torstai 12. helmikuuta 2015

Sheltit muuttaa osa... aika mones.

Aika karua katsella omaa blogia, jonka edellinen teksti on melkein kolmen kuukauden takaa. Huuuups. Nolona voin vieläpä sanoa, että olen täällä muutaman kerran käynyt itsekin, mutta kirjoitusinto on ollut kyllä tipotiessään. Se on ehkä ollut muualla... gradussa. Selvennetäänpäs, mitä sheltit ja emäntä ovat tehneet viime aikoina, niin voitte varmistua siitä, etten ole laiskuuttani teitä hylännyt :D




Iso muutos meidän kaikkien elämässä on ollut se, että laumamme muuttaa vähin erin toiselle puolelle Suomea. Virallinen osoitteemme vaihtui Hämeenlinnan kaupungin alle. Sheltit kuitenkin muuttaa lopullisesti emäntineen uuteen kotikaupunkiinsa vasta kesällä. Nyt vietetäänkin erilaista arkea vanhempien hellässä hoivassa keskeneräisen koulun takia. Sheltit tuskin näkee asiassa mitään pahaa. Onko olemassa parempaa paikkaa kuin koti, jossa saa nukkua JOKA YÖ mamman kainalossa, leikkiä isolla pihalla, käydä jäällä irrottelemassa ja nauttia lukuisista rapsuttavista käsistä? Taitaa olla pojat tullu taivaaseen ;) Emäntä ottaakin sitten kaiken tämän keskusta-asumisen jälkeen hyötyliikuntana :D Eipä olekaan enää kaikki palvelut ihan korttelin päässä. Agilityhallille ei enää kehtaa ihan lämppärilenkkiä lähteä kävelemään. Mutta onpahan metsät ja joen jää aivan kotiovella. Mutta Hämeenlinnaan siirtyessämme saadaan vähän lisää luksusta aiempaan kerrostaloelämiseen: siellä odottaa jo valmiiksi aidattu rivaripiha poikia. Aika ihanaa :) Ja mikä parasta, meitä odottaa Aulangon kauniit maisemat ja lukuisat näyttelyt ja agilitykisat, valmennukset ja paaaaljon lähempänä. Kun tästä vielä valmistuu ja pääsee oman alan hommiin, ni on ne viikonloputkin käytännössä aina vapaat koirajutuille :))
Ollaan kaiken muuton, kouluhommien ja töiden ohella kyllä ehditty treenatakin. Ja edistyä! Ludon kanssa ollaan kontakteilla siinä vaiheessa, että puomi mennään KOKONAAN <3 Ihan huippu fiilis! Oikeastaan joka treenissä päästään eteenpäin ja tauko tekee selvästi vain hyvää Ludolle. Se ajattelee paljon omalla ajallaan ;) Niinpä treenit koostuu nyt kontakteista, joilla pyrin palkkaamaan monilla eri tavoilla ja liikkumaan nyt hieman enemmän Ludosta pois päin. Avustajan kanssa on ollut helppo keskittyä omaan juttuun, kun Ludon paikkaa on palkattu. Ohijuoksuja on tullut kyllä joka treenissä, mutta selvästi Ludo on tajunnut, että teki virheen, kun vauhti loppuu kontaktin eteen. Homma vaan on mennyt liian pitkäksi vauhdin tai innokkuuden takia. 

Nova on ottanut veikasta mallia ja tarjoaa puomin alastuloa innokkaana. Jopa minun ollessa laittamassa Ludoa vessaan jäähylle (korvia repivä haukkuminen kentän laidalla, kun treenaan Novan kanssa), ukkeli on mennyt tököttämään kontaktille 2on2off palkkion toivossa. Tämä jänishousu jopa yritti kiivetä aata, kun oli niin innoissaan. Pikkusen vaan jänskätti jyrkempi kulma ja kontaktin pinta :D <3 Parasta onkin nähdä tuo reippaus arkajalka-Novassa. Sitä lähdettiin harrastuksesta hakemaan.

Varsinaisia suunnitelmia harrastusten osalta en ole tehnyt tälle vuodelle. Vähän tilanteen mukaan, kun tässä on muulla saralla nyt rahareikiä. Ludon kanssa olis mahtava, jos vois jo tuossapääsiäisen aikaan kokeilla agilityrataa kisamielessä. Mutta ennemmin katselen nyt, mitä tahtia treenit sujuu ja koira kehittyy ennen kuin lähen tuhoamaan työn tuloksia kisaradoille. Näyttelyitä en oo miettiny vielä ollenkaan. Tokon alkeet olis ollu tosi hauska käydä, mutta aina, siis AINA ne on lauantaisin ne treenit ja minä olen vähintään kolme neljästä viikonlopusta töissä ja vapaatki sitten yleensä muualla. Että edelleen niitä opeaikoja odotellessa :D

Ps. Kuvat C: Emilia Pippola