keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Ensilumi ja haaste!

Ensilumi yhdessä yössä!
 Viimeinkin tuli tuota valkeaa ainetta myös Pohjois-Karjalaan. Koirathan tykkää siitä aivan valtavasti. Sitä kutsutaan lumeksi! Siinä voi juoksennella villisti, siihen voi kirjoittaa (;D), siitä voi vauhdissa haukata evästä ja sillä Novakin saa piimäkuonon! :) Sääennustusten mukaan ilo jää lyhyeksi, jos tuo sulaa loskaksi, mutta tänään nautin kurattomuudesta ja pihaleikeistä poikien kanssa omakotitalon pihapiirissä!

Sitten siirrytään haasteeseen, jonka Laura ystävällisesti laittoi ;) Elikkäs 11 kysymystä ja vastausta, lopuksi haastan muita bloginkirjoittajia samaan tehtävään!

1. Jos sinulla olisi mahdollisuus muuttaa yksi asia koiraharrastuksessa/koirien ympärillä pyörivässä toiminnassa, mikä se olisi?
Kateus tuli ensimmäisenä mieleen. Ihmisten asenteet siis toisin sanoen. Etenkin koirankasvatuspiireissä ja näyttelypuolella tuntuu kukkivan kateuden kukka ja se  miusta vaan kaasuttaa  ilmaa koiraharrastuksen ympärillä. Toisten työn arvostus ja kannustaminen pitäisi olla jokaisen koiraihmisen velvollisuus. Mitä saavutetaan kilpailuhengellä?
2. Miten koet vuosien varrella kehittyneesi koiranomistajana? Ovatko asenteet ruokintaan, kasvatukseen, harrastuksiin tai kilpailutoimintaan muuttuneet?
Ihan valtavasti! Neljä vuotta olen ollut koiranomistaja. Koirat on alkanu tänä kesänä barffaamaan, eli suhdekoiranruokintaan on muuttunut merkitsevästi. Koirankasvatusta olen päässyt seuraamaan läheltä esimerkiksi ystävän kasvatuspuuhien merkeissä ja lisäksi se kiinnostaa uroksenomistajankin näkökulmasta. Harrastukset ovat isoin muutos tällä hetkellä. Koiraa ottaessa olin aika lailla näyttelyihminen vain, ei ollut suuria tarpeita muuhun toimintaan. Tänä vuonna kiinnostus heräsi ja voimistui niin ja kas kummaa, ollaan agilityn alkeissa (jatketaan varmasti) ja tokopuolelle yritän soluttautua sen minkä autottomana voin. Molemmissa olis hauska ihan kilpaillakin (!!).
3. Jos koirasi olisivat ihmisiä, millaisia persoonia ne olisivat?
Ludo olis ehdottomasti äärimmäisen herkkä ja hauras ja valittais joka asiasta! :D Se olis toiminnanihminen ja aina valmiina kaikkeen kivaan. Ludon kasvot olis tosi tiukkiksen näköiset :D
Nova olis sellanen sivustaseuraaja, lähtis mukaan, kun joku oikein yllyttäs. Melkoinen sohvaperunakin se olisja se rakastais hellyyttä!
4. Millaista aktivointia perus päivänne sisältää? (mukaanlukien esim. aktivointilelut, leikkihetket jne)
Riippuu hirveesti päivästä. Viikkoon mahtuu niin erilaisia päiviä oman koulun ja työn takia. Ludon kanssa on kaks kertaa viikossa agilityä ja toivottavasti nyt jatkossa Novalla kerran viikossa tokoa. Kotona leikitään  poikienleluilla ja silloin tällöin harrastetaan namien piilotusleikkejä. Haluisin,et näillä ois enemmänkin erilaisia aktivointileluja, mutta ne on niin kalliita... Ulkonahan Nova rakastais keppileikkejä ja Ludo taas rakastaa kaikkia mahdollisia leluja. Pitääkin tehä postaus poikien leluista.
5. Omituisin kuulemasi kommentti koiristasi tai harrastuksestasi?
Lähinnä taitaa olla näitä "Onks tuo äiti ja tytär?"-kysymyksiä, varsinkin silloin,kun Ludo oli vielä pentu.
6. Millaisia tavoitteita asetit vuodelle 2012 ja ovatko ne tähän mennessä täyttyneet?
Harrastusten osalta ovat ainakin täyttyneet. Molempien kanssa ollaan puuhaamassa jotakin.
7. Mitkä kolme asiaa hankkisit koirallesi, jos raha ei olisi este? (esim. treeniliivi tai agilitykepit käyvät hyvin, vaikkeivät suoranaisesti koiralle olekaan)
No agilityesteethän ne ostettas vanhempien takapihan koristeeksi tietenkin. Koirilla olis myös kunnon kurapuvut ja lämpömanttelit. Ja sit tietenkin miulla olis auto,jolla pääsisin kaikkialle harrastamaan!
8. Koiraharrastus on täynnä iloa ja erilaisia tunteita. Milloin on nolottanut?
Ehkä jotkin tapaukset, joissa miun koirat ei oo kuunnellu minuu vaan toiminu oman päänsä mukaan, on saanu jonkinlaisen nolostumisen aikaan.
9. Mikä on ollut haastavin asia opettaa koirallesi?
Ovikellon soidessa hiljaa oleminen. Sukulaiset ovat edelleen tiellä tässä asiassa ;) Myös Ludon maahanmenoon opettaminen tuntui ikuisuusprojektilta. Nyt Novan ja noutokapulan kanssa on sama homma.
10. Uskotko seuraavan koirasi olevan samaa rotua kuin nykyisesi?
Aika varmasti. Jos se on eri, se on luultavasti joku belggareista tai pitkäkarvainen collie.
11. Miten palkkaat koiraasi?
Nameilla ja leluilla. Ja eniten varmaan kehuilla ;)

