Paimentamaan!

Jippii, tänään varmistui, että lähdetään Ludon kanssa testaa lammaspaimennusta! Kesäkuussa lähdetään kennelin porukalla Etelä-Suomeen koulutukseen ja samalla tsekataan Salon näyttely, jonne Ludonkin sitten ilmoitan. Novan jätän tältä reissulta nyt pois, sillä autoon ei taida mahtua kunnolla. Pitää Novan kanssa tehdä jotain muuta yhtä hauskaa ilman Ludoa, että molemmat saavat osansta aktiviteeteista :)

Alla kuvat karvakuonoista, jotka on vaan niin ihania! <3

Kennelyskää :/

Venyipä hieman tämänkin tekstin suolto tänne, mutta nyt ryhdistäydyn :)

Yhden koiran sijaanhan tässä on ollut vajaan viikon nyt sitten kaksi. Nova sai Aholta antibiootit, kortisonia ja pahoinvointilääkettä ja päivien edetessä sen vointi kohenikin mukavasti. Viime viikon alun syötin sille riisi-seiti-jauheliha-mössöä ja voin kertoo, että ei oo herra ennen niin nälkäiseltä näyyttänyt! Eikä koskaan sillä tavalla vahtinut kun laitan ruokaa! Siitä lähtien Nova onkin syönyt oikein mainiosti, vieläkin tosin liotan nappulaa kauemmin. Mukava katsoa, kun ruoka menee parempiin suihin ja koira näyttää hyvinvoivalta.

Torstai-ilta/yö olikin sitten kehno. Ludo köhi läpi yön ja oksenteli limaista sylkeä (mm. olkapäällenikin...). Oli selvää, että aamulla soitellaan eläinlääkäriin. Hoitaja totesi samantien, että kennelyskää on. Se on kuulemma tänä keväänä voimakkaasti limaa erittävää. Ohjeeksi tuli lepo ja kuumeen tarkkailu. Koska Ludo on niin nuori koira, voi kennelyskä painua keuhkokuumeeksi ja se ei ole sitten ollenkaan hyvä asia se! Samana päivänä mittasinkin jo lämmön ja se oli onnekseni 38,6. Ja siinä se pysyi koko viikonlopunkin. Ludollekin annoin kevyempää ruokaa ja hyvin liotettua nappulaa, jos köhiminen käy kurkkuun. Tällä hetkellä molemmat koirat voi mukavasti, köhimistä esiintyy, kun tulen kotiin ja koirat pyörivät innoissaan ympäriinsä. Eli Ludonkin köhiminen laantui nopeasti, eikä perjantai-yönäkään enää yskittänyt. Tartunnan Ludo on saanut aivan varmasti Novalta ja epäilenkin, että Novassa oli kennelyskä nielutulehduksen kera. Sitä, miksi Aho ei sitä maininnut kertaakaan, en tiedä. Joka tapauksessa ollaan nyt sitten käyty vaan lyhyehköillä lenkeillä ja pysytty erossa muista koirista. Ja "karanteenia" kestää vielä ainakin viikon. Se siitä vappumätsäristä :/

Toinen mielenkiintoinen juttu on se, että Ludon omistajailmoitus ei näemmä ole koskaan edennyt Kennelliittoon tai Kennelliitossa. Odotellessani lonkka- ja kyynärtuloksia, kävin Omakoirassa ja totesin, ettei muuten edelleenkään ole sen tietojan mukaan omistuksessani kuin yksi koira. Laitoin sitten Kennelliittoon sähköpostia puuttuvasta koirasta ja toivotaan, että siellä lisätään koira tietoihin, että alkaisi laskua ja tuloksia pian näkyä.. Muut samaan aikaan kuvissa käyneet koirat kun ovat alkaneet saada tuloksia.

