tiistai 18. marraskuuta 2014

Puolen minuutin tähden... ;)

Ehdin jo pikkuruisen katua päätöstä lähteä Kuopioon kisaamaan yksi hyppyrata. Kisaaminen on mukavaa, oikeastaan enemmänkin, mutta sunnuntaiaamun herätys klo 6 ei enää houkutellut sen lähestyessä :D Mutta minkäs teet, ilmoittautunut olit ja kaksi kisakaveriakin oli lähdössä mukaan. Kyllähän siitä nyt selviää, kun silmänsä kerran aukaisee. Pidin silti itseäni täydellisenä hulluna, kun herään vapaaehtoisesti sunnuntaina klo 6 ja odotan kaiken lisäksi koko päivän kisapaikalla, että voin vetää puolen minuutin suorituksen hypärillä. Jotenkin tiedän silti, etten ole todellakaan ainut tätä hulluutta harrastava ;D

Että kaikki ei nyt menisi niin helpoksi, niin nukuin tietenkin lyhyet yöunet ja nekin erittäin huonosti. Silmät luppasten ajelin kuitenkin Leenan ja Mandin ja Alinan ja Netan kanssa Kuopioon Hukka-Putken kisoihin. Uusi kisapaikka meille, joten kokemuksena tää oli hyvä lisä kisaplakkariin. Areena saa kyllä miulta pelkkiä kehuja. Sisällä oli lämmin, koirat oli rauhassa häkeissä radan sivussa verhojen takana. Hallissa ei kaikunut ja radan alustassa oli huikean hyvä pito. Kyllä kelpasi kisata noilla puitteilla! Oma hallikin on hyvä, mutta tää tuntui luksukselta :)


Ensimmäiset neljä tuntia sain leikkiä kisaturistia. Leena kisasi mineissä kaikki radat ja mie nautin aamupalaa radan reunalla hyväntuulisena. Lopulta oma vuoro alkoi lähestyä ja eteen tuli rataantutustuminen. Radat olivat Mika Moilasen tuomaroimat.Varsin suoraviivaisia ratoja, joilla sai luosta lujaa. Agilityradalla oli vaikea keppikulma, mutta muuten varsinaisia pahoja jekkuja ei ollut. Hyppyrata näytti juuri siltä, että nyt mennään lujaa. Radalla oli kaksi kohtaa missä pähkäilin, mitä puolta mennä ja miten ohjata. Vielä medien alkaessa olin epävarma, sillä radalla näki monia erilaisia ohjausmalleja ja virheitä tuli yhtä lailla. Jännitti ihan kamalasti. 


Päätin vain, että nyt juoksen, luotan Ludoon ja katson, mihin yllämme. On sanomattakin selvää, että tuloksen ollessa puhdas 0 ajalla -9,94, olin niin onnellinen ja tyytyväinen, että melkein halkesin (ja halkean kyllä vieläkin, koko ajan :D)! Se oli unelmarata, jolla onnistuin, kun tein niin kuin olin suunnitellut ja Ludo kuunteli minuu 100% ja lensi esteiden yli. Kun kepitkin sujuivat kohtuullisen tiukassa paikassa täydellisesti, olin saanut kaiken mitä halusin. Niinpä tuloksemme oli tuolla hyppyradalla 1./14. ainoalla ihanneajan alittaneella nollalla. Saimme siis ensimmäisen LUVAn! Oon niin ylpeä meistä, niin onnellinen Ludosta ja niin tyytyväinen, että päätin olla täys hullu. Tässä tuo hyppyrata videolla.



maanantai 10. marraskuuta 2014

Niistoja ja välistävetoja

Viime torstaina pidin itteeni vähintäänkin hulluna. Tai no, en pelkästään ees minuu. Olihan meitä neljä hullua. Joo, treenattiin aksaa klo 21-23. Kuka hullu treenaa pitkän päivän jälkeen vielä loppuillan hallilla agilityä? No ne tosiaksaajat.. Vaan olipa hyvät treenit, kiitos Nooralle!

Treeniksi oli tarjolla tekniikkatreeni hypyillä ja putkella. Niistoa, päällejuoksua, pakkovalssia ja muita variaatioita, mitä kukin halusi käyttää. Ja meijän ensimmäinen kellotus ikinä! Meijän niistot olikin edistyny sitten ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Ja ne kehittyi tuon illan aikana. Koira kääntyy nii hyvin ja lukee minuu ku avointa kirjaa (jos näin kulunutta ilmaisua voin käyttää ;D). Mulla nyt sotki nää neljä raajaa välillä oman ohjauksen, mutta parhaimmillaan homma meni kyllä nii hyvin! Kaikki kiitos siitä Ludolle, se on mahtava koira!

Nova poti viime viikon syrjäytystään, mutta oli onneks jo viikonloppuna kunnossa. Laatikkotreenit uskallettiin kokeilla perjantaina ja oli nii kiva huomata (jälleen), että tauko tekee välillä hyvää. 2o2o-käsky alkaa selvästi hahmottua (kummallakin) ja pääosin jopa istumisesta siirrytään alastuloon, kun käsky käy. Niin varma se ei ole, että 100% ekasta käskystä toimitaan, mutta sinne päin selvästi. Mahtavaa. 