Kysymykset seuraaville bloggaajille:
1. Mitä uutta harrastuslajia voisit/haluaisit kokeilla?
2. Onko koirasi rikkonut jotakin pentuna tai muuten, mitä?
3. Koirasi lempivuodenaika? Entä itsesi koiraharrastukseen liittyen?
4. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka koirasi oppi?
5. Millaiselle koiriin liittyvälle luennolle haluaisit osallistua?
6. Hyväksi koettu ulkoilureitti koirien kanssa?
7.Onko koirallasi selkeää "parasta koirakaveria" perheen ulkopuolella?
8.Syökö koirasi luita, millaisia?
9.Puhdistatko koirasi hampaat? Miksi tai miksi et?
10.Monta koiraa haluaisit omistaa?
11. Saako koirasi synttäri/joululahjan?

Haasteet seuraaville blogeille: Varjo, Kami, Savu & kumppanit, Varsasta aikuiseksi, Sofin ja Milan tassunjäljillä, Rommin ja Nitron elämää

tiistai 30. lokakuuta 2012

Agility osa 7: uutena pöytä

Sunnuntain aksatreenit oli nam. Tuli taas se fiilis, et jotakin edistystä tapahtuu ja sekös ruokkii treenimieltä tässä lajissa!

Aloitin treenit pussilta. Ensin mie pidin pussia ylhäällä ja Ludo tuli lelupalkalle. Tätä muutama kerta, pakko oli pitää pieni rako koko ajan tai koira päätti kesken pussin, ettei siitä pääsekkää läpi. Vaihdettiin niin, et avustaja piti pussia. Tälleen otettiin monta toistoa ja hiljalleen pussin aukko pieneni. Lopussa se oli jo keskeltä lähes pimennossa. Ludo alko siis tajuamaan, että ton läpi ja lelu heiluu. Jes! Jospa tosta jäis nyt hyvä muistijälki ja päästäs kohta jo tekee pussia ihan itsenäisesti.

Keinua treenattiin ensin puolivälistä alastuloon. Alkuun miun piti olla Ludon vieressä varmistamassa, ettei se hyppää ohi ja sitte kannustamassa alas asti. Käytin namialustaa tässä, tietenkin. Ludolla oli jännä juttu se, et se pysähty vasta sit, kun koko lauta oli jo maassa. Se empi vasta sillon tulla sieltä alas. Mutta lopussa otetut muutamat toistot koko keinulla meni jo mukavasti. Muutaman namin laitoin keinun varrelle ja otin koiraa vastaan, kun päästiin alastulolle asti. Tässäkin siis huomas, et toistot autto.

Kepit oli itsenäiset. Edelleen pyrin vaan lähestyy eri kulmista ja palkkasin hirmuisella leluleikillä. Ludo tarvii vielä aika paljon vahvistusta, et se pujahtaa kepeille oikein. Mutta mukavasti siltä löytyy jo intoa, kun vois karatakki jo niille :D

Sitten rengas. Yksi irtorengasharkka, mikä meni hyvin. Siitä sitten peitetylle renkaalle. Ujostellen Ludo tuli renkaasta, kun maanittelin. Yhden kerran se pohti, miten menis, yritti välistä ja lauta tippu toisen päältä. Tää jätti sille hetkeks jännistyksen hypätä koko rengasta, mutta onnistuneet toistot selvästi autto ja viimeiset toistot tehtiin enää yhdellä laudalla! Ja mamma oli vaan jesjesjes!

Ennen viimeistä osuutta treenasin parin toiston verran kiertoa. Ei olla juurikaan harjoiteltu kotioloissa minkään kiertämistä erityisesti. Ludo osaa kiertää jalat, kun se on väärällä puolella. Nyt pitää siis alkaa treenaamaan tätäkin enemmän. Kerkesin ottaa siis vaan pari toistoa esteen kiertämisellä namille.

Viimeisenä tuli pöytä ja siitä yhdistelmä, johon tulen kohta. Pöytää treenattiin pari kertaa vaan siten, että koira saa palkan kädestä ja vapautetaan samalla tavalla ku kontakteilla. Pöytähän ei ole mikään jokapäiväinen näky agilitykisoissa tänä päivänä. Tällä esteellä koiran pitää pysähtyä pöydälle 5 sekunnin ajaksi ja poistua vasta käskystä ja tietenkin oikeelta puolelta pöytää. Hassu oli huomata, miten eka koira ei uskaltanu oikein nousta pöydälle, mutta se yks kerta riitti ja sit tultiin tosi reippaasti. Noni, tän pelkän pöytätreenin jälkeen tuli meijän eka pieni radanpätkä. Pöydältä koira jatkaa suoraan putkeen. Siitä koira kiertää esteen taa, josta hyppy ja puomille, jonka päässä lopulta palkka namialustalla. Miulla oli tietenkin epäilykseni, että näinköhän myö voijaan onnistua :D Mutta ne onneksi kumoutui ja Ludo näytti, että siihen kannattaa luottaa. Pöydältä mentiin hirmu vauhdilla putkeen, kiertämisen kohdalla oli tietenkin hidasta, kun sitä ei olla treenattu, mutta joka kerta kuitenkin Ludo kierti ja hyppäsi esteen. Siitä se pinkoi kovaa lempparipuomille ja tuli myös tosi hyvin ja nopeasti kontaktille namille, josta vapautin sen. Muutama toisto näin. Olin ihan innoissani :D Tää alko tuntuu jo agilitylta! Lopuks otin vielä pari takaaleikkausharjoitusta edellisen kerran takia esteellä ja puomilla. Itse asiassa taisin eka kokeilla sen pöydän ja putken välillä, mutta siinä kävi just se, et Ludo ei irronnu sinne putkeen, vaan jäi ihmettelee, minne mie jään. Puomille se irtos intoa täynnä.

Tosi hyvä fiilis jäi koko treeneistä. Montaa kertaa ei enää alkeiskurssia oo jäljellä, itse asiassa kolme vain. Mutta ehdottomasti jatketaan jatkoryhmään ja ens vuonna LUPAAN olla virallisessakin startissa, kun tunnetaan ittemme valmiiks siihen! :)

Lauantaina oli muutes ihana ilma ulkoilla, joten Kuopiossa ollessamme suunnattiin ystäväni Maijun kanssa Puijolle miun poikien ja Maijun shelttineitien Sunivan ja Hilkan kanssa. Koirat pääs juoksee vapaana ja parhaimmat leikit syntyikin Ludon ja Sunivan takaa-ajosta. Kokonaisuudessaan käytiin poikien kanssa yli 11km (aamu)lenkki! Harmittavaa, ettei tullu otettua yhtään kuvaa. Takaa-ajosta ei oliskaa kyllä saanu mitään hyvää ilman järkkäriä :D

Tänään onkin illalla sit jo seuraavat aksatreenit. Ja ainiin! Torstaina alkais viimein Poksin kilpeilevien tokoryhmä. Ekalle kerralle en pääse töitten takia, mutta tää mahdollisuus pitää nyt käyttää ja lähtee kattoo, päästäskö myö tän avulla tokossa eteenpäin Novan kanssa. Vaikka kaikkeen ei tarvii rahkeitten riittää, kun miettii tätä miunki elämäntilannetta koulun ja työn kanssa, ni haluais kuitenkin tehä jotain järkevää Novanki kanssa. Ei tuosta ainakaa haittaa ole!

Ainii, tänään pitää laittaa vielä poikiin Exspot-kuuri, sillä hallilla on mitä todennäköisimmin väiveitä (yhdellä koiralla siis ollut niitä ja hallilta varmasti saanut) ja ell oli suositellut, että kaikki hallilla käyneet koirat kuuritettas. Niinpä myös Nova saa varmuuden vuoks kuurin niskaansa. Vähän jännitän aineen laittoo, sillä en oo koskaan käyttäny pojilla mitään punkkikarkotetta, ku pelkään sivuvaikutuksia. Vaan nyt ei huvita kyllä leikkii tällä asialla, kun väiveet on sitten ikävä harmi.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Agility osa 6: ohjauskuvioita

Kuva: Emilia Pippola
Kuudes alkeiskurssin kerta herätti ajatuksia. Päällimmäisenä sellainen, että ohjaaminen on yllättävän haastavaa! Opettelimme ohjaustekniikoista persjättöä ja takaaleikkausta. Olin viimeisenä tällä pisteellä aktiivisesti treenanneena puoli tuntia. Edessä oli este, mutkaputki, este. Jokin ei toiminut tänään putkessa ollenkaan. Huomasimme kyllä miun ohjausasennon olevan vino ja en anna kunnolla käsitukea ja jään oottaa, että koira menee putkeen (koska en luota, että Ludo menis!). Ludo jäi tottakai ihmettelee miun touhua, kun pysähdyin putken suulle. Pari kertaa tälleen jauhanneena se ei sitten menny putkeen ollenkaan! Se lähti kiertää tai tuli miun perään. Olin epätoivoinen. Suoristettiin hieman putkea ja pienen leikin jälkeen otettiin uusiks pelkkä putki. Koska saatiin muutama onnistunu putki, otettiin pelkästään takaaleikkausta kahella esteellä. Tässäkin mokailin omaa ohjaustani, koska en luottanu, et Ludo etenis miun jäädessä taakse. Otettiin namialustan kanssa muutaman kerran ja heti huomas, et se vähän välitti, mitä mie tein takana. Pääsin siis ite harjoittaa ohjauskuvioo.

