Oho, kuukausko siinä jo kului...?

Pojat jäällä tammikuussa

Jep jep, ollaan palattu etelän lämmöstä jo ajat sitte. Blogin kirjoittamiselle ei oo ollu aikaa eikä välilä haluakaan. Yritän palauttaa käytöstavat ja tulla koneen ääreen ahkerammin. Pari viikkoa kului vaan aika aktiivisesti koulun ja työn parissa. Mitäs meille kuuluu..?

Ludo on käynyt agilitytreeneissä nyt jo neljä kertaa tämän vuoden aikana. Ehkä kirjoitusahdistus tulikin, kun kaksi treeniä jäi jo kirjaamatta blogiin. Ollaan harjoiteltu persjättöö, takaaleikkausta, pakkovalssia, rataa, keppejä ja keinua. Otin itselleni C-lisenssin, sillä alkuvuoden treenitahti ei oo tuntunu ihan kisoihin tähtäävältä. En oo vieläkään saanu koodia hallille (eipä oo käyny mielessä, et ite pitää se vissiin soittaa ja siinähän olen saamaton), joten vapaavuorot on ajelehtinu ohi. Kamalasti aksassa meillä töitä riittää. Keppeihin oon turhaantunut, kun verkot on ollu käytössä, joten olen päättäny kokeilla 2by2-menetelmää. Lenkiltä on siis poimittu eräänlaisia muovikeppejä siihen tarkoitukseen kotitreenausta varten. Keinulla Ludo otti viime treeneissä takapakkia hyvästä alusta huolimatta. Lopuksi siis palkkasin koko ajan koiraa sen ollessa keinulla, kun Anni-ohjaaja keinutti hiljaa lautaa ylös alas. Itseluottamusta siis tarvitaan siihen. Irtoaminen esteille ei ole vielä varmaa ja oma ohjaukseni ohjaa Ludon monesti väärään suuntaan. Kontaktit on niin huippuja ilmeisesti, et Ludo karkaa niille, vaikkei ne ois meillä käytössäkään. Eipä ainakaa pelkää korkeita paikkoja...

Nova kävi lonkkien ja silmien kuvauksissa 4.2. Ukko-reppana inhos tippojen laittoa eikä silmien tarkastaminenkaan ollu kivaa. Halusin kunnon syynin silmille ja sen sainkin. Viimeksi löydetyt trichiasis-ripset olivat hävinneet, mutta jotakin Aho merkkas löytäneeksi. Ilmeisen tärkeää se ei ollu, koska ei siitä mitään kertonu ja tajusin itekin sen vasta kotona papereita katsellesani, joten käsialasta kun en saa selvää, jää löydös toistaiseksi mysteeriksi. Novalla on aiemmin todettu PPM-iris, lievä ja nytkin muutama PPM-säie löytyi, mutta niillä ei ole mitään merkitystä koiran terveyden kannalta. Elikkä hyvä homma se! Lonkat tuli kaksi vuotta sitten takaisin D:nä. Nyt miulla oli mukana vanhat kuvat, joita verrattiin uusiin. Ahon ja miunkin mielestä uudet kuvat oli "tiiviimmät". Toivon siis, että C olisi Kennelliitonkin lausunto. Huonommaksi ne ei ainakaan oo menny eli nivelrikkoa ei tarvii pelätä.

Ludon Valko-Venäjän reissu vaan lähestyy. Vielä pitäis keksiä, mitä ihmettä se syö ensin kasvattajalla Suomessa ja sitten matkalla. Jos on vinkata barffaajalle matkamuonaa, joka säilys huoneenlämmössä niin SAA vinkata. Reilun parin viikon päästä on kuitenkin jännät paikat eessä.

Novan ajattelin ilmoittaa huhtikuussa alkavaan agilityn alkeisiin. Oon jotenki pidättäny sitä noitten lonkkien takia, mut nyt aattelin, et kun ei mitään nivelrikkoisia olla, niin harrastaa voidaan. Tokoon meillä ei oo ollu joulukuun alun jälkeen töitten takia aikaa. Agility on ehkä vieny voiton myös tokon puolesta. Saa nyt nähä mahutaanko kurssille ja mitä siitä eteenpäin.

Tässä nyt tärkeimpiä kuulumisia meiltä. Kirjoittajan kurkku on kipeä ja olo muutenkin nihkeä, joten teksti jääköön nyt tähän ja virkeämmin sitten jatkossa. (Kuvat Emilia Pippola)

LP = Las Palmas

Bloggaaja sanoo heipat viikoksi ja lähtee pakoon pimeyttä ja pakkasta Kanarialle. Koirulit lähtee nauttimaan "mummin ja ukin" nakkipaketeista.