Tuore juttu on sekin, että kuukauden päästä muutamme uuteen asuntoon tämän köörin kanssa. Lähemmäksi koiraharrastuksia! Se on sitten satavarmaa, että syksyllä tähdätään agin ja tokon alkeisiin kummankin kanssa, kun hallille on kivenheitto.. ;D

Viikonloppureissu ja kipeä sheltti

Perjantaina lähdettiin Tiian kanssa ajelee kohti Oulua kahden shelttipojan kera. Navigaattori yritti vängetä vastaan ja ehotella ties mitä reittejä, mutta oman järjen ja yhden puhelun myötä varmistuttiin reitistä :D Tomtom hiljenikin loppumatkaksi. Onneks Nemo ja Ludo tulee niin hyvin toimeen. Kuusi tuntia yhdessä häkissä kahdelta urokselta on aika hyvin. Ja koko viikonlopunkin ne ne oli erittäin hyvin isossa laumassa. Tosin Ludolla oli omat jutut, siitä lisää tuonnempana... Leirintäalueen häslingin jälkeen päästiin tsekkaa meijän mökki. Meillä oli kaksi kuuden hengen mökkiä varattuna. Kaksijalkaisia olisi viikonloppuna 11 ja nelijalkaisia 13. Mökki oli mainio. Ei meitä ollu meijänkää mökissä ku yhdeksän koiraa ja kuusi ihmistä :D hyvin mahduttiin. Ludo taisi kokea todellisen rakkauden viikonloppuna. Essi - tuo ihana nainen - oli Ludon ihailun kohteena eikä poika suostunut oikein päästämään muita uroksia sen lähelle. Ludo seurasi Essiä kuin hai laivaa ja vielä nukkumaan mennessäkin se jäi vikisemään ovelle, jonka toiselle puolelle Essi laitettiin nukkumaan. Ludon mielestähän se oli ehdottomasti törkeää. Meistä rakastuneen nuoren miehen käytös ei koko aikaa ollut niin hauskaa :D Oli todella ihanaa tutustua oikeasti muutamiin ihmisiin, joita ei ole vielä livenä nähnyt ja saada myös uusia tuttavia. Kasvattajia oli myös huippua nähdä pitkästä aikaa pitemmän kaavan mukaan. Jäi semmonen fiilis, et pitäs nähä useemmin!

Erkkariaamu valkeni meille jo ennen puolta seittemää. Vajaan kuuden tunnin unilla lähettiin heittää koirat ulos, camping-alueella oli oivallinen koirapuisto, jonka valtasimme laumamme kanssa :) Yhdeksän aikaan oltiinkin jo matkalla Haukiputaalle koirinemme. Ludon kehä alkoi klo 11 maissa. Näin jo ennen kehää, että koira oli väsynyt ja erittäin kiinnostunut nartuista. Häntä pystyssä se machoili eikä ois malttanu keskittyä. Parhaani tein kehässäkin, mutta nakki ei oikein tahtonut maistua, kun toisessa kehässä oli jotain kovin mielenkiintoista. Ludo myös ilmaisi turhautumisensa erittäin äänekkäästi vikisemällä ja vinkumalla. Pöydällä Ludo seisoi ihan nätisti ja antoi tuomarin tutkia itsensä melkein nielua myöten (siis Poletaeva oikeesti tunki sormet sinne vikoillekin hampaille asti..) ja pälyili vain hieman epäilevästi käsittelijää. Ihan nätisti koira myös liikkui, mutta häntä oli juuri niin ylhäällä kuin oletinkin. Harmi. Aivan keskittyneesti Ludo ei jaksanut enää seisoa tuomarin eessä, vaan jouduin asettamaan sen uusiksi parikin kertaa. Sininen nauha saavutettiin ihan perus arvostelulla. Ludo kaipaa kehittymistä ja massaa ja hännän kantoon on kiinnitettävä huomiota. Arvostelu löytyy Näyttelyt-sivulta.

