Uusi vuosi lähestyy

Huomenna on uudenvuodenaatto. Koiranomistajana se vaatii järjestelyjä, että kaikilla olisi mukavaa. Raketteja saisi ampua vain 18-02 välisenä aikana, mutta kaikkihan eivät tätä noudata, valitettavasti.

Itse vietän uuden vuoden sisarusten kanssa omalla paikkakunnalla. Koirat eivät voi osallistua juhlaan samassa paikassa, joten joudun miettimään kaiken tarkkaan etukäteen. Pitää vielä harkita, kauanko kehtaan olla koirien luota poissa. Voi olla, että sydän on hieman syrjällään, kun miettii miten kaverit kotona voi. Seuraavanlaisia toimenpiteitä teen, että shelteillä sujuisi vuoden vaihtuminen mahdollisimman hyvin:

• Kunnon ulkoilutus ennen kuutta, ettei pojat ole jalat ristissä paukkeen aikana
• Verhot kiinni
• Pari valoa ainakin päälle kotiin
• Musiikkia soimaan ääniä peittämään
• Pikkupuuhaa ajanvietteeksi 

Meillä Nova jännittää pauketta enemmän kuin Ludo. Ampumisaikana ulkoilutus ei ole nautinnollista ja oudot äänet pelottavat. Viime vuosina juhla on sujunut hyvin, kun ollaan oltu sisätiloissa, missä on ollut telkkarin äänet ja valot yhdistettynä kiinnioleviin verhoihin. Eniten varmasti oma käytös vaikuttaa koiraan. Oma rauhallisuus ja "olemattomuus" helpottavat. Liika häärääminen ahdistaa.

Toivon, että kaikkien vuoden vaihtuminen kuluu leppoisissa merkeissä ja, että nelijalkaisista pidetään hyvä huoli. Muistakaa, että irti oleva koira voi säikähtää niin, että karkaa! Pidetään huoli kavereista!

                                              Oikein hauskaa uutta vuotta kaikille!

Pulkkamäessä!

Tapaninpäivän pulkkamäet ovat koko perheen viihdettä. Siis KOKO perheen. Niinpä shelttipojat ja berni pääsivät nauttimaan juoksentelusta mäenlaskijoiden seassa. Koirat makaa tällä hetkellä reporankana pitkin taloa ylösalas juoksentelun seurauksena. Pakkasta oli -18 Lykynlammella, mutta hyvin pärjäsi turkikkaat. Tässä maistiaisia päivän ulkoiluista:

Jaamankankaan joulupäivälenkki

Sheltit ja berni Jamiksen lenkillä

Paikalla on ollut muitakin!

Tsekataas, mitä se veikka löys...

Jamiksen mörkö :)

Pippo <3

Hyvää joulua!

Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille lukijoille! Iloa ja onnea myös tulevalle vuodelle 2013!

Koiruuksien kanssa siirryttiin aatonaattona vanhemmille lihojen, laatikoiden ja suklaarasioiden ääreen. Karvakaverit ovat nauttineet jouluaterioistaan pienillä lisäyksillä ja emäntä on ottanut kaiken irti joulun herkuista. Vilskettä on riittänyt, sillä ihana Pippo-berni on saapunut myös luoksemme leikkimään. Ihan ilman kähinöitä ei ole joulu mennyt, mutta pääosin pojat on ollu todella nätisti. Tilaa kun ei ole ylen paljoa ja kuusikin ottaa oman osansa :) Pyhäpäivinä on tarkoitus vielä ulkoilla metsissä ja pojat varmasti nauttivat vielä lukuisista rapsuista. Erityisiä joululahjoja sheltit eivät ole saaneet, mutta ehkä maukkaat luut ja kinkun palat tuovat joulumielen myös nelijalkaisille.

Emäntä kokee huonoa omaatuntoa blogin syrjäyttämisestä muiden aherruksien keskellä ja koittaa palata ruotuun pyhien ja etenkin uuden vuoden jälkeen. Nyt kuitenkin rentoudutaan ja ladataan akkuja arkea varten!

Miten teidän koirat viettävät joulua? Löytyykö kuusen alta lahja myös karvaiselle kaverille?