Namialusta on supertehokas Ludon kohdalla nykyään. Lelua pitäis saaha mukaan enemmän, että voitas jättää alustat vaan kontakteille. Pitää rueta leikkii vissiin enemmän treenien keskellä ja muutenkin. Ja edelleen treenata sitä kädelle ottoa. Ja lähettämistä. Ens sunnuntaina meillä on ilmeisesti pieni radanpätkä, joka hirvittää etukäteen..

Kepit meni aika normaalisti samalla kaavalla ku aiemminkin. Kokeilin eri kulmista lähestymistä. Ludo ei hahmota menoaukkoa, jos ei kädellä ohjaa tarkasti, kun tullaan kanaverkkon "väärältä" puolelta. A oli ihan ykkösjuttu, meni sinne itekseenkin monta kertaa. Tosi nopeesti kiipee ylös, mutta tulee tosi hitaasti alas. Jatkamme kotona harjoituksia laatikolla, et se alasmenokin varmistuis.

Pituus-pussi yhdistelmä oli hankala, sillä tarvittiin avustajaa, vaikka se olis ollu itsenäinen. Ludo ei mee vaan pussiin, kun se on kiinni. Pitää kattoo, miten sen kanssa päästäs eteenpäin tossa.

Rengas sujui mukavasti. Parit toistot pelkällä renkaalla ja siitä pidikkeelle. Jos en ollu avustamassa tarpeeks, Ludo hieman empi, joten jätettiin harjoitus onnistuneeseen suoritukseen. Ens kerralla vaan yks muistutus pelkällä renkaalla ja siitä pidikkeelle. Alla oli tällä kertaa lauta.

Kuva: Emilia Pippola
Sitä muuten kuvittelee, että punkkikausi olis jo ohi, mutta eilen aamulla irrotin semiläskin punkin Novan poskesta! HYI. Toivottavasti se oli vika, koska syyskylmät (ja kylmä kämppä) houkuttelee viettää paljon aikaa koirat kainalossa. Illan ohjelmat katotaan vakiona Nova kainalossa ja aamun pussailut hoitaa Ludo. Vesisateen lomassa on välillä ollu kuivaakin tai jopa aurinkoista ja ollaan hyödynnetty se ulkoilemalla. Koirat nauttii vapaudestaan, kun kerrankin sitä saa. Kohta on hiihtäjät tiellä :(

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Ludon aksailua ja poikien ruokintaongelmien pohdintaa

Päättömät sheltit päikkäreillä
 Kiireinen viikko takana ja blogin kirjoitus on ollut mielessä useasti. Kun olis taas pohdittavaa tolkuttomasti. Miulla menee lujaa koulussa ja töissä ja on taas vähän vähemmän vapaa-aikaa tai onko sitä edes, en tiedä. Ottaisin siis mielelläni mallia noista palleroista tossa vieressä! Helpommin sujuu niiltäkin päikkärit kuin emännältään. Onneks nuo kaks karvaista piristää aina tai ainakin suurimman osan aikaa, kun ei lasketa kuran määrää viime päiviltä :D

Sitten aiheesta Ludo ja agility. Kaks kertaahan on nyt mennyt kirjoittamatta mitään. Edistystä on nähtävissä! Koira alkaa hahmottaa parin esteen sarjaa. Pituus-putki-muuri-yhdistelmä meni viimeks ihan mukavasti. Ainut ongelma on oma ohjaus, johon sain hyviä vinkkejä. Katon liikaa Ludoo, kun en luota sen perässä tulemiseen tarpeeks. Se vääristää miun vartalosuuntaa ja paineistaa Ludoa. Pääteltynä siis: liiku rinta menosuuntaan päin, anna koiralle ajoissa ohjeet (ettei se mieti eka mitä tekis) ja ota koira "käteen". Seuraavana siis kotitreenauksessa tää käsijuttu nakin avulla. Ludo pitää saada seuraamaan sitä.

Ludwig Luikero kauneusunien jälkeen??
Keinun alta otettiin viimeks pöytä pois. Nyt se on tosi jännä, koska sehän tuntuu hieman huojuvalta. Ludo empii siis tietenkin, mutta hissunkissun edetään. Valssin ensiaskeleet otettiin viimeksi. Huomasin heti, että rytmistä saa paremmin kiinni nopeemmassa vauhdissa. Tätä treenattiin taas esteneliöllä ja huomasimpa sattumalta, että Ludo tarkkailee nyt enemmän minuu, kun oottaa esteen takana lähtöä!