Näyttelypäivä eteni kyllä nopeasti ja lopulta oltiinkin napsimassa kuvia sisällä (koska ulkona tuli rättejä taivaalta...). Ilta kului Rossossa ruokaillen ja saunan lämmöstä nauttien. Ludo sai Essinsä päivän odotuksen jälkeen takaisin. 

Sunnuntaina pakkailtiin kamat ja lähdettiin hyvissä ajoin Joensuuta kohti ajamaan. Aivan leppoisissa tunnelmissa matka ei mennyt, sillä kuulin, että Nova oli oksennellut yöllä ja oli uupunut. Huoli siis painoi, mikä  toisella on. Mietin, onko se syönyt jotain pahaa vai miten vakavasta jutusta onkaan kyse. Pakko oli yrittää sulkea murheet mielestä, kun mitään ei voinut tehä ennen kuin näki tilanteen ellei se pahenisi matkan aikana. Onneks kukaan ei kotoo soittanu, et tila ois heikentyny. Vastassa oli silti hieman väsyneen oloinen, röhivä ja kakisteleva koira. Tiesin heti, ettei se ollut mikään normaali juttu. Kuulosti, kuin kurkussa olis ollu jotain tai mahassa jokin hullusti. Pelotti  jo kaikki mahdollisuidet vatsalaukunkiertymästä ja muusta... :/ Novalla ei pysynyt vesikään sisällä ja rasittuessaan se röhisi. Kokeilin soittaa pariinkin kertaan päivystykseen, mutta meni tovi ennen kuin Ahon soitti takaisin. Oireet kerrottuani se oli ihan selvää kauraa ja laitto meijät tulee vastaanotolle puolen tunnin päästä. Osittain oli helpottavaa tietää, että olin jo kymmenes joka soitti eilen samoista oireista. Novalla on nielutulehdus. Aho laitto Novalle antibioottia ja pahointointilääkettä niskaan ja kirjotti reseptit. Eikun hakemaan antibioottia, kortisonia ja pahoinvointilääkettä apteekista. Nova nukkuikin tokkuraansa pois lopun illan ja yön, kainalossa <3

Tänään aloitin lääkityksen ja oon antanut Novalle kolmesti seiti-riisi(-jauheliha)-sekotusta. Ruoka ja vesikin on pysynyt sisällä ja koira on saanu voimia. Rasittaa sitä ei voi, sillä sitten alkaa röhiminen ja pahimmillaan rasitus voi mennä sydänlihastulehdukseksi. Siispä lepoa. Pitää toivoa, ettei Ludoon tartu. Onneksi nyt tietää oireet ja voi heti soittaa Aholle, miten edetä sen kanssa.

Melkoinen viikonloppu siis takana! Päällimäisenä muistona hauska ja erinomainen näyttelyreissu hyvässä porukassa. Tämmösille lähden vielä uudestaan, ehdottomasti! :) Ihanaa oli myös nähdä ensimmäisen kerran neljän viikon ikäisen jälkeen Ludon siskot Nitro ja Rosa. Kiitos Tiialle mitä parhaimmasta matkaseurasta (toivottavasti tää nyt ei olis eka ja vika kerta ;p), kasvattajille ja muille läsnäolijoille hauskasta viikonlopuista ja campingille semi-ookoosta palvelusta :D 

Erkkarivalmisteluja

Meillä olikin eilen mukavasti näyttelyyn valmistautumista. Tänään starttaa auto kohti Oulua, ja huomenna ollaan kehissä Haukiputaalla.Ludo sai eilen siis pesun. Mietin kyllä kahdesti, pesenkö sen, kun se on tiputellut hieman karvaa pitemmän aikaa, mutta jälkeen päin olen tyytyväinen, koska nyt sen turkki on ilmavampi. Tuntuu vaan näillä keleillä vähän turhauttavalta pestä koiraa, kun rapa nousee maasta... :D

Tänään pitäis vielä pakkailla loppuun koiran ja omat kamat. Nova lähtee yökylään "mummolaan". Tiian ja Nemon kanssa körötellään tänään sitten Ouluun, jossa yövytään koko viikonloppu Bluemeadow´s-porukan kanssa. Tätä on odotettu!