Pakkasen laamaannuttamaa meininkiä

Hupsista, onpa saanu olla blogi rauhassa viime aikoina. Mutta eipä tässä mitään erikoista oo ollukaan. Ludon eka alkeis-jatkon kerta on toki kirjottamatta ja tavallaan vedin elämäni ekat tokotreenitki tossa hetki sitten. Edelleen hakusessa sellanen ohjelma, jolla niitä aksakuvioita vois piirrellä. Apuja? Kuviakin pitäis ottaa pitkästä aikaa koirista, varsinkin kun kirkas pakkassää antas siihen mahdollisuudet. Täytynee tökkiä miun kuvausassistenttia, et millon otettas poitsuista otoksia :)

Joka tapauksessa siis alkeis-jatkokurssilla ollaan, mutta epäonnekasta sinänsä, viidestä kerrasta pääsen vain ekalle ja vikalle. Harmittaa. Eka kerta oli oikein mukava, meillähän oli välistävetoja ja takaakiertoa ohjelmassa. Ludo tajus homman ihan mukavasti, etenkin lelulla tehtävän täsmentäminen tuotti tulosta. Oon myös ilonen, et koira menee jo putkeen tosi kivasti ajattelematta, että minne mie meen. Ehkä jollakin tapaa oma ohjaukseni on astetta sujuvampaa. Renkaassa meillä ei oo mitään ongelmaa ja no, keinu ja kepit menee omalla tasollaan, kun ne on ollu itsenäiset. En tiiä, mitä porukka on nyt treenannu kahella edellisellä kerralla. On varmaan vähän kirittävää.

Novan tokotreenit olu seuraavana ja tällä kertaa oli tosiaan miun vetovastuu. Käytännössä siis miulla oli jo runko valmiina ja tein pari omaa lisäystä. Jännä huomata, että vetämisessä ei oo mitään jännittävää. Se on jopa hauskaa (se vallan tunne :D). Ainut mikä harmittaa muitten puolesta, on se, et kun oma kokemus on niin vähäinen, ei oo näkemystä tarttua muitten ongelmakohtiin ja antaa vinkkejä. Mutta koko ajan oppii, onneks! Porukka teki siis seuruujuttuja, luoksetuloja odottamisharjoituksena ja paikallaanoloa. Novan kanssa pääsin ite lopussa treenaa.

Täytyy sanoo, että mie eniten valaistuin, kun muutaman vuoden tauon jälkeen treffasin erään belggarinaisen kanssa. Ihailen hänen jämäkkyyttään ja sitä näkemystä, jota on jo kertyny koirien kanssa treenatessa. Tuntuu, et se lävistää miut ja saa oikeesti miettimään, mitä mie Novanki kanssa oikein teen. Esimerkkinä se, et mie tajusin, miteh perusasioissa Novan kanssa pitääki vielä tehä töitä. Täytyy olla hirmu tarkka siinä, mitä haluaa koiran tekevän ja et palkitsee opikeasta asiasta ja oikea-aikaisesti. Sekin, et treenaan perusasentoa ilman peiliä ja yritän korjailla väärin opittuja juttuja tekee vaan hallaa, kun annan niin paljon vartaloapuja ja luultavasti sekotan vaan koiraa. Miten siis voin alkaa opetella seuruuta, jos se lähtee jo kehnosta perusasennosta? Kotona pitäis tehä koiran kanssa paljon töitä, mutta motivaatiota on välillä vaikea saada ja ilman peiliä ohjaan vaan väärään suuntaan. Pitäsköhän sitä itelleen synttärilahjaksi siis kokovartalopeili hankkia? :) Netissä selailtuani näin tälläsen aika kiva näkösen tavan opettaa tuo perusasento naksauttamalla. Hmm, hmm, urakkaa kerrakseen, mutta jos nollasta pitäis muutenkin aloittaa... Naksuun ehdollistuneelle, toimintaa tarjoavalle koiralle vois olla oikein näppärä metodi!

Koirien ruokinnan suhteen oon kans viime aikoina heittäny kysymysmerkkejä itelleni. Tän hetken fiilis on, että nappulaa ei oteta tohon raa´an kaveriks. Niin usein yöllisiä hätiä ei oo, ettenkö kestäis. Novan ruokahalu on niin mainio, että tällänen se ei oo koskaan ollu. Ludon suhteen oon toivonu, et se massa kertyis,mutta siinä ei oo valitettavasti hirveetä esitystä tapahtunu. Tuntuu kuitenkin, et parempilaatusta mustaa karvaa puskee tuolta kyljistä. Hampaatkin on tykänny luuannoksistaan. Kakkapusseihin en oo juurikaan viikkoihin koskenu, kun tuotteet on niin pientä. Kun tuo pikkuveikka vaan sais sen kaks kiloo lisää, niin olisin erittäin tyytyväinen.

Tokoryhmässä!

Ollaan Novan kanssa aloitettu tokon treenaus tavoitteellisesti Poks Ry:n kisaamaan tähtäävien tokoryhmässä.  Kaksi kertaa on takana. Kokoan fiiliksiä ja treenikokemuksia molemmilta kerroilta tähän.

1. kerta viikko sitten 
Huomasin, miten Nova jännitti hallia ja tilannetta. Luoksepäästävyys-harjoituksessa Nova irtaantui perusasennosta ohjaajan lähestyessä. Tässä vaiheessa tärkeintä on rakentaa luottamusta tilanteeseen.

Peruuttamisharjoituksia ei olla tehty sitten pentukurssin. Aloitettiin siis täysin nollasta. Tää oli hankalaa. Piti mennä ihan koiran tasolle, käsi ei saanu olla liian ylhäällä eikä alhaalla, vaan juuri kuonon tasolla. Heti tuli palkka, kun koira liikahtikin taaksepäin. Tätä voidaan helposti treenata koti-oloissa.

Toiset treenas perusasentoo siten, että ohjaaja liikuukin käskyn antaessa niin, että koira joutuu hakemaan paikkansa oikein. Koska Novan kanssa olen ajatellut vaihtaa liikkeen edestä suunnatuksi (eli vaihdan koko käskysanankin), niin ollaan siinä vaiheessa, että treenataan ylipäänsä perusasentoon tuloa. Nova osaa tulla takaa, mutta koska se on saanut tulla miten sattuu sivulle, vaihdan liikettä, että voisin opettaa sen alusta asti oikein. Kattoo nyt, miten tän asian kanssa etenen.

Hyppytreenit oli Novalle täysin uus juttu. Meidät jaettiin puoliksi, koirallisiin ja koirattomiin. Koiralliset treenas aloluokan hyppyä omalla tasollaan ja muut ohjas. No, tämä aloitettiin Novan kanssa ihan sillä, että hyvin matalan esteen yli mentiin ylipäänsä. Aluks este oli ylijännä, mutta oli mahtava nähä, miten koira innostu hommasta, kun tajus, et sen yli pääsee!

Lopuks oli vielä paikallaolotreeni. Koirat käskettiin perusasennosta maahan ja kukin tason mukaan siirtyi koiran eteen. Aika oli yli kaksi minuuttia. Kävin palkkaamassa Novaa välillä, ettei se nousis vahingossakaan (lopussa nousi kyllä tullessani luo ennen lopullista palkkausta ja vapauttamista). Pitää ottaa työn alle tuo maahanmeno sivulta, sillä Nova tarvii käsiapua ja menee vielä lonkalleenkin.

2. kerta tänään
Ensin oli taas luoksepäästävyyttä. Nova nous ohjaajan tullessa, mutta haisteli ihan kivasti sen kättä ja oli sillä lailla kiva reipas. Tokalla kerralla liikuttiin ohjaajan luo ja mie kättelin (pk-aloitus). Nyt Nova jäi hieman taakse, jännittävä tilanne (ja uusi).

Seuraavana seuraaminen häiriössä, pujotellen. Novan kanssa mentiin ihan vaan vapaasti niin paljon kontaktissa kuin mahdollista ja löysällä hihnalla. Paikallaollessa palkkasin kontaktista, kun muut pujotteli. Toinen harkka tehtiin kahdeksikkoa tehden avustajakoirakoiden välistä. Tässä Nova tarjosi ihan kelposeuraamista! En tiiä, pitäiskö ihan vaan nappaamalla opettaa tää Novalle, kun se tulis ehkä vahingossakin. Otettiin näitten jälkeen vielä yhden askeleen seuruuta. Eli pyrittiin saamaan koira oikeessa asennossa paikalleen. Tärkeää oli aloittaa koiranpuoleisella jalalla. Tässä riittää työtä, sillä miusta tuntuu, et Nova paineistuu miun kädestä. Käden avulla sanottiinkin saavan koiraa ohjattua oikeeseen asentoon koiran ongelmista riippuen.

Liikkeestä seisominen oli seuraava vaihe. Tätä oonkin miettiny, et miten lähtee opettaa nollatilanteessa. Hyvät ohjeet sain! Lähdin peruuttaa ite, kutsuin Novaa ja käden avulla (alkuun oli nami aina, lopulta jätin välillä pois) pysäytin Novan ja palkkasin kädestä heti. Tätä tehtiin useita toistoja ja loppuvaiheessa Nova jäikin tököttää niille sijoilleen hyvin. Tässä vaiheessa käsi on käytännössä kuonon eessä. Hiljalleen pitäis häivyttää sitä sit loitontamalla kättä.

Otin itsenäisenä hyppyä palautellen mieleen viime kerran juttua ja lisäten sitten laudan oikeaan korkeuteen. Useita toistoja rohkaisten ja homma toimi kivasti. Ens kerralla vois ottaa namialustan mukaan ja kokeilla Nova saaha etenemään itsenäisesti esteen yli.

Lopuks oli vielä paikkikset. Taas reilu kaks minuuttii maassaoloa. Tällä kertaa palkkasin enää pari kolme kertaa namilla ja lopuks vaan hieman kehuen. Ei mitään ongelmaa paikallamakuussa, vaikka asento jäikin vinoksi. Matka oli jotain viisi metriä. Tässä pysytään, ei liian kauaksi liian nopeeta. Ohjeeksi saatiin, et pitempi aika, lyhyempi matka ja päinvastoin.

