu myös hienoja ja nopeita. Käskystä on haisu, mutta paikka ei ole selvästi ihan hanskassa, kun muutaman kerran on käytännössä kävellyt laatikon yli. Olen sitten yrittäny ottaa taas lähempää lähetystä tai liikkunut osittain mukana, ettei lipsumisia pääsis tulee. Viimeksi treenattiin takaakiertoa jatkokurssilla ja meni oikein mukavasti, kun en ite myöskään hosunut.

Kuopion agikisat lähestyy, mutta on vielä epävarmaa, vienkö Ludon hyppyradalle vai mennäänkö ollenkaan. Kontakteille ei ole vielä asiaa ;) Ootellaan myös innoissaan Jennan koulutusta kuun lopussa. Emäntä on myös käynnistämässä taas oman kunnon kohotusta kuntokeskuksella. Jospa ens kesänä kunnon kohotus näkyy myös liikkeessä agiradalla ;)

Sari Vähäniityn koulutuksessa

Miun lauantai-iltapäivä pyhittyi jälleen agilityn oppitunnille. Ai vitsi mie tykkään! Koko ajan pääsen syvemmälle tähän lajiin, pala palalta. Ja koko ajan rakastun tähän enemmän ja enemmän...

Sarin koulutuksessa oli mukava hyppyrata, joka sisälsi muutamia tarkkuutta ja selkeää ohjausta vaativia kohtia.

1.-3. Ihmisnuoli. 4.-5. persjättö putkelle. Kepeillä merkkaus ekaan väliin (oli useampi vaihtoehto tasosta riippuen, miten voi suorittaa). 7.-9. Putkelta tiukasti käteen koira, josta takaakierrolla kasille ja ysille (ite liikkeessä koko ajan!). 10.-13. "Satasen spurtti" ja takaakierron kautta putkeen. 14.-16. Vedetään koira putkelta ja esteitten kautta käännetään taas putkeen. 17.-20. Neljä vaihtoehtoa: valssi ennen okseria (sekoittaa rytmin ja hidastaa), Takaaleikkaus okserille tai takaaleikkaus pituudelta ja okserilta. Kokeiltiin myös Ludolla persjättöä okserille ja toimi, koska Ludon vauhti säilyi silloin parhaimpana (makseille voi olla toivoton). 21.-28. Loppu oikeastaan rallattelua parilla takaakierrolla.





Käteen jäi:
- persjätöt oikeissa kohdissa meijän juttu!
- lisätreeniä koiran käteen tuloon (video kertoo kaiken :DD)
- kun luotan koiraan ja päätän ohjata tietyllä tavalla, onnistun!

Kaks videopätkää koulutuksesta:

Novan kanssa päästiin eilen ekaa kertaa agin jatkokurssille. Treenattiin persjättöjä ensin. Meinasin unohtaa luonnollisesti, että miulla oli alkeiskoira kädessä ja en ollu koko ajan täysin tarkka pitämään Novan hanskassa koko ajan. Eli kerran kerran Nova lähto jo ekalta putkelta Maijulle palkalle ja lopun eri linjassa olevat esteet tuotti sitä, että Nova ohitti kiitävällä vauhdilla vikan. Kun tarkensin otettani vikalle, saatiin koira hirmu draivilla etenemään palkalle.

Toiseksi treenattiin pussia ja etenemistä. Pussi on haastava kaikessa jännittävyydessään, mutta saatiin muutama onnistuminen, kun Anni oli pitämässä pussin suuta, ja se riitti. Arvasin, että Nova jättää alun estesuoralla yhden esteen välistä ja senhän se teki. Naksutin kerran kaikki läpi ja sen jälkeen suora menikin hyvin. Ongelmia oli suoralla putkella (joka otettiin pussin sijaan). Jostain syystä Nova vaan pinkoi monta kertaa sen ohi. Eikun taas vain se putki erikseen ja sen jälkeen ei ollu ongelmaa. Loppusuorakin sujui hyvin. Että vauhtia Novasta kyllä löytyy! Estekorkeus pidettiin mineissä, enkä edelleenkään aio edes kolmevitosia hyppyyttää. Kuvassa estesuora siis numeroilla 9.-11. Se on tuo demoversio taas, mikä herjaa liian monesta objektista :D

Tämmösiä treenilöitä meillä tällä kertaa :)