maanantai 3. joulukuuta 2012

Pakkasen laamaannuttamaa meininkiä

Hupsista, onpa saanu olla blogi rauhassa viime aikoina. Mutta eipä tässä mitään erikoista oo ollukaan. Ludon eka alkeis-jatkon kerta on toki kirjottamatta ja tavallaan vedin elämäni ekat tokotreenitki tossa hetki sitten. Edelleen hakusessa sellanen ohjelma, jolla niitä aksakuvioita vois piirrellä. Apuja? Kuviakin pitäis ottaa pitkästä aikaa koirista, varsinkin kun kirkas pakkassää antas siihen mahdollisuudet. Täytynee tökkiä miun kuvausassistenttia, et millon otettas poitsuista otoksia :)

Joka tapauksessa siis alkeis-jatkokurssilla ollaan, mutta epäonnekasta sinänsä, viidestä kerrasta pääsen vain ekalle ja vikalle. Harmittaa. Eka kerta oli oikein mukava, meillähän oli välistävetoja ja takaakiertoa ohjelmassa. Ludo tajus homman ihan mukavasti, etenkin lelulla tehtävän täsmentäminen tuotti tulosta. Oon myös ilonen, et koira menee jo putkeen tosi kivasti ajattelematta, että minne mie meen. Ehkä jollakin tapaa oma ohjaukseni on astetta sujuvampaa. Renkaassa meillä ei oo mitään ongelmaa ja no, keinu ja kepit menee omalla tasollaan, kun ne on ollu itsenäiset. En tiiä, mitä porukka on nyt treenannu kahella edellisellä kerralla. On varmaan vähän kirittävää.

Novan tokotreenit olu seuraavana ja tällä kertaa oli tosiaan miun vetovastuu. Käytännössä siis miulla oli jo runko valmiina ja tein pari omaa lisäystä. Jännä huomata, että vetämisessä ei oo mitään jännittävää. Se on jopa hauskaa (se vallan tunne :D). Ainut mikä harmittaa muitten puolesta, on se, et kun oma kokemus on niin vähäinen, ei oo näkemystä tarttua muitten ongelmakohtiin ja antaa vinkkejä. Mutta koko ajan oppii, onneks! Porukka teki siis seuruujuttuja, luoksetuloja odottamisharjoituksena ja paikallaanoloa. Novan kanssa pääsin ite lopussa treenaa.

Täytyy sanoo, että mie eniten valaistuin, kun muutaman vuoden tauon jälkeen treffasin erään belggarinaisen kanssa. Ihailen hänen jämäkkyyttään ja sitä näkemystä, jota on jo kertyny koirien kanssa treenatessa. Tuntuu, et se lävistää miut ja saa oikeesti miettimään, mitä mie Novanki kanssa oikein teen. Esimerkkinä se, et mie tajusin, miteh perusasioissa Novan kanssa pitääki vielä tehä töitä. Täytyy olla hirmu tarkka siinä, mitä haluaa koiran tekevän ja et palkitsee opikeasta asiasta ja oikea-aikaisesti. Sekin, et treenaan perusasentoa ilman peiliä ja yritän korjailla väärin opittuja juttuja tekee vaan hallaa, kun annan niin paljon vartaloapuja ja luultavasti sekotan vaan koiraa. Miten siis voin alkaa opetella seuruuta, jos se lähtee jo kehnosta perusasennosta? Kotona pitäis tehä koiran kanssa paljon töitä, mutta motivaatiota on välillä vaikea saada ja ilman peiliä ohjaan vaan väärään suuntaan. Pitäsköhän sitä itelleen synttärilahjaksi siis kokovartalopeili hankkia? :) Netissä selailtuani näin tälläsen aika kiva näkösen tavan opettaa tuo perusasento naksauttamalla. Hmm, hmm, urakkaa kerrakseen, mutta jos nollasta pitäis muutenkin aloittaa... Naksuun ehdollistuneelle, toimintaa tarjoavalle koiralle vois olla oikein näppärä metodi!

Koirien ruokinnan suhteen oon kans viime aikoina heittäny kysymysmerkkejä itelleni. Tän hetken fiilis on, että nappulaa ei oteta tohon raa´an kaveriks. Niin usein yöllisiä hätiä ei oo, ettenkö kestäis. Novan ruokahalu on niin mainio, että tällänen se ei oo koskaan ollu. Ludon suhteen oon toivonu, et se massa kertyis,mutta siinä ei oo valitettavasti hirveetä esitystä tapahtunu. Tuntuu kuitenkin, et parempilaatusta mustaa karvaa puskee tuolta kyljistä. Hampaatkin on tykänny luuannoksistaan. Kakkapusseihin en oo juurikaan viikkoihin koskenu, kun tuotteet on niin pientä. Kun tuo pikkuveikka vaan sais sen kaks kiloo lisää, niin olisin erittäin tyytyväinen.

3 kommenttia:

  1. Agility bluesin demon saa ladattua ilmaiseksi, sillä mä radat teen :)
    Siinä on tosin semmonen hauskuus, ettei rataa saa numeroitua tai talletettua demoversiossa, eikä esteitäkään voi loputtomiin lisätä. Itse olen ottanut aina print screenin radasta, liittänyt sen photariin ja rajannut sekä numeroinut radan siellä.

    VastaaPoista