Novalla olikin sit eilen oma aksatreeni ryhmässä. Treenattiin välistävetoa. Opin jälleen pienen nyanssin, jota en oo varmaan vaan tajunnu yhdistää Ludon kanssa työskennellessä. Oppi tulee tässä:
Jo pelkkä olkapään kääntö voi olla koiralle merkki. Novakin nimittäin parikin kertaa lähti kaartaa 2. esteelle , vaikka huutelin sitä ääneen. Kun peruutin ja halusin Novan tulevan "käteen" hypyn jälkeen, vahvistin kutsua olkapään kääntämisellä "sisäänpäin". Ja kas, Nova kääntyi ja sain heitettyä sen sitten esteelle oikealta puolelta. Treenit meni kyllä mukavasti, vaikka selvä väsyminen näkyi koirassa toisella kerralla, jolloin vaihdettiin puolta. Putkeen meno oli työn ja tuskan takana ja Nova otti häiriötä kaikesta. Nova teki tunnilla kyllä paljon töitä, kun treenattiin muitakin juttuja iteksemme, joten saan olla vaan tyytyväinen ukon suorituksiin. Hyppyinto on muutenkin löytynyt ja se tarjoaa sitä aina tilaisuuden tullen :D
Novan välistäveto-treeni


Käytiin toki viime viikolla myös kahdesti shelttilenkillä Lykynlammella. Mukava reilu 4km lenkki taittui keskiviikkona 9 ja lauantaina 11 koiran voimin. Miks näitäki lenkkejä vaan tehdään niin harvoin? Tosi mukavia juttuja ja piristää päivää satavarmasti.

Tällä viikolla onkin sitten Ludon parit treenit ennen sunnuntain hyppyrataa Kuopiossa ja Novan kanssa treenataan sitten yks vapaavuoro pientä radanpätkää. Ja kun nyt tuli tosta hulluudesta puhuttua alkuun, ni en tiiä mitä se sit on, kun herää sunnuntaina kukonlaulun aikaan reissatakseen yhden radan takia kisaamaan. Onko se sit vaan sitä rakkaudesta lajiin?

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kuulumisia tuiskun keskeltä

C; Emilia Pippola
Sunnuntai ja lunta tulee myräkkänä ulkona. Sheltit ja emäntä on aamulenkin jälkeen kerääntynyt sisätiloihin myrskyä katselemaan. Emäntä luonnollisesti hoitaa kotiaskareita, koska eihän kotona voi ottaa liian rennosti, jos ei ole mitään tekemistä. Sheltit etsii asunnosta piilotettuja nakkeja, treenaa kontaktia agilitylaatikolla ja nukkuu. Tänään piti olla Novan agilitytunti, mutta homma vaihtuikin levoksi.


Aamulla tulin makkarista ja perinteisesti koirat hääri hyperiloisina vastassa. Joku ulahti ja oltiin tietenkin varmoja, että se oli arvon Kuningas Sir Ludwig herkkine hipiöineen. Mutta sehän olikin meidän Manselmi! Tutkailin luimuilevan Novan jalat ja uusi pienempi ulahdus tuli etutassua painellessa. Ilmeisesti venähdys tai vastaava tassussa/varpaassa. Aamulenkki oli aivan normaali ja Nova liikkui jopa laukka-askelin välistä. Myöhemmin kuitenkin otin pojan syliin tutkiakseni tassua ja reppana alkoi täristä säälittävänä. Mörökölli pitää siis nyt taukoa erityisemmästä rasituksesta muutaman päivän, ehkäpä viikon päästä päästään sitten treenaamaan normaalisti.

Ludon kanssa ollaan treenattu nyt keppikulmaa, irtoamista eteen ja alastuloa agilitylaatikolla. Haju alkaa selvästi olla käskystä, vaikkei laatikolle mennäkään välittömästi sata lasissa. Oon käyttäny edelleen seinää ja jotain tyynyä apuna, että Ludo ei kääntyilis minuun päin alastulolla. Näillä mennään vielä jonkun aikaa, että käskyn ja asennon yhteys tulis varmaksi, ennen kuin alan lisätä aikaa. Saatiin myös viikko sitten lyhyt ja ytimekäs opastus niistoon, jota pitää nyt itsenäisesti myös treenailla. Kiva, kun alkaa tulla näitä uusia ohjauksia, jotka on ollu varmaan viimeksi jatkokurssilla. Ei tätäkään vielä ykkösissä tarvii, mutta tulevaisuudessa varmasti.

Novalla alastulot on ollu myös hienoja ja nopeita. Käskystä on haisu, mutta paikka ei ole selvästi ihan hanskassa, kun muutaman kerran on käytännössä kävellyt laatikon yli. Olen sitten yrittäny ottaa taas lähempää lähetystä tai liikkunut osittain mukana, ettei lipsumisia pääsis tulee. Viimeksi treenattiin takaakiertoa jatkokurssilla ja meni oikein mukavasti, kun en ite myöskään hosunut.

Kuopion agikisat lähestyy, mutta on vielä epävarmaa, vienkö Ludon hyppyradalle vai mennäänkö ollenkaan. Kontakteille ei ole vielä asiaa ;) Ootellaan myös innoissaan Jennan koulutusta kuun lopussa. Emäntä on myös käynnistämässä taas oman kunnon kohotusta kuntokeskuksella. Jospa ens kesänä kunnon kohotus näkyy myös liikkeessä agiradalla ;)