Haaste vastaanotettu

Sain ensimmäisen blogihaasteen Alinalta ja Netalta ja päätin toteuttaakin sen, koska kyse on ah, niin ihanista koirista ;) Vastaan 11 edellisen bloggaajan laatimaan kysymykseen ja keksin uudet 11 kysymystä.

1. Mistä keksit koiras nimen?
Nova: Hyvin nuoresta iästä lähtien oon listannut koirien nimiä hurjia määriä. Lempparit on eläneet aina tietyn aikaa mielessä, mutta Nova sopi ensimmäiselle sheltilleni hyvin, koska se on erilainen eikä kovin yleinen nimi. Lisäksi nimi tarkoittaa "räjähtävää tähteä, supernovaa", mutta nimen merkitys on mielestäni vähemmän merkittävää.
Ludo: Ludosta piti tulla Nuutti, se olisi sointunut Novan kanssa. Perheen painostuksesta (;D) nimen piti olla lyhyempi ja parempi. Niin syntyi ajatus Ludosta (joka on päähenkilö saksalaisessa elokuvssa). NImi tarkoittaa vielä latinaksi "leikin", ja sehän tuntui passaavan hyvin tälle naperolle. Sama tämänkin nimen kohdalla, ei löydy ihan joka nurkan takaa.
2. Miksi juuri se tietty rotu?
Päädyin shelttii alun alkaen, sillä se on kaunis, pitkäkarvainen, sopivan kokoinen, helposti koulutettava, lapsirakas (?!) ja muutenkin kätevä pakkaus. Ei liian pieni, ei liian iso. Totta kai toinenkin koira tuli olemaan sheltti ja eiköhän vielä aika moni näiden jälkeenkin ;) Sheltti on omalla tavallaan vaikea rotu sosiaalisine ominaisuuksineen, mutta koko ajan voi oppia lisää sen kouluttamisesta ja sosiaalistamisesta.
3. Minkä rotuisen koiran haluaisit vielä joskus?
Varmaan collien, pitkäkarvaisen. Miun koirilla pitää olla turkkia! :D Joskus olis kiva ottaa isompi koira ja collie olisi luonnollinen vaihtoehto. Periaatteessa mielessä on käyny myös joku belggareista, jos innostuisin pk-lajeista.
4. Mitä koiraharrastusta haluaisit kokeilla?
No agilityä, vaikka olenkin pienen maistiaisen siitä saanut. Ludon kanssa haluan ehdottomasti alottaa sen kunnolla. En oo ennättäny vielä harrastaa näitten kanssa näyttelyiden lisäks erityisesti muuta, joten kaikkeahan sitä voisi kokeilla :)
5. Mitä koirasi pelkää?
Nova on paukkuarka ja se nyt säikähtää kaikenlaisia outouksia. Lisäksi se on joitakin ihmisiä kohtaan erityisen varauksellinen. Ludo taas on sellaisessa iässä, että sekin saattaa pelästyä ihmeellisiä asioita. Siltikään se ei tunnu pelkäävän erityisesti mitään.
6. Minkä tempun koirasi oppi viimeksi?
Hmm, oon ollu laiska temppujen opettamisessa... Varmaan Ludo on oppinut antamaan tassua ja Nova taas "tanssimaan".
7. Mistä kielletystä koirasi tykkää?
Onkohan sellaista...? Miun koirat on niin valikoivia ruuan suhteen, ettei sieltäkään oikeestaan löydy sellaista :D
8. Mikä on hassuin koirasi kanssa kokemasi asia?
Näitten kanssa sattuu ja tapahtuu kyllä niin paljon, että tälläisiä on vaikea muistaa.
9. Mikä on noloin muistosi koiraasi liittyen?
Samaten tämä. Ehkäpä jonkin verran nolottaa silloin, kun koirani vahingossa pääsevät toisen koiran luo ilman lupaa ja omistaja säikähtää. Ei siinä oikein selittely auta, kun pojat innokkaasti haukkuen ryntäävät kohti. Naama punasena pojat takas kiinni...
10. Mikä on koirassasi parasta?
Mikä ei olisi? Novan heikko kohta on sen ehtymätön hellyydenkipeys ja läheisyys, mitä se antaa. Se tulee ihan liki. Ludo taas on mitä iloisin koira, jonka pyllyn vatkaus onnellisena on uskomattoman hauskaa ja sen jatkuva virne naamalla piristää aina. Nää on niin rakkaita mammalle <3
11. Mitä tekisit juuri nyt, jos sinulla ei olisi koiraa?
Vaikka mitä... Siis jos miulla ei olis koiria, ni miehä olisin sisustanu, shoppaillu ja matkaillu kaikilla näillä rahoilla, mitä koiriin on palanu. Ja kadunko tätä? NO EN!