Terveystuloksia

Eilen oli aivan huikea päivä, sillä Ludo kävi Aholla joukkotarkissa ja sai terveen paperit!Silmät ja sydän ok, polvet 0/0 ja kyynärien ja lonkkien tulokset vahvistetaan vielä Kennelliitossa, mutta sanottavaa ei Aholla niistä ollut. Olen niin onnellinen, koska tämä pikkumies on miusta liian ihana hukattavaksi... Eilinen päivä menikin sitten Ludolla tokkurassa, eikä ruoka maistunut. Tänä aamuna vanha kunnon naamannuolija oli kyllä takaisin.. :D

Poikien massakuuri aloitettiin perjantaina. Molemmille laitan Hevi-Neuta ruokaan lisukkeeksi ja välillä muita lihaa sisältäviä tuotteita. Kyllä jos Ludon sisko painaa kilon enemmän ja ei taatusti ole isompi, niin pojala saisi olla vähän enemmän tuota massaa :D Ollaan vielä kuukauden aikana alettu lenkkeillä myös hölkäten, niin molemmilla kulutus on varmasti hieman kasvanutkin.

Erkkariin on 1,5 viikkoa, pääsiäisloma on käytettävä näyttelytreeneissä! Häntä pitäis saada ojennukseen...

Harmittaa!

Tänään oli lopultakin agilityn hallittavuustesti. Jännitin kyllä etukäteen, miten se menee, sillä ei olla oikein treenattu erityisesti sitä ajatellen tällä viikolla juuri ollenkaan. Oli siis tehtävä parhaamme sen mukaan mihin kyetään. Luoksepäästävyydessä ei ollu mitään ongelmaa eikä hihnassa seuraaminenkaan tuottanut vaivaa. Irti seuraaminen sujui, mutta "vahvan sukupuolivietin" omaava nuori Ludo kävi haistelemassa kahta narttua kiinnostuneena. Tästä ei kuitenkaan tullut sirhettä, kun se kuitenkin seurasi myös nätisti eikä ollut vihamielinen. Sitten... Tuli kompastuskivemme. Laiton Ludon istumaan paikalleen ja lähdin sen luota törpön luo, joka sijaitsi vajaa 20 metrin päässä Ludosta. Hetken se malttoi pysyä, mutta lähti sitten lipumaan miuta kohti. Tämän se teki vielä kahdesti, kun kokeilin sitten, että saisin pysymään paikallaan sen aikaa, että pääsisin törpölle ottamaan edes onnistuneen luoksetulon. Mutta kun ei. Hieman jopa häntä heiluen se lähti valumaan mamman luo ja tiesin, että tästä ei tule nyt mitään. Hallittavuustestistä tuli hylätty. Harmitus oli mitä suurin sen jälkeen, mutta nyt pohdittuani ymmärrän, että ihme olisi ollut, jos se olisi nätisti paikallaan pysynytkin, sillä ei kyllä olla treenattu kertaakaan noin pitkää välimatkaa paikallaanolossa. Vaadin siltä siis liikaa. Tästä otan opikseni ja alan treenata paikallaanoloa sitten perusteellisesti. Vielä se sieltä sitten löytyy. Harmi sinänsä, sillä luoksetulo olisi ollut varmasti täydellinen! :)

Perjantaina Nova sai kolmannen annoksensa hierontaa. Heli sai taas jo mukavan ajan hieroa Novaa ja koira näytti paikoin hyvin tyytyväiseltä. Tältä erää hieronnat nyt loppui ja ohjeeksi sain venytysharjoitteita. Lisäksi pitää tarkkailla, että se pysyisi siinä ravissa liikkeessä. Vinkiksi sain myös Novalle niveliin Stridea hevostarvikeliikkeestä. Täytyypä kokeilla ottaa käyttöön, jos se pitäisi paikat kunnossa, etenkin kun ne D-lonkat (jos ovat oikeesti) on olemassa.

