Laitetaanpa agility vauhtiin!

Viime sunnuntaina oli Poksin mölliagilitykisat. Podin huonoa omaa tuntoa, sillä myöhään menneen illan takia en jaksanu nousta aiemmin ja valmistautuu mölleihin. Ekat möllit siis Ludon kanssa korkkaamatta. No, näin kyllä sitten täältä möllien radan. Kuulinkin, että haastetta oli radassa riittänyt. Helpompikin ehkä olisi voinut kuulemma olla. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota pussiin, joka ei meillä ole vielä toiminut ilman avustajaa. Olispas yleisö saanu viihdettä kerrakseen, kun olisin yrittäny saada Ludoo menemään siitä läpi :D Tavallaan helpottavaa, etten menny säätämään, vaikka pelkäänkin tänään saavani aksatreeneissä kuittia ryhmäkavereilta :) Onneks nää nyt ei ainoiks mölleiks tänä vuonna jää, ei edes omalla hallilla. Sit vaan pitää skarpata.

Tänään olin reipas (siis se, mikä en oo ollu melkein kolmeen kuukauteen, heh) ja sain varattua ensimmäisen vapaavuoron hallille. Eihän meillä voi tapahtua mitään edistymistä kerran viikossa ryhmässä treenauksella. On aika alkaa hioa yksityiskohtia ja saada ongelmaesteisiin varmuutta. Työn alla ovat keinu, pussi ja kepit. Ja kepit on kyllä iso homma. On vaan alettava työstää niitä vähin erin.

Kaikista sapettavin asia tällä hetkellä on se, että onnistuin tyrimään agilityn alkeitten ilmoittautumisen, vaikka olin jo koneelle tallentanu ilmoittautumisen tiedot. Sen siitä saa, kun ajattelee, että vielä on aikaa.. Eipä sitten kokeillakaan Novan kanssa sitä tänä vuonna. Ehkä miun pitäs Novasta tehä vähintään sellanen temppukoira, mitä vois sitte kavereille näytellä :D Antaahan se hemmetin hienosti tassuakin :D

Viimeiset viikot on tiukasti menny koulun, työn ja etäsuhteen parissa. Tää on rasittava yhdistelmä. Vuoden verran ois vielä ramppaamista ees taas koirien kanssa viikonloppuina ja töitäkin on pakko vaan jaksaa tehä, että saa elätettyy itteni ja nää ja tehtyyn väliin jotain kivaakin. Tän vuoden kouluhommat helpottaaki sitten vasta toukokuun lopussa. Onneks kevät on jo alkanu sarastaa aurinkoisilla päivillään. Ulkona on ollut ihana olla ja päivä on pidentynyt huomattavasti. Ei aikaakaan, kun ihanat kurakelit alkaa ja ravataan tuolla pesuhuoneessa ulkoilujen jälkeen :D Lopuksi kuvia sunnuntain seikkailusta jäällä. Kamerana kännykkä, joten zoomauspuolta ei pääse liikaa harrastamaan. Vielä kestää kävellä avaralla jäällä, nauttien talven parhaimmasta puolesta.

"Tyttöystävää mä metsästän.. vai metsästääköhän se sittenkin mua...?"

Ludosta on tullut viimein sitten todellinen mies. Ollaan käyty naisissa. Tai no, nainen on käyny ehkä enemmän kuitenkin meillä. Ludo sai sinisen morsiamen ja tämän hieman kokeneemman typykän kanssa ollaan harjoiteltu vauvapuuhien saloja. Ja voin kertoo, et harjoittelua se on todella ollu niin koiralle kuin miullekin. Kuunaan en ole näissä hommissa ollut. Ludon nainen on hurmaava sininen neiti, joka on itsevarma ja todella tomera. Meni hetki ennen kuin Ludo tiesikään, miten semmoista käsitellään :D Ei ollut epäilystäkään, etteikö sulhanen olisi tälle morsmaikulle kelvannut, niin intohimoista kiehnäämistä neitokainen esitti :D Nyt jännitellään kovasti, tuottaako yritys toivotun lopputuloksen ja maailmaan putkahtaisi pikkuludojasekälaroja.

Kaunis lady löytyy täältä.

Kaikki peukut ja tassut pystyyn! :)

Ludo täytti 2-vuotta!

Onnea Luikku 2-vuotta!

Ludo täytti 6.3 2-vuotta.  Syntymäpäivänään Ludo nautiskeli veikan kanssa nakkimaksalaatikkokakkua. Niin  se aika kuluu nopeaan. Ludon kanssa ollaan ehditty aloittaa agility sekä näyttelyura koti- ja ulkomailla. Ollaan  kokeiltu paimentamista. Ja ennen kaikkea ollaan nautittu shelttimäisestä elämästä <3

Ludo on aivan mahtava nuori mies. Se jakelee suukkoja mielin määrin ja tökkii rakastavasti tarvittaessa silmiinkin :D Ludo on yleensä kaikkien kaveri. Leikkiä se voisi leluilla loputtomiin ja kun uni tahtois tulla, kiertyy se kerälle koriin tai sohvan nurkkaan.

Tämän vuoden suunnitelmana on tietenkin metsästää SERTi Suomesta. Näyttelyt on vielä mietintämyssyssä. Lisäksi osallistutaan varmasti agilitymölleihin tämän vuoden aikana.

"Pian saahaan synttärikakkua!"

Saanen esitellä: uusi BY MVA!

Muutaman tunnin sisään pitäis kotiutua miun rakas pusuhirviö Ludo maailmanmatkailultaan. Matka kohti Valko-Venäjää starttasi viikko sitten Kuopiosta, jossa pikkumies vietti hellässä hoivassa muutaman yön, kunnes torstaiaamuna hyppäsi Kirsi-kasvattajan matkaan. Ensimmäinen viesti kertoi, että poika nirsoili ja oli löytänyt sinisen morsiamen. Kumpikaan ei yllättänyt :D

Kovasti mietin, miten Luikero pärjää pitkällä matkalla kohti toisia maita, bussimatkakin kun kesti ees taas 16 tuntia. Jopa enemmän mietin, miten se yleensä pärjää, viis näyttelyistä :D Mutta täytyy sanoo, että onhan tää nyt hemmetin mahtavaa, kun kahden näyttelypäivän saldo Minskissä on:

ERI1 SERT PU2 VARA-CACIB
ERI1 SERT PU2 VARA-CACIB -> BY MVA

Mamma ikävöi! (arkistosta)

Miun pikku Luttero on nyt Valko-Venäjän muotovalio! Ja hienosti oli mies esiintyny Kirsillä. Vain odotetusti Pate (Cimillan Batman) jyräsi eestä paremmat ansiot. Harmittavasti miljoonan koiran kanssa häärineet esittäjät eivät ehtineet kameran taakse, joten valiokuva pitää ottaa sitten koto-Suomessa :) Mutta onhan tää hitsin jännittävää, myö jatketaan Suomessa valioluokassa! Se nyt siis tarkottaa vaan kovaa tasoa, paljon kehittyneempiä uroksia ja haastetta. Mutta ei muuta ku punoo juonia.. ;)

Muita kuulumisia matkalta soitteli Jasmine-kasvattaja, joka osasi kertoa, että pikkuherralle ruoka maistui ja ilmeisesti pian juoksuileva (?) Inka-tyttö oli niin hemaiseva, että sitä piti yrittää KOKO ajan. Edes pissalla ei malttanut käydä, kun haju tuli vastaan. Tämähän tietää siis vain hyvää tulevaisuutta ajatellen ;)

Nova on nauttinut hellyydestä koko yksinoloajan. Ei oo Ludoa juuri haikaillut. Miussa se on paljon roikkunu, mutta ei oo ollu mitenkään masentunu. Viikonlopun se oli porukoilla hoidossa, kun itse rilluttelin Jyväskylässä. Voi sitä ihanaa, kun käytiin nukkumaan kainaloikkain sunnuntaina: tyyppi käpertyi kainaloon, kiehnäsi päätä minuu vasten ja päästi omia urisevia ääniään <3 Ja oli se kyllä onnellinen, kun lepäili illalla ennen nukkumaanmenoa sängyllä, levollinen ja tyytyväinen ilme nassulla. Ja kyllähän miulla olikin sitä iksu! Ja aivan huikeen ihanaa on saada tuo nuorempi trikkiherra kotiin. Pusuja ja yliääniä odotelessa Luikku!

Ystävänpäivän hyvät uutiset!