Yllätyksekseni saatiin viimeksi kehuja mein kontaktiharjoittelusta! Ludo ensinnäkin tykkää selkeesti niistä ja myös tietää, mitä pitäs tehä. Se kuuntelee minuu tosi hyvin. Juttelin treenauksen tyylistä ja avustaja sano, et miun kannattaa pitää omani, se toimii meillä hyvin. Eli treenit agilaatikolla jatkuu (Ludo tarjookin muuten jo hyvin etutassujaan laatikolle!) ja käytännönkerroilla pitää vahvistaa sitä kontaktikohtaa palkkauksilla oikeasta suorituksesta.

Agilityhirmu :D

Kokeilin lelupalkkaa enemmän viime kerralla. Namialusta on selvästi ehoton ykkönen, jos se on maassa, ni Ludo hakeutuu sinne palkalle, vaikka ottasinki lelun esille. Pitää siis alkaa vuorottelee tasasemmin palkoilla, jospa se lelu sieltä löytys. Välisshän meillä olikin hurjat vetoleikit. Sain tehtäväksi "hetsata" Ludoa enemmän, eli sytyttää sitä ja ottaa nuo lelujutut enemmänki mukaan, ni saatas sitä vauhtia ja paloa esteille.

Kepit on ollu itsenäisenö nyt koko ajan, joten niitten kanssa oon eniten hukassa. On tosi vaikee huomata, meenkö liian nopeeta niissä, mitä Ludo oikeesti niillä             osaa? Tähän pitää löytää apu seuraavalla kerralla, että saisin oikeen suunnan.

Sitte poikien ruokinta. Alotanpa vaikka Ludosta. Voiko olla nirsompaa koiraa olemassa? Tyyppi barffaa. Kupissa tai lelussa on vaihtelevasti kalkkunaa, broileria, nautaa, sikaa, poroa, lohta ja sisäelimiä. Kupit tulee nenän eteen ja kontaktista saa aloittaa. Noh, Ludo ei tee elettäkään tai haistelee varovasti ruokaansa. Se kattoo, mitä Nova tekee. Jos ruoka ei maistu (on lohta vaikkapa kupissa), Ludo maiskuttaa suutaan ja lähtee makoilee muualle. TAI, se aloittaa varovasti syömisen nostamalla pikku nokareen ruokaansa kupin viereen ja närppii "ateriaansa". Tyytyväisen näköisenä koira siirtyy olkkariin makoilee ja kupissa nököttää reippaasti yli puolet ruoasta. Siis WTF?! Kyse ei oo mistään tylsästä nappulasta vaan raa´asta lihasta! Mitä ihmettä tolle voi tehä? Paino on pysyny 6,3kg:ssa sitten heinäkuun, vaikka naudan rasva kuuluu ruokintaan. Millä ihmeellä tohon koiraan voi saaha pari kiloa lisää, jos se ei syö? Korjauksena toki, että iltaruokana saadut siivet tai kaulat menee hyvin (vaikkakin hyvin neitimäisesti syöden) ja nakithan uppoo AINA.

Entäs Nova.. Tälle miekkoselle ruoka maistuu vallan mainiosti. Ludonki kuppi nuollaan kiiltäväks. Kaikki sapuska menee, oon oikein tyytyväinen. Mutta maha... Ei nyt onneks oo ollu yöllisiä reissuja, kun max. kerran viikkoon, mutta vatsa on jatkuvasti löysällä. Tänäkin aamuna se nökötti jo oven suulla ja käveli levottomasti. Tulos oli hyvin löysää kakkaa ja loput sellasta vetistä. Toisinaan soi sinfonia, kun se kykkii puskassa. En tiedä, vaikuttaako mahaan ruuan määrä vai vaan se, et se on raakaa. Pohdin siis, ottaako se nappula mukaan kuvioihin taas. Ei nappulalla kyllä ollu tällästä paskarallia tämä. Nova kakkaa useita kertoja päivässä,vaikka varmaan vähemmän koossa kuin nappulan aikaan. Nappulaan siirtyminen tuntuu ajatuksena niin vieraalta, kun on jo tottunu raakaan. Mutta kukapa jaksais paskarallia vielä seuraavat kymmenen vuotta? Ruoassa ei oo ollu mitään ihmeellistä. En oo kokeillu uusia juttuja eikä määrä oo vaihdellu. Toisaalta torstaina se söi vahingossa kokonaisen kalkkunankaulan ja ootin, et yöllä olis hirmunen hätä. Ei käyty yöllä ulkona, eikä koira duunaillu tavallisesta poikkeavaa. Paljon kysymysmerkkejä!