Sen verran kuitenkin kerron uusia ajatuksia tälle tulevalle vuodelle, että

a) Novan lonkat ja silmät kuvataan uudestaan 24.1. Silmissä tulee vastaan Pevisa-raja (ja haluan Aholta selkeän varmistuksen, onko Kuopiosta saatu PPM-Iris lausunto aiheellinen) ja lonkkia varten olen lainannut Kennelliitolta vanhat kuvat ja haluan, että Aho vertaa nykyistä tilannetta silloiseen.

b) Muutama näyttely on Ludolle pohdinnassa ja sanotaan vaikkapa niin, että pienimmästä ei lähdetä tänä vuonna liikkeelle: Ludo reissaa kasvattajien mukana Valko-Venäjälle saakka helmikuussa kaksipäiväiseen CACIB-näyttelyyn. Outokumpua olen seuraavaksi alustavasti miettinyt.

c)Työvuorot ja koulu saattavat olla esteenä tokoryhmälle, joten siihen kuuluminen punnitaan tämän kuun aikana. Joulukuu oli esimerkiksi todella kehno työvuorojen osuessa treenien päälle ja tuohonkin ryhmään olisi jonossa halukkaita.

Palataan asiaan tovin kuluttua!

Novan kesänautiskeluista mallia ottaen

Uusi vuosi lähestyy

Huomenna on uudenvuodenaatto. Koiranomistajana se vaatii järjestelyjä, että kaikilla olisi mukavaa. Raketteja saisi ampua vain 18-02 välisenä aikana, mutta kaikkihan eivät tätä noudata, valitettavasti.

Itse vietän uuden vuoden sisarusten kanssa omalla paikkakunnalla. Koirat eivät voi osallistua juhlaan samassa paikassa, joten joudun miettimään kaiken tarkkaan etukäteen. Pitää vielä harkita, kauanko kehtaan olla koirien luota poissa. Voi olla, että sydän on hieman syrjällään, kun miettii miten kaverit kotona voi. Seuraavanlaisia toimenpiteitä teen, että shelteillä sujuisi vuoden vaihtuminen mahdollisimman hyvin:

• Kunnon ulkoilutus ennen kuutta, ettei pojat ole jalat ristissä paukkeen aikana
• Verhot kiinni
• Pari valoa ainakin päälle kotiin
• Musiikkia soimaan ääniä peittämään
• Pikkupuuhaa ajanvietteeksi 

Meillä Nova jännittää pauketta enemmän kuin Ludo. Ampumisaikana ulkoilutus ei ole nautinnollista ja oudot äänet pelottavat. Viime vuosina juhla on sujunut hyvin, kun ollaan oltu sisätiloissa, missä on ollut telkkarin äänet ja valot yhdistettynä kiinnioleviin verhoihin. Eniten varmasti oma käytös vaikuttaa koiraan. Oma rauhallisuus ja "olemattomuus" helpottavat. Liika häärääminen ahdistaa.

Toivon, että kaikkien vuoden vaihtuminen kuluu leppoisissa merkeissä ja, että nelijalkaisista pidetään hyvä huoli. Muistakaa, että irti oleva koira voi säikähtää niin, että karkaa! Pidetään huoli kavereista!

                                              Oikein hauskaa uutta vuotta kaikille!

Pulkkamäessä!

Tapaninpäivän pulkkamäet ovat koko perheen viihdettä. Siis KOKO perheen. Niinpä shelttipojat ja berni pääsivät nauttimaan juoksentelusta mäenlaskijoiden seassa. Koirat makaa tällä hetkellä reporankana pitkin taloa ylösalas juoksentelun seurauksena. Pakkasta oli -18 Lykynlammella, mutta hyvin pärjäsi turkikkaat. Tässä maistiaisia päivän ulkoiluista:

Jaamankankaan joulupäivälenkki

Sheltit ja berni Jamiksen lenkillä

Paikalla on ollut muitakin!

Tsekataas, mitä se veikka löys...

Jamiksen mörkö :)

Pippo <3

Hyvää joulua!

Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille lukijoille! Iloa ja onnea myös tulevalle vuodelle 2013!

Koiruuksien kanssa siirryttiin aatonaattona vanhemmille lihojen, laatikoiden ja suklaarasioiden ääreen. Karvakaverit ovat nauttineet jouluaterioistaan pienillä lisäyksillä ja emäntä on ottanut kaiken irti joulun herkuista. Vilskettä on riittänyt, sillä ihana Pippo-berni on saapunut myös luoksemme leikkimään. Ihan ilman kähinöitä ei ole joulu mennyt, mutta pääosin pojat on ollu todella nätisti. Tilaa kun ei ole ylen paljoa ja kuusikin ottaa oman osansa :) Pyhäpäivinä on tarkoitus vielä ulkoilla metsissä ja pojat varmasti nauttivat vielä lukuisista rapsuista. Erityisiä joululahjoja sheltit eivät ole saaneet, mutta ehkä maukkaat luut ja kinkun palat tuovat joulumielen myös nelijalkaisille.

Emäntä kokee huonoa omaatuntoa blogin syrjäyttämisestä muiden aherruksien keskellä ja koittaa palata ruotuun pyhien ja etenkin uuden vuoden jälkeen. Nyt kuitenkin rentoudutaan ja ladataan akkuja arkea varten!

