sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Uusi vuosi lähestyy

Huomenna on uudenvuodenaatto. Koiranomistajana se vaatii järjestelyjä, että kaikilla olisi mukavaa. Raketteja saisi ampua vain 18-02 välisenä aikana, mutta kaikkihan eivät tätä noudata, valitettavasti.

Itse vietän uuden vuoden sisarusten kanssa omalla paikkakunnalla. Koirat eivät voi osallistua juhlaan samassa paikassa, joten joudun miettimään kaiken tarkkaan etukäteen. Pitää vielä harkita, kauanko kehtaan olla koirien luota poissa. Voi olla, että sydän on hieman syrjällään, kun miettii miten kaverit kotona voi. Seuraavanlaisia toimenpiteitä teen, että shelteillä sujuisi vuoden vaihtuminen mahdollisimman hyvin:

  • Kunnon ulkoilutus ennen kuutta, ettei pojat ole jalat ristissä paukkeen aikana
  • Verhot kiinni
  • Pari valoa ainakin päälle kotiin
  • Musiikkia soimaan ääniä peittämään
  • Pikkupuuhaa ajanvietteeksi 
Meillä Nova jännittää pauketta enemmän kuin Ludo. Ampumisaikana ulkoilutus ei ole nautinnollista ja oudot äänet pelottavat. Viime vuosina juhla on sujunut hyvin, kun ollaan oltu sisätiloissa, missä on ollut telkkarin äänet ja valot yhdistettynä kiinnioleviin verhoihin. Eniten varmasti oma käytös vaikuttaa koiraan. Oma rauhallisuus ja "olemattomuus" helpottavat. Liika häärääminen ahdistaa.

Toivon, että kaikkien vuoden vaihtuminen kuluu leppoisissa merkeissä ja, että nelijalkaisista pidetään hyvä huoli. Muistakaa, että irti oleva koira voi säikähtää niin, että karkaa! Pidetään huoli kavereista!

                                              Oikein hauskaa uutta vuotta kaikille!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Pulkkamäessä!

Tapaninpäivän pulkkamäet ovat koko perheen viihdettä. Siis KOKO perheen. Niinpä shelttipojat ja berni pääsivät nauttimaan juoksentelusta mäenlaskijoiden seassa. Koirat makaa tällä hetkellä reporankana pitkin taloa ylösalas juoksentelun seurauksena. Pakkasta oli -18 Lykynlammella, mutta hyvin pärjäsi turkikkaat. Tässä maistiaisia päivän ulkoiluista:














tiistai 25. joulukuuta 2012

Jaamankankaan joulupäivälenkki

Sheltit ja berni Jamiksen lenkillä

Paikalla on ollut muitakin!

Tsekataas, mitä se veikka löys...

Jamiksen mörkö :)

Pippo <3

Hyvää joulua!

Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille lukijoille! Iloa ja onnea myös tulevalle vuodelle 2013!

Koiruuksien kanssa siirryttiin aatonaattona vanhemmille lihojen, laatikoiden ja suklaarasioiden ääreen. Karvakaverit ovat nauttineet jouluaterioistaan pienillä lisäyksillä ja emäntä on ottanut kaiken irti joulun herkuista. Vilskettä on riittänyt, sillä ihana Pippo-berni on saapunut myös luoksemme leikkimään. Ihan ilman kähinöitä ei ole joulu mennyt, mutta pääosin pojat on ollu todella nätisti. Tilaa kun ei ole ylen paljoa ja kuusikin ottaa oman osansa :) Pyhäpäivinä on tarkoitus vielä ulkoilla metsissä ja pojat varmasti nauttivat vielä lukuisista rapsuista. Erityisiä joululahjoja sheltit eivät ole saaneet, mutta ehkä maukkaat luut ja kinkun palat tuovat joulumielen myös nelijalkaisille.

Emäntä kokee huonoa omaatuntoa blogin syrjäyttämisestä muiden aherruksien keskellä ja koittaa palata ruotuun pyhien ja etenkin uuden vuoden jälkeen. Nyt kuitenkin rentoudutaan ja ladataan akkuja arkea varten!

