maanantai 25. helmikuuta 2013

Saanen esitellä: uusi BY MVA!


Muutaman tunnin sisään pitäis kotiutua miun rakas pusuhirviö Ludo maailmanmatkailultaan. Matka kohti Valko-Venäjää starttasi viikko sitten Kuopiosta, jossa pikkumies vietti hellässä hoivassa muutaman yön, kunnes torstaiaamuna hyppäsi Kirsi-kasvattajan matkaan. Ensimmäinen viesti kertoi, että poika nirsoili ja oli löytänyt sinisen morsiamen. Kumpikaan ei yllättänyt :D

Kovasti mietin, miten Luikero pärjää pitkällä matkalla kohti toisia maita, bussimatkakin kun kesti ees taas 16 tuntia. Jopa enemmän mietin, miten se yleensä pärjää, viis näyttelyistä :D Mutta täytyy sanoo, että onhan tää nyt hemmetin mahtavaa, kun kahden näyttelypäivän saldo Minskissä on:

ERI1 SERT PU2 VARA-CACIB
ERI1 SERT PU2 VARA-CACIB -> BY MVA

Mamma ikävöi! (arkistosta)
Miun pikku Luttero on nyt Valko-Venäjän muotovalio! Ja hienosti oli mies esiintyny Kirsillä. Vain odotetusti Pate (Cimillan Batman) jyräsi eestä paremmat ansiot. Harmittavasti miljoonan koiran kanssa häärineet esittäjät eivät ehtineet kameran taakse, joten valiokuva pitää ottaa sitten koto-Suomessa :) Mutta onhan tää hitsin jännittävää, myö jatketaan Suomessa valioluokassa! Se nyt siis tarkottaa vaan kovaa tasoa, paljon kehittyneempiä uroksia ja haastetta. Mutta ei muuta ku punoo juonia.. ;)

Muita kuulumisia matkalta soitteli Jasmine-kasvattaja, joka osasi kertoa, että pikkuherralle ruoka maistui ja ilmeisesti pian juoksuileva (?) Inka-tyttö oli niin hemaiseva, että sitä piti yrittää KOKO ajan. Edes pissalla ei malttanut käydä, kun haju tuli vastaan. Tämähän tietää siis vain hyvää tulevaisuutta ajatellen ;)

Nova on nauttinut hellyydestä koko yksinoloajan. Ei oo Ludoa juuri haikaillut. Miussa se on paljon roikkunu, mutta ei oo ollu mitenkään masentunu. Viikonlopun se oli porukoilla hoidossa, kun itse rilluttelin Jyväskylässä. Voi sitä ihanaa, kun käytiin nukkumaan kainaloikkain sunnuntaina: tyyppi käpertyi kainaloon, kiehnäsi päätä minuu vasten ja päästi omia urisevia ääniään <3 Ja oli se kyllä onnellinen, kun lepäili illalla ennen nukkumaanmenoa sängyllä, levollinen ja tyytyväinen ilme nassulla. Ja kyllähän miulla olikin sitä iksu! Ja aivan huikeen ihanaa on saada tuo nuorempi trikkiherra kotiin. Pusuja ja yliääniä odotelessa Luikku!

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivän hyvät uutiset!

Kuva: Emilia Pippola
Tänään nimittäin tuli Novan lonkkakuvauslausunto sähköpostiin! Että hyvää ystävänpäivää kaikille, mein pojalla on C/C lonkat! Oon tästä niiiin iloinen, sillä kaks vuotta sitten tulokset oli D/D ja sitä ajatteli, et siitä tuli sitten kerralla kotikoira. Mutta nyt pystyn ajattelee paljon vapaammin tota agilityä ukkelille ja vapauttaa mieleni nivelrikoista ym. Täyttä priimaa ne ei oo, mutta paremmat joka tapauksessa. Ehkäpä näin siis todellakin enneunta muutama yö takaperin... ;) Oon niin happy!!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Ja tänään ohjaaja oppi agilityssä...

Ludo ja "sädekehä pään päällä"-ilme tän päivän agilitytempauksista,
kuva Emilia Pippola (arkistosta)

Mitkään hehkeet fiilikset agilityyn mennessä ei ollu flunssan väsyttämänä. Olis tehny mieli vaan jäähä kotiin loikoilee, mutta agility on sen verran hauskaa ja joka kerralla oppii jotain uutta, et ei kehtais jättää kertaakaa välistä. Ja onneks en jättänykkää...