Heitän haasteen seuraaville blogeille:
Hippuset
Rosalle
Emmille ja Toivolle

Uudet kysymykset:

1. Jos et ottaisi koiraa, minkä lemmikin valitsisit?
2. Suosikkihetkesi koirien parissa?
3. Mikä on koirasi lempiruokaa?
4. Millainen matkustaja koirasi on?
5. Miten suojaudut kesän inhotuksilta, punkeilta?
6. Kumpi ikävöi enemmän, sinä vai koirasi?
7. Mitä aiot tehdä yhdessä koirasi kanssa tänä kesänä?
8. Montako koiraa on "sopiva" koiramäärä taloudessasi?
9. Uiko koirasi?
10. Kannattaisitko koiraveroa?
11. Miksi juuri koira?

Näytelmää ja lampaita :>

Viikonloppu oli kyllä kaikkinensa aivan huikea. Voisko enempää nauttia, kun viettää aikaa samanhenkisten ihmisten ja omien koirien kanssa syöden hyvin, tsempaten näyttelyssä ja naurun räkätyksin tutustuen lampaisiin? Tuskimpa.

Perjantai oli reissupäivä, Ludon kanssa matkattiin eka neljä tuntia Jyväskylään Jasmine-kasvattajalle, josta startattiin auto kohti Someroa ja Hovimäen campingia. Ludon on näemmä harvinaisen vaikee pysytellä kontissa, vaikka naisseuraakin (Verna ja Papu) olisi. Noh, herra teki sitten pesänsä takapenkille. Perjantai-ilta kului leirintäalueella kodassa istuskellen ja koirien riekkumista katsellen. Näin Ludon kauniin Tytti-äidin ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun Ludo oli neljä viikkoa vanha. Ihana neiti, vai pitäisikö sanoa jo rouva. Myös Nitro oli upeine turkkeinensa saapunut paikalle ja mustanpuhuva Rosa-sisko oli myös osallisena riekkumisiin. Lisäksi matkassa oli ikiliikkuja-Viima, Ludon lähes kaksoisolento Boogie, Nitroa hellästi mutta tomerasti ojentava Sini ja Ludon silmää ja nenää viehättävä Ronja-collie, joka juoksuili samaan aikaan. Melkoinen poppoo!