Lopuks vielä avautuminen vastuuttomista koiranomistajista! Tänään oltiin koirapuistossa shelttien ja tipsujen kanssa pienten puolella. Rouva käveli lappalaiskoiransa kanssa ohi ja antoi haistella aidan takaa tipsuja. Yhtäkkiä lappari nosti sitten kauheen rähinän ja puistolaiset tietty vastas. Mitä tekee rouva? Kopsuttaa hellästi koiransa takapuolta harjalla ja kuiskaa "ei". Yritän jo sanoa, että jatkappa matkaasi, mutta ei sitä haukkukonsertin takaa kukaan kuule. Kun homma jatkuu vielä liian pitkään huudan rouvalle uudestaan, et kun ei koirat ei selvästi tykkää ja jos aita ei olis välissä, ni sen lappari tulis aika tuimasti. "Pitää koiran antaa haukkua" ja "tuskimpa" vastaa rouva ja miulla kiehuu ihan yli! Vielä jatkaessa matkaansa se aivokääpiö antaa koiransa jatkaa aidan vieressä terrorisoimista. Minuu ärsytti NIIIIIN paljon! Tollasille vastuuttomille ihmisille ei pitäis koiraa antaa ollenkaan! Tottakai myö nähtiin, et se lappari haasto riitaa, kun oli hihnassa ja aita oli välissä. Ei kukaan normaali ihminen jää sillon jatkamaan samaa touhua ja vieläpä puolustamaan sitä! Vielä tollanen iso-pieni-koira-yhdistelmä. Se nainen ei siis oppinut tästä näköjään mitään, kun oli niin ylpee. Kun ei vaan joku kerta joudu koittaa ottaa koiraansa irti jonkun kimpusta. MUURR JA ÄÄRR!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Agility osa 3: uutena muuri, pituus, keinu

Shelttipallerot vietti kaksi yötä naapurissa Nemon painikaverina. Varamamman hoivissa oli poikien hyvä olla hoidossa eikä pojilta ainakaa tekemistä puuttunu, kun tais olla taas sellaset painimatsit ja riehunnat kaveruksilla. Tänään Ludon vaan piti jaksaa sit vielä agilityn treenit hallilla.

Tehokas kerta oli tänään, kun pisteitä ja treenaajia oli neljä, koko ajan pääs tekee jotain. Alotettiin Ludon kanssa renkaalta, joka viimeks tökki. Avustajana oli ekalta kerralta tuttu ja selitin, et jatketaan siitä, mihin sillon jäätiin. Tosi kivasti ukkeli meni renkaasta läpi sen ollessa maassa ja jalkaterän päällä. Otettiin muutaman kerran toistoja, ja kun kaikki meni niin hyvin, ni lopetettiin hyvään suoritukseen.

Välissä tein keppejä itsenäisesti. Jännittämättä Ludo meni kanaverkon välissä namialustalle. Tässä kohtaa miulla on hieman kysymysmerkkejä, kuinka voin vaikeuttaa tehtävää seuraavalle tasolle, kuinka kauan jummata samassa kohtaa? Ehkäpä ens kerralla tartun siihen.

Muuri tuli uutena tulokkaana kuviohin. Aluksi maassa oli vaan jotain esteen tyylistä tolppien välissä. Juttelin avustajan kanssa käskystä ja päädyin muuttamaan sen muotoon "hyppy". Niin se on parempi. Selkeä miulle ja se voi tarkottaa sit radallaki estettä missä kulmassa tahansa. Olkoot "eteen" sitten sarjoille. Molemmilta puolilta otettiin muutaman kerran muurin ylitystä näin. Koska homma sujui, lisättiin hitusen korkeutta ja tosi kivasti Ludo hyppeli joka kerta. Kokeiltiin sitten muurin ja esteen ylitystä. Ekalla kerralla Ludo kierti jälkimmäisen miun luo, mutta kun siirryin alottaessa jo esteen toiselle puolen, niin sieltä se kirmas molempien esteitten yli. Ja ihn mukavasti meni vielä suoraan näiltä putkeen tämän jälkeen. Lopetettiin jälleen hyvään suoritukseen.

A:n ja puomin tein itsenäisesti. A:lla Ludo empi alkuun taas ylösmenossa, mutta muisti nopeasti esteen palkkauksen. Ite sähläsin lopussa odotus-käskyn kanssa, joten olipahan sellasta rävellystä se kontakti tänään :D Puomilla sain hyviä neuvoja loppupään kontaktin opettamiseen ja sitä treenaan seuraavalla kerralla sitten. Ludo meni suit sukkelaan nostetulle puomille! Hyvä poika!

