JOA:n agilitypäivä iloisesti takana :)

Jeps, otsikossa tän päivän fiilikset. Pitäis tehä jotain tosi tylsiä verkkotehtäviä kouluun liittyen, mut sen sijaan mie vaan mietin agilityjuttuja. Eilen oli kiva päivä, kannatti lähteä Agilitypäivään treenaamaan! Onneks Laura oli messissä kanssa, että koko homma ylipäänsä mahdollistu. Tää on ihan raivostuttavaa elää ilman autoo! Jos haluis oikeesti panostaa, ni paljon koirajuttuja tapahtuu liian kaukana. Olis pakko kulkee autolla. Mutku ei kykene tietenkää yksin sellasta pitää eikä se ihan heti kyllä hankintalistallakaan ole, kun saadaan tuo mies saman katon alle. Mutta on se pitkä miinus elää ilman koiraharrastuksia ajatellen.

No, eilen kuitenki päästiin Ludon kanssa treenaa Jari Lukkarisen oppiin. Ensimmäinen kerta mulle, kun oikeesti PRO kouluttaa, ensimmäinen kerta muualla ku omalla hallilla. Itse hallihan oli ihan penteleen kylmä! Radan rakennuksen ja siihen tutustumisen jälkeen oli paljon oottelua ja varpaathan siinä sai jäätymään. Mut tosi mielenkiintosta oli seurata kolmen muunki treenaajan ohjausta, kaks näistä oli kisaavia. Köykäisen kuvan otin ratapiirroksesta kännykällä, koska en vaan jaksa piirtää samaa ite. Kyllä tosta jotain selvää saa. Oli ihan mukava rata, jossa pääs valssaamaan ja niistämään.

Aloitus tapahtui esteen 2 takaa ja miun piti oottaa, et Ludo on lukinnu sen esteen, et voin heti suuntaa liikkeeni kohti 3. Homma sujuikin ihan hyvin, kun oma ajoitus oli kohdallaan. Ensin Ludo vaan huiteli menemään miten sattui haukkuen kiihtyneenä. Jari sano, et miun pitäis palkata sitä enemmän, se hakee kyllä hyvin esteitä ja lukee minuu, mut kaipaa kannustusta. Kontaktit meni hyvin, en tosin oo niitä niin järjestelmällisesti treenannu, et en palkannu niistä (ois voinu kyllä joka kerta, mut näin meni). Alkuun 7:lle putkeen oli vaikee saada Ludoa, se pyöri vissiin kolmesti mustan putken ympäri. Kun se sit kahesti meni sisään, väärästä aukosta, palkkasin, et se nyt ylipäänsä meni sisään. Sitte se sujuikin ihan hyvin ja reippaasti poika eteni. Putkelta oli suora linja esteen kautta A:lle ja siinä ei tarvinnu kyllä jäähä miettii, etteikö Ludo etenis. Alkuun esteet 10-12 oli vaikee, Ludo meinas oikasta. Omassa kropan hallinnassa on vielä paljon puutteita. 12 jälkeen koiran piti edetä 13:sta miun luo ja siitä tiukkaa linjaa 14:sta. Tässä oli tärkeetä pitää linja hyvin lähellä esteitä, ettei tulis turhan pyöreetä kaartoa. Lelu auttoi Ludoa esteellä 13, sillä alussa se ei tahtonu hypätä siitä yli. Valssi esteillä 15-17 oli itelle melko vaikeeta, mutta onnistu loppujen lopuks hyvin. Ludo rakastaa kontakteja, joten A oli houkuttimena heti 17:sta jälkeen. Tässäkin piti siis tiukasti huolehtii omasta ohjauslinjastaan ja vetää koiraa kohti 18. Lelu autto jälleen. Sitte ei ollukaan ku vaan heittää koira vikalle esteelle.

Ludo sai kehuja Jarilta, lupaava koira lajille. Jarin vinkkejä oli niiata esteitä kohti YHDELLÄ askeleella (se riittää) ja palkata ja kannustaa Ludoa vaan enemmän ja enemmän. Koiralla on hirvee into tehä, mutta on vielä epävarma. Omaan treeniin vois ottaa siis vielä lyhyitä ratapätkiä, hankkia estevarmuutta ja treenailla lisää vaan ohjauskuvioita. Ja lelulla palkkaus ehottomasti paras!

Ens viikonloppuna ois hullu agilitykoulutusviikonloppu. Ja mie edustan tietenki itteeni muualla :( Joskus vaan kaiken hauskan yhistäminen on turhan vaikeeta. Poksilla treenaajat siis, yhteisiä vapaavuoroja kannatetaan, että saadaan lisää silmiä korjaamaan ohjaajan virheitä! :D Toukokuussa on JOA:n möllit, johan se sitte joutaa startata epävirallinen kisaura ;D