Lauantai oli sitten Salon näyttelylle omistettu. Harmillisesti vettä satoi varmiskin alussa ja päivä oli edellistä viileämpi. Onneks meillä oli teltta matkassa. Ludolla oli nuorten luokassaan kolme kanssakilpailijaa. Itkin jo näyttelypaikalla Ludon häntää, joka pörhenteli ylhäällä, kun muita koiria hääri. Tiesin, ettei se kestäisi kehässä alhaalla, kun herran piti kukkoilla ensimmäisenä. Meijän kehään meno tuli niin puskista, etten ehtiny kunnolla koiraa viimeistellä seisoskelun jälkeen. Pöydällä koira oli perinteisesti kiltisti, mutta epäillen tuomaria. Sitten se mokoma puolalainen vielä päätti kaivaa omituisen mittansa esille ja siitäkös poika säikähti pudoten pöydältä. Ehdin ottaa sitä vastaan, mutta harmittava vahinko oli tapahtunut. Onneks se piti laittaa pöydälle uudelleen, ettei ihan kammoa jäisi tilanteesta. Pyytelihän se tuomari anteeks kyllä..Tuomari oli jännä, hän arvosteli koirat pöydällä. Ludo sai sinisen nauhan, EH ja ulkopuolelle odottelee kilpailuluokkaa, kun koiria oli niin vähän. Kaksi sai ERIn ja yksi EH:n. Seisottiin meille kolmas sija kahden ekan saadessa myös SA:n. Olkaamme tyytyväisiä, että ei oltu ihan vikoja ;) Arvostelu oli ihan peruskauraa, pojan pitää kehittyä (massaa!) ja korvat on raskaat, i know. Siitä se tuomari sakotti muitakin! Arvostelu on lisätty Näyttelyt-sivulle. Meijän osalta päivä oli siis nopeasti ohi. Shelttejä oli yhteensä 68 ilmoitettu. Meijän kennel oli kasvattajaluokassakin voittaen ja saaden KP:n. Siitä oli sitten hyvä jatkaa loppupäiväks rentoilee grillailujen ääreen campingille.

Kuva: Jasmine Rautapuro

Kuva: Jasmine Rautapuro

Sunnuntai oli sään puolesta mukava. Vettä ei tullut ja paikoin oli erittäin lämmin. Matka jatkui kymmenisen kilsan päähän campingista lammastilalle paimennuspäivään. Tilan ruoka oli äärimmäisen maittavaa ja ihmiset todella ystävällisiä. Hyvä ilmapiiri! Meitä tervehti käyttöbortsut ja aika monta lammasta ;D Päivän aikana saatiin kolme kertaa toimia lampaitten kanssa pyöröaitauksessa. Ludon kanssa aloitettiin pitkän liinan kanssa. Koiraa piti kehua joakisesta lampaita kohtaan osoitetusta mielenkiinnosta. Itse tuli huomattua, miten suojelevainen sitä oli lampaita kohtaan ja yritti kieltää koiraa, kun se innostui. Ludo hämmästytti minuu kiinnostuksellaan (vaikka ulkopuolella oli paljon koiria, jopa se juoksuinenkin) ja hiljaisuudellaan. Lähempänä lampaita se yritti luonnollisesti haistella niitten takamuksia :D Toisella kerralla Ludo oli ilman liinaa ja sama homma jatkui. Hiki tuli joka kerta aitauksessa, kun pyrki pitämään koiran lampaitten toisella puolella, että lauma liikkuisi. Kolmannella kerralla miun piti pyrkiä liikkumaan tietoisesti paikasta toiseen aitauksessa pitäen koiran oikealla paikalla. Hankalaa asiasta teki lampaat jaloissa. Kaikkinensa työskentely oli hurjan hauskaa, oli ilo seurata koiran kiinnostusta lampaita kohtaan. Ludo osoitti siis pientä syttymistä asialle, seuraavaks olis mielenkiintoista nähdä Nova samassa tilanteessa! Se on niin erilainen persoona, jolta kuvittelen löytyvän vielä enemmän paimennusviettiä. Varmaan seuraavan kerran, sillä emäntä innostui asiasta aika paljon... ;) Ison porukkamme 14 koirakosta löytyi laidasta laitaan koiria niin collieita kuin shelttejäkin. Osa osoitti selvää luontaista kiinnostusta ja syttymistä paimennukseen, kun osalta ominaisuus on selvästi sammunut. Parasta päivässä oli se, että jokaisen koirakon suoritusta oli mielenkiintoista katsella eikä kysymys ollut siitä, kellä on paras koira. Kukin sai hämmästellä omien koiriensa kykyjä ja välillä ohjaajan omaa kömpelyyttä... :D