Pituuseste oli myös uusi tulokkaamme. Molemmin puolin ohjasin Ludon kahden lankun levyisen esteen yli ilman ongelmia. Kun tämä sujui mukavasti, yhdistettiin mutkaputki esteeseen. Vasemmalta ohjattuna meni ihan kivasti, vaikka yhdistely tuottaakin vielä Ludon aivoissa selvästi paljon ajattelua, mutta oikea puoli olikin sitten ongelmallinen :D Este tultiin hyvin yli, mutta sit koira karkas miun taakse eikä tajunnu, mistä aukosta putkeen piti mennä ja pitikö mennä ollenkaan. Kerran se jopa kierti koko putken ja sitten avusta meni sisään :P Ludo kuulemma tsemppaa tosi paljon, kun hoen käskysanaa innokkaasti, hyvä pitää siis se mielessä. Ehkä putken suuaukko oli vielä kaukana esteeseen nähden, että Ludolla oli liikaa vaihtoehtoja miun avuista huolimatta. Mutta ainakin se lopulta putkeen menee :D

Viimeisenä tuli keinu. Avustaja tuki keinun toista päätä Ludon kävellessä ja poimiessa namit. Edettiin vähitellen niin, et nami tuli enää vaan pöydältä namialustalta. Tän esteen kanssa tulee niin olemaan vaikeuksia, jos ei tee hommaa rauhassa alusta saakka. Tiiän jo Ludon olevan riittävän herkkä saamaan tältä traumat, jos käy huonosti. ei muuta kuin siis jumppapallon tai tasapainolaudan ostoon ja treenaamaan koiran tasapainonhallintaa :D Ihanaa välineurheilua tämäkin laji :p Keinun jälkeen olis ollu vielä aikaa treenailla, mutta lopetin tältä päivältä, kun katoin, miten väsy Ludo oli. Sylissä jo silmät nuokahteli. Olishan se oma mieli tehny vielä kokeilla kolmen esteen sarjaa, mutta ehkäpä ehdimme vielä ;) Ps. Ekat oikeet lämmöt ohjaajalla treenatessa! Kivaa!

Ostoslistalla on myös tämä agilitylaatikko ja sen kimppuun käydään sitten, kun saahaan se tänne hommattua.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Agility osa 2

Alkeiskurssin toinen kerta oli eilen. Vetäjät oli taas eri tyypit ja pisteitä tällä kertaa kolme. Kepit oli itsenäiset.

Aloitettiin Ludon kanssa putkelta. Muistin virkistämiseksi pidettiin putki suht suorana, vähän pidempänä kuin ekalla kerralla. Ukkelihan juoksi putkeen oikein näppärästi heti ekasta, joten lisättiin putken pituutta ja mutkaa ja tehtiin toistoja. Joka kerta meni hyvin! Pienen tauon jälkeen olis ollu este-putki-yhdistelmä, mut ku esteet on meille uus juttu jo sinänsä, ni otettii pari kertaa pelkkä este ja kokeiltii yhdistelmää sitte. Vähän epäröiden Ludo tuli esteen yli, kun olin jo toisella puolella ja haparoiden suuntasi putkeen, kun sähläsin ohjauksen kanssa :D Seuraavalla kerralla siis ohjaajana pitää muistaa viedä koiraa kädellä paremmin ja sitä ennen harjoitella Ludon kanssa kotioloissa lähettämistä esteen toiselta puolen (tai namialustan luota).

Kepit otin ensin hihnan kanssa, mutta nekään ei tuottanu mitään ongelmaa, joten tein vaan muutaman toiston ilman hihnaa. Tosi reippaasti poika kyllä oppii ja tekee töitä!

Kontaktit oli toinen ohjattu. Näissä oon varmaan eniten ulalla, kun pitää opettaa koira koskettaa oikeeta kohtaa ennen kun se saa jatkaa eteenpäin. Matalalla puomilla tehtiin siis muutama toisto Ludon mennessä hurjaa vauhtia kohti namialustaa. Lopuksi otettiin mukaan käsky puomille menosta ja lopussa pysähtymisestä. "Kiipee" kaikui ja Ludo juoksi puomia eteenpäin. Juuri alastulossa huusin "Ota" ja Ludo hiljensi vauhtia (on varmaan niin lähellä käsky "odota,oota" ja siihen tiukahko äänensävy, et mietti pitääkö pysähtyä) ja pysähty oikeeseen kohtaan namialustan luo. Lopuksi vapautin sen. Kotona pitäis ilmeisesti kehitellä nyt joku laatikko tai pinta, jossa vois harjoitella kiipeemistä ja alastuloa. A oli käytännössä ekan kerran. Ensin mentiin varovasti nameja syötellen A:n yli. Toisella kerralla Ludo meni jo paljon paremmin ja rohkeammin. Muutaman kerran jälkeen laitoin sen menee vapaana ja samat käskyt ku puomin kanssa. Lopetus onnistuneesen suoritukseen. Vitsi miten nopeesti se oppii! Tällä esteellä Ludo pysähtyi sinne ylös, kun huusin "ota" :D Vois kokeilla onko se parempi sanoo ihan loppupäässä, kun noin kuuliaisesti tottelee ;)