Miten teidän koirat viettävät joulua? Löytyykö kuusen alta lahja myös karvaiselle kaverille?

Pakkasen laamaannuttamaa meininkiä

Hupsista, onpa saanu olla blogi rauhassa viime aikoina. Mutta eipä tässä mitään erikoista oo ollukaan. Ludon eka alkeis-jatkon kerta on toki kirjottamatta ja tavallaan vedin elämäni ekat tokotreenitki tossa hetki sitten. Edelleen hakusessa sellanen ohjelma, jolla niitä aksakuvioita vois piirrellä. Apuja? Kuviakin pitäis ottaa pitkästä aikaa koirista, varsinkin kun kirkas pakkassää antas siihen mahdollisuudet. Täytynee tökkiä miun kuvausassistenttia, et millon otettas poitsuista otoksia :)

Joka tapauksessa siis alkeis-jatkokurssilla ollaan, mutta epäonnekasta sinänsä, viidestä kerrasta pääsen vain ekalle ja vikalle. Harmittaa. Eka kerta oli oikein mukava, meillähän oli välistävetoja ja takaakiertoa ohjelmassa. Ludo tajus homman ihan mukavasti, etenkin lelulla tehtävän täsmentäminen tuotti tulosta. Oon myös ilonen, et koira menee jo putkeen tosi kivasti ajattelematta, että minne mie meen. Ehkä jollakin tapaa oma ohjaukseni on astetta sujuvampaa. Renkaassa meillä ei oo mitään ongelmaa ja no, keinu ja kepit menee omalla tasollaan, kun ne on ollu itsenäiset. En tiiä, mitä porukka on nyt treenannu kahella edellisellä kerralla. On varmaan vähän kirittävää.

Novan tokotreenit olu seuraavana ja tällä kertaa oli tosiaan miun vetovastuu. Käytännössä siis miulla oli jo runko valmiina ja tein pari omaa lisäystä. Jännä huomata, että vetämisessä ei oo mitään jännittävää. Se on jopa hauskaa (se vallan tunne :D). Ainut mikä harmittaa muitten puolesta, on se, et kun oma kokemus on niin vähäinen, ei oo näkemystä tarttua muitten ongelmakohtiin ja antaa vinkkejä. Mutta koko ajan oppii, onneks! Porukka teki siis seuruujuttuja, luoksetuloja odottamisharjoituksena ja paikallaanoloa. Novan kanssa pääsin ite lopussa treenaa.

Täytyy sanoo, että mie eniten valaistuin, kun muutaman vuoden tauon jälkeen treffasin erään belggarinaisen kanssa. Ihailen hänen jämäkkyyttään ja sitä näkemystä, jota on jo kertyny koirien kanssa treenatessa. Tuntuu, et se lävistää miut ja saa oikeesti miettimään, mitä mie Novanki kanssa oikein teen. Esimerkkinä se, et mie tajusin, miteh perusasioissa Novan kanssa pitääki vielä tehä töitä. Täytyy olla hirmu tarkka siinä, mitä haluaa koiran tekevän ja et palkitsee opikeasta asiasta ja oikea-aikaisesti. Sekin, et treenaan perusasentoa ilman peiliä ja yritän korjailla väärin opittuja juttuja tekee vaan hallaa, kun annan niin paljon vartaloapuja ja luultavasti sekotan vaan koiraa. Miten siis voin alkaa opetella seuruuta, jos se lähtee jo kehnosta perusasennosta? Kotona pitäis tehä koiran kanssa paljon töitä, mutta motivaatiota on välillä vaikea saada ja ilman peiliä ohjaan vaan väärään suuntaan. Pitäsköhän sitä itelleen synttärilahjaksi siis kokovartalopeili hankkia? :) Netissä selailtuani näin tälläsen aika kiva näkösen tavan opettaa tuo perusasento naksauttamalla. Hmm, hmm, urakkaa kerrakseen, mutta jos nollasta pitäis muutenkin aloittaa... Naksuun ehdollistuneelle, toimintaa tarjoavalle koiralle vois olla oikein näppärä metodi!

Koirien ruokinnan suhteen oon kans viime aikoina heittäny kysymysmerkkejä itelleni. Tän hetken fiilis on, että nappulaa ei oteta tohon raa´an kaveriks. Niin usein yöllisiä hätiä ei oo, ettenkö kestäis. Novan ruokahalu on niin mainio, että tällänen se ei oo koskaan ollu. Ludon suhteen oon toivonu, et se massa kertyis,mutta siinä ei oo valitettavasti hirveetä esitystä tapahtunu. Tuntuu kuitenkin, et parempilaatusta mustaa karvaa puskee tuolta kyljistä. Hampaatkin on tykänny luuannoksistaan. Kakkapusseihin en oo juurikaan viikkoihin koskenu, kun tuotteet on niin pientä. Kun tuo pikkuveikka vaan sais sen kaks kiloo lisää, niin olisin erittäin tyytyväinen.