Paimennusreissun jälkeen viikonloppukin oli paketissa ja matka jatkui takaisin Jyväskylään, josta eilen reissasin junalla takaisin. Junareissu oli Ludon ensimmäinen, eikä se ollut moksiskaan. Todella nätisti makoili jaloissa. Ihanan helppo matkustaja, vaikka ei juuri välitäkään kulkuneuvoista :) Nova-reppana oli niin onnellinen, kun oltiin takas! Se piippaili vielä parinkin tunnin päästä, kun ei varmaan voinut ymmärtää, että lauma oli taas koossa. Ludo sai siltä pusuja melkein tauotta eikä Nova tahtonut oikein rauhoittua paikalleen. Olihan se raasu ollu taas viikonloppuna pari päivää syömättä. Ei taija olla sille helppoa olla erossa miusta ja Ludosta. Pikku hiljaa alkaa ymmärtää, kuinka herkkä ja pehmeä koira se oikeasti on. Olishan se menny mukana, jos ei olis ollu tota bussi-juna-matkustusta myös. Pitää kattoo, ottaisko sen Mikkeli KV:hen sitten turistiksi.

Melkoisen koiramainen viikonloppu. Ihania muistoja, huippuja kuvia, mahtavaa seuraa. Ylistyssanoista tuskin pääsee eroon :D Uudestaan!!

Raakaa meininkiä

Ruoanhakureissu koirien kanssa eilen oli.. noh, kostea. Kun kerran olin päättäny, että raaka on raakaa ja sitä nyt tarvitaan, lähdin tarpomaan shelttin kanssa vesisateessa kolmen kilometrin päähän eläinkauppaan. Saaliiksi saimme 3,5 kg naudan rasvaa, kalkkunaa, lohta, poroa, luumursketta ja naudan mahaa. Tänään on sitten upouusi pistosaha heilunut, kun sahailin lohta ja poroa lukuunottamatta pakastetta annoksiin. Aamulla pojat saivat ekat maistiaisensa, hieman kalkkunaa ja mahaa. Ludolle sapuska kelpasi nappulan kanssa, Nova tuumasi,että "eikäää, nyt ei oo tuttuja hajuja, en syö". Lenkin jälkeen piimään sekotettuna meni Novankin kuppi lopulta. Illalla on luvassa luumursketta pieni määrä ja Ludolle rasvaa. Aloitetaan nyt näillä hyvin sulavilla lihoilla ja siirrytään sitten hissukseen lohen kautta tuhdimpiin. Tälle viikolle en ehdi rustoluita hankkia, kun niitä ei ole saatavlilla ja vikkonlopun oon reissussa. Niinpä luumurskeen kautta ens viikolla lähdetään kokeilemaan sitten lopulta niitä siipiä ja kauloja. Koirat sai makuaisteihinsa jämiä pötköistä sahauksen yhteydessä, joten jospa maut toimisivat aterioillakin ja vatsakin tykkäis. Nyt oon kyllä alkanu jo toivoa, että koirien mahat kestäis raakaan siirtymisen lopulta kokonaan, sillä se tuntuu koko ajan paremmalta vaihtoehdolta toisten kokemuksien pohjalta. Mikä muu kiinnostaisi niin paljon kuin omien koirien hyvin voiminen? Jos meillä on mahdollisuus, saada parempaa turkkia, puhtaampia hampaita, parempia lihaksia ja puhdasta elämäniloa, niin kyllä kiitos! Toistaiseksi kuitenkin Roburin kanssa mennään, sopivasti on vielä varmaan 10kg jälellä nappulaa, niin ehitään totutella ihan rauhassa raakaan.

Toinen ihan huippu juttu ja ihmetyksen aihe jopa on se, että koirat on nukkunu ihmeen hyvin portin takana, vaikka viikonloppuna ne sai nauttia kainalosta oikein urakalla vanhempien luona ollessani. Toissayön kuuden tunnin unet olivat hipihiljaa aamuvuoroon mennessäni. Nyt olin varma, että kymmenen tunnin unet olisivat liikaa pojille ja huutoa kuuluisi keittiöstä. Mitä vielä! Ei todellakaan mitään ääntelyä, vaikka meikäläinen nukkui urakalla. Hyvä hyvä! Liekkö pojat väsyneitä viikonlopusta vai  mikä on vinksallaan, mut hyvältä vaikuttaa :D

Näyttely senkun lähenee, joten tänään viimeinkin sakset riehumaan Ludon kanssa ja näyttelytreenaileminen jatkuu. Pesu on vielä edessä, mut näillä sateilla taidan tehä sen vasta torstaina. Eka kerta Ludolla nuorten luokassa edessä!