Ens viikolla ois miun ohjaus! Pienimuotoinen paniikki, kun oon ite niin aloittelija. Onneks treeniohjelma on valmiina, pitää vähän ehkä tutustuu liikkeitten mahdollisiis opetustapoihin, et ois jotain sanottavaa itelläki. Mut onneks en oo ainut aloitteleva ja miun ei tarviikkaan olla ammattilainen. Kuhan piän vähän järjestystä yllä ja tarkkailen kelloo ja sit vaan autellaan toinen toistamme. Oman koiran kanssa pääsen vaan treenaa sitten lyhyen aikaa.

Novaan liittyvä kiva juttu on sekin, että viime viikolla Kennelliitosta postitettiin miulle lainaan vanhat lonkkakuvat! Elikkä tän kuun lopussa/ens kuun alussa olis tarkoitus kuvailla lonkat ja silmät. Kiinnostaa tietää, mikä lonkkien tilanne nyt kahden vuoden jälkeen on ja onko Novalla oikeesti PPM-iris, kun viime tarkissa siitä ei mainittu mitään (eri ell). Että katellaan! :)

Alkeiskurssi taputeltu...

... jo viikko sitten. Ihan järkyttävästi on ollu nyt pari viikkoa hommaa tietokoneen ulkopuolisessa elämässä, joten pahoittelen bloggaustaukoa! :/ Asiaahan olis vaikka muille jakaa, mutta aikaa ei oo ollu pysähtyä niistä kertoo tänne. Nyt aion kuitenkin valaista agin alkeitten viimeisiä juttuja. Teen myöhemmin oman päivityksen sitten Novan ensimmäisestä tokoryhmäkerrasta. En oo vielä ladannu mitään ohjelmaa, jolla saisin tehtyä ratakuviot näytille, joten ehdotelkaa hyviä, jos tiiätte (ainaki tiiän useemman, jotka niitä käyttää). Lisäks Ludon loppuhuipennuksesta, 15 esteen radasta on videokin, mutta sen muokkaus vie myös aikaa, että tänne saa lisättyä. Yritän kyllä.

Kun viimeinen kerta aksassa koitti, sain huomata omin silmin kehityksemme nollasta siihen pisteeseen Ludon kanssa. Rengas ei jänskätä enää yhtään ja menee kuin vettä vaan. Kontakteja Ludo ilmeisesti rakastaa. Keinu tosin on tietenkin vielä jännittävä, eikä olla menty sitä kokonaisena ilman apua ollenkaan, tietenkään. Kepit ei oo edistyny niin huimaa vauhtia kurssin aikana, sillä ne on ollu itsenäiset ekaa kertaa lukuunottamatta.

Viimeisillä kerroilla oli radanpätkiä, millä päästiin treenaa jo pientä kokonaisuutta. Ihan mahtavaa oli huomata koiran into ja kuuliaisuus. Jälkimmäinen on niin tehokasta, että ohjaajan virheet näkyy heti koirassa. Ludon putkeen irtautuminen on esimerkiksi ollu yks hankalimmista, kun oon ite hidastellu putken suulle. Eihän se koira oo menny putkeen ennen kuin on uskonu, et sinne todella kannattaa mennä. Noh, tässä toistot ja oma varmuus toimi, sillä vikan kerran radassa sain tehdä takaaleikkauksen aivan rauhassa, kun poika paineli putkeen <3

Tokavikalla kerralla uutena tuli pakkovalssi ja välistäveto. Tää oli haastava. Tein ite taas monia virheitä, kun en luottanu siihen, et Ludo menee ja tekee. Koira näyttikin hämmentyneeltä ja näytti pohtivan, mitä siltä nyt halutaan. Kotiharjoituksena siis vois tehä ihan vaan välistävetoja minkä tahansa kahden kappaleen kanssa. Pakkovalssissa olin hidas ja epätarkka eikä Ludo siis joka kerta oikein hiffanu esteelle menoo, olis enemmin seurannu vaan minuu.

Viimeisellä kerralla oli tosiaan 15 esteen rata, mikä sisälsi perushyppyjä, putket, pöydän, pituusesteen ja A:n. Eka rata jaettiin puokkiin ja lopussa kaikki pääs menee sen läpi kokonaan. Videot on kyllä todellakin hyvä tapa ottaa treenaukseen mukaan, sillä ekan kerran näki, missä asennossa radalla menee, miten koiralle antaa käskyt, tekeekö persjätön vai valssin putken jälkeen (tällä videolla näkyy se, et teen persjätön automaattisesti, vaikka kuinka yritin jankata, et valssilla rauhottasin tilanteen, kun koira tulee putkesta).

Ens sunnuntaina meillä jatkuu agility alkeis-jatkokurssina. Eihän tää hauskuus vois jäädä tähän!