tiistai 12. kesäkuuta 2012

Näytelmää ja lampaita :>

Viikonloppu oli kyllä kaikkinensa aivan huikea. Voisko enempää nauttia, kun viettää aikaa samanhenkisten ihmisten ja omien koirien kanssa syöden hyvin, tsempaten näyttelyssä ja naurun räkätyksin tutustuen lampaisiin? Tuskimpa.

Perjantai oli reissupäivä, Ludon kanssa matkattiin eka neljä tuntia Jyväskylään Jasmine-kasvattajalle, josta startattiin auto kohti Someroa ja Hovimäen campingia. Ludon on näemmä harvinaisen vaikee pysytellä kontissa, vaikka naisseuraakin (Verna ja Papu) olisi. Noh, herra teki sitten pesänsä takapenkille. Perjantai-ilta kului leirintäalueella kodassa istuskellen ja koirien riekkumista katsellen. Näin Ludon kauniin Tytti-äidin ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun Ludo oli neljä viikkoa vanha. Ihana neiti, vai pitäisikö sanoa jo rouva. Myös Nitro oli upeine turkkeinensa saapunut paikalle ja mustanpuhuva Rosa-sisko oli myös osallisena riekkumisiin. Lisäksi matkassa oli ikiliikkuja-Viima, Ludon lähes kaksoisolento Boogie, Nitroa hellästi mutta tomerasti ojentava Sini ja Ludon silmää ja nenää viehättävä Ronja-collie, joka juoksuili samaan aikaan. Melkoinen poppoo!

Lauantai oli sitten Salon näyttelylle omistettu. Harmillisesti vettä satoi varmiskin alussa ja päivä oli edellistä viileämpi. Onneks meillä oli teltta matkassa. Ludolla oli nuorten luokassaan kolme kanssakilpailijaa. Itkin jo näyttelypaikalla Ludon häntää, joka pörhenteli ylhäällä, kun muita koiria hääri. Tiesin, ettei se kestäisi kehässä alhaalla, kun herran piti kukkoilla ensimmäisenä. Meijän kehään meno tuli niin puskista, etten ehtiny kunnolla koiraa viimeistellä seisoskelun jälkeen. Pöydällä koira oli perinteisesti kiltisti, mutta epäillen tuomaria. Sitten se mokoma puolalainen vielä päätti kaivaa omituisen mittansa esille ja siitäkös poika säikähti pudoten pöydältä. Ehdin ottaa sitä vastaan, mutta harmittava vahinko oli tapahtunut. Onneks se piti laittaa pöydälle uudelleen, ettei ihan kammoa jäisi tilanteesta. Pyytelihän se tuomari anteeks kyllä..Tuomari oli jännä, hän arvosteli koirat pöydällä. Ludo sai sinisen nauhan, EH ja ulkopuolelle odottelee kilpailuluokkaa, kun koiria oli niin vähän. Kaksi sai ERIn ja yksi EH:n. Seisottiin meille kolmas sija kahden ekan saadessa myös SA:n. Olkaamme tyytyväisiä, että ei oltu ihan vikoja ;) Arvostelu oli ihan peruskauraa, pojan pitää kehittyä (massaa!) ja korvat on raskaat, i know. Siitä se tuomari sakotti muitakin! Arvostelu on lisätty Näyttelyt-sivulle. Meijän osalta päivä oli siis nopeasti ohi. Shelttejä oli yhteensä 68 ilmoitettu. Meijän kennel oli kasvattajaluokassakin voittaen ja saaden KP:n. Siitä oli sitten hyvä jatkaa loppupäiväks rentoilee grillailujen ääreen campingille.
Kuva: Jasmine Rautapuro

Kuva: Jasmine Rautapuro

Sunnuntai oli sään puolesta mukava. Vettä ei tullut ja paikoin oli erittäin lämmin. Matka jatkui kymmenisen kilsan päähän campingista lammastilalle paimennuspäivään. Tilan ruoka oli äärimmäisen maittavaa ja ihmiset todella ystävällisiä. Hyvä ilmapiiri! Meitä tervehti käyttöbortsut ja aika monta lammasta ;D Päivän aikana saatiin kolme kertaa toimia lampaitten kanssa pyöröaitauksessa. Ludon kanssa aloitettiin pitkän liinan kanssa. Koiraa piti kehua joakisesta lampaita kohtaan osoitetusta mielenkiinnosta. Itse tuli huomattua, miten suojelevainen sitä oli lampaita kohtaan ja yritti kieltää koiraa, kun se innostui. Ludo hämmästytti minuu kiinnostuksellaan (vaikka ulkopuolella oli paljon koiria, jopa se juoksuinenkin) ja hiljaisuudellaan. Lähempänä lampaita se yritti luonnollisesti haistella niitten takamuksia :D Toisella kerralla Ludo oli ilman liinaa ja sama homma jatkui. Hiki tuli joka kerta aitauksessa, kun pyrki pitämään koiran lampaitten toisella puolella, että lauma liikkuisi. Kolmannella kerralla miun piti pyrkiä liikkumaan tietoisesti paikasta toiseen aitauksessa pitäen koiran oikealla paikalla. Hankalaa asiasta teki lampaat jaloissa. Kaikkinensa työskentely oli hurjan hauskaa, oli ilo seurata koiran kiinnostusta lampaita kohtaan. Ludo osoitti siis pientä syttymistä asialle, seuraavaks olis mielenkiintoista nähdä Nova samassa tilanteessa! Se on niin erilainen persoona, jolta kuvittelen löytyvän vielä enemmän paimennusviettiä. Varmaan seuraavan kerran, sillä emäntä innostui asiasta aika paljon... ;) Ison porukkamme 14 koirakosta löytyi laidasta laitaan koiria niin collieita kuin shelttejäkin. Osa osoitti selvää luontaista kiinnostusta ja syttymistä paimennukseen, kun osalta ominaisuus on selvästi sammunut. Parasta päivässä oli se, että jokaisen koirakon suoritusta oli mielenkiintoista katsella eikä kysymys ollut siitä, kellä on paras koira. Kukin sai hämmästellä omien koiriensa kykyjä ja välillä ohjaajan omaa kömpelyyttä... :D

Paimennusreissun jälkeen viikonloppukin oli paketissa ja matka jatkui takaisin Jyväskylään, josta eilen reissasin junalla takaisin. Junareissu oli Ludon ensimmäinen, eikä se ollut moksiskaan. Todella nätisti makoili jaloissa. Ihanan helppo matkustaja, vaikka ei juuri välitäkään kulkuneuvoista :) Nova-reppana oli niin onnellinen, kun oltiin takas! Se piippaili vielä parinkin tunnin päästä, kun ei varmaan voinut ymmärtää, että lauma oli taas koossa. Ludo sai siltä pusuja melkein tauotta eikä Nova tahtonut oikein rauhoittua paikalleen. Olihan se raasu ollu taas viikonloppuna pari päivää syömättä. Ei taija olla sille helppoa olla erossa miusta ja Ludosta. Pikku hiljaa alkaa ymmärtää, kuinka herkkä ja pehmeä koira se oikeasti on. Olishan se menny mukana, jos ei olis ollu tota bussi-juna-matkustusta myös. Pitää kattoo, ottaisko sen Mikkeli KV:hen sitten turistiksi.

Melkoisen koiramainen viikonloppu. Ihania muistoja, huippuja kuvia, mahtavaa seuraa. Ylistyssanoista tuskin pääsee eroon :D Uudestaan!!

1 kommentti: