Vappukisat, Joensuu RN ja agimöllit

Ja tehokasta harrastuspäivitystä pukkaa, kiitos teknisten ongelmien.

Emilia Pippola

Vappukisat POKS ry:llä.

Ensimmäiset viralliset kotikisat ja vuoden 2014 ensimmäiset kisat juostiin Ludon kanssa vappupäivänä. Pari perusrataa ja yks hyppyrata. Radat oli kaiken kaikkiaan varsin helppoja, ei mitään erityisiä ongelmakohtia tiedossa. Pohdinkin etukäteen, että harmittaa, jos noin helpolla radalla munataan johonkin hölmään. Todennäköisimpänä pidin keppejä, joilla syksylläkin kisoissa oli ongelmia.

A-rata

Kepeiltä vitonen.  Saa antaa vinkkejä!

B-rata

Kepeiltä vitonen. Edelleen, vinkit kelpaa!

C-rata

Kepeiltä vitonen. Yritin jo oottaa Ludoa kepeille, että rauhallisesti lähettäs siihen tilanteeseen. mutta sekään ei ihan onnistunut. Ehkä kisatilanne vaikuttaa molempiin.

Joensuu RN 18.5

Joensuuhun Elokareliaan osallituin Ludon kanssa sunnuntaille pelkästään sillä ajatuksella, etten kehtaa taas kinua työnantajalta lauantaivapaata. Sunnuntaille olikin sitten ilmoitettuna yli 70 shelttiä, lauantain jäädessä alle 30:een. Mielenkiintoisia tilastoja :D

Tuomarina kehässä toimi ystävälinen kroatialaismies Tino Pehar. Pidin tuomarin tyylistä käsitellä koiria. Hän tutki ne varmoin ottein ja läpikotaisin pöydällä eikä ollut tökerö tai pelottava. "Huomenta" tuli sujuvalla suomella, mutta ikää hän kysyi englanniksi. Tuomari liikutti koiria todella paljon ja vain harva ehti seisottaa koiraansa kehässä. Meidän päivä ei ollut aivan paras, taisi olla paljon ilmassa rutiinin puutetta. EH laatuarvostelusta ja 4. sija, sillä toiseen EH:n saaneeseen verrattuna olimme kuitenkin rodunomaisempia ja rakenteeltamme parempia. Oli vain liian iloinen häntä ;) Arvostelu Ludosta löytyy Näyttelyt-osiosta.

Agimöllit JOA:lla 

Lisään videot tähänkin jahka puhelimesta siirtyisivät koneelle ja Youtubeen. Hyvät möllit oli taasen, päästiin kurkkaa, mikä meininki on meillä Joalla ennen tulevia kisoja. Meininki lienee lyhyesti se, että kontaktit on saatava varmemmaks, kepit kaipaa vaan lisää kisanomaista treeniä ja mitään liian vaikeaa kuviota ei kannata yrittää ennen kun oma kroppa handlaa sen :D Mutta tulipahan saksalaista kokeiltua ekaa kertaa melkein tosimeiningeissä.

Emilia Pippola

Treeni-iloa.

Joskus löytää itsensä siitä tilanteesta, että sitä on vähän kaikessa mukana eikä missään sitten oikein kunnolla. Pikku hiljaa huomaa ahdistuvansa, kun aika riitä kaikelle, mitä haluaisi tehdä. Tämän kevään valinta miun kalenterissa ja elämässä on jättää kuntokeskuksen jäsenyys pois ja keskittyä liikkumaan kotona ja luonnossa sekä treenaamaan agilityä. Käytännössä koko talven kestänyt agilitytaantuma on väistymässä ja tatsi alkaa löytymään taas. Tiedän syynkin. Novan alkeiskurssi on antanut uutta virtaa, kun "untuvikkoa" saa taas kehua ja kannustaa yksinkertaisissa asioissa. Lisäks Ludo tarjoaa aivan toisenlaisia haasteita kokeneempana. Ensimmäiset kisat tälle vuodelle tulossa ylihuomenna. Jesh!