Miten teidän koirat viettävät joulua? Löytyykö kuusen alta lahja myös karvaiselle kaverille?

maanantai 3. joulukuuta 2012

Pakkasen laamaannuttamaa meininkiä

Hupsista, onpa saanu olla blogi rauhassa viime aikoina. Mutta eipä tässä mitään erikoista oo ollukaan. Ludon eka alkeis-jatkon kerta on toki kirjottamatta ja tavallaan vedin elämäni ekat tokotreenitki tossa hetki sitten. Edelleen hakusessa sellanen ohjelma, jolla niitä aksakuvioita vois piirrellä. Apuja? Kuviakin pitäis ottaa pitkästä aikaa koirista, varsinkin kun kirkas pakkassää antas siihen mahdollisuudet. Täytynee tökkiä miun kuvausassistenttia, et millon otettas poitsuista otoksia :)

Joka tapauksessa siis alkeis-jatkokurssilla ollaan, mutta epäonnekasta sinänsä, viidestä kerrasta pääsen vain ekalle ja vikalle. Harmittaa. Eka kerta oli oikein mukava, meillähän oli välistävetoja ja takaakiertoa ohjelmassa. Ludo tajus homman ihan mukavasti, etenkin lelulla tehtävän täsmentäminen tuotti tulosta. Oon myös ilonen, et koira menee jo putkeen tosi kivasti ajattelematta, että minne mie meen. Ehkä jollakin tapaa oma ohjaukseni on astetta sujuvampaa. Renkaassa meillä ei oo mitään ongelmaa ja no, keinu ja kepit menee omalla tasollaan, kun ne on ollu itsenäiset. En tiiä, mitä porukka on nyt treenannu kahella edellisellä kerralla. On varmaan vähän kirittävää.

Novan tokotreenit olu seuraavana ja tällä kertaa oli tosiaan miun vetovastuu. Käytännössä siis miulla oli jo runko valmiina ja tein pari omaa lisäystä. Jännä huomata, että vetämisessä ei oo mitään jännittävää. Se on jopa hauskaa (se vallan tunne :D). Ainut mikä harmittaa muitten puolesta, on se, et kun oma kokemus on niin vähäinen, ei oo näkemystä tarttua muitten ongelmakohtiin ja antaa vinkkejä. Mutta koko ajan oppii, onneks! Porukka teki siis seuruujuttuja, luoksetuloja odottamisharjoituksena ja paikallaanoloa. Novan kanssa pääsin ite lopussa treenaa.

Täytyy sanoo, että mie eniten valaistuin, kun muutaman vuoden tauon jälkeen treffasin erään belggarinaisen kanssa. Ihailen hänen jämäkkyyttään ja sitä näkemystä, jota on jo kertyny koirien kanssa treenatessa. Tuntuu, et se lävistää miut ja saa oikeesti miettimään, mitä mie Novanki kanssa oikein teen. Esimerkkinä se, et mie tajusin, miteh perusasioissa Novan kanssa pitääki vielä tehä töitä. Täytyy olla hirmu tarkka siinä, mitä haluaa koiran tekevän ja et palkitsee opikeasta asiasta ja oikea-aikaisesti. Sekin, et treenaan perusasentoa ilman peiliä ja yritän korjailla väärin opittuja juttuja tekee vaan hallaa, kun annan niin paljon vartaloapuja ja luultavasti sekotan vaan koiraa. Miten siis voin alkaa opetella seuruuta, jos se lähtee jo kehnosta perusasennosta? Kotona pitäis tehä koiran kanssa paljon töitä, mutta motivaatiota on välillä vaikea saada ja ilman peiliä ohjaan vaan väärään suuntaan. Pitäsköhän sitä itelleen synttärilahjaksi siis kokovartalopeili hankkia? :) Netissä selailtuani näin tälläsen aika kiva näkösen tavan opettaa tuo perusasento naksauttamalla. Hmm, hmm, urakkaa kerrakseen, mutta jos nollasta pitäis muutenkin aloittaa... Naksuun ehdollistuneelle, toimintaa tarjoavalle koiralle vois olla oikein näppärä metodi!

Koirien ruokinnan suhteen oon kans viime aikoina heittäny kysymysmerkkejä itelleni. Tän hetken fiilis on, että nappulaa ei oteta tohon raa´an kaveriks. Niin usein yöllisiä hätiä ei oo, ettenkö kestäis. Novan ruokahalu on niin mainio, että tällänen se ei oo koskaan ollu. Ludon suhteen oon toivonu, et se massa kertyis,mutta siinä ei oo valitettavasti hirveetä esitystä tapahtunu. Tuntuu kuitenkin, et parempilaatusta mustaa karvaa puskee tuolta kyljistä. Hampaatkin on tykänny luuannoksistaan. Kakkapusseihin en oo juurikaan viikkoihin koskenu, kun tuotteet on niin pientä. Kun tuo pikkuveikka vaan sais sen kaks kiloo lisää, niin olisin erittäin tyytyväinen.