Renkaasta jäi kyllä tällä kertaa miulle huono maku. Se on meille ihan uus ja viimeks mentiin vaan muutaman kerran sen ollessa maassa. Oma mokahan se on, etten sanonu avustajalle omaa mielipidettäni. Mut sitä kun ajattelee, et kokeneempi on aina oikeessa.. Kerran otettiin rengas maassa hypyn ja sit avustaja jo nosti sitä hieman. Ludo tuli läpi, mutta hitusen epäröiden. Siitäpä siirryttiin jo oikeelle renkaalle ja mietin ääneen, et pitäs varmaan alaosa laittaa umpeen. "Eii se mee läpi" sanoo avustaja ja mie mietin, et okei, kokeillaan. No rengas oli tietenki ihanliian korkeella Ludon tasoon nähen ja ali se yritti. Ei tahtonu oikein onnistua, joten vikaks otettiin pelkällä renkaalla onnistunu meno. Harmittaa, että olin niin urpo, enkä sanonu ääneen omaa mielipidettäni ja harmittaa, et se avustaja oli niin urpo, et se yritti toteuttaa jotain sellsta, mihin Ludo ei selvästi vielä kyenny. Poika oli selvästi jo väsynytkin, kun katteli paljon, mitä muualla hallissa tapahtuu. Ens kerralla rengas hoidetaan tasan ilman sitä telinettä. Sekin vielä vähän ärsytti tän avustajan suhteen, et mie oon tullu alottelijana oppimaan ja käytännössä mie joudun ite koko ajan kyselee, mitä tehään, otetaanko uusiks, entä seuraavaks? Nyt tuli pieni vuodatus tähän, mut ärsyttää, ku oon ALKEISkurssilla. En tiiä oikeesti mitään esteitten suorituksesta hyvin tai niiden opettamisesta.

Kokonaisuudessaan olin tyytyväinen tohon kertaan. Ludo oppii nopeasti ja se on ihanan kuuliainen tuolla hallissa häiriön keskellä. Tää on niin oikee laji sille! :)

tiistai 2. lokakuuta 2012

Agility osa 1

Eilen (lopultakin) starttasi Poks ry:n Agilityn alkeet. Kerrataanpas vähän tunnin kulkua, että pysytään kärryillä meidän kehityksessä.

Meillä oli ensimmäisellä kerralla neljä pistettä, joissa harjoitella. Ryhmä on tasoltaan kovin sekalainen, moni on käynyt esimerkiksi Pentuagin. Aloitin tunnin puomilta. Puomi oli hyvin matala versio itsestään. Ensimmäisellä kerralla Ludo venyti ittesä tosi pitkäks, ettei kokonaan tarviis astua lankulle, mutta sais namin. Kun se kuitenkin rohkaistui ja pääsi namien kera namialustalle asti, se alkoi muistaa nopeasti, että tää on hyvä juttu. Ja siitäkös jo vauhti kiihtyi, kun kiire oli päästä namialustalle! Muutamien toistojen jälkeen puomilla ei tarvinnut nameja käyttääkään, kun poika suunnisti alustalle. Siihen oli hyvä lopettaa sen harjoittelu.

Seuraavana mentiin esteelle. Tässä olin eniten pallo hukassa, koska en ollut varma, mitä sanaa haluisin ensinnäkään edes rueta käyttää ja toiseks, en oikein tienny, mitä miun pitäis tehä. Ihan kivasti Ludo meni esteen yli avustajan luo namialustalle. Kun taas otettiin homma niin, että mie olin alustan kanssa ja avustaja piti koiraa, Ludo jännitti avustajaa niin paljon, että se kierti esteen äkkiö miun luo. Lyhennettiin välimatkaa niin, että se voi vaan onnistua, mutta treenattavaksi jäi lähettämisen harhoittelu namialustan kanssa. Jospa seuraavalla kerralla sujuis vähän paremmin!

Kepit meni mukavasti. Kanaverkko oli apuna. Tietenkin ensimmäisen kerran Ludo mietti sata kertaa varmaan päässään, mennäkkö tommoselle reitille, mutta heti kun se tajus, et päässä odottaa namit, ni ei paljoo tarvinnu muuta ku kehua kepeillä. Tääkin jätettiin siis lyhyeen, että saatiin onnistuminen.

Putki meni miun odotuksiin nähen hyvin. Ludo lähti namialustaa kohti yllättävänkin hyvin putken sisäpuolelta :D Otettiin muutaman kerran molemmilta puolilta ohjattuna ja hyvin meni. Vaihdettiin miut namialustalle ja siinä oli ensin tietenkin suuret vaikeudet. Mamma ei ollukaa lähellä eikä Ludo oikein tajunnut, että putken toisella puolellahan se huutelee. Nopeasti se tajus homman nimen ja päästiin lopettaa onnistumiseen.

Rengas oli vielä viimeinen, mitä kokeiltiin. Hieman varoen Ludo tuli maassa olevan renkaan läpi miun luo namille. Mutta läpi kuitenkin! Tässä otettiin muutama toisto avustajan ollessa molemmin puolin rengasta. Avustaja ennusti Ludosta agilityhirmua, toivotaan! ;D

Seuraavalle kerralle opetellaan siis lisää lähettämistä. Lisäks ohjausta molemmin puolin on hyvä vahvistaa. Toivomme, että paikka ja tuntemattomat ihmiset olis vähemmän jännittäviä ja Ludo muistas, että tossa hommassa saa paljon kehuja ja nakkia! :D