C: Emilia Pippola

Mutta siis niin, Nova. Kaksi alkeiskurssikertaa takana, muutama omatoiminen treeni hallilla myös. En voi muuta sanoa kuin että tuo koira pursuaa intoa ja iloa treenatessa! Silmät tuikkii, häntä on terhakkaasti pystyssä ja vauhtia piisaa. Miksi, oi miksi (!), en ole tajunnut tätä harrastusta Novan kanssa aiemmin? Vaikka lonkat rajoittaakin meiltä kisailun, niin tää on sellasta aivojumppaa, yhteistyöpeliä ja liikuntaa koiralle, että tästä en kyllä vastedes luovu!

Tällä hetkellä opetellaan...

• hyppysuoraa ja hyppysuoran yhdistämistä putkeen (hyppy-putki onnistuu jo, useamman esteen yhdistäminen putkeen ei sunnuntain kurssilla onnistunut, vaan ukkeli veteli menemään putken ohi täyttä häkää kohti avustajan nameja ;P)
• kontaktien alastuloja (matala A:n alastulo pöytää vasten. Nami tuli vain, jos etujalat oli maassa, takajalat kontaktilla. Tässä pitää miun olla omatoimitreeneissä tarkempi, ettei palkkaa vain tule väärästä tyylistä. Vauhtia alkoi tänään löytyä omissa treeneissä!)
• keinun kolinaa kuunnellaan sivusta nameja syödenkotona pitää aloittaa kontaktien harjoittelu agilitylaatikolla

Ludon kanssa treenataan sekä rataa, että erityisen treenin kohteena on ollu nyt...

• keppien yhdistäminen esteisiin (oon treenannu sekä esteeltä kepeille tuloa, että kepeiltä etenemistä esteelle. Haasteena vielä vaikeammat kulmat, jolloin Ludo menee väärästä kohtaa kepeille. Toisinaan myös tulee ulos tokavikasta välistä. Tänään onnistuttiin hienosti kepeillä helpommista kulmista. Jättäydyin myös taaemmas, että treenattas enemmän itsenäistä suoritusta. Joku päivä sen pitäis pystyy suorittaa kepit yksin. Heh, millon lie :D)
• irtoomisharjoitukset (on meille vielä haastavaa ja vaatii paljon työtä. Pieniä paloja otetaan mukaan nyt joka treeniin. Niin putkeen irtoomista, esteeltä toiselle jatkamista itsenäisesti, esteelle tuloa kiertäen. Selvästi on nähtävissä vielä se, että Ludo ei ymmärrä mitä haen ja haukkuu epätietoisena. Se tarkoittaa, että haaste on vielä liian suuri sille. Kaikkea tätä tulee siis vielä reilusti vahvistaa.)
• kontaktit (ikuinen treenattava. Tässä huomaa sen, miten laiska-jaakkoa rangaistaan. Opeta alusta asti johdonmukaisesti, niin koira tietää, mitä sitlä odotetaan. Mutta, kun antaa mennä pysähtymättä alastulolle, niin... vielä se ei ole ollut ongelma, mutta voi tulevaisuudessa olla. Eli tarkkaavaisuutta alastulos vaatimuksiin.)

Seuraava postaus tuleekin sitten kisoista. Saas nähä, kuinka meijän käy pitkästä aikaa ULKOKISOISSA! :)

Novan kanssa kurssille :)

Nii-in, Nova 5v. 8 kk. osallistuu ens sunnuntaista lähtien agilityn alkeiskurssille :D Hallittavuustesti meni kertaheitolla läpi pari viikkoa sitten. Tavoitteeni on kurssilla kasvattaa Novan itseluottamusta ja parantaa meidän suhdetta ja työskentelyä iloisella ja reippaalla puuhaamisella aksassa. Luultavasti kurssi jää agilityn osalta ainoaksi, sillä en halua tämän ikäistä ja c-lonkkaista koiraa alkaa kehittää kisakuntoon. Pääasia, että saadaan iloisella asenteella varsutettua toimintaa kahden. Ludo on aimo annoksen saanut sitä osakseen näyttelyiden ja agilityn merkeissä. Nyt on kyllä jo Naapukan vuoro.