Sadepäivän iloittelua

Sunnuntai ja hidas sää... Vettä satelee taivaalta, mutta sehän ei terässhelttejä haittaa! Leikkiminen on mukavaa ajanvietettä ja pitkästä aikaa pojat innostuivat kunnon takaa-ajoleikkiin! Emäntä sai nauttia poikien leikkimisestä ja pakkohan se oli kamera kaivaa esille. Viikko on aikaa Salon näyttelyyn ja paimennukseen. Tänään ois trimmailtava siis yksi karvakuono!

Takaa-ajoa pihamaalla

Väijyssä

Karkuun!! :D

Tulivat kattoo äipän hämäräpuuhia. ;)

Hampaat ja vesisade...

Pikavisiitti mamille kertoo, kuinka kivaa on :p

Tarkkaavaisena Novan puuhia seuraamassa

Äitin vaatimaa söpöilyä vol. jotakin.. :D

Näyttelyt lähestyy, toivoa esiintymisestä?

Tajusin tänään, että ei herranjestas, Salon näyttely on jo ens viikon lauantaina! Ja Ludon näyttelytreeni on vaan venyny ja venyny. Tänään repäsin ja kaivoin sitten naksuttimen esiin ja aloin treenata. Kertasin Ludolle naksuttimen jujun ja sitte treenailtiin seisomista ja liikettä. Lyhyitten treenien jälkeen jo ihan mukavassa vauhdissa viipotti häntä alhaalla! Pitää nyt olla ahkera ton kanssa ja yrittää vaihtaa maisemaakin saman treenin merkeissä. Sitten vaan peukut ristiin, että näyttelyssä kiinnostas muutkin kuin tytöt... :D Massan kanssa ollaan vielä lähtökuopissa. Nyt on sopivan kokoinen pakastin uudessa asunnossa, pitäisi siis suunnata pyörän nokka kohti Mirriä, että sais naudan rasvaa ym mukavia juttuja kakaralle. Eikä tekis pahaa Novallekaa lihojen ja luitten lisäys ruokavalioon... Novanki kanssa treenasin ihan siitä syystä jo, et kun se näki meijän lähtevän Ludon kanssa jonnekin namit mukana. Pitäis keksii Novalleki jotain uutta opeteltavaa, sillä perusjutut on hallussa. Hion nyt huvikseni sivulla oloa siistimmäksi ja koitan saaha vierellä menon näyttämään seuraamiselta. Syksyä odotellessa sen suhteen, että päästäs tohon viereen kurssille.. :)

Pari yötä pojat on nyt joutunu nukkuu koiraportin takana keittiön puolella. Mielenkiintoinen on koirien sisäinen kello! Kuusi tuntia kiltisti unta ja sitten, noin kuuden seittemän aikaan aamulla alkaa uikuttaminen, kuoputtaminen ja väkisin tunkeutuminen portista :D Olishan se kiva, jos edes isäntä heräis miun kaverina, mutku tänäkin aamuna kuuntelin tunnin verran Ludon säälittävää uikutusta ja sitte en kestäny. Miunki on saatava nukkuu. Koirat on ikionnellisia, kun näkee jonkun taas pitkästä_aikaa.. Kirpparilta löyty vielä ihana rottinkikori, jonka asensin keittiöön koiria varten. Ludo onkin löytänyt jo paikkansa sieltä, tälläkin hetkellä käpertyi sinne iltaunille <3

Hiljaiseloa

Koulujen loputtua on emännälläkin ollut muuta puuhattavaa tietokoneen sijaan. Shelttien kanssa ollaan lenkkeilty kuntolenkkipoluilla, heitelty frisbeetä ja ihasteltu kevään etenemistä. Tänään tein hassun huomion: Nova ulvoi ambulanssin ajaessa ohi :D Kyllä mie tiesin, että se tutuille soittoäänille ulvoo (lukuun ottamatta omaani), mutta siihen vielä tää :D Kunpa ymmärtäis näitten sielunmaisemaa enemmänkin, hih.