Päivän teema oli vauhtirata, jossa oli myös putkijarru. Tätä ei varsinaisesti erikseen treenattu. Putkijarrussa koira kääntyy heti putken jälkeen ohjaajaan päin. Tätä tarvitaan, kun putkelta käännytään sivusuunnassa. Rata koostui esteistä, putkista ja yhdestä pituus-esteestä. Eka kierros meni varsin mallikkaasti, uusiksi otettiin vain lopun putki-este-este. Juoksentelu nosti sykkeen todella korkealle! Ludolla oli taas joku vaihe, et lähdön istuminen ei olis kiinnostanu kamalasti.

Tokalle kierrokselle ajattelin, et vois ottaa videokuvaa. Nyt pyrittiin saamaan koira irtoamaan putkesta putkeen niin, et pääsis ite vähän eelle. Noh, kolmestiko meni aloitus uusiksi, kun pikku herra lähti paikaltaan namialustan kanssa odottelevan Maijun luo. Vielä onnistuneessakin lähdössä katse harhaili namien suuntaan, vaikka olin käskeny Maijun jo piiloon :D Tietenkään videoitu kierros ei mennyt niinku piti. Putki-putki kohta oli oikea ongelmatapaus. Mielestäni annoin riittävän pitkälle ohjausta välissä, mutta silti Ludo haukkuen juoksi edestäni sivulle tai hyppäsi takaa sivussa olleen esteen. Katse harhaili nakkien perään. Myös putkijarru tökki. Muuten meillä oli mukavasti vauhtia ja medi-esteet meni kivasti. Jälkeenpäin tuli käytyä hyvä keskustelu tuosta hökellyksestä toisen harrastajan kanssa. Miun äänensävy koveni koko ajan rataa edetessä ja Ludo haukkui luultavasti, koska iteki huusin sanoja niin kiihkeästi. Eli enemmän  vois ottaa asennetta "jos menee huti ja pahasti, ni iloisesti hommaa uusiks vaan". Mietin, että oon varmaan tavallaan käskevä ja kuria kaipaava, jos Ludo alkaa vetelee omiaan. Voisin muuttaa asennettani enemmän kohti hauskanpitoa, jolloin virhe jäis merkkaamatta eikä se pilais koiran fiilistä työskentelyssä. Tottahan se on: ohjaaja ne virheet tekee.

Muistilista tänään tehdyistä huomioista ja kehitysalueista:

*Kiinnitä huomiota äänensävyyn ja  volyymiin
*Merkkaa esteet koiralle selkeästi käsin ja omalla kropalla
*Enemmän hauskanpitoa ja "rallatusta", vähemmän määräävää ja painostavaa ohjausta
*Lähdön paikallaolon treenausta!
*Keskellä rataa voi ottaa vauhtilähtöjä uusinnoissa, että fiilis pysyy yllä
*Treenaa takaakiertoa ja pelkkää irtoamista erikseen, että koira hakis esteitä kauempaa
*Kiinnitä huomiota Lähtöön ja omaan kehonkieleen + lähtökäskyyn (mihin koira reagoi?)

Tänään myös kattelin näyttelykalenteria silmällä "tahtoo, tahtoo". Keväällä olis niin monta paikkaa, minne Ludon haluis viiä! Huhti-toukokuu kuluu pitkälti harjoittelun merkeissä (eli ei töitä), joten siinä ois useempikin viikonloppu vapaana reissuille.. Mutta opiskelijabudjetti joutuu ehkä hieman karsii mielihaluista vaan ne tärkeimmät :D Mutta tälläset ois mielessä, eikun valitsee:
Rautalampi R, Outokumpu R, Lahti KV(villi veto ois!), Tohmajärvi R, Tampere KV, Helsinki KV ja Kuopio KV. Nova ei oo kyllä valmis kehiin. Se menis ihan taatusti makaroniks pöydällä. Oon kuitenkin ilmoittamassa sen yllärinä agilityn alkeisiin loppukeväästä!

