Eilen (lopultakin) starttasi Poks ry:n Agilityn alkeet. Kerrataanpas vähän tunnin kulkua, että pysytään kärryillä meidän kehityksessä.
Meillä oli ensimmäisellä kerralla neljä pistettä, joissa harjoitella. Ryhmä on tasoltaan kovin sekalainen, moni on käynyt esimerkiksi Pentuagin. Aloitin tunnin puomilta. Puomi oli hyvin matala versio itsestään. Ensimmäisellä kerralla Ludo venyti ittesä tosi pitkäks, ettei kokonaan tarviis astua lankulle, mutta sais namin. Kun se kuitenkin rohkaistui ja pääsi namien kera namialustalle asti, se alkoi muistaa nopeasti, että tää on hyvä juttu. Ja siitäkös jo vauhti kiihtyi, kun kiire oli päästä namialustalle! Muutamien toistojen jälkeen puomilla ei tarvinnut nameja käyttääkään, kun poika suunnisti alustalle. Siihen oli hyvä lopettaa sen harjoittelu.
Seuraavana mentiin esteelle. Tässä olin eniten pallo hukassa, koska en ollut varma, mitä sanaa haluisin ensinnäkään edes rueta käyttää ja toiseks, en oikein tienny, mitä miun pitäis tehä. Ihan kivasti Ludo meni esteen yli avustajan luo namialustalle. Kun taas otettiin homma niin, että mie olin alustan kanssa ja avustaja piti koiraa, Ludo jännitti avustajaa niin paljon, että se kierti esteen äkkiö miun luo. Lyhennettiin välimatkaa niin, että se voi vaan onnistua, mutta treenattavaksi jäi lähettämisen harhoittelu namialustan kanssa. Jospa seuraavalla kerralla sujuis vähän paremmin!
Kepit meni mukavasti. Kanaverkko oli apuna. Tietenkin ensimmäisen kerran Ludo mietti sata kertaa varmaan päässään, mennäkkö tommoselle reitille, mutta heti kun se tajus, et päässä odottaa namit, ni ei paljoo tarvinnu muuta ku kehua kepeillä. Tääkin jätettiin siis lyhyeen, että saatiin onnistuminen.
Putki meni miun odotuksiin nähen hyvin. Ludo lähti namialustaa kohti yllättävänkin hyvin putken sisäpuolelta :D Otettiin muutaman kerran molemmilta puolilta ohjattuna ja hyvin meni. Vaihdettiin miut namialustalle ja siinä oli ensin tietenkin suuret vaikeudet. Mamma ei ollukaa lähellä eikä Ludo oikein tajunnut, että putken toisella puolellahan se huutelee. Nopeasti se tajus homman nimen ja päästiin lopettaa onnistumiseen.
Rengas oli vielä viimeinen, mitä kokeiltiin. Hieman varoen Ludo tuli maassa olevan renkaan läpi miun luo namille. Mutta läpi kuitenkin! Tässä otettiin muutama toisto avustajan ollessa molemmin puolin rengasta. Avustaja ennusti Ludosta agilityhirmua, toivotaan! ;D
Seuraavalle kerralle opetellaan siis lisää lähettämistä. Lisäks ohjausta molemmin puolin on hyvä vahvistaa. Toivomme, että paikka ja tuntemattomat ihmiset olis vähemmän jännittäviä ja Ludo muistas, että tossa hommassa saa paljon kehuja ja nakkia! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti