Viikonloppureissu ja kipeä sheltti

Perjantaina lähdettiin Tiian kanssa ajelee kohti Oulua kahden shelttipojan kera. Navigaattori yritti vängetä vastaan ja ehotella ties mitä reittejä, mutta oman järjen ja yhden puhelun myötä varmistuttiin reitistä :D Tomtom hiljenikin loppumatkaksi. Onneks Nemo ja Ludo tulee niin hyvin toimeen. Kuusi tuntia yhdessä häkissä kahdelta urokselta on aika hyvin. Ja koko viikonlopunkin ne ne oli erittäin hyvin isossa laumassa. Tosin Ludolla oli omat jutut, siitä lisää tuonnempana... Leirintäalueen häslingin jälkeen päästiin tsekkaa meijän mökki. Meillä oli kaksi kuuden hengen mökkiä varattuna. Kaksijalkaisia olisi viikonloppuna 11 ja nelijalkaisia 13. Mökki oli mainio. Ei meitä ollu meijänkää mökissä ku yhdeksän koiraa ja kuusi ihmistä :D hyvin mahduttiin. Ludo taisi kokea todellisen rakkauden viikonloppuna. Essi - tuo ihana nainen - oli Ludon ihailun kohteena eikä poika suostunut oikein päästämään muita uroksia sen lähelle. Ludo seurasi Essiä kuin hai laivaa ja vielä nukkumaan mennessäkin se jäi vikisemään ovelle, jonka toiselle puolelle Essi laitettiin nukkumaan. Ludon mielestähän se oli ehdottomasti törkeää. Meistä rakastuneen nuoren miehen käytös ei koko aikaa ollut niin hauskaa :D Oli todella ihanaa tutustua oikeasti muutamiin ihmisiin, joita ei ole vielä livenä nähnyt ja saada myös uusia tuttavia. Kasvattajia oli myös huippua nähdä pitkästä aikaa pitemmän kaavan mukaan. Jäi semmonen fiilis, et pitäs nähä useemmin!

Erkkariaamu valkeni meille jo ennen puolta seittemää. Vajaan kuuden tunnin unilla lähettiin heittää koirat ulos, camping-alueella oli oivallinen koirapuisto, jonka valtasimme laumamme kanssa :) Yhdeksän aikaan oltiinkin jo matkalla Haukiputaalle koirinemme. Ludon kehä alkoi klo 11 maissa. Näin jo ennen kehää, että koira oli väsynyt ja erittäin kiinnostunut nartuista. Häntä pystyssä se machoili eikä ois malttanu keskittyä. Parhaani tein kehässäkin, mutta nakki ei oikein tahtonut maistua, kun toisessa kehässä oli jotain kovin mielenkiintoista. Ludo myös ilmaisi turhautumisensa erittäin äänekkäästi vikisemällä ja vinkumalla. Pöydällä Ludo seisoi ihan nätisti ja antoi tuomarin tutkia itsensä melkein nielua myöten (siis Poletaeva oikeesti tunki sormet sinne vikoillekin hampaille asti..) ja pälyili vain hieman epäilevästi käsittelijää. Ihan nätisti koira myös liikkui, mutta häntä oli juuri niin ylhäällä kuin oletinkin. Harmi. Aivan keskittyneesti Ludo ei jaksanut enää seisoa tuomarin eessä, vaan jouduin asettamaan sen uusiksi parikin kertaa. Sininen nauha saavutettiin ihan perus arvostelulla. Ludo kaipaa kehittymistä ja massaa ja hännän kantoon on kiinnitettävä huomiota. Arvostelu löytyy Näyttelyt-sivulta.

Näyttelypäivä eteni kyllä nopeasti ja lopulta oltiinkin napsimassa kuvia sisällä (koska ulkona tuli rättejä taivaalta...). Ilta kului Rossossa ruokaillen ja saunan lämmöstä nauttien. Ludo sai Essinsä päivän odotuksen jälkeen takaisin. 

Sunnuntaina pakkailtiin kamat ja lähdettiin hyvissä ajoin Joensuuta kohti ajamaan. Aivan leppoisissa tunnelmissa matka ei mennyt, sillä kuulin, että Nova oli oksennellut yöllä ja oli uupunut. Huoli siis painoi, mikä  toisella on. Mietin, onko se syönyt jotain pahaa vai miten vakavasta jutusta onkaan kyse. Pakko oli yrittää sulkea murheet mielestä, kun mitään ei voinut tehä ennen kuin näki tilanteen ellei se pahenisi matkan aikana. Onneks kukaan ei kotoo soittanu, et tila ois heikentyny. Vastassa oli silti hieman väsyneen oloinen, röhivä ja kakisteleva koira. Tiesin heti, ettei se ollut mikään normaali juttu. Kuulosti, kuin kurkussa olis ollu jotain tai mahassa jokin hullusti. Pelotti  jo kaikki mahdollisuidet vatsalaukunkiertymästä ja muusta... :/ Novalla ei pysynyt vesikään sisällä ja rasittuessaan se röhisi. Kokeilin soittaa pariinkin kertaan päivystykseen, mutta meni tovi ennen kuin Ahon soitti takaisin. Oireet kerrottuani se oli ihan selvää kauraa ja laitto meijät tulee vastaanotolle puolen tunnin päästä. Osittain oli helpottavaa tietää, että olin jo kymmenes joka soitti eilen samoista oireista. Novalla on nielutulehdus. Aho laitto Novalle antibioottia ja pahointointilääkettä niskaan ja kirjotti reseptit. Eikun hakemaan antibioottia, kortisonia ja pahoinvointilääkettä apteekista. Nova nukkuikin tokkuraansa pois lopun illan ja yön, kainalossa <3

Tänään aloitin lääkityksen ja oon antanut Novalle kolmesti seiti-riisi(-jauheliha)-sekotusta. Ruoka ja vesikin on pysynyt sisällä ja koira on saanu voimia. Rasittaa sitä ei voi, sillä sitten alkaa röhiminen ja pahimmillaan rasitus voi mennä sydänlihastulehdukseksi. Siispä lepoa. Pitää toivoa, ettei Ludoon tartu. Onneksi nyt tietää oireet ja voi heti soittaa Aholle, miten edetä sen kanssa.

Melkoinen viikonloppu siis takana! Päällimäisenä muistona hauska ja erinomainen näyttelyreissu hyvässä porukassa. Tämmösille lähden vielä uudestaan, ehdottomasti! :) Ihanaa oli myös nähdä ensimmäisen kerran neljän viikon ikäisen jälkeen Ludon siskot Nitro ja Rosa. Kiitos Tiialle mitä parhaimmasta matkaseurasta (toivottavasti tää nyt ei olis eka ja vika kerta ;p), kasvattajille ja muille läsnäolijoille hauskasta viikonlopuista ja campingille semi-ookoosta palvelusta :D