Onko teillä näyttelysuunnitelmia keväälle? Minne päin?

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Haastetta

Sain Netan blogista haasteen, mutta en anteeks vaan jaksa nyt muuta ku vastata kysymyksiin a) flunssan alun takia b) meillä on yhteisiä blogeja, joita on varmaan haastettu kanssa jo tarpeeks ja c) en jaksa keksiä nyt uusia kysymyksiäkää. Joten, nauttikaa siis miun ajatuksien penkomisesta ;)

1. Millä perusteilla päädyit nykyisen koirasi/nykyisten koiriesi rotuun/rotuihin?
Päädyin shelttiin, koska se on kaunis rotu, sopivan kokoinen kerrostaloon, sopiva harrastuskoiraksi, mutta kestää vähemmälläkin (tähän ilmeisesti on olemassa poikkeusyksilöitäkin ;D) ja on luonteeltaan sopiva ensimmäiseksi koiraksi. 4,5 vuoden omistamisen jälkeen olen todennut myös, että sheltti on toisaalta myös hankala sosiaalistamisen suhteen. Se vaatii hurjasti työtä (ainakin omillani olen sen todennut). Lisäksi se on herkkä etenkin vanhempi shelttini hyvin äänekäs. Silti seuraavakin tulee aika varmasti olemaan tietenkin sheltti :D
2. Haaveiletko sellaisesta rodusta, josta sinun ei uskottaisi pitävän?
Hmmm, ehkä viimeisin haaveiluni staffiin liittyen vois olla joiltakin tahoilta yllättävä veto. Olen kuitenkin viime aikoina ihastunu staffin luonteeseen, kokoon, suureen sydämeen ja avaruusolennolta näyttävään olemukseen. Toinen haaveiluni liittyen belggariin on kuitenkin kohdallani varmaan uskottavampi.
3. Minkä rotuista koiraa et ikinä voisi ottaa?
Yksitellen tulis varmaan liian pitkä vastaus, joten kylmänviileesti sanon, että metsästyskoiraa, laumanvartijaa ja muuta kunnon työkoiraa en usko ottavani. En halua myöskään taskukokoista koiraa. Ihailen jättejä, mutta ne ei myöskään tunnu käytännöllisiltä itselleni. Terrieri-ihminen en oo koskaan ollu ja staffi on siinä se ainut poikkeus. Ehkä siksi, ettei se ole perinteisen terrierin oloinen. En vaan syty terriereille erityisesti. Vinttikoirat jää luultavasti myös laskuista, vaikka salukit erityisesti ovat upeita. Pitääkö tähän vastata siis, et muuta ku paimentajaa en ota? :D
4. Mikä on koiraharrastuksessa tärkeintä?
Tekemisen ilo, koiraystävät (kaksi-ja nelijalkaiset) ja onnistumisen hetket.
5. Mikä on noloin kokemuksesi koirasi/koiriesi kanssa?
Ehkä jotkin karkaamiset toisen koiran luo ovat olleet ikäviä noloja kokemuksia. Hauskoja sattumuksia ei niinkään ole ollut.
6. Onko koirasi tuhonnut mitään arvokasta?
Ei onneksi. Nettijohto, muutamat rintsikat, jättipehmokoira ja kengännauhat ovat olleet kohteina Novalla. Ludo ei oo tehny muuta ku ärsyttäny veikkaa ;)
7. Tilaatko joitain koiralehtiä?
Koiramme ja Sheltit
8. Milloin aloitit bloggaamisen?
Noin vuosi sitten.
9. Mitä koiraharrastuslajia et ole vielä kokeillut, mutta haluaisit kokeilla?
Ehkäpä jälki.
10. Montako kertaa päivässä koirasi syö/syövät?
Kahdesti tai jos ei maistu, niin kerran. Ajankohta ei koskaan ole erityisen tarkka.
11. Mitä viimeksi ostit koirallesi/koirillesi?
Eilen kävin juuri Tessusta raakoja luita ja siankorvat pureskeltavaksi :)

Oho, kuukausko siinä jo kului...?