Ludolla olis tulossa silmien terveyslausunnon päivittämisen aika. Lisäksi pitäis alkaa tehdä siirtoja Joensuun näyttelyiden suhteen, jos mielii mennä. Katsellaan, millainen koirien kesä 2013 on :)

Ludo 3-vuotta!

Onnea rakas riiviöni Ludo "Ludwig Luikero" 3-vuotta!! <3

Luikku n. 8-viikkoisena

Luikku kesällä 2013 vajaa 2,5-vuotiaana

Pojat nauttivat luonnollisesti maksalaatikko-nakki-kakkua synttäreitten kunniaksi. Mihin onkaan aika mennyt, kun pikkumies on tullut jo noin isoksi? Kolmessa vuodessa ollaan

- aloitettu agility ja kisattu ekat kisatkin

- tultu viiden suloisen pennelin isäksi

- muutettu ensikodin jälkeen kolmesti

- saatu ihania koirakavereita

- kokeiltu paimennusta

- kierretty Valko-Venäjä ja Viro valioituen

Pieni, mutta pippurinen uros, ihme höpöttäjä, hurja suukkosuu, pikku pomottelija, vauhtihirmu. Se on Luikku <3

Me ollaan edelleen täällä!

Moi!!! Kaksi karvaturria ja emäntä ilmoittautuu piiitkäksi hujahtaneen blogitauon jälkeen. Näyttelyavostelut on toki lisätty sivuille ja terveystuloksiakin on hankittu vuodenvaihteessa. Pojat on nyt CEA-geenitestattu. Molemmat: kantajia.     

Mitä sitten viime aikoina ollaan puuhattu, niin ollaan muutettu isompaan asuntoon muun muassa. Tässä asunnossa on mainio stalkkauspaikka olkkarin ikkunalla, kun ikkunat ulottuvat alas asti ja ikkunalauta on koko seinän pituinen. Mikäs siinä poikien töllistää kadulla kulkevia ihmisiä ja etenkin niitä vihollisia, jotka uskaltaavat kävellä häntä pystyssä ohi merkkejään jättäen ;)Agilityryhmä vaihtui uusiin tyyppeihin vuodenvaihteessa. Iso os kyllä porukasta shelttejä :D Treenausinto on ollu vähän sitä sun tätä, eikä vapaavuoroillekaan ole tullut lähdettyä täältä "hitusen" kauempaa. Kisat olis kuitenkin tähtäimessä huhtikuussa, joten kyllä tstä on alettava taas panostaa. Novan inloitin juuri hetki sitten huhtikuussa alkavalle alkeiskurssille. Ukkeli kaipais sitä itsevarmuutta huomattavan paljon lisää. Olis hienoa tuottaa pojalle onnistumisen kokemuksia agilityssä. Jos se vaan selättää pelkonsa joihinkin esteisiin. 

Alle kokosin kuvia, jotka on napsittu melkein kotiovelta lähtevältä järven jäältä. Talven parasta aikaa on hyvät jääkentät ja säät. Ihana antaa vaan hurttien juosta vapaana ja viskoo niille vielä vähän jotain haettavaakin. Ja pojat nauttii :) Erityiskiitos pari viikkoa sitten olleelle shelttilenkille, jonka kaksituntinen oli oikein rattoisa niin koirilla kuin meillä ihmisilläkin :)

Kaikki kuvat alla: Emilia Pippola.

Blogi toivottaa kaikille lukijoilleen Hyvää joulua ja Onnellista uutta vuotta 2014!