Kuva: Emilia Pippola

Tänään nimittäin tuli Novan lonkkakuvauslausunto sähköpostiin! Että hyvää ystävänpäivää kaikille, mein pojalla on C/C lonkat! Oon tästä niiiin iloinen, sillä kaks vuotta sitten tulokset oli D/D ja sitä ajatteli, et siitä tuli sitten kerralla kotikoira. Mutta nyt pystyn ajattelee paljon vapaammin tota agilityä ukkelille ja vapauttaa mieleni nivelrikoista ym. Täyttä priimaa ne ei oo, mutta paremmat joka tapauksessa. Ehkäpä näin siis todellakin enneunta muutama yö takaperin... ;) Oon niin happy!!

Ja tänään ohjaaja oppi agilityssä...

Ludo ja "sädekehä pään päällä"-ilme tän päivän agilitytempauksista,
kuva Emilia Pippola (arkistosta)

Mitkään hehkeet fiilikset agilityyn mennessä ei ollu flunssan väsyttämänä. Olis tehny mieli vaan jäähä kotiin loikoilee, mutta agility on sen verran hauskaa ja joka kerralla oppii jotain uutta, et ei kehtais jättää kertaakaa välistä. Ja onneks en jättänykkää...

Päivän teema oli vauhtirata, jossa oli myös putkijarru. Tätä ei varsinaisesti erikseen treenattu. Putkijarrussa koira kääntyy heti putken jälkeen ohjaajaan päin. Tätä tarvitaan, kun putkelta käännytään sivusuunnassa. Rata koostui esteistä, putkista ja yhdestä pituus-esteestä. Eka kierros meni varsin mallikkaasti, uusiksi otettiin vain lopun putki-este-este. Juoksentelu nosti sykkeen todella korkealle! Ludolla oli taas joku vaihe, et lähdön istuminen ei olis kiinnostanu kamalasti.

Tokalle kierrokselle ajattelin, et vois ottaa videokuvaa. Nyt pyrittiin saamaan koira irtoamaan putkesta putkeen niin, et pääsis ite vähän eelle. Noh, kolmestiko meni aloitus uusiksi, kun pikku herra lähti paikaltaan namialustan kanssa odottelevan Maijun luo. Vielä onnistuneessakin lähdössä katse harhaili namien suuntaan, vaikka olin käskeny Maijun jo piiloon :D Tietenkään videoitu kierros ei mennyt niinku piti. Putki-putki kohta oli oikea ongelmatapaus. Mielestäni annoin riittävän pitkälle ohjausta välissä, mutta silti Ludo haukkuen juoksi edestäni sivulle tai hyppäsi takaa sivussa olleen esteen. Katse harhaili nakkien perään. Myös putkijarru tökki. Muuten meillä oli mukavasti vauhtia ja medi-esteet meni kivasti. Jälkeenpäin tuli käytyä hyvä keskustelu tuosta hökellyksestä toisen harrastajan kanssa. Miun äänensävy koveni koko ajan rataa edetessä ja Ludo haukkui luultavasti, koska iteki huusin sanoja niin kiihkeästi. Eli enemmän  vois ottaa asennetta "jos menee huti ja pahasti, ni iloisesti hommaa uusiks vaan". Mietin, että oon varmaan tavallaan käskevä ja kuria kaipaava, jos Ludo alkaa vetelee omiaan. Voisin muuttaa asennettani enemmän kohti hauskanpitoa, jolloin virhe jäis merkkaamatta eikä se pilais koiran fiilistä työskentelyssä. Tottahan se on: ohjaaja ne virheet tekee.

Muistilista tänään tehdyistä huomioista ja kehitysalueista:

*Kiinnitä huomiota äänensävyyn ja  volyymiin
*Merkkaa esteet koiralle selkeästi käsin ja omalla kropalla
*Enemmän hauskanpitoa ja "rallatusta", vähemmän määräävää ja painostavaa ohjausta
*Lähdön paikallaolon treenausta!
*Keskellä rataa voi ottaa vauhtilähtöjä uusinnoissa, että fiilis pysyy yllä
*Treenaa takaakiertoa ja pelkkää irtoamista erikseen, että koira hakis esteitä kauempaa
*Kiinnitä huomiota Lähtöön ja omaan kehonkieleen + lähtökäskyyn (mihin koira reagoi?)

Tänään myös kattelin näyttelykalenteria silmällä "tahtoo, tahtoo". Keväällä olis niin monta paikkaa, minne Ludon haluis viiä! Huhti-toukokuu kuluu pitkälti harjoittelun merkeissä (eli ei töitä), joten siinä ois useempikin viikonloppu vapaana reissuille.. Mutta opiskelijabudjetti joutuu ehkä hieman karsii mielihaluista vaan ne tärkeimmät :D Mutta tälläset ois mielessä, eikun valitsee:
Rautalampi R, Outokumpu R, Lahti KV(villi veto ois!), Tohmajärvi R, Tampere KV, Helsinki KV ja Kuopio KV. Nova ei oo kyllä valmis kehiin. Se menis ihan taatusti makaroniks pöydällä. Oon kuitenkin ilmoittamassa sen yllärinä agilityn alkeisiin loppukeväästä!

Onko teillä näyttelysuunnitelmia keväälle? Minne päin?

Haastetta

Sain Netan blogista haasteen, mutta en anteeks vaan jaksa nyt muuta ku vastata kysymyksiin a) flunssan alun takia b) meillä on yhteisiä blogeja, joita on varmaan haastettu kanssa jo tarpeeks ja c) en jaksa keksiä nyt uusia kysymyksiäkää. Joten, nauttikaa siis miun ajatuksien penkomisesta ;)

1. Millä perusteilla päädyit nykyisen koirasi/nykyisten koiriesi rotuun/rotuihin?
Päädyin shelttiin, koska se on kaunis rotu, sopivan kokoinen kerrostaloon, sopiva harrastuskoiraksi, mutta kestää vähemmälläkin (tähän ilmeisesti on olemassa poikkeusyksilöitäkin ;D) ja on luonteeltaan sopiva ensimmäiseksi koiraksi. 4,5 vuoden omistamisen jälkeen olen todennut myös, että sheltti on toisaalta myös hankala sosiaalistamisen suhteen. Se vaatii hurjasti työtä (ainakin omillani olen sen todennut). Lisäksi se on herkkä etenkin vanhempi shelttini hyvin äänekäs. Silti seuraavakin tulee aika varmasti olemaan tietenkin sheltti :D
2. Haaveiletko sellaisesta rodusta, josta sinun ei uskottaisi pitävän?
Hmmm, ehkä viimeisin haaveiluni staffiin liittyen vois olla joiltakin tahoilta yllättävä veto. Olen kuitenkin viime aikoina ihastunu staffin luonteeseen, kokoon, suureen sydämeen ja avaruusolennolta näyttävään olemukseen. Toinen haaveiluni liittyen belggariin on kuitenkin kohdallani varmaan uskottavampi.
3. Minkä rotuista koiraa et ikinä voisi ottaa?
Yksitellen tulis varmaan liian pitkä vastaus, joten kylmänviileesti sanon, että metsästyskoiraa, laumanvartijaa ja muuta kunnon työkoiraa en usko ottavani. En halua myöskään taskukokoista koiraa. Ihailen jättejä, mutta ne ei myöskään tunnu käytännöllisiltä itselleni. Terrieri-ihminen en oo koskaan ollu ja staffi on siinä se ainut poikkeus. Ehkä siksi, ettei se ole perinteisen terrierin oloinen. En vaan syty terriereille erityisesti. Vinttikoirat jää luultavasti myös laskuista, vaikka salukit erityisesti ovat upeita. Pitääkö tähän vastata siis, et muuta ku paimentajaa en ota? :D
4. Mikä on koiraharrastuksessa tärkeintä?
Tekemisen ilo, koiraystävät (kaksi-ja nelijalkaiset) ja onnistumisen hetket.
5. Mikä on noloin kokemuksesi koirasi/koiriesi kanssa?
Ehkä jotkin karkaamiset toisen koiran luo ovat olleet ikäviä noloja kokemuksia. Hauskoja sattumuksia ei niinkään ole ollut.
6. Onko koirasi tuhonnut mitään arvokasta?
Ei onneksi. Nettijohto, muutamat rintsikat, jättipehmokoira ja kengännauhat ovat olleet kohteina Novalla. Ludo ei oo tehny muuta ku ärsyttäny veikkaa ;)
7. Tilaatko joitain koiralehtiä?
Koiramme ja Sheltit
8. Milloin aloitit bloggaamisen?
Noin vuosi sitten.
9. Mitä koiraharrastuslajia et ole vielä kokeillut, mutta haluaisit kokeilla?
Ehkäpä jälki.
10. Montako kertaa päivässä koirasi syö/syövät?
Kahdesti tai jos ei maistu, niin kerran. Ajankohta ei koskaan ole erityisen tarkka.
11. Mitä viimeksi ostit koirallesi/koirillesi?
Eilen kävin juuri Tessusta raakoja luita ja siankorvat pureskeltavaksi :)