Pojat jäällä tammikuussa
Jep jep, ollaan palattu etelän lämmöstä jo ajat sitte. Blogin kirjoittamiselle ei oo ollu aikaa eikä välilä haluakaan. Yritän palauttaa käytöstavat ja tulla koneen ääreen ahkerammin. Pari viikkoa kului vaan aika aktiivisesti koulun ja työn parissa. Mitäs meille kuuluu..?

Ludo on käynyt agilitytreeneissä nyt jo neljä kertaa tämän vuoden aikana. Ehkä kirjoitusahdistus tulikin, kun kaksi treeniä jäi jo kirjaamatta blogiin. Ollaan harjoiteltu persjättöö, takaaleikkausta, pakkovalssia, rataa, keppejä ja keinua. Otin itselleni C-lisenssin, sillä alkuvuoden treenitahti ei oo tuntunu ihan kisoihin tähtäävältä. En oo vieläkään saanu koodia hallille (eipä oo käyny mielessä, et ite pitää se vissiin soittaa ja siinähän olen saamaton), joten vapaavuorot on ajelehtinu ohi. Kamalasti aksassa meillä töitä riittää. Keppeihin oon turhaantunut, kun verkot on ollu käytössä, joten olen päättäny kokeilla 2by2-menetelmää. Lenkiltä on siis poimittu eräänlaisia muovikeppejä siihen tarkoitukseen kotitreenausta varten. Keinulla Ludo otti viime treeneissä takapakkia hyvästä alusta huolimatta. Lopuksi siis palkkasin koko ajan koiraa sen ollessa keinulla, kun Anni-ohjaaja keinutti hiljaa lautaa ylös alas. Itseluottamusta siis tarvitaan siihen. Irtoaminen esteille ei ole vielä varmaa ja oma ohjaukseni ohjaa Ludon monesti väärään suuntaan. Kontaktit on niin huippuja ilmeisesti, et Ludo karkaa niille, vaikkei ne ois meillä käytössäkään. Eipä ainakaa pelkää korkeita paikkoja...



Nova kävi lonkkien ja silmien kuvauksissa 4.2. Ukko-reppana inhos tippojen laittoa eikä silmien tarkastaminenkaan ollu kivaa. Halusin kunnon syynin silmille ja sen sainkin. Viimeksi löydetyt trichiasis-ripset olivat hävinneet, mutta jotakin Aho merkkas löytäneeksi. Ilmeisen tärkeää se ei ollu, koska ei siitä mitään kertonu ja tajusin itekin sen vasta kotona papereita katsellesani, joten käsialasta kun en saa selvää, jää löydös toistaiseksi mysteeriksi. Novalla on aiemmin todettu PPM-iris, lievä ja nytkin muutama PPM-säie löytyi, mutta niillä ei ole mitään merkitystä koiran terveyden kannalta. Elikkä hyvä homma se! Lonkat tuli kaksi vuotta sitten takaisin D:nä. Nyt miulla oli mukana vanhat kuvat, joita verrattiin uusiin. Ahon ja miunkin mielestä uudet kuvat oli "tiiviimmät". Toivon siis, että C olisi Kennelliitonkin lausunto. Huonommaksi ne ei ainakaan oo menny eli nivelrikkoa ei tarvii pelätä.

Ludon Valko-Venäjän reissu vaan lähestyy. Vielä pitäis keksiä, mitä ihmettä se syö ensin kasvattajalla Suomessa ja sitten matkalla. Jos on vinkata barffaajalle matkamuonaa, joka säilys huoneenlämmössä niin SAA vinkata. Reilun parin viikon päästä on kuitenkin jännät paikat eessä.

Novan ajattelin ilmoittaa huhtikuussa alkavaan agilityn alkeisiin. Oon jotenki pidättäny sitä noitten lonkkien takia, mut nyt aattelin, et kun ei mitään nivelrikkoisia olla, niin harrastaa voidaan. Tokoon meillä ei oo ollu joulukuun alun jälkeen töitten takia aikaa. Agility on ehkä vieny voiton myös tokon puolesta. Saa nyt nähä mahutaanko kurssille ja mitä siitä eteenpäin.


Tässä nyt tärkeimpiä kuulumisia meiltä. Kirjoittajan kurkku on kipeä ja olo muutenkin nihkeä, joten teksti jääköön nyt tähän ja virkeämmin sitten jatkossa. (Kuvat Emilia Pippola)