Ps. Päivityksiä Jyväskylän ja Helsingin näyttelyistä luvassa, kun loppusyksyn kiireet ovat karisseet pois! Lyhyesti, molemmista EH Ludolle.

Pps. Valtavan ihania ja reippaita pentuja kasvanut Soidinahon kennelissä! :)

Koiranomistajana olemisen risuja... ja ruusuja!

Joskus mietin, mikä logiikka koirilla on oksentamisessa. Mikä on se lemppari paikka, minne ykän heittää? Kokemuksieni mukaan se on a) matto (se parempi), b) sohva (koulupäivän aikana, et ehtii kuivua) ja c) sänky. C-vaihtoehto koetteli nukkuvaa emäntää viime yönä... Tiedättekö sen tunteen, kun heräätte kuin salaman iskemänä siihen, että koira alkaa kakoa vieressä? Mie tiiän nyt! Autuaana ja kovin viattomana nukuin, kun kello sitten oli 02.30. Ludolla tuli pikkuisen huono olo ja Ykä lensi suoraan peitolle ja lakanalle. Voi prk...ll...ee..! Ei mikään pikku puklu, vaan kunnon laatta. Ja eikun innokkaasti huuhtelemaan peittoja ja vaihtamaan lakanat sänkyyn. Ja koirat nukkumaan kiltisti portin taakse keittiöön loppuyöks. Tuossa tuo ykäilijä nyt kovin viattoman näköisenä heiluttelee vieressä häntää, kun kirjoitan tätä postausta.

Aina koiranomistajan elämä ei ole yhtä juhlaa. Joskus koira oksentaa väärään paikkaan. Joskus se jättää muita merkkejä pahasta olostaan. Viimeisen kuukauden aikana on joutunut myös pesemään koiria lukuisia kertoja kuralenkkien jälkeen. Ylipäänsä sateessa käveleminen ei ole yhtä juhlaa. Päivä alkaa olla jo varsin lyhyt, ja pimeän aika pidentynyt. Tämä tietää enemmän hihnalenkkejä, vähemmän vapautta, enemmän tylsyyttä, vähemmän pituutta. Inhottava vuodenaika koiranomistajan näkökulmasta. Juhlaa ei ole myöskään toistaiseksi yksineläjänä hoitaa ulkoilutuksia, kun flunssa on iskemässä tai on muuten itsellä heikko olo, tai kiireisenä päivänä koittaa hoitaa koirat oikeaan aikaan. Kelle delegoisi hoidon silloin, kun itsellä on tiukka paikka?

ONNEKSI koiranomistajan elämä on suurimmaksi osaksi juhlaa, jopa ihan biletystä. Ei hitto, miten tylsää elämä oiskaan ilman koiraa! Mitä kaikkee hassua nämäkin kaksi on elämänsä aikana tehnyt, mikä on tuottanut miulle suurta huvia. Pitkät lenkit kesäpäivinä tai kevättalvella jäällä auringon jo paistaessa on ihan parhaita. Koirien kautta tutustuu monesti (niinkuin mie oon tutustunu) lukuisiin huipputyyppeihin ja saanu luottoystäviä. Enää ei oo punkkeja eikä muita härkkäämässä meitä! Koirat, kuten monet muutkin eläimet, on maailman suloisimpia otuksia! Vois vaan loputtomiin tuijottaa niitä (niin että ne vaivaantuisi), kun ne on niin syötävän suloisia! Kahden tai useamman koiran leikkiä ja seurustelemista on myös huippu seurata. Enkä muuten ulkoilis yhtään niin paljon ilman koiraa ku koirien kanssa! Koirien kanssa on myös ihanaa kattoo telkkaa sylikkäin, nukkuu sylikkäin ja olla vaan... sylikkäin. Ja ne rakastaa niin avoimesti omistajaansa.

Kaikesta tästä sateesta ja pimeestä ja kurasta ja oksennuksesta huolimatta...

Koirat on elämän parhaimpia juttuja.