Nyt on kyllä vähän tyhjä olo, ärsyttää. Olin niin suunnitellu, et Ludo alottaa aksan ja Nova tokoilis. POKS on melkeimpä ainut, jonka kurssit on järkevän hintasia opiskelijalle ja niissä on kivasti käytännönkertojakin. Ja vaikka nyt ajokortti tältä viikolta komeileekin, niin auton lainaus ei ehkä aina onnistu ja siksi Ylämylly-Kontiolahti-akseli on ainakin liian kaukana. Täytyy kattoo, meneekö nyt sit vaan toisen kanssa kurssille ja toisen kanssa tokoilee muuten vaan, vai saisko nää molemmat johonkin mukaan. Kesä kun ois miulle parasta aikaa treenata tehokkaammin ryhmässä..

Nyt ei muuta ku harjottelee!

Näyttelytreeniä viikonlopun verran ja kuvia huipussa säässä!

Tää on ihan kauheeta ku asiaa ois ja sitte et ehi millään istahtaa koneelle kokoamaan niistä tekstiä. Nyt sitte onki jauhettavaa.

Lauantaina treenailtiin näyttelyitä oikein urakalla Ludon kanssa Napakalla Katja Tohmon opastuksessa. Koulutuksessa oltiin ihan perusasioiden äärellä, eikä näyttelyistä sinänsä oppinut uutta. Ludolle koulutus oli kuitenkin loistavaa harjoittelua häiriössä seisomisen ja liikkumisen kannalta. Seiso-käsky vahvistui varmasti tuon päivän aikana :D Odottelua tuli paljon, kun jokainen koirakko otettiin yksinään "tuomarin" syyniin ja se oli oikeastaan koiran kannalta kiva, koska siinä koira joutui kärsivällisesti olemaan paikallaan. Ludo oli ihanan nätisti, kun oli aivan alun tohinasta rauhoittunut. Tässä huomasi senkin, että näyttelyssä kannattaa sitten olla ajoissa alueella, että koira ehtii tulla tutuksi paikan kanssa. Päivän anti oli miulle hyvin seisova, kivasti hihnassa liikkuva ja pöydällä nätisti seisova koira. Ainut ongelma meillä on HÄNTÄ. Se liehuu kuin lippu, kun nuori mies viipottaa kehässä. Olen aika varma, että se on tosiaan liian korkealle kiinnittynyt, sillä Ludo kantaa sitä varsin korkealla tilanteessa kuin tilanteessa. Saa nähdä, auttaako opetus tässä tapauksessa. Ja osaanko opettaa oikein :) Kun Ludon kanssa oli toiminu vajaa kolme tuntia kahdestaan, oli ihana lähtee Novan kanssa pitkälle lenkille, tosin enemmän omistajan toiveita kuunnellen hihnassa juoksuaskelia mukaan ottaen. Ja Nova vaikutti väsyneemmältä tämän jälkeen kuin Ludo henkisesti rasittavan koulutuksen jälkeen...-.-

Sunnuntaina päästiin harjottelee Ludon kans tositoimia POKSin järjestämässä mätsärissä. Ludo esiintyi hienosti (hännän kanssa :D) saaden punaisen ruusukkeen. Punaisten kehässä nuorelta mieheltä loppui sitten keskittyminen ja pää harhaili kehän ulkopuolelle. Jatkoon ei enää päästy, mutta olin pojastani ylpeä! Tää antaa luottoa erkkariin esiintymisen suhteen. Jospa junnuissa se häntä ei olis niin iso asia... ;)

Tänään oli mahtava sää kuvailla koiria siskolla lainassa olevalla järkkärillä ja tässäpä muutama otos pojista (kuvat Emilia Pippola):