Ensimmäiset punkit on jo vedetty pois ihosta. Ikuinen kysymys: ottaako tänä vuonna myrkkyjä niskaan näille. En oo vielä laittanu koskaan tippoja tai pantoja haittavaikutuksien pelossa. Toisaalta punkkien tartuntojakin on syytä pelätä. Valkosipulin syöttö on tuntunut olevan tehokasta kirjoittelujen perusteella, mutta se kuuluu taas näihin hankintoihin, jotka on siellä, missä ei ikinä tuu liikuttuun. Pannan tehoon en usko, tipat ois siis otettava. Inhottavaa oli, kun pikkuörkki käppäili aamulla (ennen aamulenkkiä!) miun housuilla... Punkit on vaan niin ällöttäviä olentoja. Tippojen puoleen voisi kääntyä, kun niitten kanssa voi päättää, että pitääkö vaan osan kesästä.

Vuosi on aikaa siitä, kun Ludo oli pikkupentu. Miten se alkaakin taas unohtua ja pennun tuoksun kaipuu iskee.. Eikä yhtään auta, että ystävillä on vapaita pentuja, jotka on vielä syötävän suloisiakin! Vaikka kotona on kaksi riiviötä, joiden kanssa pitäisi ehtiä puuhailla ties mitä, vauveleitten haaveilu ei tunnu koskaan menevän ohi :D

Ludo on nyt ilmoitettu Salon näyttelyyn. Saa nähä, ollaanko siellä tytöt mielessä, häntä ylhäällä ja hoikeliinina. Vielä olisi urakkaa meillä treenailun saralla!

Nova pikkupoikana kasvattajalla

Ludo vähän aikaa uudessa kodissa olleena :)

Sheltit puutarhahommissa

Toissapäivänä aloitin tämän kevään ensimmäiset haravoimis-kitkemis-hommat vanhempien tontilla. Mielettömän kaunis sää ja oman työn jälki rentouttaa ja saa ajatukset esimerkiksi kouluhommista muualle. Koiratki pääs nauttii ulkonaolosta rennosti. Laitoin siskon pitämään niille seuraa lelujen ja kameran kanssa, kun itse tekisin töitä. Kävi vain niin, että sheltit halusivat myös auttaa... Ludo kävi usein kannustamassa minuu haravoinnissa. En tiiä olinko liian hidas vai huolimaton, kun toinen niin kovaäänisesti vieressä marmatti. Ja osoittiko Ludo, mistä piti haravoida, kun tuli aina sen haravan eteen... Ludo halusi myös auttaa roskien kantamisessa. Kun miulla kädessä ja haravassa oksia ja lehtiä, Ludo yritti tarrata oksiin kiinni. Ymmärrän tietenkin pojan huolen emännästään, kun kyllähän ne oksat ja lehdet painaakin niiiiin paljon.. ;) Nova totesi olevansa omillaan kitkemisessä. Hyvin kitkikin! Juuri siitä pensasaidan alapuolelta mullasta. Tosin jo sieltä, mistä olin itsekin kitkenyt. Olen siis kuitenkin huolimaton puutarhuri! Onneksi sheltit on luotu puutarhaan. Kyllä ne tietää, miten ne hommat siellä hoituu.

Sisko sai muutamia oikein ihania otoksia koirista tuona päivänä. Tässä siis muutama ihmettely- ja hurjastelukuva :)

Yhteistyötä roskien kantamisessa!

Hillittömät naurut, kun mamma on niin huono puutarhuri...

Novan lempipuuha

Leikkien tuoksintaa

Nova ehti paistatella myös päivää :)

Ludo tarkkailee mamman työtä

Ehtihän se vähän poseeratakin ;)

"Mitähän seuraavaksi keksisimme?"